Laupeus

Laupeus (latinaksi: misericordia)^[1] on sana, joka tulee esiin yleisimmin uskonnollisissa merkityksissä ja on merkitykseltään lähellä sanoja sääliväisyys, armo ja rakkaus. Ihminen voi olla laupias ja hän voi harjoittaa laupeudentöitä. Laupias samarialainen on eräs tunnettuja Jeesuksen käyttämiä vertauksia. Sanaan sisältyy ajatus säälistä ja myötätunnosta hädässä olevaa kohtaan. Se ei ole ainoastaan passiivista myötätuntoa, vaan aktiivista toimintaa aiheuttavaa tunnetta, joka saa ihmisen auttamaan heikommassa asemassa olevaa omalla kustannuksellaan.

Klassisessa kreikassa elos tarkoittaa tunnetta, joka valtaa ihmisen jonkin pahan tai onnettomuuden kohdattua lähimmäistä. Eräät filosofit, kuten esimerkiksi stoalaiset, pitivät laupeutta sielun sairautena,^lähde? mutta Raamattu korostaa usein ja painokkaasti laupeuden tärkeyttä.

Raamatun mukaan Jumala on laupias. Ps 103:8-13

Daavid sanoi, että Jumalan laupeus tekee hänestä suuren. Ps 18:36 San 19:22 sanoo, että ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa