Kordieriitti
| Kordieriitti | |
|---|---|
 Vasemmalla raakakivi, jossa on näkyvissä voimakas pleokroismi ja oikealla viistehiottu kivi |
|
| Luokka | silikaattimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | (Mg,Fe)2Al4Si5O18 |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | sininen, violetti tai kellanruskea |
| Kidejärjestelmä | rombinen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 7–7,5 |
| Ominaispaino | 2,5–2,6 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Pleokroismi | voimakas |
| Läpinäkyvyys | läpinäkyvästä läpinäkymättömään |
| Aiheesta muualla | |
Kordieriitti on inosilikaatteihin kuuluva mineraali, joka sisältää magnesiumia ja alumiinia. Myös rautaa esiintyy mineraalissa lähes aina, ja erityisen rautapitoista muunnosta kutsutaan sekaninaiitiksi. Kordieriitin kemiallinen koostumus on (Mg,Fe)2Al4Si5O18 ja sen kidejärjestelmä on rombinen[1]. Kovuus Mohsin asteikolla on 7–7,5[1] ja ominaispaino 2,5–2,6[1]. Kordieriittia esiintyy sinisenä, violettina ja kellanruskeana, läpinäkyvästä läpinäkymättömään. Läpinäkyvää siniviolettia kordieriittia kutsutaan myös ioliitiksi, ja sitä käytetään jalokivenä.
Kordieriitin silmiinpistävin ominaisuus on sen voimakas pleokroismi[1]. Läpinäkyvää kiveä käännettäessä sen väri vaihtelee sinisestä tai violetista vaaleansiniseen tai kellanharmaaseen. Sen perusteella kiveä on nimitetty myös dikroiitiksi (kreikasta, ’kaksivärinen kivi’). Jaloa kordieriittia esiintyy Sri Lankassa, Myanmarissa, Namibiassa, Brasiliassa, Tansaniassa, Madagaskarilla, Connecticutissa Yhdysvalloissa, Yellowknifen alueella Kanadan Luoteisterritorioissa sekä Suomessa ja Ruotsissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Mikko Turunen: Kordieriitti geologia.fi. Viitattu 13.7.2013.