Kelluva ydinvoimalaitos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kelluva ydinvoimala)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjän ensimmäinen kelluva ydinvoimala Akademik Lomonosov hinauksessa.

Kelluva ydinvoimalaitos on hanke rakentaa matalatehoisia kelluvia ja meriteitse siirrettäviä ydinvoimalaitoksia. Ensimmäisenä maana aiheesta viesti Venäjä, joka kaavaili kelluvista ydinvoimalaitoksista vientituotetta. Venäjän ensimmäinen kelluva ydinvoimala Akademik Lomonosov käynnistettiin Pevekissä joulukuussa 2019.[1] Vuonna 2016 myös Kiinan uutisoitiin suunnittelevan kelluvien ydinvoimaloiden rakentamista.[2]

Akademik Lomonosov

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kelluvan ydinvoimalan pienoismalli.

Ensimmäisen, Akademik Lomonosov -nimisen laitoksen rakennustyöt alkoivat huhtikuussa 2007 Vienanmeren rannalla Severodvinskissä ydinsukellusveneisiin erikoistuneella Sevmašin telakalla. Kesällä 2008 valmistus kuitenkin siirrettiin Pietariin Baltijski zavod -telakalle.[3] Alus laskettiin vesille kesällä 2010.[4]

Vuoden 2014 maaliskuussa Kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n ydinreaktorirekisterissä vielä rakenteilla olevan kahden ensimmäisen voimalayksikön (Akademik Lomonosov 1 ja 2) tulevaksi sijoituspaikaksi oli merkitty Tsukotkan Pevek.[5] Voimalan valmistumisajankohdaksi ilmoitettiin vuosi 2018.[6] 28. huhtikuuta 2018 voimalayksikkö irrotettiin Pietarin telakan laiturista ja se lähti matkalle kohti Murmanskia.[7][8] Sieltä se hinattiin edelleen Pevekiin, jossa se aloitti toimintansa 19. joulukuuta 2019.[1]

Laitos on nimetty venäläisen tiedemiehen Mihail Lomonosovin mukaan.[1]

Tekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitosten ydinreaktoritekniikka muistuttaa Venäjän ydinvoimalla toimivien sukellusveneiden ja jäänmurtajien käyttämää ratkaisua. Kelluvat ydinvoimalaitokset on määrä varustaa kahdella 35 megawatin tehoisella KLT-40S-ydinreaktorilla, joista riittäisi tehoa esimerkiksi 200 000 asukkaan kaupungin tarpeisiin. Yhden kelluvan ydinvoimalan kaksi reaktoriyksikköä tuottaa yhteensä 70 MW sähköenergiaa tai 300 MW lämmitysenergiaa.

Ensimmäisen kelluvan ydinvoimalaitoksen pituus on 144 metriä ja uppouma 21 000 tonnia.[1]

Kelluvan ydinvoimalaitoksen elinkaareksi venäläiset arvioivat 40 vuotta. Laitos on suunniteltu ladattavaksi uudella ydinpolttoaineella kolmen vuoden välein ja hinataan huollettavaksi 12 vuoden välein. Ydinvoimalan myyntiversiota on markkinoitu venäläisellä henkilökunnalla, jonka olisi määrä operoida esimerkiksi suolaisen veden tislaamiseen. Kelluva voimala voitaisiin tämän näkemyksen mukaan ankkuroida asiakasvaltion rannikolle, ja yhdistää maihin menevään sähköverkkoon. Tällä Venäjä kertoo pyrkivänsä välttämään ydinteknologisen tietämyksen karkaamista. Toimittaja kertoo myös vastaavansa polttoaineen hankinnasta ja ydinjätteen loppukäsittelystä.lähde?

Käyttökohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen, Akademik Lomonosov -alus oli ensin tarkoitus sijoittaa Vienanmerelle Severodvinskin edustalle, mutta sittemmin sijoituskohde muutettiin Viljutšinskin laivastotukikohtakaupunkiin Kamtšatkan niemimaalla. Mahdollisille tsunameille alttiista, lähellä merenalaista maanjäristysvyöhykettä sijaitsevasta sijoituspaikasta kuitenkin luovuttiin.[5] Ensimmäisen kelluvan ydinvoimalan sijoituspaikaksi tuli Tšukotkan Pevek.[1]

Muita kaavailtuja sijoituskohteita Venäjällä on erityisesti arktisilla vaikeapääsyisillä alueilla, Koillisväylän varrella Taimyrin niemimaan alueella sekä pohjoisilla öljy- ja kaasukentillä.

Venäjän valtiollisen atomienergiakonserni Rosatomin mukaan laitokset ovat herättäneet kiinnostusta ainakin 12 maassa. Kiina, Indonesia, Malesia, Algeria ja Argentiina on mainittu potentiaalisina ostajina.lähde?

Kiinan kelluvat ydinvoimalat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan on uutisoitu kehittelevän kelluvaa ACPR50S-ydinreaktoria. Ensimmäisen reaktorin rakentamisen on määrä alkaa vuonna 2017 ja sen on suunniteltu valmistuvan ja alkavan sähköntuotannon vuonna 2020.päivitettävä[2][9][10] Kyseessä olisi osa Kiinan tavoitteesta rakentaa yli sata uutta ydinreaktoria seuraavan vuosikymmenen aikana; osa reaktoreista olisi kelluvia ja siten siirrettäviä. Kiina tähtää myös ydinvoimaloidensa vientiin.[2]

Ydinvoimalatyyppi ACPR50S on Kiinan suurimman ydinvoimalaoperaattorin CGN:n (China General Nuclear Power Corporation) alustavasti suunnittelema. Kyseessä on kokoluokan 200 MWt:n (60 MWe) reaktori.[9][10] Kiinan kansallinen kehitys- ja uudistuskomissio (NDRS) hyväksyi ydinvoimalatyypin toteuttamisen osana maan 13. viisivuotissuunnitelman innovatiivisena energiahankkeena. ACPR50S voi operaattoriyhtiö CGN:n mukaan tuottaa sähköä ja lämpöä sekä tukea suolanpoistolaitteistoja saarilla tai rannikkoalueella tai merialueen öljyn- ja kaasunporaushankkeissa.[9]

CHN omistaa 16 käytössä olevaa ydinvoimalayksikköä (asennettu kapasiteetti 17,084 GWe) ja yhtiöllä on rakenteilla 11 ydinvoimalayksikköä (kapasiteetti 13,464 GWe).[9]

Turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten ydinvoima-asiantuntijoiden (ennen Fukushiman ydinonnettomuutta antamien lausuntojen) mukaan kelluvat ydinvoimalaitokset tulevat olemaan turvallisia. Asiantuntijoiden mukaan niistä voidaan tehdä turvallisempia kuin maalla seisovista kiinteistä ydinlaitoksista. Venäläiset ovat käyttäneet esimerkkinä ydinsukellusvene Kurskin uppoamisonnettomuutta vuonna 2000. Sen ydinreaktorin turvajärjestelyt toimivat moitteetta eikä säteilyonnettomuutta päässyt syntymään. Asiantuntijoiden mukaan meren pohjasta nostettu ydinreaktori oli pinnalle noston jälkeen jälleen toimintavalmis.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • MH-1A, 1968–1975 käytössä ollut kelluva ydinvoimalaitos

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Russia connects floating plant to grid World Nuclear News. 19.12.2019. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Sampo Kyyrö: Kiina väsää liikuteltavaa ydinvoimalaa – Reaktori siirtyy vaikka saaren virtalähteeksi Tekniikka & Talous, tekniikkatalous.fi. 19.1.2016. Viitattu 19.1.2016. (suomeksi)
  3. ↑ Плавучая АЭС перебирается на Балтику (Arkistoitu – Internet Archive) Argumenti.ru 14.8.2008
  4. ↑ Nuclear Power Vessel Launched The St. Petersburg Times 6.7.2010
  5. ↑ a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS):Russian Federation (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Venäjän ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) 2013 tilanne. IAEA, iaea.org. Viitattu 18.3.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Sooruženije energoblokov AES v Rossii rosenergoatom.ru. Arkistoitu 18.3.2014. Viitattu 18.3.2014. (venäjäksi)
  7. ↑ https://player.vgtrk.com/iframe/video/id/1783493/start_zoom/true/showZoomBtn/false/sid/vesti/isPlay/true/?acc_video_id=752859 (venäjäksi)
  8. ↑ Tuohinen, Petteri: Suomenlahdella lipuu nyt venäläinen ydinvoimala, jonka voi nähdä Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilta Helsingin Sanomat. 28.4.2018. Viitattu 20.12.2019.
  9. ↑ a b c d CGN’s ACPR50S Project Approved by NDRC 12.1.2016. cgnpc.com.cn. Arkistoitu 9.2.2016. Viitattu 19.1.2016. (englanniksi)
  10. ↑ a b CGN to build floating reactor 13.1.2016. world-nuclear-news.org. Viitattu 19.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kelluva_ydinvoimalaitos&oldid=21198067”