Kanadan kuninkaallinen laivasto

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Kanadan kuninkaallinen laivasto (engl. Royal Canadian Navy, ransk. Marine royale canadienne) on Kanadan asevoimien meripuolustuksesta vastaava puolustushaara. Kanadan kuninkaallinen laivasto perustettiin 1. helmikuuta 1968, jolloin se yhdistettiin maavoimien ja ilmavoimien kanssa. Nämä puolustushaarat muodostavat yhdessä Kanadan asevoimat (engl. Canadian Armed Forces). Ennen vuotta 1910 Britannian Kuninkaallinen laivasto vastasi alueen meripuolustuksesta.

Kanadan laivastoon kuului vuonna 2008 33 sotalaivaa, joista neljä sukellusvenettä. Sen palveluksessa oli 9 000 vakinaisessa palveluksessa olevaa merimiestä ja 4 000 reserviläistä. Laivaston päämaja sijaitsee Ottawassa, Ontariossa, mistä se johtaa kolmea osastoa:

• Atlantin merivoimat (engl. Maritime Forces Atlantic, MARLANT), johon kuuluu Kanadan Atlantin laivasto ja jonka vastuulla on Kanadan Atlantin puoleisen merialueen valvonta. Alueeseen kuuluu myös arktiset osat. Osaston päämaja (MARLANTHQ) on CFB Halifaxissa Halifaxissa nova Scotiassa.
• Tyynenmeren merivoimat (engl. Maritime Forces Pacific, MARPAC), johon kuuluu Kanadan Tyynenmeren laivasto ja jonka vastuulla on Kanadan Tyynenmeren puoleisen merialueen valvonta. Alueeseen kuuluu myös Kanadan länsiosien jäämerialueet. Osaston päämaja (MARPACHQ) on CFB Esquimaltissa lähellä Victoriaa Brittiläisessä Kolumbiassa
• Laivaston reservin päämaja (engl. Naval Reserve Headquarters, NAVREHQ) HMCS Montcalmissa Pointe-a-Carcyssä Quebec Cityssä. Päämaja on vastuussa 24 reservipiiristä (engl. Naval Reserve Division).

Canadian Forces Maritime Command eli MARCOM muodostettiin 1. helmikuuta 1968 yhdistettäessä Kanadan asevoimien puolustushaarat, jolloin sen päämaja sijoitettiin Atlantin merivoimien päämajan yhteyteen Halifaxiin. Yhdistymisen seurauksena laivaston univormut vaihdettiin vihreisiin kaikkien aselajien yhteiseen univormuun sekä otettiin käyttöön yhteiset arvoasteet maavoimien ja ilmavoimien kanssa. Yhdistymisen jälkeen ainoastaan olkamerkit ja lakit paljastivat merimiehet.

MARCOM palasi 1970 perinteisiin laivaston arvoasteisiin. Kanadan asevoimat ottivat käyttöön 1987 kussakin aselajissa omat univormut, jolloin laivaston univormut palasivat vanhaan lukuun ottamatta upseereiden aiemman kahdeksannappisen takin vaihtumista kuusinappiseen ja huivin pois jättämistä. Lisäksi komentajan nauha jätettiin pois ja arvoasteet merkittiin samoin kuin maavoimissa.

Kanadan asevoimien järjestelmä oli ensimmäinen kerta, jolloin nykyaikaisiin asevoimiin luotiin yhdenmukainen komentohierarkia kaikkiin aselajeihin ja puolustushaaroihin. Luomisen yhteydessä myös laivaston ilmavoimista tehtiin laivaston lentorykmentti (engl. Maritime Air Group), joka siirrettiin 1975 perustettujen Kanadan ilmavoimien (engl. Canadian Forces Air Command, AIRCOM) alaisuuteen.

MARCOMin päämaja sulautettiin 1990-luvun puolessa välissä osaksi Kansallista päämajaa (engl. Department of National Defence Headquarters, NDHQ)Ottawassa samassa yhteydessä kuin AIRCOMin päämaja siirrettiin Winnipegistä ja maavoimien päämaja Saint-Hubertista Quebecista.

Kanadan hallitus ilmoitti 16. elokuuta vuonna 2011 että Canadian Forces Maritime Commandin' nimeksi tulee vanha Royal Canadian Navy^[1].

Kanadan kuninkaallisen laivaston yksiköt kokivat perustettaessaan joitakin muutoksia. Ainoa palveluksessa ollut lentotukialus HMCS Bonaventure (CVL 22) oli toisen maailmansodan lopulla valmistunut ja siten lähellä käyttöikänsä loppua. 1970-luvun alussa päätettiin alus poistaa palveluksesta ilman korvaavaa alusta ja keskittyä perinteisimpiin aluksiin.

Aluskannan kasvattaminen aloitettiin 1972 neljällä Iroquois-luokan hävittäjällä, jotka perustuivat Britannian Kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan aluksiin. Vuosikymmenen puolessa välissä laivasto pyrki hankkimaan palvelukseensa uuden helikopterein varustetun fregatti-luokan korvaamaan vanhentumassa olleet St. Laurent-, Restigouche-, Mackenzie- ja Annapolis-luokkien alukset. Alusluokaksi valittiin niin kutsuttu Kanadan partiofregatti (engl. Canadian Patrol Fregate, CPF) -tyyppiset alukset, joiden hankinnalle saatiin hallituksen valtuutus 1980-luvun alussa. Luokan aluksista kuusi valmistettiin 1980-luvun lopulla, jolloin luokka nimettiin Halifax-luokaksi ja samalla ilmoitettiin kuuden samanlaisen aluksen tilaamisesta. Kaikki luokan alukset rakennettiin Kanadassa.

Iroquois-luokan alukset päätettiin modernisoida 1980-luvun puolivälissä ja samalla muuttaa ilmatorjuntahävittäjiksi, jolloin aluksiin asennettiin Standard SM-2 ilmatorjuntaohjukset. Ohjelma sai nimen TRUMP (engl. Tribal Update and Modernization Program).

Uudet Kingston-luokan rannikkopuolustusalukset otettiin palvelukseen 1990-luvulla, jolloin Kanadan kuninkaallisen laivaston miinantorjunta ja valvontakyky parani merkittävästi. Luokan alusten miehistöinä käytetään reserviläisiä, joten ne toimivat samalla koulutusaluksina.

Kanadan kuninkaallisen laivaston alukset ottavat osaa Naton Atlantin joukkoihin (engl. Standing Naval Forces Atlantic), osallistuvat harjoituksiin Norjan rannikolla tukien Kanadan sotilaallisia sitoumuksia Pohjois-Skandinavian alueella, partioivat Pohjois-Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä valvoen Kanadan etuja ja suorittaa sukellusveneiden valvontaa Luoteis-Atlantilla osana Nato-joukkoja.

Kanadan kuninkaallinen laivaston kiirehti elo–syyskuussa 1990 Restigouche-luokan saattuehävittäjä HMCS Terra Novan, Iroquois-luokan hävittäjän HMCS Athabaskanin ja tukilaiva HMCS Protecteurin modernisointia Persianlahden sodan vuoksi. Alukset tukivat Persianlahden alueella olevia joukkoja operaatio Desert Shieldissä ja myöhemmin operaatio Desert Stormissa suojaten alueella olleita muita aluksia.

Kanadan kuninkaallinen laivaston osallistui 1990-luvun lopulla Adrianmerellä entisen Jugoslavian rannikon edustalla NATOn laivasto-osastoon Kosovon kriisin aikana. Se myös osallistui operaatio Apolloon eli Kanadan terrorisminvastaiseen operaatioon. Yhteensä 20 Kanadan kuninkaallisen laivaston alusta on palvellut Persianlahdella.

Palveluksessa olevaan laivastoon kuuluu 33 pinta-alusta ja sukellusvenettä sekä runsaasti erilaisia tukilaivoja. Kalusto on suurin piirtein jaettu tasan Atlantille ja Tyynelle valtamerelle, vaikka Atlantilla onkin hieman enemmän kalustoa. Laivastoon kuuluu lisäksi lentokalustoa, joka on kuitenkin hallinnollisesti liitetty osaksi 1 Canadian Air Divisionia:

• CH-124 Sea King aluksille sijoitetut helikopterit mahdollistavat sukellusveneidentorjunnan, etsintä- ja pelastustehtävät sekä tiedustelutehtävien suorittamisen. Kalusto kuuluu 12. Lennostoon, joka on jaettu kahteen tukikohtaan Shearwateriin ja Patricia Bayhin
• CP-140 Aurora sukellusveneidentorjunta ja merialueiden valvonta lentokoneet on sijoitettu 14. ja 19. Lennostoihin

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kanadan kuninkaallinen laivasto Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.