Käyttäjä:URunICon/hiekkalaatikko

Tervetuloa hiekkalaatikkooni! Muistathan, että tämä on käyttäjän URunICon henkilökohtainen hiekkalaatikko. Ethän muokkaa tai tyhjennä tätä sivua ilman lupaa. Voit testata muokkaamista Wikipedian hiekkalaatikolla.

Napoleonin sodat (1803–1815) olivat sarja merkittäviä konflikteja, jossa Napoleon I:n johtama Ranskan keisarikunta ja sen liittolaiset taistelivat Euroopan valtojen muodostamia liittokuntia vastaan, joita yleensä rahoitti ja johti Iso-Britannia. Sodat johtuivat ratkaisemattomista kiistoista, jotka liittyivät Ranskan vallankumoukseen ja siitä syntyneisiin konflikteihin. Sodat luokitellaan usein viiteen eri konfliktiin, jotka on nimetty siinä Napoleonia vastaan taistelleen liittokunnan mukaan; kolmas liittokunta (1803–06), neljäs liittokunta (1806–07), viides liittokunta (1809), kuudes liittokunta (1813–14) sekä seitsemäs ja viimeinen liittokunta (1815).

Napoleon oli valtaan noustuaan vuonna 1799 perinyt sekasortoisen tasavallan; sittemmin hän loi valtion, jolla oli vakaa talous, vahva hallintokoneisto ja hyvin koulutettu armeija. Vuonna 1805 Itävalta ja Venäjä aloittivat sodan Ranskaa vastaan. Vastauksena Napoleon kukisti liittoutuneet venäläis-itävaltalaiset joukot Austerlitzissa joulukuussa 1805, jota pidetään hänen suurimpana voittonaan. Merellä brittiläiset aiheuttivat ankaran tappion yhdistetylle ranskalais-espanjalaiselle laivastolle lokakuussa 1805, turvaten brittien merten hallinnan ja estäen itsensä Britanniaan hyökkäämisen. Preussin huolet Ranskan kasvavasta vaikutusvallasta johti sodan jatkumiseen lokakuussa 1806. Napoleon kukisti preussilaiset nopeasti ja päihitti Venäjän kesäkuussa 1807 tuoden levottoman rauhan maanosaan. Rauha ei kestänyt ja sota syttyi kaksi vuotta myöhemmin 1809, mutta myös tämä liittokunta päihitettiin pian.

Napoleon hyökkäsi Pyreneille aikeinaan saartaa Britannia taloudellisesti, ja julisti veljensä Josephin Espanjan kuninkaaksi vuonna 1808. Espanjalaiset ja portugalilaiset nousivat kapinaan Britannian tuella ja kuuden vuoden taistelun jälkeen karkottivat ranskalaiset Pyreneiltä vuonna 1814. Samanaikaisesti Venäjä, haluttomana kärsimään vähentyneen kaupankäynnin taloudellisia vaikutuksia, rikkoi mannenmaasulkemusta rutiininomaisesti houkutellen Napoleonia aloittamaan massiivisen hyökkäyksen Venäjälle vuonna 1812. Tuo sotaretki johti Ranskan Grande Arméen hajaannukseen ja vetäytymiseen. Ranskan tappiosta rohkaistuneina Preussi, Itävalta ja Venäjä aloittivat uuden sotaretken Ranskaa vastaan päihittäen Napoleonin ratkaisevasti Leipzigissä lokakuussa 1813. Sen jälkeen liittoutuneet hyökkäsivät Ranskaan, valtasivat Pariisin maaliskuussa 1814 ja pakottivat Napoleonin luopumaan vallasta huhtikuussa. Hänet karkotettiin Elban saarelle ja Bourbonit palautettiin valtaan. Napoleon kuitenkin pakeni helmikuussa 1815 ja otti uudelleen vallan Ranskassa. Liittoutuneet vastasivat perustamalla seitsemännen liittokunnan kukistaen Napoleonin lopullisesti Waterloossa kesäkuussa 1815, jonka jälkeen hänet karkotettiin Saint Helenan saarelle.

Wienin kongressi järjesteli Euroopan rajat uudelleen ja toi kestävän rauhan maanosaan. Sodilla oli syvät vaikutukset maailmanhistoriaan; ne edistivät nationalismin ja liberalismin leviämistä, nostivat Brittiläisen imperiumin maailman suurimmaksi vallaksi ja toivat esiin itsenäisyysliikkeitä Latinalaisessa Amerikassa johtaen Espanjan imperiumin sortumiseen. Lisäksi luotiin täysin uusia tapoja käydä sotaa, ja Saksan ja Italian alueet järjesteltiin uudelleen laajemmiksi valtioiksi.

Napoleon kaappasi vallan vuonna 1799 luoden de facto sotilasdiktatuurin. Napoleonin sodan virallisesta alkamisajankohdasta on eri näkemyksiä; Usein käytetään päiväystä 18. toukokuuta 1803, jolloin Britannia ja Ranska päättivät ainoan lyhyehkön rauhanjakson vuosien 1792 ja 1814 välillä. Napoleonin sodat alkoivat kolmannen liittokunnan sodalla, joka oli liittokunnan sodista ensimmäinen Ranskan ensimmäistä tasavaltaa vastaan Napoleonin noustua Ranskan johtajaksi.

Britannia päätti Amiensin rauhan ja julisti sodan Ranskalle toukokuussa 1803; yksi syy tähän oli Napoleonin muutokset kansainväliseen järjestelmään Länsi-Euroopassa, etenkin Sveitsissä, Saksassa, Italiassa ja Alankomaissa. Yhdysvaltalainen sotatutkija Frederick W. Kaganin mukaan Britanniaa ärsytti eritoten Napoleonin hallinnan tehostaminen Sveitsiä kohtaan. Lisäksi brittiläiset olivat loukkaantuneet, kun Napoleon lausunut ettei Britannia ansaitsisi sanavaltaa Euroopan asioissa, vaikka kuningas Yrjö III oli vaaliruhtinas Pyhässä-saksalaisroomalaisessa keisarikunnassa.

Elokuvan musiikin ovat säveltäneet Hans Zimmer ja Benjamin Wallfisch. Alkuperäinen Vangelisin säveltämä Blade Runner käytti syntetisaattorikeskeistä, futuristista ja scifimäistä sävyä. Zimmer ja Wallfisch halusivat jatko-osaan täysin omaperäisen äänen kunnioittaen silti Vangelisin musiikkia. Alkuperäisen elokuvan tavoin he käyttivät puoliksi analogista, puoliksi elektronista CS-80-syntetisaattoria.^[1]

Elokuvan äänisuunnittelija Mark Mangini ja muu äänisuunnittelutiimi eivät pitäneet alkuperäisen elokuvan blaster-pistoolin laukauksen äänestä, joten he suunnittelivat sen äänen uudelleen. Laukausta varten he äänittivät .50 kalipeerisen Barrett-tarkkuuskiväärin laukausääntä ja sekoittivat siihen EDM-bassopudotuksen ääntä.^[1]

Malline:Viranhaltija

Malline:Viranhaltija

Ehdotettu valtio	Vuosi	Entinen valtio	Enemmistö itsenäisyydelle	Itsenäisyys	Tunnustettu	Lähde
Liberia	1846	American Colonization Society				[2]
Marylandin tasavalta	1853	Maryland State Colonization Society				[3]
Norja	1905	Ruotsi-Norja				[4]
Länsi-Australia	1933	Australia				[5]

Japani  v  Yhdysvallat

elokuu 2020

Japani	0–5	Yhdysvallat
Syöttäjä: Daimyo Ito	Raportti	Syöttäjä: Cy Young
		Kunnarit: Jackie Robinson (1)

Yokohama Stadium

Hallitustaulu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtoehto 1

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salkku	Ministeri		Aloitti tehtävässä	Lopetti tehtävässä	Puolue
Pääministerin sijainen		Mika Lintilä	6. kesäkuuta 2019	12. syyskuuta 2019	Keskusta
		Katri Kulmuni	12. syyskuuta 2019	10. joulukuuta 2019	Keskusta
Valtiovarainministeri		Mika Lintilä	6. kesäkuuta 2019	10. joulukuuta 2019	Keskusta
Elinkeinoministeri		Katri Kulmuni	6. kesäkuuta 2019	10. joulukuuta 2019	Keskusta

Vaihtoehto 2

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salkku	Ministeri		Aloitti tehtävässä	Lopetti tehtävässä	Puolue
Valtiovarainministeri		Mika Lintilä[a]	6. kesäkuuta 2019	10. joulukuuta 2019	Keskusta
Elinkeinoministeri		Katri Kulmuni[b]	6. kesäkuuta 2019	10. joulukuuta 2019	Keskusta

Huomioita

1. ↑ Lintilä toimi pääministerin sijaisena 12. syyskuuta 2019 saakka.
2. ↑ Kulmuni toimi pääministerin sijaisena 12. syyskuuta 2019 alkaen.

Crown

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

     vieraileva

Rooli	Kausi 1 (2016)	Kausi 2 (2017)	Kausi 3 (2019)	Kausi 4 (2020)	Kausi 5 (TBA)	Kausi 6 (TBA)
Kuningatar Elisabet II	Claire Foy		Olivia Colman		Imelda Staunton
Prinssi Philip, Edinburghin herttua	Matt Smith		Tobias Menzies		Jonathan Pryce
Prinsessa Margaret	Vanessa Kirby		Helena Bonham Carter		Lesley Manville
Kuningatar Mary	Eileen Atkins
Anthony Eden	Jeremy Northam
Kuningatar Elisabet, kuningataräiti	Victoria Hamilton		Marion Bailey
Peter Townsend	Ben Miles
Lordi Louis Mountbatten	Greg Wise		Charles Dance
Kuningas Yrjö VI	Jared Harris
Winston Churchill	John Lithgow	John Lithgow
Prinssi Edward, Windsorin herttua	Alex Jennings		Derek Jacobi
Wallis, Windsorin herttuatar	Lia Williams		Geraldine Chaplin
Harold Macmillan		Anton Lesser
Antony Armstrong-Jones, Snowdonin jaarli		Matthew Goode	Ben Daniels
Harold Wilson		Jason Watkins
Prinsessa Anne		Lyla Barrett-Rye	Erin Doherty

---

1. ↑ ^{a b} Baker, Logan: The Secrets Behind the Sound Design of Blade Runner 2049 PremiumBeat. 31.10.2017. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
2. ↑ Elections in Liberia (27 October 1846 Referendum) Election Results. AFRICAN ELECTIONS DATABASE. Viitattu 23.11.2013.
3. ↑ Maryland in Liberia (Liberia), 31. Januar 1853 : Unabhängigkeit Database and Search Engine for Direct Democracy. Viitattu 23.11.2013.
4. ↑ Norwegen, 13. August 1905 : Auflösung der Union mit Schweden Engine for Direct Democracy. Viitattu 13.04.2013.
5. ↑ Past Referendums: 1933 Secession Referendum (State Referendums) Elections. Western Australia Electoral Commission. Viitattu 8.1.2014.