Jurva

Jurva
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kurikka
vaakuna	sijainti
Sijainti	62°41′10″N, 021°58′55″E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Suupohjan seutukunta
Kuntanumero	175
Hallinnollinen keskus	Jurvan kirkonkylä
Perustettu	1859
Liitetty	2009
– liitoskunnat	Kurikka Jurva
– syntynyt kunta	Kurikka
Pinta-ala	448,37 km² [1] (1.1.2008)
– maa	443,97 km²
– sisävesi	4,4 km²
Väkiluku	4 289  [2] (31.12.2008)
– väestötiheys	9,66 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma	2007 [3]
– 0–14-v.	13,6 %
– 15–64-v.	63,3 %
– yli 64-v.	23,0 %
Infobox OK

Jurva on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Suupohjan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 4 289 ja pinta-ala 448,37 km², josta 4,4 km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta lakkautui sen yhdistyessä Kurikkaan vuonna 2009. Jurvan naapurikunnat olivat Ilmajoki, Kurikka, Laihia, Maalahti, Närpiö ja Teuva. Vuoteen 1973 saakka naapurikuntiin kuului Närpiöön liitetty Pirttikylä.

Jurvan alue on tunnettu puuseppien pitäjänä. Parhaimmillaan Jurvassa on valmistettu neljä viidesosaa Suomen tyylihuonekaluista ja Jurvan keskustassa on sijainnut lukuisia puutyöverstaita.^[4]

Jurvanjärven kerrotaan saaneen nimensä ensimmäisestä kalastajastaan, joka olisi ollut Jurvalan sukua. Itse kunnan nimikin olisi tällöin satakuntalaista perua.^[5]

Ensimmäiset ihmiset Jurvan seudulla liikkuivat kivikaudella ja alueelta on löydetty useita kivikautisia esineitä. Vanhimmat löydökset ovat Närvijoen Pitkäholman haudat vasarakirvesajalta.^[5] Hautalöytö tehtiin 1920-luvulla.^lähde?

Rautakauden eränkävijöiden merkkejä on ajoitettu 1100-luvulle. Jurvan erämaat kuuluivat pääosin kyröläisten omistukseen. Ensimmäiset uudisasukkaat sijoittuivat Jurvanjärven rannalle 1550-luvulla. Asukkaita tuli etenkin Suur-Kyrön Laihialta sekä Suur-Närpiön Teuvan ja Pirttikylän alueilta. Alueen ruotsalaisperäiset paikannimet viittaavat rannikkoalueen väestöön.^[5]

Jurvanjärven kylän asukkaat kuuluivat 1500-luvun puolessavälissä Kyrön suureen emäseurakuntaan Perimätiedon mukaan jurvalaisia haudattaiin Kyrön kirkolla.^[5] Laihiaan kuuluneen Jurvan alueella ensimmäinen aikakirjoihin merkitty talo on vuodelta 1557 Talson talo. Jurvassa on ollut muutamia taloja 1570-luvulla, mutta asutus on lisääntynyt hitaasti 1800-luvulle asti.^lähde?

1700-luvun alussa Jurvan väkiluku oli todennäköisesti 100. Keskiajan lopulla Laihia erosi Kyröstä, mihin myös jurvalaiset liitettiin. Jurvan Järvenpäänkylän asukkaat siirtyivät myöhemmin Teuvan seurakuntaan. Jurva muutettiin Laihian kappeliseurakunnaksi vuonna 1773.^[5] Vuonna 1763 Jurvaan haluttiin omaa kirkkoa, mutta vielä tuolloin Laihian kirkkoherra myöntyi rakennuttamaan rukoushuonetta. Vuonna 1766 Laihian kirkkoherra Wacklin päätti perustaa Jurvaan oman kappeliseurakunnan.^lähde?

Jurvassa oli 1700-luvun puolivälissä jo oma saarnahuone, joka purettiin pienen pitkäkirkon tieltä 1764. Uusi puukirkko valmistui 1802 Ruotsin yli-intendentiviraston piirustusten mukaisesti. Kirkon rakennusmestaerina toimivat ylihärmäläinen Gabriel Antinpoika Hakola ja laihialainen Jaakko Jaakse. Sarvijoen rukoushuone rakennettiin vuonna 1837.^[6]

Vuosina 1805-1808 Jurvassa tiedettiin olevan 29 taloa ja 831 asukasta.^lähde?

Seurakunnallisesti ja hallinnollisesti Jurva itsenäistyi vuonna 1859 ja toteutui 1863. Jurvana liitettiin samalla Teuvan Järvenpäänkylä sekä Laihian Sarvijoenkylä. Jurvan väkiluku nousi vuoteen 1900 mennessä jo yli 5 100 ja oli Vaasan läänin tiheimmin asuttua seutua.^[6]

Tervanpoltto säilytti asemansa jurvalaisten tulonlähteenä 1900-luvulle saakka. Raaka-aine saatiin Jurvan laajoista metsistä ja noin 90 % sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta 1920-luvulla. Lisäansioita toivat kotiteollisuustuottee ja erityisesti huonekalut. 1920-luvulla huonekaluja myytiin lähes kaikissa Jurvan kylissä ja niitä myytiin kunnan ulkopuolelle.^[6]

Jurvasta on lisäksi löydetty noin 40 eri kivikauden esinettä, mutta koska kaikki löydöt ovat hajanaisia, voidaan olettaa että kivikaudella Jurvassa ei varsinaista asutusta ole ollut. Löytöjen arvellaan jääneen Jurvaan merellä hylkeenpyynnissä olleilta metsästäjiltä. Rautakaudellakin Jurvassa liikkui lähinnä metsästäjiä, eikä Jurvassa asumiseen ollut edellytyksiäkään sen ollessa vielä suurimmalta osin veden peitteessä. Jurvan arvellaan olleen 1500-luvulle asti Kyrönmaan asukkaiden nautinta-alueita. Kyrönjoen alueen asukkaat kävivät Jurvan seudulla metsästämässä ja kalastamassa.^[6]

Jurvan kunta taisteli 2000-luvun alijäämäisen talouden ja muuttotappion kanssa. Kunta ryhtyi radikaaleihin säästötoimiin, mm. lakkauttamalla useita kyläkouluja. Lakkauttamisiin vaikutti toki myös oppilasmäärien pienentyminen sivukylillä. Lopulta kunnan päättäjät olivat pakotettuja tekemään päätöstä kuntaliitoksesta ensin Ilmajoen kanssa, joka ei johtanut tulokseen, mutta vuoden 2007 viimeisessä valtuuston kokouksessa päädyttiin liittyä Kurikkaan.^lähde?

Jurvan kirkonkylä sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Kurikan keskustasta.

• Harjunkylä
• Jurva
• Jyrynkylä
• Järvenpää
• Kentankylä
• Kesti
• Koskimäki
• Metsäkylä
• Niemenkylä
• Närvijoki
• Rannankylä
• Sarvijoki
• Tainuskylä
• Tupenkylä

Jurva on vuosien saatossa tullut tunnetuksi huonekaluteollisuudestaan. Jurvassa on ollut tyylihuonekaluteollisuutta 1800-luvulta lähtien, ja vielä nykyäänkin kunnassa sijaitsee noin 30 huonekalualan yritystä. Huonekaluteollisuus on näin ollen työllistänyt historian aikana hyvin myös saha- ja metsäteollisuutta. Huonekaluteollisuuden yrityksiä ovat muun muassa E J Hiipakka, Hiipakan Tehtaat, MackFinn, Laitala, Lintula, Peltola ja Hakola Huonekalu. Merkittävä osa Suomessa valmistettavista tyylihuonekaluista valmistetaan Jurvassa.^lähde?

Maatalous on ollut aina merkittävä osuus Jurvan elinkeinotoiminnasta ja se onkin saanut runsaasti elintilaa Jurvanjärven ja Tainusjärven kuivattamisen myötä. Kuivattamisen ansiosta Jurvan alueella sijaitsee nykyisin kaksi järveä, joista toinen on oikeastaan tekoallas.^lähde?

Jurvan Botniaring tunnetaan lukuisista rata-autoilukisoistaan. Botniaringiä aiotaan pidentää, jonka jälkeen siitä tulisi Suomen pisin moottorirata.

Hankalasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Jurva investoi vuonna 2004 noin 3 miljoonaa euroa Nikkarikeskukseen, josta toivottiin kunnan uutta vetonaulaa^lähde?. Keskuksen oli tarkoitus kehittää huonekalualaa. Se on nykyiseltä nimeltään Sella^[7],ja se on rakennettu pääosin puusta^lähde?. Nikkarikeskus oli kuitenkin aikaansa jäljessä jo valmistumisensa aikaan^{selvennälähde?}. Loppuvuodesta 2019 Kurikan kaupunki päätti myydä Nikkarikeskuksen josta tarjottiin 61 000 euroa avoimessa huutokaupassa^lähde?. Lopulta ostajaksi löytyi huutokaupassa tarjottua "selvästi korkeammalla" hinnalla paikkakuntalainen kalustealan perheyritys E J Hiipakka, joka aikoo siirtää kiinteistöön toimisto- ja näyttelytilansa ja vuokrata ylimääräisiä tiloja eteenpäin^[8].

Jurvassa, Säläisjärven rannalla toimii leirintäalue Sälli Camping, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Jurvan keskustasta Kauhajoen suuntaan.

Jurvan kotiseutumuseo on toiminut Haapalan taloalueella vuodesta 1965. Esineistön keräys on aloitettu jo vuonna 1934 ja museotoimintaa harjoittava Jurva-Seura ry on perustettu vuonna 1950. Jurvassa toimii myös Nikkari- museo.

Vanha sanonta kuului: "Valita vaan mutta valita Jurvan kuntaan". ^[9]

Jurvan Sanomat on jurvalainen sanomalehti, jolla on pieni levikki pienestä asukasmäärästä johtuen.

Jurvan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla jurvanvelli, johon tulee lampaanlihaa ja naudan ydinpotkaa.^[10]

• Audru ja Sauga, Viro

• Kirsi Ahonen, yleisurheilija (keihäänheitto)
• Erkki Antila, ampumahiihtäjä
• Timo Antila, ampumahiihtäjä
• Aarre Asiala, yleisurheilija (pituushyppy, kolmiloikka)
• Raimo Asiala, yleisurheilija (110 m aidat)
• Gustaf Hobin, kalparitari
• Heikki Ikola, ampumahiihtäjä
• Pekka Kangasalusta, jääkiekkoilija
• Oiva Kentta, koristeveistäjämestari
• Aarre Nostaja, yleisurheilija (moukarinheitto)
• Heikki Peura, kansanedustaja, 1920–1922 (Maalaisliitto), maanviljelijä ja pankinjohtaja
• Aarre Marttila, kansanedustaja, 1958–1961 (Maalaisliitto), maanviljelijä ja yrittäjä
• Hannu Mäkirinta, suunnistaja
• Kalervo Puskala, valokuvaaja
• Hilkka Riihivuori (o.s. Kuntola), hiihtäjä
• Sirkka Sipilä, elokuvanäyttelijä

• Perinnealbumi Etelä-Pohjanmaa 1 toim. Olavi A. Anttila KIMY-kustannus OY Kuopio, ISBN 951-840-004-0 Vaasa Oy:n Kirjapaino, Vaasa 1981
• Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. (Etelä-Pohjanmaa) Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jurva Wikimedia Commonsissa