Jaguar Racing

Jaguar Racing
Koko nimi	Jaguar Racing F1 Team
Päämaja	Brackley, Englanti
Perustajat	Jackie Stewart Paul Stewart Ford
Henkilökunta	David Pitchford Tony Purnell
Tunnetuimmat kuljettajat	Eddie Irvine Johnny Herbert Mark Webber
Moottorit	Cosworth
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu	Australian GP 2000
Kilpailuja	85
Valmistajien maailmanmestaruuksia	0
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	0
Voittoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	49
Viimeinen kilpailu	Brasilian GP 2004
Infobox OK

Jaguar Racing oli Fordin omistama Formula 1 -talli. Talli tuli mukaan F1-sarjaan kaudella 2000 Fordin ostettua Stewart-tallin. Jaguar kilpaili sarjassa kauteen 2004 asti, jonka jälkeen Red Bull -energiajuomayhtiö osti tallin, ja nimesi sen uudelleen Red Bull Racingiksi.

Jaguar ei F1-aikanaan yltänyt odotettuihin tuloksiin, minkä vuoksi Ford veti tukensa pois tallilta. Pari kertaa pohjoisirlantilainen Eddie Irvine onnistui kuitenkin tuomaan Jaguar-autonsa maaliin kärkikolmikon joukossa.

Talli osallistui viidellä kaudellaan 85 kilpailuun ja saavutti niissä yhteensä 49 pistettä ja kaksi palkintosijoitusta. Parhaiten tallilta meni kaudella 2003, jolloin se saavutti 18 pistettä ja seitsemännen tilan valmistajien MM-sarjassa.

Tallin tallipäällikkönä toimi kauden 2001 puolestavälistä kauden 2002 loppuun kolminkertainen F1-maailmanmestari Niki Lauda.

Pääartikkeli: Stewart Grand Prix

Jaguar Racingin perustana oli vuonna 1996 perustettu Stewart-talli, jonka Ford osti kaudella 1999 ja sittemmin nimesi Jaguar Racingiksi.

Stewart Grand Prix kilpaili sarjassa kolme kautta. Kaksi ensimmäistä kautta eivät sujuneet kovinkaan hyvin, vaikka talli saavuttikin yhden palkintosijan. Viimeiseksi kaudeksi jäänyt 1999 oli kaikkein menestyksekkäin: yksi voitto, yhteensä 36 pistettä ja neljäs sija valmistajien MM-sarjassa.

Kausi 2000 oli tallin ensimmäinen. Kuljettajina olivat Ferrarilta siirtynyt Eddie Irvine ja Stewartilla ajanut Johnny Herbert.^[1] Ensimmäinen auto nimettiin R1-nimiseksi. Autossa oli Cosworthin moottori ja Bridgestonen renkaat kuten kaikissa tallin autoissa läpi sen historian. Tallin tallipäällikkönä toimi Wolfgang Reitzle.

Kuuluisa nimi ei kuitenkaan taannut menestystä. Talli saavutti vain neljä MM-pistettä, jotka kaikki olivat Irvinen saavuttamia. Keskeytyksiä ei tullut kuitenkaan mitenkään erityisen paljon, sillä Irvine ja Herbert ajoivat usein maaliin, vaikkakin useimmiten pisteiden ulkopuolelle.^[2][3] Ainoat pisteet tulivat Monacon GP:stä ja kauden päättäneestä Malesian GP:stä.^[2] Irvine oli loukkaantumisen takia sivussa Itävallan GP:stä. Hänet korvasi brasilialainen Luciano Burti.^[4]

Tallin kauden pistesaldoksi jäi neljä pistettä, minkä takia talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa yhdeksänneksi.^[5] Taakse jäivät vain pisteittä jääneet Minardi ja Prost.^[5] Kauden päätteeksi Johnny Herbert lopetti 12 vuotta kestäneen F1-uransa.

Kaudella 2001 tallin kuljettajina olivat toista kauttaan tallissa ajanut Eddie Irvine ja Luciano Burti.^[6] Pedro de la Rosa tosin korvasi Burtin kauden viidennestä kilpailusta, Espanjan GP:stä lähtien.^[7] Auto oli nimeltään R2.

Kausi ei ollut kovinkaan ruusuinen. Keskeytyksiä tuli enemmän kuin edellisellä kaudella, mutta sen vastapainoksi myös pistesijoja saavutettiin enemmän. Irvine saavutti tallin ensimmäisen palkintosijan Monacon GP:stä, ja sen lisäksi saavutti kaksi pistettä Yhdysvaltain GP:stä.^[8] De la Rosa ajoi kahdesti pisteille: kuudenneksi Kanadan GP:ssä ja viidenneksi Italian GP:ssä.^[7]

Talli saavutti kaiken kaikkiaan yhdeksän MM-pistettä. Sijoitus valmistajien MM-sarjassa oli kahdeksas.^[9]

Kaudella 2002 Irvine ja de la Rosa jatkoivat Jaguarin kuljettajakaksikkona.^[10] Tallin käyttämä auto oli nimeltään R3.

Kauteen sisältyi paljon keskeytyksiä. Viimeistä kauttaan formuloissa ajanut Irvine onnistui kuitenkin saavuttamaan pisteitä Australian GP:stä, Belgian GP:stä ja palkintosijan Italian GP:stä.^[11] De la Rosa sen sijaan ei pisteitä onnistunut saavuttamaan, mutta hän ajoi muutamaan otteeseen kymmenen parhaan joukkoon.^[12]

Kauden päätteeksi talli saavutti yhteensä kahdeksan MM-pistettä, joilla talli saavutti seitsemännen sijan valmistajien MM-sarjassa.^[13] Sijoitus oli tallin historian paras. Kauden päätteeksi Eddie Irvine lopetti kymmenen vuotta kestäneen F1-uransa.

Kausi 2003 osoittautui tallin kautta aikain parhaaksi kaudeksi. Molemmat kuljettajat olivat tallissa uusia: Mark Webber ja Antônio Pizzonia aloittivat kauden tallikavereina.^[14] Auto nimettiin tutun nimeämiskäytännön mukaisesti nimelle R4.

Mark Webber onnistui ajamaan pisteille kaiken kaikkiaan seitsemässä kilpailussa.^[15] Sen sijaan Pizzonia ei pistesijoille päässyt. Justin Wilson korvasi hänet kauden viidessä viimeisessä kilpailussa, ja onnistui saavuttamaan yhden pisteen Yhdysvaltain GP:stä.^[16]

Kausi oli Webberille vahva, sillä hän saavutti 17 MM-pistettä ja sijoittui kuljettajien MM-sarjassa kymmenenneksi.^[14] Talli saavutti loppujen lopuksi 18 MM-pistettä ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa seitsemänneksi.^[17] Hyvää pistesaldoa tosin avusti kaudesta 2003 lähtien muutettu pisteidenlaskusääntö, jonka mukaan kahdeksan parasta saavat pisteitä entisen kuuden parhaan sijaan.

Kausi 2004 jäi Jaguar Racingin viimeiseksi kaudeksi. Kuljettajina kyseisellä kaudella ajoivat edellisellä kaudella hyvin ajanut Mark Webber ja esikoiskauttaan ajanut itävaltalainen Christian Klien.^[18] Auto oli nimeltään R5.

Kausi ei sujunut aivan niin kuin olisi toivottu. Pisteitä saavutettiin yhteensä kymmenen, joista Webber oli kerännyt seitsemän ja Klien kolme.^[18] Webber ajoi pisteille Bahrainin GP:ssä, Euroopan GP:ssä, Britannian GP:ssä ja Saksan GP:ssä.^[19] Klien saavutti pisteensä Belgian GP:stä.^[20] Talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa seitsemänneksi.^[21]

Red Bull osti tallin ja nimesi sen Red Bull Racing -nimiseksi.

Palkintokorokesijat Nro Kilpailu Kuljettaja 1 Monacon Grand Prix 2001 Eddie Irvine 2 Italian Grand Prix 2002 Eddie Irvine

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi	Runko Moottori Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	Pisteet	Sijoitus
2000	R1 Cosworth V10 B		AUS	BRA	SMR	GBR	ESP	EUR	MON	CAN	FRA	AUT	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN	MAL		4	9.
		Eddie Irvine	Kesk.	Kesk.	7	13	11	Kesk.	4	13	13	PO	10	8	10	Kesk.	7	8	6
		Luciano Burti										11
		Johnny Herbert	Kesk.	Kesk.	10	12	13	11†	9	Kesk.	Kesk.	7	Kesk.	Kesk.	8	Kesk.	11	7	Kesk.
2001	R2 Cosworth V10 M		AUS	MAL	BRA	SMR	ESP	AUT	MON	CAN	EUR	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN		9	8.
		Eddie Irvine	11	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	7	3	Kesk.	7	Kesk.	9	Kesk.	Kesk.	DNS	Kesk.	5	Kesk.
		Luciano Burti	8	10	Kesk.	11
		Pedro de la Rosa					Kesk.	Kesk.	Kesk.	6	8	14	12	Kesk.	11	Kesk.	5	12	Kesk.
2002	R3, R3B Cosworth V10 M		AUS	MAL	BRA	SMR	ESP	AUT	MON	CAN	EUR	GBR	FRA	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN		8	7.
		Eddie Irvine	4	Kesk.	7	Kesk.	Kesk.	Kesk.	9	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	6	3	10	9
		Pedro de la Rosa	8	10	8	Kesk.	Kesk.	Kesk.	10	Kesk.	11	11	9	Kesk.	13	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.
2003	R4 Cosworth V10 M		AUS	MAL	BRA	SMR	ESP	AUT	MON	CAN	EUR	FRA	GBR	GER	HUN	ITA	USA	JPN			18	7.
		Mark Webber	Kesk.	Kesk.	9†	Kesk.	7	7	Kesk.	7	6	6	14	11†	6	7	Kesk.	11
		Antônio Pizzonia	13†	Kesk.	Kesk.	14	Kesk.	9	Kesk.	10†	10	10	Kesk.
		Justin Wilson												Kesk.	Kesk.	Kesk.	8	13
2004	R5, R5B Cosworth V10 M		AUS	MAL	BHR	SMR	ESP	MON	EUR	CAN	USA	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	CHN	JPN	BRA	10	7.
		Mark Webber	Kesk.	Kesk.	8	13	12	Kesk.	7	Kesk.	Kesk.	9	8	6	10	Kesk.	9	10	Kesk.	Kesk.
		Christian Klien	11	10	14	14	Kesk.	Kesk.	12	9	Kesk.	11	14	10	13	6	13	Kesk.	12	14
		Björn Wirdheim	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD	TD*	TD

* Japanin GP:ssä 2004 Wirdheimin oli tarkoitus ajaa harjoituksissa, mutta hänellä oli käytössä rajallinen määrä erittäin märälle kelille tarkoitettuja renkaita, jonka vuoksi hän ei päässyt ajamaan kierrostakaan.^[22]

Eddie Irvine (2000–2002) Johnny Herbert (2000) Luciano Burti (2000–2001) Pedro de la Rosa (2001–2002)

Mark Webber (2003–2004) Antônio Pizzonia (2003) Justin Wilson (2003) Christian Klien (2004)

Bobby Rahal (2000–2001) Neil Ressler (2000–2002) Wolfgang Reitzle (2000–2002) Niki Lauda (2000–2002) Jackie Stewart (2000–2004) Gary Anderson (2000)

John Russell (2000–2002) Günther Steiner (2001–2002) Steve Nichols (2001–2002) Tony Purnell (2002–2004) David Pitchford (2002–2004) Malcolm Oastler (2002–2004)[23]

Ben Agathangelou (2002–2004) Mark Gillan (2002–2004) Rob Taylor (2002–2004) Ian Pocock (2003–2004)

^[24]

3D Systems (2000–2004) AT&T (2000–2004) Barr (2000–2001) Beck’s (2000–2004) Castrol (2000–2004) Corporate Jets (2000–2002)

DHL (2000–2001) DuPont (2000–2004) Ford (2000–2004) Grant’s (2000–2002) Hewlett-Packard (2000–2004) HSBC (2000–2004)

Lear (2000–2004) MCI (2000–2001) Pioneer (2000–2004) Puma (2000–2004) Rolex (2000–2004) s.Oliver (2000–2002)

Soditech (2000–2002) Texaco (2000–2001) UGS PLM Solutions (2000–2004) Visteon (2000–2001) Volvo Trucks (2000–2004) 007 (2002)

Altair Engineering (2002) Aqua Pura (2002) EDS (2002–2004) Michelin (2002–2004) Jaguar Shoes (2003–2004) Japhiro (2003)

MSC Software Corporation (2003) Mumm (2003–2004) Amik (2004) Red Bull (2004) Tom Tailor (2004)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jaguar Racing Wikimedia Commonsissa

• Formula One DataBase (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Grandprix.com – Jaguar Racing (englanniksi)

Jaguar Racing
Formula 1 -autot: R1 | R2 | R3 | R4 | R5