Podokit

Podokit (Falcatifolium)^[2] on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Suvun kuusi lajia ovat trooppisen Aasian ja Tyynenmeren saarten pensaita ja puita. Suvun ominaispiirteitä ovat pihkaiset lehdet, jotka ovat sivuversoissa suuria ja usein sirppimäisesti kaartuvia, sekä epäsymmetriset mehevät kävyt.^[1]

Tieteellinen nimi Falcatifolium on muodostettu latinan sirppiä ja lehteä tarkoittavista sanoista. Useiden suvun lajien sivuversojen lehdet ovat muodoltaan sirppimäisiä.^[1]

Podokit ovat ainavihantia puuvartisia kasveja. Ne ovat yleensä pienehköjä puita tai pensaita.^[1][3] Oksat haarautuvat puumaisilla kasveilla rungosta valekiehkuroina. Pensasmaisilla yksilöillä oksitus on epäsäännöllisempää. Rungon ohut ja hajanaisten korkkihuokosten täplittämä kuori hilseilee vanhemmiten liuskoina. Kuori ja lehdet ovat pihkaisia.^[1]

Lehtien muoto vaihtelee suuresti. Lehtiasento on kierteinen, mutta lehdet ovat usein kääntyneet tyvestään siten, että asettuvat kaksirivisesti rangan sivuille. Johtoversoilla ja käpyjä tuottavilla versoilla on suomumaisia ja rangan myötäisiä lehtiä, kun taas sivuversoilla on kaksirivisesti asettuneita lehtiä, joilla on johteinen lehtikanta ja litteä, siirottava lehtilapa.^[1][3] Varhaislehdet ovat usein myöhäislehtiä suurempia.^[1] Lisäksi nuorilla taimilla on ensimmäisenä vuonnaan myös muista lehdistä selvästi poikkeavia kapean linssimäisiä lehtiä.^[3] Sivuversojen litteiden lehtien muoto vaihtelee suikeasta sirppimäiseen. Niillä on näkyvä keskisuoni.^[1] Sirppimäisen lehden lapa kaartuu rangasta poispäin, mutta lavan kärki kaartuu usein takaisin verson kärjen suuntaan, toisinaan niin voimakkaasti, että lehti muistuttaa muodoltaan S-kirjainta.^[1][3] Ilmarakoja on kaikilla lehden pinnoilla.^[1]

Podokit ovat kaksikotisia hede- ja emikukintojen sijaitessa eri kasviyksilöissä. Kukinnot ovat perällisiä, ja kasvavat yleensä yksittäin lehtihangoissa.^[1]

Hedekävyiksi kutsutut hedekukinnot ovat pitkän lieriömäisiä ja hieman norkkomaisia. Hedekäpy koostuu lavaltaan kolmiomaisista tai pitkäsuippuisista hedelehdistä. Jokaisessa hedelehdessä on kaksi siitepölyä tuottavaa pallomaista pölylokeroa.^[1]

Kävyiksi kutsutut emikukinnot muuttuvat kypsyessään meheviksi ja sisältävät tavallisesti vain yhden siemenen. Käpy koostuu useasta kierteisesti asettuneesta käpysuomusta, joista tavallisesti vain yksi on hedelmällinen. Hedelmällisessä käpysuomussa on yksi ranganpuoleisella pinnalla sijaitseva käänteinen siemenaihe. Hedelmättömät käpysuomut turpoavat kävyn kypsyessä ja muodostavat epäsäännöllisen muotoisen mehevän pohjuksen kävyn tyveen. Kävyn kärjessä sijaitseva lähes pysty siemen on pohjukseen nähden vino. Siemenen tyveä ympäröi siemenen tuottaneesta emisuomusta kehittynyt mehevä vaippa eli epimatium.^[1][3]

Podokkeja esiintyy Kaakkois-Aasiassa ja läntisellä Tyynellämerellä ainakin Malesiassa, Indonesiassa, Filippiineillä, Papua-Uudessa-Guineassa ja Uudessa-Kaledoniassa.^[1]

Podokit ovat podokarpuskasvien heimoon kuuluvia havupuita. Niiden lähimmät sukulaiset ovat genetiikan perusteella pihkatippioiden (Dacrydium) suvun kasvit.^[4] Podokit luokiteltiinkin yleensä sukuun Dacrydium ennen kuin David John de Laubenfels erotti ne vuonna 1969 omaksi suvukseen Dacrydiumin lehdistä poikkeavien kaksimuotoisten ja usein sirppimäisten lehtien sekä käpyjen muodon erojen perusteella.^[3]

Sukuun määritellään yleisesti kuuluvaksi kuusi lajia.^[1][3]

• Falcatifolium angustum
• Falcatifolium falciforme
• Falcatifolium gruezoi
• Falcatifolium papuanum
• Falcatifolium sleumeri
• Siipipodokki (Falcatifolium taxoides)

• Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 363. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185 (englanniksi)