Ergenekon-tutkinta
Ergenekon-tutkinta oli vuonna 2007 Turkissa aloitettu tutkinta, joka kohdistui väitettyyn terroristiseen Ergenekon-verkostoon. Syyttäjät ja poliisi väittivät Ergenekonin olevan sekularistinen, ultranationalistinen salaseura, joka oli tehnyt terrori-iskuja ja vaikuttanut kulisseissa asioihin pyrkimyksenä syöstä Turkki kaaokseen ja oikeuttaa sotilasvallankaappaus. Väitetyssä salaseurassa toimimisesta annettiin lukuisia tuomioita, jotka myöhemmin kumottiin. Vuonna 2019 syyttäjät myönsivät, ettei Ergenekon-verkostoa välttämättä ollut olemassa, joten tutkinta suljettiin.[1]
Vuodesta 2007 lähtien yli viisisataa ihmistä joutui pidätetyiksi väitetyistä yhteyksistä Ergenekon-verkostoon. Joukossa oli aktivisteja, toimittajia, sotilaita ja poliitikkoja. Ergenekon-verkoston tekemiksi väitettiin muun muassa Taksim-aukion verilöylyä (1977) ja Hrant Dinkin murhaa (2007).[1] Syytteitä kritisoitiin alusta lähtien tekaistuiksi.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turkissa oli ennen Ergenekon-tutkintaa keskusteltu pitkään syvän valtion olemassaolosta. Väitteet syvästä valtiosta nousivat yleiseen tietoisuuteen Susurluk-skandaalin yhteydessä. Skandaalia edelsi 3. marraskuuta 1996 sattunut autoturma, jossa surmansa saivat Harmaita susia johtanut rikollinen Abdullah Çatlı, hänen kanssaan seurustellut malli Gonca Us ja entinen Istanbulin varapoliisipäällikkö Huseyin Kocadağ. Parlamentin jäsen Sedat Bucak selviytyi onnettomuudesta. Autosta löydettiin Turkin sisäministerin allekirjoittama diplomaattipassi, jonka omisti Abdullah Çatlı. Tapauksesta ei tuomittu ketään, mikä pitkälti johtui armeijan ja tiedustelupalveluiden haluttomuudesta yhteistyöhön, mutta tapaus nosti esiin käsityksiä syvän valtion operoimisesta kulisseissa. Vuonna 1996 Bülent Ecevit esitti Turkin parlamentin edessä saaneensa tietää CIA:n tukemasta operaatiosta Turkin armeijan sisällä 1970-luvulla. Hänen mukaansa tarkoituksena oli ollut toimia potentiaalisia kommunistien ja muiden vasemmistolaisten muodostamia uhkia vastaan.[1]
Vuonna 1997 televisiojuontaja Erol Mütercimler esitti ensimmäisenä henkilönä väitteen CIA:n luoman Ergenekon-nimisen järjestön olemassaolosta. Hän väitti saaneensa kuulla asiasta aktiivisesta palveluksesta vetäytyneeltä kenraalilta. Mütercimler oli entuudestaan tunnettu taipuvaisuudesta salaliittoteorioihin. Hänen mukaansa Ergenekoniin kuului laaja oikeistolaisten toimittajien, akateemikkojen, poliisien ja sotilaiden verkosto, joka oli monien selvittämättömien murhien taustalla. Mütercimler vaati hallitukselta tutkintaa ja syvän valtion paljastamista. Ergenekon-nimi on peräisin turkkilaisesta mytologiasta. Ergenekon oli siinä myyttinen laakso, johon muinaiset turkkilaiset suojautuivat sotilaallisen tappion koettuaan, kunnes harmaa susi Asena johdatti heidät neljäsataa vuotta myöhemmin vapauteen.[1]
Pidätykset ja oikeudenkäynnit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ergenekon-teoriaan liittyneitä pidätyksiä alettiin tehdä vuoden 2007 presidentinvaaleja edeltäneessä jännittyneessä ilmapiirissä. Pidätettyihin kuuluivat juristi Kemal Kerinçsiz ja ortodoksikirkon puhuja Sevgi Erenerol. Vuonna 2008 pidätettiin väitetyistä Ergenekon-yhteyksistään Erol Mütercimler, joka ensimmäisenä oli esittänyt väitteen Ergenekon-verkoston olemassaolosta. Samana vuonna pidätettiin myös toimittaja İlhan Selçuk, jonka Cumhuriyet-lehteä toisaalta oli väitetty Ergenekonin operaation uhriksi.[1]
Heinäkuussa 2008 valmistui 2455-sivuinen syytekirjelmä, jossa syytteeseen asetettiin 86 ihmistä kuulumisesta kumoukselliseen terroristijärjestöön. Suurin osa todistusaineistosta oli peräisin yksittäiseltä henkilöltä, Tuncay Güneylta. Syytekirjelmää kritisoitiin salaliittoteorioista sekä kielioppi- ja kirjoitusvirheiden runsaudesta. Syytekirjelmän mukaan Ergenekon-verkosto suunnitteli kemiallisten ja biologisten aseiden valmistamista sekä pyrki rahoittamaan ja hallitsemaan kaikkia maailman terroristijärjestöjä. Päätuomari myönsi lopulta vuonna 2014, ettei ollut lukenut koko syytekirjelmää. Lisää syytekirjelmiä julkaistiin kuitenkin vielä maalis- ja elokuussa 2009. Kaikkiaan vuoteen 2013 mennessä oli laadittu 21 syytekirjelmää.[1]
Väitettyyn Ergenekon-verkostoon kytkeytyneiksi väitettyjen henkilöiden etsintää johtivat sekä oikeuslaitoksessa ja poliisissa että tiedotusvälineissä Fethullah Gülenin kannattajat. Gülen-liikkeen lisäksi Ergenekon-tutkintaa tukivat jotkut vasemmistolaiset ja liberaalit, jotka näkivät oikeudenkäynnit mahdollisuutena saada vastuuseen muun muassa armeijan edustajia, sillä armeija oli Turkin historiassa toistuvasti murskannut progressiivista politiikkaa ajaneita liikkeitä. Gülen-liikettä arvostelleet toimittajat Nedim Şener ja Ahmet Şık pidätettiin maaliskuussa 2011. Vuonna 2011 pidätettiin väitetyistä Ergenekon-yhteyksistä myös OdaTV:n perustaja Soner Yalçın ja päätoimittaja Barış Pehlivan. Pehlivan oli 19 kuukauden ajan vangittuna ja vapautui syyskuussa 2012. Vuonna 2017 hänen tuomionsa kumottiin kokonaisuudessaan, sillä Pehlivanin tietokoneella ollut “todistusaineisto” oli osoitettu tarkoitushakuisesti lavastetuksi. Yleistä suhtautumista Ergenekon-tutkintaan muutti kielteisemmäksi se, että pidätetyissä oli paitsi sekulaareja ultranationalisteja, myös henkilöitä, jotka nähtiin yksinkertaisesti Gülen-liikkeen tai Oikeus ja kehitys -puolueen vihollisina. Gülen itse ajautui hallinnon epäsuosioon vuonna 2013.[1]
Kenraali İlker Başbuğ sai Ergenekon-perusteisten syytteiden nojalla elinkautisen vankeustuomion elokuussa 2013, mutta Turkin korkeimman oikeuden päätöksellä hänet vapautettiin maaliskuussa 2014.[2]
Kampanjan päättyminen ja myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gülen-liikkeen ja Oikeus ja kehitys -puolueen välirikko vuonna 2013 johtui monista syistä, jotka pitkälti perustuivat molempien pelosta toisen pyrkimyksestä vallan monopolisointiin. Vuonna 2013 Turkin syyttäjät käynnistivät korruptiotutkinnan Recep Tayyip Erdoğania ja tämän liittolaisia vastaan. Erdoğan ja hänen puolueensa puolestaan syyttivät Gülen-liikkeen edustajia yrityksestä oikeudelliseen vallankaappaukseen. Monet Ergenekon-tuomiot kumottiin välirikon takia. Ergenekon-tutkinnasta aiemmin vastannut syyttäjä Zekeriya Öz pakeni Turkista pidätysmääräyksen tultua asetetuksi häntä vastaan vuonna 2015. Kun Gülen-liikettä syytettiin Turkin vallankaappausyrityksestä 2016, Ergenekon-oikeudenkäyntien syyttäjiä lisäksi erotettiin viroistaan ja pidätettiin.[1]
Huhtikuussa 2016 kumottiin 275:n aiemmin väitetyistä Ergenekon-yhteyksistä tuomitun henkilön tuomiot. 1. heinäkuuta 2019 vapautettiin epäilyistä ja syytteistä vielä 235 henkilöä, sillä oikeus oli todennut, ettei Ergenekon-verkoston olemassaoloa voitu todistaa. Monet aiemmin Ergenekon-aiheisissa oikeudenkäynneissä syytetyt saivat palata entisiin asemiinsa yhteiskunnassa. Aiemmin Gülen-liikettä arvostellut ja Ergenekon-vyyhtin yhteydessä vangittu Ahmet Şık kuitenkin vangittiin uudelleen joulukuussa 2016 – tällä kertaa syytettynä Gülen-liikkeen propagandistina toimimisesta.[1]
Toimittaja Abdullah Bozkurt on pitänyt Ergenekon-tutkinnan päättymistä osoituksena siitä, että Erdoğan on kokonaan sulautunut Ergenekon-verkostoon. Hänen mukaansa Ergenekon-verkoston rikoksia valkopestään Erdoğanin hallinnon säilyttämisen vuoksi.[1]