Elisa Rachel
| Elisa Rachel | |
|---|---|
| Élisabeth-Rachel Félix | |
 Rachel Félix, William Ettyn vuosien 1841–1845 aikana tekemä muotokuva. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1821[1] Mumpfin kaupungin lähellä Sveitsissä[1] |
| Kuollut | 4. tammikuuta 1858 (36 vuotta)[1] Le Cannet, Ranska[1] |
Elisa Rachel, oikealta nimeltään Élisabeth-Rachel Félix (28. helmikuuta 1821 Mumpfin kaupungin lähellä Sveitsissä – 4. tammikuuta 1858 Le Cannet, Ranska) oli juutalais-ranskalainen näyttelijä[2]. Rachel liittyi Théâtre Français'hen vuonna 1838. Siellä hän menestyi hyvin tragediennena Corneillen ja Racinen näytelmissä ja elvytti Ranskan klassista tragediaa[3] Hänen onkin sanottu olleen romantiikan suurin ranskalainen tragedienne[4]. Lisäksi hänet tunnettiin Ranskan keisari Napoleon III:n rakastajattarena.[1]
Elämänvaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisa Rachelin vanhemmat olivat rutiköyhiä kaupustelijoita, jotka kiertelivät vankkureilla kaupungista toiseen. Lasten piti olla jo pienenä mukana perheen elatuksessa. Yhdessä vanhemman sisarensa Sophian kanssa hän liittyi Ranskaa kiertävien italialaisten lasten ryhmään, joka lauloi kaduilla ja kahviloissa.[5]
Vuonna 1830 Rachel ja hänen sisarensa saapuivat Lyoniin. Siellä he elättivät itsensä laulamalla kaduilla isänmaallisia lauluja ja heidän esiintymisensä herätti vähitellen laajempaa huomiota. Pariisilainen laulunopettaja Etienne Choron kiinnitti sisaruksiin huomionsa ja päätti kustantaa heidän laulukoulutuksensa. Sisarukset muuttivat hyväntekijänsä kanssa Pariisiin. Choron kuoli vuonna 1833, mutta sisarukset saivat jatkaa lauluopintojaan Pariisin konservatoriossa.[5] [1]
Teatteridebyyttinsä Rachel teki 4. huhtikuuta vuonna 1837, mutta se ei ollut mikään mainittava menestys. Uran käännekohta tapahtui vuonna 1838. Tuolloin Rachel esiintyi Théâtre Français:n lavalla ja herätti suurta huomiota. Häntä ylistettiin suureksi nuoreksi lahjakkuudeksi. Samana vuonna hän näytteli Jean Racinen näytelmän Bajazetin Roxanen roolin, mikä oli myös suurmenestys. Lopullisen läpimurtonsa hän teki 21. maaliskuuta 1843 niin ikään Racinen näytelmässä.[5]
Rachelin läpimurtovuosien aikoihin juoruiltiin, että hänellä olisi suhde Pariisin oopperan entisen johtajan Louis Véronin kanssa. Vuodet 1838–1842 Rachel asui Pariisissa ylellisessä Galéri Vero-Doratin asuintalossa. Hän kävi esiintymässä Lontoossa vuonna 1842, missä hänen Racinen ja Pierre Corneillen tulkintansa olivat suurmenestyksiä. Hänen ensimmäinen poikansa, Alexandre, syntyi vuonna 1844. Pojan isä oli diplomaatti Alexandre Colonna-Walewski, joka adoptoi pojan vuonna 1860. Toinen poika, Gabriel, syntyi vuonna 1848.Toisen pojan isä oli kenraali Arthur Bartrand. Vaikka Rachel itse pysyi juutalaisena, hänen molemmat poikansa kastettiin.[1]
Arvostelijat pitivät Rachelin repertuaaria kuitenkin kapea-alaisena, mutta todettiin, että hän teki roolinsa loistavasti. Hän erikoistui esittämään hahmoja, jotka olivat paheellisia ja omaan pahuuteensa intohimoisesti suhtautuvia. Luonnostaan kovan ja karkean äänensä hän oli saanut koulutuksen avulla muuttumaan sointuvaksi.[5]
Kuuluisuutensa vuoksi Elisa Rachelin onnistui neuvotella itselleen hyvät esiintymispalkkiot. Hän ei solminut avioliittoa ja hänen yksityiselämäänsä pidettiin skandaalinkäryisenä. Paitsi poikiensa isien kanssa, hän tuli tunnetuksi suhteistaan journalisti Emilie de Giradinin ja runoilija Alfred de Mussetin kanssa. Kohutuin oli kuitenkin suhde keisari Napoleon III:n kanssa.[1]
Vuonna 1855 Elisa Rachel lähti kiertueelle Yhdysvaltoihin. Se ei herättänyt maassa juuri minkäänlaista huomiota. Kiertueolosuhteet olivat raskaat ja ne heikensivät hänen terveyttään.[5] Huonosta kunnostaan huolimatta hän lähti vielä Venäjän kiertueelle.
Elisa Rachel kuoli tuberkuloosiin Le Cannetissa. Hänet haudattiin Pariisiin, Père Lachaisen hautausmaan juutalaisille varattuun osaan.[5] Hänen hautajaisistaan tuli merkkitapaus. Niissä oli paikalla rutiköyhiä juutalaisperheitä, kuuluisia journalisteja, upseereita, näyttelijöitä sekä itse keisari. Ranskan päärabbi, Lazar Isidor, kuitenkin kieltäytyi saapumasta tilaisuuteen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Leff, Lisa Moses: Rachel (Eliza Rachel Felix) Jewish Women's Archive. Viitattu 4.4.5.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Otavan Iso Fokus, s. 751
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7 vuodelta 1964, palsta 100
- ↑ Facta, osa 7 vuodelta 1976, palsta 752
- ↑ a b c d e f 1911 Encyclopædia Britannica/Rachel Wikisource. Viitattu 4.4.5.4.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisa Rachel Wikimedia Commonsissa
