Aveyron (joki)

Aveyron
Aveyron virtaa Villefranche-de-Rouerguen läpi
Alkulähde	Causse de Sévérac, Ranskan keskiylänkö 44°18′46″N, 3°16′17″E
Laskupaikka	Lafrançaise/Villemade, Tarn 44°05′15″N, 1°15′58″E
Maat	Ranska
Pituus	290,6[1] km
Alkulähteen korkeus	735 m
Virtaama	56,50 m³/s
Valuma-alue	5300 km²
Aveyron kartalla
Infobox OK

Aveyron (oksitaaniksi Aveiron) on Garonnen sivujoen Tarnin sivujoki etelä-Ranskassa. Sen mukaan on saanut nimensä myös Aveyronin departementti, mutta joki kulkee myös Tarnin ja Tarn-et-Garonnen departementtien kautta.

Aveyron-joen nimen alkumuoto on ollut Avario. Myöhemmin nimi on esiintynyt myös muodossa Veronius. Nimen on selitetty johtuvan sanoista awa (vesi) ja aar (joki).

Aveyron on 290,63 kilometrin pituinen.^[1] Se alkaa Aveyronin departementista läheltä Sévérac-le-Châteauta ja laskee Tarniin Mountabaun luoteispuolella Lafrançaisen ja Villemaden välissä.

Aveyron kulkee vaihtelevien maisemien kuten Causse de Sévéracin, Pays ruthénoisin ja Ségalan kautta. Najacin ja Montrricoux'n välisellä osuudella se kulkee monin paikoin syvän rotkon pohjalla.

Tärkeimmät Aveyronin varrella sijaitsevat kaupungit ovat:

• Aveyronin departementissa:
  • Sévérac-le-Château
  • Laissac
  • Rodez
  • Villefranche-de-Rouergue
  • Najac
• Tarnin departementissa:
  • Penne
• Tarn-et-Garonnen departementissa:
  • Laguépie
  • Varen
  • Saint-Antonin-Noble-Val
  • Bruniquel
  • Montricoux
  • Nègrepelisse
  • Albias
  • Piquecos.

Aveyron-joki kulkee Aveyronin, Tarnin ja Tarn-et-Garonnen departementeissa kaikkiaan 60 kunnan alueella.^[1] Sen varrella olevista kunnista viiden nimeen sisältyy joen nimi: Agen-d'Aveyron, Clairvaux-d'Aveyron, Gaillac-d-Aveyron, Palmas d'Aveyron ja Sévérac d'Aveyron. Myös sen varrella olevasta Villeneuven kunnasta käytetään toisinaan nimeä Villeneuve-d'Aveyron.

Aveyron kulkee 40 hydrografisen vyöhykkeen kautta^[1], ja sen valuma-alue on 15 100 neliökilometrin laajuinen.

Joen yläjuoksun vesihallintoa varten on perustettu 83 kunnan ja Rodezin kaupunkialueen yhteistyöelin, Syndicat mixte du bassin versant Aveyron amont (SMBV2A).^[2]

Aveyron on runsasvetinen joki, mutta sen virtaama vaihtelee sangen epäsäännöllisesti, kuten useimpien muidenkin Garonnen valuma-alueella olevien jokien.

Montaubanissa Aveyronin virtaamaa on seurattu 107 vuoden ajan, 1914–2020.^[3]

Joen keskimääräinen virtaama Montaubanin kohdalla on 52,6 m³/s}}^[3].

Aveyronin virtaana vaihtelee suuresti vuodenaikojen mukaan. Suurimmillaan se on talvella: joulukuusta maaliskuuhun saakka virtaama on 85 ja 110 kuutiometrin välillä sekunnissa, ja kaikkein suurimmillaan se on helmikuussa. Keväällä ja alkukesällä virtaama vähenee, kunnes se on pienimmillään elokuussa, keskimäärin 7,85 kuutiometriä sekunnissa. Mutta lyhytaikaisesti joen virtaama saattaa suurestikin poiketa näistä vuoden eri kuukausille pitkän ajan kuluessa mitatuista keskiarvoista.

Keskimäärin joka viides vuosi Aveyronin virtaama pienee joksikin ajaksi 1,7 kuutiometriin eli 1700 litraan sekunnissa.^[3] Tällöin kuivuus on jo varsin ankara, mutta kuuluu vielä alueella vallitsevaan normaaliin vaihteluun.

Aveyronin tulvat voivat olla varsin huomattavia, vaikka otetaankin huomioon sen valuma-alueen laajuus. Keskimäärin joka toinen vuosi sen virtaama Montbaubanin kohdalla nousee tulvan aikana 530 ja joka viides vuosi 770 kuutiometriin sekunnissa. Suurin mitattu virtaama on 4. maaliskuuta 1930, jolloin se oli 900 m³/s.^[3]

Suurin osa Aveyronin valuma-alueesta on varsin runsassateista. Siellä vuotuinen sademäärä on keskimäärin 322 millimetriä^[3], mikä vastaa 14,7 litraa sekunnissa neliökilometriä kohti.

Vuonna 1747 Aveyron perattiin Montricoux'hun saakka purjehduskelpoiseksi. Myöhemmin tukkeja on uitettu Aveyronissa Bruniquelista lähtien, jotta voitiin hyödyntää Grésignen seudun metsävaroja.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Aveyron (affluent du Tarn)

• Michel Lombard: La Vallée de l'Aveyron, de la confluence à la source. Portet-sur-Garonne: Nouvelles Éditions Loubatières, 2009. ISBN 978-2-86266-599-3 Teoksen verkkoversio.