Alex Smith

Alex Smith
Henkilötiedot
Syntynyt	7. toukokuuta 1984 (ikä 40) Seattle, Washington
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
Pituus	193 cm
Paino	98 kg
Pelipaikka	pelinrakentaja
Pelinumero	11
Pelaajaura
Seurat	San Francisco 49ers Kansas City Chiefs Washington Redskins
NFL-varaus	1. varaus, 2005 San Francisco 49ers
Pääsarjaura	2005–2020
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Alexander Douglas ”Alex” Smith (s. 7. toukokuuta 1984 Seattle, Washington) on amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, pelipaikaltaan pelinrakentaja. Hän pelasi NFL-liigassa vuosina 2005–2020. Smith edusti urallaan San Francisco 49ersia, Kansas City Chiefsiä ja Washington Redskinsiä.^[1]

Smith oli vuoden 2005 NFL:n varaustilaisuuden ensimmäinen valinta.^[2][3] Smith valittiin urallaan kolmesti NFL-liigan tähdistöotteluun Pro Bowliin.^[4]

Seattlessa syntynyt Smith on kotoisin La Mesasta, Kalifornian osavaltiosta.^[5] Hänellä on veli ja kaksi siskoa. Alexin isä, Douglas D. Smith on rehtorina Helix High Schoolissa, samassa lukiossa jonka hän itse kävi. Smithin setä, John L. Smith, on entinen Michiganin valtionyliopiston jalkapallojoukkueen päävalmentaja.^[6]

Smith pelasi aloittajana Helix High Schoolin joukkueessa, johdattaen joukkueensa yhteensä 25 voittoon ja yhteen tappioon. Tänä aikana Helix High School voitti kaksi kertaa San Diegon alueen mestaruuden. Smith valittiin kaksi kertaa sekä konferenssin parhaaksi hyökkääjäksi että joukkueensa tärkeimmäksi pelaajaksi, ja kerran myös tähdistöjoukkueeseen. Helixissä Smith rikkoi koulun ennätyksen eniten heitetyissä maaleissa ottelussa kuudella maalillaan.^[7] Hän ei kuitenkaan ollut joukkueen kohutuin pelaaja, sillä Smithin joukkuekaverina pelasi vuoden 2005 parhaan yliopistopelaajan Heisman Trophyn voittaja Reggie Bush, nykyinen New Orleans Saintsin keskushyökkääjä.^[8]

Smithin menestys ei kuitenkaan rajoittunut pelkkään jalkapalloon; hän oli viimeisenä vuonnaan luokkansa puheenjohtaja, ja läpäisi koulun etuajassa erinomaisin arvosanoin. Myöhemmin yliopistossa hän onnistui samassa tempussa ja suoritti taloustieteen tutkintonsa kahdessa vuodessa.^[9] 2006 Smith perusti omaa nimeään kantavan järjestön, joka antaa entisiä hoitokotilapsia mahdollisuuden korkeampaan koulutukseen.^[10] Järjestö toimii tällä hetkellä San Diegon alueella Kaliforniassa.

Smithin melko hyvistä lukiosuorituksista huolimatta hänelle tarjottiin stipendiä vain kahteen yliopistoon; Utahiin ja Louisvilleen, jossa siihen aikaan oli valmentajana hänen setänsä John L. Smith.^[11] Lisäksi hänen äitinsä olisi toivonut poikansa menevän opintojensa vuoksi Harvardin tai Dartmouthin kaltaiseen akateemisesti tasokkaaseen yliopistoon. Lopulta Smith valitsi kuitenkin Utahin yliopiston ja Utah Utesin joukkueen.

Alku Utahissa oli vaikea. 2002, ensimmäisenä yliopistovuotenaan, jolloin useimmat pelaajat eivät osallistu otteluihin jotta heille saataisiin lisävuosi yliopistossa, Smith pelasi vain kahdessa ottelussa, heittäen yhteensä ainoastaan neljä heittoa. Tämä oli suuri pettymys Smithille, sillä näin hän käytännössä menetti yhden kokonaisen yliopistokauden, ja hän harkitsi muualle siirtymistä. Lopulta Smith päätti kuitenkin jäädä Utahiin. Seuraavana vuonna hänestä tuli joukkueen aloittava pelinrakentaja, ja kaudella 2004 hän johdatti joukkueensa Fiesta Bowliin ensimmäistä kertää yliopiston historiassa, kärsimättä yhtään tappiota kauden 14 ottelussa. Utes onnistui myös voittamaan ottelun Pittsburghin yliopistoa vastaan 35-7.^[12]

Kauden päätteeksi Smith sijoittui neljänneksi vuoden 2004 parhaan yliopistopelaajan äänestyksessä (edellään mm. nykyinen Houston Texansin varapelinrakentaja Matt Leinart, joka voitti palkinnon). Hänet valittiin kuitenkin NCAA:n (Amerikan yliopistourheilun keskusliitto) Mountain West -konferenssin Vuoden pelaajaksi.^[13]

NFL -draftin pelaajavertailussa Smith juoksi 40 jaardia aikaan 4.71, nosti penkkipunnerruksella 152 kiloa ja hyppäsi 79 senttiä vertikaaliloikassa. Wonderlic-testissä, joka on eräänlainen älykkyystesti, Smith oli paras pelinrakentaja vuosiin tuloksellaan 40 mahdollisesta 50 pisteestä.^[14] Smithin yksityinen harjoituspäivä oli myös onnistunut, sementoiden hänen asemaansa varaustilaisuuden parhaana pelinrakentajana ennen toista vahvaa ehdokasta, Kalifornian yliopiston Aaron Rodgersia. Lisäksi ykkösvarausta hallussa pitäneen San Francisco 49ersin päävalmentajana toimi vahvana persoonana tunnettu Mike Nolan, joka ei uskonut myös vahvaluontoisen Rodgersin tulevan kanssaan toimeen pidemmällä aikavälillä.^[15]

Heinäkuussa 2005 Smith teki hänet varanneen 49ersin kanssa kuusivuotisen sopimuksen, arvoltaan noin 50 miljoonaa dollaria.^[16]

Tulokaskaudellaan Smith kamppaili loukkaantumisten kanssa, ja päävalmentaja Mike Nolanin otettua Smith pois kokoonpanosta useaan otteeseen, hän pelasi vain yhdeksässä ottelussa, joissa saldona yksi maali ja 11 katkaistua syöttöä. Noista yhdeksästä ottelusta Smith oli aloittajana seitsemässä ottelussa, 49ersin käytettyä kauden aikana jopa neljää eri aloittajaa.

Alkuvaikeuksien jälkeen Smith löysi itsensä vahvistetusta hyökkäyskalustosta jonka opastuksesta vastasi uusi mies, Norv Turner, nykyinen San Diego Chargersin päävalmentaja. Smith harjoitteli ennen kautta tiiviisti Turnerin ja laitahyökkääjien kanssa. Lisäksi Smith paransi tekniikkaansa ja lisäsi massaa.^[17]

Kehittynyt hyökkäys auttoi Smithiä selvästi toisella kaudellaan, erityisesti kolmessa ensimmäisessä ottelussa, joissa hän heitti yhteensä 814 jaardia ja kolme maalia ilman ainuttakaan syötönkatkoa. Neljännessä ottelussa Kansas City Chiefsiä vastaan Smithillä sekä muulla joukkueella oli pienia vaikeuksia, mutta ne saatiin korjattua seuraavaan peliin Oaklandiin, jossa Smith heitti ensimmäistä kertaa NFL-urallaan kolme maalia ottelussa. Tämän jälkeen kuitenkin palasivat tulokaskauden vaivat; seuraavissa viidessä pelissä tuloksena oli vain kuusi maalia ja yhdeksän katkaistua syöttöä 153 jaardin ottelukeskiarvolla. Loukkaantumisongelmista huolimatta Smith johti joukkueensa marraskuussa kolmen ottelun voittoputkeen.

Seuraavan viikon Cardinals-tappion jälkeen 49ers pelasi viimeisen ottelunsa Denverissä, jossa Broncos tavoitteli viimeisiä playoff-paikkoja. Kotiyleisön pettymykseksi vieraat venyivät yllätykseen, ja tiputtivat coloradolaiset ulos pudotuspeleistä. Smith heitti ottelussa 194 jaardia ja yhden maalin, johtaen joukkueensa tappioasemasta voittoon toisen kerran kolmen viikon sisällä.

Yhteenvetona Smith paransi toisena vuonna, saaliina 16 maalia ja ythä monta syötönkatkoa, 2 890 jaardia ja pelinrakentajateho 74.8, kaikki enemmän kuin 22-vuotiaalta pelinrakentajalta yleisesti odotetaan.

Kolmannella kaudella Smith joutui kolmannen hyökkäyksen koordinaattorin alaisuuteen Norv Turnerin siirryttyä San Diegoon. Uusi mies tehtävään oli Jim Hostler, joka osoittautui huomattavasti edeltäjäänsä heikommaksi.

Kauden avauspeli, ESPN:n TV-ottelu Baltimore Ravensia vastaan, päättyi 49ersin 20-17 -voittoon viime hetken voittomaalilla. 30. syyskuuta pelatussa ottelussa Seattlea vastaan Smith loukkasi oikean olkapäänsä jouduttuaan vastustajan Rocky Bernardin taklaamaksi. Smith menetti vamman takia kolme ottelua, ja palasi kentälle 28. lokakuuta.^[18]

San Franciscon seuraava voitto tuli vasta marraskuun lopussa. Kaikista tilastoihin kelpuutettavista pelinrakentajista häntä huonompi tehokkuus oli vain New York Jetsin Kellen Clemensillä. Smith onnistui alle 50 prosentissa syötöistään, joka oli myös selvästi alle liigan keskiarvon (n. 60%) Smithillä oli myös erimielisyyksiä päävalmentaja Nolanin kanssa vammansa vakavuudesta; Nolanin mielestä hän oli täysin kuntoutunut, mutta hänen itsensä mukaan vamma vaikeutti edelleen tarkasti heittämistä. Lopulta Nolan päätti antaa Smithin kuntouttaa olkapäätään ja laittoi avaukseen konkari Trent Dilferin. Smithin olkapää tutkittiin tarkemmin, ja lopulta päätettiin turvautua leikkaukseen, joka lopetti Smithin kauden.^[19]

Smith taisteli harjoitusleirillä ykköspelinrakentajan paikasta yhdessä Shaun Hillin ja J.T O'Sullivanin kanssa. Jälleen 49ersin hyökkäyksen vastaava sai potkut, ja Jim Hostlerin tilalle palkattiin Mike Martz. Toisin kuin edelliskausilla, joilla hyökkäys oli ollut eri valmentajista huolimatta jokseenkin samanlaista, Martzin systeemi oli täysin erilainen. Smith aloitti harjoituskauden ensimmäisen ottelun Raidersia vastaan kakkospelinrakentajana O'Sullivanin takana. Tämän valinta johtui osin siitä, että hänelle Martzin hyökkäys oli tullut aiemmin tutuksi hänen pelatessaan Detroit Lionsissa, jossa Martz valmensi. Osat säilyivät samoina myös muissa harjoitusotteluissa ennen kautta.

22. elokuuta päävalmentaja Mike Nolan julkisti, että J.T O'Sullivan tulisi olemaan heidän aloittajansa ainakin kauden avausottelussa. Tämä sai entisen NFL-valmentajan Jim Moran kutsumaan Smithiä haastateltaessa epäonnistujaksi ja ettei 49ersin olisi pitänyt valita häntä ensimmäisenä vuoden 2005 draftissa.^[20]

Syyskuussa Smith asetettiin jälleen loukkaantuneiden listalle olkapäänsä vuoksi. Yleisesti odotettiin 49ersin vapauttavan Smithin sopimuksestaan kauden jälkeen. Mutta asiat muuttuivat päävalmentaja Nolanin potkujen jälkeen; Smith saisi jäädä, jos hän olisi valmis neuvottelemaan uuden, huomattavasti halvemman sopimuksen. Lopulta osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen seuraavat kaksi vuotta kattavasta sopimuksesta.

Uusi päävalmentaja Mike Singletary ilmoitti Smithin taistelevan jälleen aloittajan paikasta Shaun Hillin kanssa, mutta taistelun vei nimiinsä lopulta Hill. Organisaatioon tuli myös viides hyökkäyksen koordinaattori viidessä vuodessa, sillä tehtävää 2008 hoitaneen Mike Martzin hyökkäyssuunnitelmat eivät osuneet lainkaan yksiin uuden päävalmentajan kanssa.^[21] Tehtävään palkattiin Jimmy Raye II, jolla oli kokemusta NFL:stä pelaajana sekä valmentajana jo vuodesta 1968, ja oli ollut 49ersin valmentajistossa jo kerran aiemmin, kaudella 1977.

Viikolla seitsemän, 49ersin ollessa puoliajalla tappiolla 0-21 Houston Texansia vastaan, Smith sai tilaisuutensa. Hän heitti kolme maalia (kaikki sisemmälle laitahyökkääjälle Vernon Davisille), mutta ei onnistunut nostamaan joukkuettaan voittoon asti, ottelun päättyessä Texansille 21-24. Loppukauden hän oli joukkueensa ykköspelinrakentaja, ja vaikka ensimmäisen seitsemän ottelun saldo oli vain kaksi voittoa, pelasi hän silti uransa tähän asti parhaan kauden. Viikolla 13 divisioonavastustaja Seattle Seahawksia vastaan Smith heitti ensi kertaa urallaan ottelussa yli kolmesataa jaardia. 11 ottelussa Smith heitti yhteensä 2 350 jaardia ja 18 maalia.

Smith oli Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC:n asiantuntija-kommentaattori kanavan Super Bowl -lähetyksessä.^[22]

Kauden 2010 Smith aloitti 49ersin ykköspelinrakentajana. Joukkueen kakkospelinrakentajan sekä edellisen aloittajan Shaun Hillin siirryttyä Detroit Lionsiin, 49ersin pelinrakentajat olivat nyt Smith, New York Giantsista tullut David Carr sekä edellisen vuoden viidennen kierroksen varaus Nate Davis. Davis tosin siirrettiin ennen runkosarjan alkua kokoonpanosta harjoitusjoukkueeseen pois Baltimore Ravensista hankitun Troy Smithin tieltä.

Ensimmäistä kertaa urallaan Smith pääsi aloittamaan uuden kauden saman hyökkäyksen koordinaattorin kanssa kuin edellisellä kaudella, Jimmy Rayen saatua jatkaa tehtävässään. Smith nimettiin joukkueen kapteenistoon. Ensimmäisessä ottelussa 49ers kohtasi arkkivihollisensa Seattle Seahawksin, ja ottelusta muodostui katastrofi sekä Smithille että ennakkosuosikki 49ersille. Lopputuloksena oli kotijoukkueen 31-6 -voitto.^[23]

Toisella ottelukierroksella 49ers pelasi hallitsevaa mestaria New Orleans Saintsia vastaan, jota johti pelinrakentaja Drew Brees. Huolimatta huomattavasti kovemmasta vastustajasta kuin edellisellä viikolla, Smith paransi peliään selvästi, ja 49ers taisteli ottelun voitosta aivan viime sekunneille asti. Saintsin potkaisija Garrett Hartley kuitenkin ratkaisi ottelun potkumaalilla kaksi sekuntia ennen ottelun loppua. Seuraavien pelien tapahtumat olivat toistoa kahdesta ensimmäisestä ottelusta, kun 49ers ensin hävisi heikommalle Kansas City Chiefsille reilulla erolla, ja tämän jälkeen ennakolta vahvempi Atlanta Falcons päihitti 49ersin vasta viime hetken potkumaalilla.^[24]

Viikolla viisi 49ers lähti Smithin johdolla hakemaan avausvoittoa ja samalla neljän ottelun tappioputken katkaisemista. Ottelu alkoikin hyvin, kun ensimmäisen hyökkäyksen päätteeksi Smith heitti seitsemän jaardin touchdownin laitahyökkääjä Michael Crabtreelle. Tämän jälkeen alkoivat kuitenkin vaikeudet, ja lopulta, katkaistun syötön ja rähmäyksen jälkeen kotiyleisö Candlestick Parkilla alkoi buuaamaan aina Smithin astuessa kentälle, ja huutamaan "Haluamme Carrin!". David Carr olikin jo valmiina astumaan kentälle, kun Smith joutui tuliseen sananvaihtoon päävalmentaja Singletaryn kanssa. Tämä antoi Smithille kuitenkin vielä yhden yrityksen, jonka tämä onnistui käyttämään hyödykseen, ja johti joukkueensa vielä mukaan taisteluun ottelun voitosta. Lopulta 49ers hävisi ottelun kuitenkin 27-24.^[25]

Seuraavalla viikolla 49ers kohtasi vieraskentällä Carolina Panthersin. Smith aloitti kohtuullisen hyvin, mutta kolmannella neljänneksellä Panthersin ulompi puolustuksen linjamies Charles Johnson säkitti Smithin, ja kaatuessaan tämä otti tukea vasemmalla kädellään. Smithin epäonneksi hänen kyynärpäähänsä tuli repeämä, joka piti hänet sivussa kolmesta seuraavasta ottelusta, mukaan lukien ottelu Denver Broncosia vastaan Lontoossa, uudella Wembleyn stadionilla.

Varamies David Carrin epäonnistuttua pahasti Smithin korvaajana Panthersia vastaan, 49ersin aloittajaksi tuli kauden alla joukkueeseen siirtynyt Troy Smith, joka onnistui voittamaan kaksi ensimmäistä otteluaan, ja vaikutti siltä, että hänestä tulisi vakituinen aloittaja.^[26] Kolmas ottelu Tampa Bay Buccaneersia vastaan päättyi kuitenkin onnettoman esityksen jälkeen Buccaneersin 21-0 -voittoon, 49ersin jäätyä ensimmäistä kertaa pisteittä kotikentällään 33 vuoteen. Tämä nosti jälleen esille spekulaatiot aloittajasta maanantain otteluun divisioonavastustaja Arizona Cardinalsia vastaan.

Troy Smith kuitenkin jatkoi aloittjan paikalla, ja onnistui johdattamaan 49ersin selvään 27-6 -voittoon. Tämä ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan hänen asemaansa, sillä tulevalle Super Bowl -voittajalle Green Bay Packersille hävityn ottelun jälkeen hän sai tehdä tilaa kyynärpäävammastaan toipuneelle Alex Smithille. Tämä onnistuikin johdattamaan paluuottelussaan joukkueen voittoon, mutta kahden seuraavan ottelun tappioiden myötä putoaminen jatkopeleistä varmistui. Ennen viimeistä, käytännössä merkityksetöntä ottelua Arizonaa vastaan, joukkueen päävalmentaja Mike Singletary sai potkut, ja tilalle otettiin väliaikaisesti puolustuksen koordinaattori Jim Tomsula. Tomsulan johdolla 49ers päätti kautensa voitokkaasti.

Kauden jälkeen näytti vahvasti siltä, että Smith vaihtaisi seuraa hänen sopimuksensa loputtua, ja hän itsekin haastattelussa totesti maisemanvaihdoksen olevan paikallaan.

Smithin mieli muuttui, kun uudeksi päävalmentajaksi valittu Jim Harbaugh kertoi haluavansa Smithin takaisin, mikäli mahdollista. Kun 49ers ei käyttänyt ykköskierroksen valintaa ykkösluokan pelinrakentajaan, esimerkiksi Blaine Gabbertiin tai, Jake Lockeriin, Smithin paluu käytännössä varmistui. NFL:n työsulusta johtuen Smith ei kuitenkaan voinut solmia seuran kanssa välittömästi uutta sopimusta, mutta tästä huolimatta hän oli yksi pelaajista, jotka organisoivat joukkueen harjoituksia työsulun aikana.^[27]

Smith oli lähtökohtaisesti 49ersin kiistaton ykköspelinrakentaja, takanaan toisella kierroksella Nevadan yliopistosta varattu tulokas Colin Kaepernick. Avausottelussa divisioonavastustaja Seattle Seahawksia vastaan 49ers vei voiton, mutta toinen ottelu Dallas Cowboysiä vastaan päättyi dramaattiseen 27-24 -jatkoaikatappioon, Cowboysin potkaisijan Dan Baileyn tasoitettua ottelun kolme sekuntia ennen loppua.

Cowboys-tappion jälkeen 49ers hävisi ainoastaan kaksi ottelua, viikolla 12 Baltimore Ravensia sekä kaksi viikkoa myöhemmin Arizona Cardinalsia vastaan. Lopulliseksi saldoksi tuli 13 voittoa ja kolme tappiota, joka riitti takaamaan Ninersille ensimmäisen pudotuspelipaikan sitten vuoden 2002. Myös Smithin kausi oli jättimenestys henkilökohtaisella tasolla, sillä hän onnistui rikkomaan lähes kaikki omat ennätyksensä. Tästä huolimatta Smithiä kuitenkin pidettiin edelleen 49ersin heikkona lenkkinä, suurimman osan kunniasta mennessä puolustukselle, joka Patrick Willisin johdolla pelasi erinomaisen kauden.

Erinomaisen runkosarjaesityksen ansiosta 49ers eteni suoraan toiselle kierrokselle, jossa vastaan asettui New Orleans Saints ja uuden heitettyjen jaardien ennätyksen tehnyt tähtipelinrakentaja Drew Brees.

Smith loisti uransa ensimmäisessä playoff-ottelussaan, hiljentäen epäilijät kolmella maalillaan, ja johdattaen 49ersin 38-34 -voittoon vuoden 2010 mestarijoukkueesta. Ottelun ratkaisu tapahtui vain yhdeksän sekuntia ennen loppua, kun Smithin syöttö tavoitti maalialueella toisen ottelun avainpelaajista, Vernon Davisin, jolle ottelu oli myös uran ensimmäinen pudotuspelikamppailu.^[28][29]

NFC-konferenssin finaalissa 49ers sai kotikentälleen Candlestick Parkille vieraakseen New York Giantsin, joka kahdella ensimmäisellä kierroksella kukisti sekä Atlanta Falconsin että hallitsevan mestarin Green Bay Packersin. Ottelu oli melko tasainen, mutta Smith ei yltänyt samalle tasolle kuin edellisessä ottelussa, ja 49ers kärsi lopulta katkeran jatkoaikatappion.^[30][31]

Kauden päätteeksi Smith sijoittui kolmanneksi vuoden comeback-pelaajan äänestyksessä, jossa voiton vei Detroit Lionsin pelinrakentaja Matthew Stafford. Smith sai seitsemän ääntä, äänestäjiä ollen yhteensä 50.^[32]

Smithistä tuli kesällä 2012 vapaa pelaaja, hänen yksivuotisen sopimuksensa loputtua. Alun perin molemmat osapuolet ilmaisivat halukkuutensa uuden, rahakkaamman sopimuksen tekemiseen, mutta tilanne muuttui 49ersin julkisesti kiinnostuttua Indianapolis Coltsista lähteneestä tähtipelinrakentaja Peyton Manningistä.^[33] Saamastaan kohtelusta loukkaantuneena Smith päätti myös alkaa tarkastelemaan muita vaihtoehtoja, ja kävi sopimusneuvotteluissa muun muassa Miami Dolphinsin kanssa.^[34] Lopulta Manning päätti kuitenkin tehdä sopimuksen Denver Broncosin kanssa^[35], ja pian tämän jälkeen Smith ja 49ers solmivat kolmivuotisen sopimuksen, jonka arvoksi muodostui bonuksineen yhteensä 33 miljoonaa dollaria.^[36]

Smithin aloittajan asema oli lähtökohtaisesti sementoitu, Kaeperncikin toimiessa hänen varamiehenään.^[37] Myös edelliskaudella kritisoiduille laitahyökkääjille hankittiin vahvistuksia, kun hallitsevasta mestarijoukkueesta New York Giantsista tuli vapaana pelaajana Mario Manningham^[38], ja kiistelty, joskin kiistämättä lahjakas veteraani Randy Moss päätti palata pelikentille 49ersin riveissä yhden kauden sapattivapaan jälkeen.^[39]

49ers aloitti Smithin johdolla kauden hyvin. Ottelussa Arizona Cardinalsia vastaan Smith onnistui 18 heitossa ja epäonnistui vain yhdessä, tehden uuden ennätyksen yli 15 kertaa heittäneen pelinrakentajan onnistumisprosentissa yhdessä ottelussa.^[40] Seuraavassa ottelussa hän kuitenkin sai lievän aivotärähdyksen, ja joutui sivuun seuraavasta ottelusta.

Smithin ollessa sivussa varamies Colin Kaepernick onnistui vakuuttamaan valmennusjohdon taidoistaan, ja sai pitää aloittajan paikan Smithin tervehdyttyä pelikuntoon. Kaepernickin johdolla 49ers eteni edelliskautta pidemmälle eli Super Bowliin, jossa joukkue kuitenkin hävisi Baltimore Ravensille.

Kaepernickin vallatessa 49ersin aloittajan paikan itselleen, kävi pian selväksi että Smith tulisi vaihtamaan joukkuetta ennen kauden 2013 alkua. Lopulta ykköspelinrakentajaa edelliskaudella epäonnistuneen Matt Casselin tilalle etsinyt Kansas City Chiefs hankki Smithin San Franciscosta, vaihdossa kahteen varausvuoroon.

Smithin sekä uuden päävalmentajan Andy Reidin johdolla edellisvuoden sarjajumbo aloitti loistavasti, ja oli viimeisenä joukkueena ilman tappioita. Tämä vahvisti Smithin mainetta pelinrakentajana, joka kykenee voittamaan joukkueen muiden osa-alueiden ollessa kunnossa. Reid käytti myös Smithin juoksutaitoja huomattavasti enemmän hyödyksi kuin aiemmin tämän ammattilaisuralla. Chiefsin lopulliseksi saldoksi runkosarjassa tuli 11 voittoa ja 5 tappiota, joka riitti lopulta kevyesti playoff-paikkaan.

Villi kortti -kierroksella Chiefsin vastustajaksi asettui Indianapolis Colts. Chiefs ja Smith aloittivat ottelun loistavasti, ja olivat parhaimmillaan jo 28 pistettä edellä vastustajaa. Colts kuitenkin onnistui toisella jaksolla totaalisesti murskaamaan loukkaantumisista kärsineen Chiefs-puolustuksen, ja lopulta voitti ottelun yhdellä pisteellä 44-45. Kyseessä oli NFL-historian toiseksi suurin "comeback" pudotuspeleissä.^[41]

Smithistä käytetään usein termiä "game manager", jolla tyypillisesti tarkoitetaan pelinrakentajaa, joka pitää ottelut joukkueen hallinnassa muttei kykene voittamaan ilman muun joukkueen hyviä suorituksia. Hyvillä suorituksillaan parina viime vuotena Smith on kuitenkin osittain kyennyt irrottautumaan tästä maineesta.^[42]

Smithin vahvuuksiin kuuluu NFL-eliittiä oleva peliäly ja hyvät lyhyet heitot. Lisäksi hänen atleettisuutensa ja juoksupelikykynsä on mainettaan parempi. Heikkoutena Smithillä on taipumus pelata monesti ylivarovaisesti. Lisäksi hänen heittovoimansa ei ole huippuluokkaa, ja Smithin kykyä heittää pitkiä heittoja on kyseenalaistettu paljon. Hän on tehokkaimmillaan joukkueessa, jonka strategiaan kuuluvat lyhyet, nopeat heitot sekä vahva juoksupeli.

Smith avioitui keväällä 2009 Elizabeth Barryn, entisen Oakland Raidersin cheerleaderin kanssa. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen lapsi, poika Hudson syntyi toukokuussa 2011.^[43]

Smithin nimeä kantava avustusjärjestö The Alex Smith Foundation tukee erilaisten ohjelmien kautta perhekodeissa kasvaneita nuoria heidän aikuistumisessaan ja muun muassa opiskelupaikan löytämisessä. Järjestö on toiminut vuodesta 2009 lähtien.^[44] Hän myös toimi yhtenä vapaaehtoisista auttajista San Franciscon lahden ympäristössä kadonneen 15-vuotiaan teinitytön Sierra LaMarin etsinnöissä huhtikuussa 2012.^[45]

Smith toimi 49ersin päävalmentaja Jim Harbaughin mailapoikana vuoden 2012 AT&T Pebble Beach National Pro-Am -turnauksessa, kuuluisalla Pebble Beachin kentällä Kaliforniassa. Haastattelussa Harbaugh totesi osapuolien vaihtavan roolia seuraavan vuoden turnauksessa.^[46]

Yhdysvaltalainen SportingNews -sivusto nimesi Smithin amerikkalaisten ammattilaissarjojen 11. älykkäimmäksi urheilijaksi.^[47]

		Heitot							Juoksut
Kausi	Joukkue	Ottelut	Onnistumiset	Yritykset	%	Jaardit	TD:t	Syötönkatkot	Yritykset	Jaardit	TD:t
2002	Utah Utes	2	2	4	50,0	4	0	1	2	-11	0
2003	Utah Utes	11	173	266	65,0	2247	15	3	149	452	5
2004	Utah Utes	13	214	317	67,5	2952	32	4	135	631	10
Yhteensä		26	389	587	66,3	5203	47	8	286	1072	15

Runkosarja

		Heitot							Juoksut
Kausi	Joukkue	Ottelut	Onnistumiset	Yritykset	%	Jaardit	TD:t	Syötönkatkot	Yritykset	Jaardit	TD:t
2005	San Francisco 49ers	9	84	165	50,9	875	1	11	30	103	0
2006	San Francisco 49ers	16	257	442	58,1	2,890	16	16	43	147	2
2007	San Francisco 49ers	7	94	193	48,7	914	2	4	13	89	0
2008	San Francisco 49ers	0	0	0	0	0	0	0	0	0	0
2009	San Francisco 49ers	11	225	372	60,5	2,350	18	12	24	51	0
2010	San Francisco 49ers	11	204	342	59,6	2,370	14	10	18	60	0
2011	San Francisco 49ers	16	273	445	61,3	3,144	17	5	52	179	2
2012	San Francisco 49ers	10	153	218	70,2	1,737	13	5	31	132	0
2013	Kansas City Chiefs	15	308	508	60,6	3,313	23	7	76	431	1
Yhteensä		95	1,598	2,685	59,5	17,593	104	70	288	1,192	5

Pudotuspelit

		Heitot							Juoksut
Kausi	Joukkue	Ottelut	Onnistumiset	Yritykset	%	Jaardit	TD:t	Syötönkatkot	Yritykset	Jaardit	TD:t
2011	San Francisco 49ers	2	36	68	52,9	495	5	0	7	70	1
2013	Kansas City Chiefs	1	30	46	65,2	378	4	0	8	57	0
Yhteensä		3	66	114	57,9	873	9	0	15	127	1

• Luettelo NFL:n ykkösvarauksista

• 49ers.comin profiili (Arkistoitu – Internet Archive)
• Profiili ESPN.com -sivustolla
• NFL.comin profiili
• Smithin avustusjärjestön kotisivut
• Utahin yliopiston profiili (Arkistoitu – Internet Archive)