Tämä on suositeltu artikkeli.

Ada Lovelace

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ada Lovelace
Vesivärimaalaus Lovelacen kreivittärestä vuodelta 1840.
Vesivärimaalaus Lovelacen kreivittärestä vuodelta 1840.
Henkilötiedot
Syntynyt10. joulukuuta 1815
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut27. marraskuuta 1852 (36 vuotta)
Lontoo
Koulutus ja ura
Opettaja Mary Somerville
Augustus De Morgan
Tutkimusalue matematiikka
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Augusta Ada King, Lovelacen kreivitär (10. joulukuuta 1815 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta – 27. marraskuuta 1852 Lontoo)[1] oli englantilainen matemaatikko, joka kirjoitti kuvauksen Charles Babbagen varhaisesta mekaanisesta yleistietokoneesta eli analyyttisestä koneesta. Hän kirjoitti koneelle myös ohjelman, minkä ansiosta häntä kutsutaan joskus ensimmäiseksi tietokoneohjelmoijaksi.

Ada Lovelace oli runoilija lordi Byronin ja Anne Isabella Byronin tytär. Lady Byron jätti miehensä pian Adan syntymän jälkeen, eikä tytär tuntenut isäänsä. Ada meni naimisiin William Kingin kanssa ja sai miehensä kautta aatelisarvon. Lady Byron palkkasi tyttärelleen useita opettajia, ja tästä kasvoi lahjakas matemaatikko. Lovelace tunnetaan erityisesti artikkelistaan ”Kääntäjän merkintöjä”. Hän alkoi kääntää Luigi Federico Menabrean tekemää artikkelia Babbagen analyyttisestä koneesta ja lisäsi käännöksen yhteyteen Babbagen avustamana laajan osion, johon hän muun muassa kirjoitti koneelle ohjelman Bernoullin lukujen laskemiseen ja pohti tekoälyn mahdollisuutta. Lovelace sairasteli koko elämänsä ajan ja kuoli 36-vuotiaana kohtusyöpään.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaislapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ada Lovelacen vanhemmat olivat runoilija lordi Byron ja hänen vaimonsa Anne Isabella Byron. He olivat menneet naimisiin 2. tammikuuta 1815,[2] ja Augusta Ada syntyi 10. joulukuuta 1815.[3] Ada sai ensimmäisen nimensä lordi Byronin sisarpuolen Augustan mukaan. Lady Byron käytti tyttärestään nimeä Ada.[4]

Lordi Byron oli tunnettu runoilija, mutta hänellä oli ollut suhteita kumpaankin sukupuoleen ja intohimo sisarpuoltaan Augustaa kohtaan, mikä herätti paheksuntaa. Hänet tunnettiin jo Adan syntymän aikaan ympäri Eurooppaa sekä runoistaan että rakkausseikkailuistaan. Byron petti vaimoansa lyhyen liiton aikana useiden naisten kanssa.[5] Annabella Byron sieti miehensä naisseikkailuja lopulta vain noin vuoden ajan,[5] ja hän pakeni miehensä luota 15. tammikuuta 1816.[3] Byronien avioliittoa vaikeuttivat myös säännöllisesti saataviaan vaativat velkojat. Lordi Byron oli tunnettu ylenpalttisesta tuhlaavaisuudestaan.[5]

Ovatko kasvosi kuin äidilläsi, suloinen lapseni?
Ada! Tytär ainoa sukuni ja sydämeni?
Kun viimeksi näin nuoret siniset silmäsi, ne hymysivät,
Ja sitten erosimme – emme niin kuin nyt, tyttöseni,
Vaan toivossa.[6]

Lady Byron ja Ada muuttivat Seahamiin Annabellan vanhempien luokse. Avioliittonsa aiheuttaman kohun sekä velkojensa vuoksi lordi Byron lähti Englannista 25. huhtikuuta 1816.[6] Lady Byron syytti avioeroprosessin yhteydessä miestään siitä, että tällä oli suhde sisarpuoleensa Augustaan, joskaan insesti ei siihen aikaan ollut rikos. Toiseksi hän syytti miestään homoseksuaalisuudesta ja heteroseksuaalisesta sodomiasta, jotka puolestaan olivat rikoksia.[7] Erosopimuksessa ei mainittu Adan huoltajuudesta. Tämä johtui todennäköisesti siitä, etteivät lady Byronin asianajajat halunneet nostaa kysymystä esille, koska ajan lain mukaan tilanne olisi ollut suosiollinen isän kannalta.[8]

Ada ei nähnyt isäänsä enää sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt Englannista. Lordi Byron kuoli Kreikassa, kun Ada oli kahdeksanvuotias.[2] Lordi Byron ei unohtanut missään vaiheessa tytärtään ja kysyi usein sisarpuolelleen lähettämissä kirjeissä yksityiskohtia Adasta ja tämän kasvatuksesta.[9] Lordi Byron kirjoitti matkallaan Englannin kanaalin yli ensimmäiset kolme säkeistöä runoelmansa Childe Harold’s Pilgrimage kolmanteen lauluun. Siinä hän kirjoittaa Adan jättämisen aiheuttamasta ahdistuksestaan.[6]

Kotiopetuksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset opettajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ada Byron neljävuotiaana miniatyyrimaalauksessa.
17-vuotias Ada Byron.

Kotiopetuksen alkaessa Ada oli neljävuotias. Lady Byronia ei ollut helppo miellyttää, joten hän erotti monia yksityis- ja kotiopettajia, jos heistä ei ollut tarpeeksi apua Adan kasvattamisessa.[9] Vaikka lady Byron järjesti määrätietoisesti tyttärensä opintoja, hän ei juuri viettänyt aikaa tämän kanssa. Lady Byronin äiti lady Noel sen sijaan oli enemmän päivittäisessä tekemisessä Adan kanssa. Lady Noel kuoli kuitenkin vuonna 1822.[2] Lady Byron sai äitinsä perinnön käyttöönsä vuonna 1825, ja hänestä tuli varakas niin, että hän saattoi tarjota Adalle hyvän kasvatuksen.[10]

Lady Byron piti Adaa kovassa kurissa. Ada saattoi jopa joutua komeroon, mistä hän pääsi pois vasta luvattuaan käyttäytyä hyvin ja opiskella ahkerasti.[11] Lady Byron oli erityisen kiinnostunut matematiikasta ja pyrki innostamaan myös tytärtään alalle.[2] Lady Byron suosi matematiikkaa myös siksi, että hän halusi tehdä Adasta täysin rationaalisen ja tukahduttaa mielikuvituksen, jota hän piti Byronien puolelta periytyvänä ominaisuutena, vaarallisena ja jopa tuhoisana.[11] Hän ei kuitenkaan estänyt Adaa lukemasta isänsä runoja, mutta oli helpottunut, kun Ada ei pitänyt niistä.[12]

Lordi Byronin kuoleman jälkeen Annabella uskalsi lähteä Adan kanssa ulkomaille. Kesäkuussa 1826 Ada lähti äitinsä, kotiopettajattarensa neiti Stampin sekä useiden ystävien kanssa viisitoista kuukautta kestäneelle grand tourille. Ada rakasti matkustamista, joka toi hänen hiljaiseen elämäänsä vaihtelua. Hän kirjoitti muun muassa skotlantilaiselle runoilijalle Joanna Baillielle Alppien kauneudesta.[13]

Byronit palasivat Englantiin syksyllä 1827. Lady Byron vuokrasi pian mahtavan Bifronsin maalaistalon Patrixbournesta, joka oli päivän vaunumatkan päässä Lontoosta mutta kuitenkin tarpeeksi eristyksissä. Hän muutti sinne tyttärensä kanssa. Lady Byron oli alkuvuodesta 1828 paljon poissa kotoa, ja Ada jäi yksin kotiopettajattarensa, yksityisopettajansa ja Puff-nimisen kissansa kanssa.[14]

Ada oli kiinnostunut jo nuorena erilaisista koneista ja alkoi suunnitella muun muassa höyryvoimalla toimivaa lentävää laitetta. Hän tutki sitä varten lintujen anatomiaa ymmärtääkseen lentämisen mekaniikkaa. Hän tajusi, että siipien koko piti olla oikeassa suhteessa vartalon kokoon nähden.[12] Ada oli huomattavan kiinnostunut lentämisestä ja halusi intohimoisesti rakentaa lentävän laitteen.[15] Ada sairastui vakavasti alkuvuodesta 1829, ja hän oli vuodepotilaana vuoden 1832 puoliväliin saakka. Sairauden seurauksena hän menetti luonteenomaisen huolettomuutensa ja alkoi keskittyä entistä ahkerammin opiskeluun. Hän paiski töitä ja suhtautui hyvin ankarasti itseensä. Toipuminen oli hidasta, ja hän menetti sen aikana kiinnostuksensa muun muassa lentävän laitteen rakentamiseen sekä ratsastamiseen.[16]

Lady Byron järjesti Adalle useita yksityisopettajia, joista monet pysyivät tehtävässä vain lyhyen aikaa. Häntä opettivat muun muassa William Frend ja William King. Frend oli 1820-luvulla jo iäkäs ja jäänyt matematiikan kehityksestä jälkeen. Kingin osaaminen matematiikassa ei puolestaan ollut kovinkaan laaja. Hän opetti Adaa vuonna 1829 ja antoi neuvoja myöhemminkin.[2]

Osa Charles Babbagen differenssikoneesta, jonka Ada näki Babbagen kotona 1833.

Ada muutti vuonna 1832 äitinsä kanssa Fordhookin kartanoon, joka sijaitsi Ealingin kylässä. Nykyisin se on Lontoon esikaupunkialuetta, mutta tuohon aikaan sieltä oli matkaa Lontoon keskustaan 13 kilometriä ja se oli varakkaiden lontoolaisten suosima asuinalue. Lady Byron antoi Fordhookissa tyttärelleen hieman lisää vapauksia, mutta palkkasi kolme ystävää valvomaan Adan kasvatusta ja käyttäytymistä. Ada kutsui näitä naisia ”kolmeksi raivottareksi”.[17]

Babbagen ja Somervillen tapaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoon seurapiireissä vaikuttaneiden ihmisten tyttärien esittely hovissa oli eräänlainen naiseksi tulemisen riitti. Lady Byron vei Adan 10. toukokuuta 1833 tapaamaan kuningas Vilhelm IV:tä ja tämän vaimoa kuningatar Adelaidea. Vaikka Ada nautti kuninkaallisten ja ulkomaisten arvohenkilöiden tapaamisesta, lady Byron kertoi kirjeessään lääkäri Kingille, että Adaan teki suuremman vaikutuksen 5. kesäkuuta tapahtunut tieteilijöiden tapaaminen. Adaan oli vaikuttanut erityisesti matemaatikko Charles Babbage.[18]

Babbage kutsui Adan ja lady Byronin kotiinsa, missä he vierailivat pari viikkoa ensitapaamisen jälkeen. Babbage esitteli vierailleen rakentamansa keskeneräisen differenssikoneen.[19] Ada kiinnostui jo tuolloin koneesta ja seurasi seuraavien vuosien aikana tarkasti sen kehitystä. Hän luki siitä tehdyt artikkelit ja keskusteli asiasta myös Babbagen kanssa.[20]

Ada ystävystyi Mary Somervillen kanssa keväällä 1834. Somerville lähetti Adalle matematiikan kirjoja, neuvoi häntä opinnoissa, teki hänelle harjoitustehtäviä ja keskusteli matematiikasta. Ada nautti siitä, että hän oli saanut älyllisesti haastavan opettajan.[21][2] Somerville oli ajalle poikkeuksellinen nainen, sillä hän oli osoittanut, että nainen pystyi jättämään jäljen tieteeseen. Hän oli kääntänyt tähtitieteilijä Pierre-Simon Laplacen teoksia englanniksi ja kirjoittanut itse tietokirjan On the Connexion of the Physical Sciences.[22]

Babbagesta tuli vuoden 1834 tienoilla lady Byronin ja Adan vakiotuttava. Ada opetti tässä vaiheessa itsekin matematiikkaa. Hänen oppilaitaan olivat lady Gosfordin nuorimmat tyttäret Olivia ja Annabella.[21][2]

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ada Lovelacelle ja William Kingille rakennettu Lontoon-talo, johon perhe muutti vuonna 1837.[23]

Ada Byron täytti vuoden 1834 lopussa 19 vuotta. Tässä vaiheessa hänen äitinsä oli päättänyt, että Adan oli aika löytää itselleen aviopuoliso. Ilmeisesti Charles Babbagekin oli yksi vaihtoehdoista. Tuohon aikaan ei ollut tavatonta, että Adan ikäinen nuori nainen meni naimisiin vanhemman, varakkaan ja aikaisemmin naimisissa olleen miehen kanssa. Lady Byronin mielestä Babbage ei kuitenkaan ollut tyttärelle tarpeeksi hyvä puolisoehdokas, sillä puolison oli oltava siniverinen.[24]

Ada esiteltiin keväällä 1830 kolmekymmentävuotiaalle lordi William Kingille. Hän kuului poliittisesti, yhteiskunnallisesti, älyllisesti ja uskonnollisesti merkittävään sukuun. Hän oli lisäksi varakas ja omisti useita kiinteistöjä.[25] Ada Byronista tuli Ada King 8. heinäkuuta 1835.[2] Adalle avioliitto antoi mahdollisuuden vakaampaan elämään ja samalla pakotien äidin holhoavasta otteesta.[26] King sai jaarlin arvon 1838, jolloin Ada Kingistä tuli Lovelacen kreivitär.[2]

Ada ja William King saivat ensimmäisen lapsen alkuvuodesta 1836. Lady Byron ehdotti yllättäen, että Ada nimeäisi lapsensa isänsä mukaan. Poika saikin nimekseen Byron. Seuraavana vuonna Kingit saivat tyttären, joka nimettiin lady Byronin mukaan Annabellaksi. Tämän jälkeen Ada sairastui jälleen ja oli useita kuukausia sänkypotilaana.[27]

Ada sairastui todennäköisesti tyttärensä syntymän jälkeen koleraan. Hän oli maaliskuussa 1838 niin heikko, että vältteli jopa Lontoon seurapiirejä. Hänen ongelmanaan oli tuolloin todennäköisesti voimakkaat kuukautisvuodot. Perhelääkäri Locock suositteli hoitomenetelmänä kolmannen lapsen tekemistä.[28] Ada ja William King saivat Ralphiksi nimetyn pojan. Adan terveys oli silti edelleen hauras, ja häntä lääkittiin muun muassa laudanumilla ja morfiinilla.[27]

Paluu matematiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ada Lovelacen Augustus De Morganille lähettämä kirje, joka käsittelee differentiaalilaskentaa.

Kolmen lapsen jälkeen Lovelace halusi palata takaisin intohimoonsa eli matematiikkaan. Hän kääntyi marraskuussa 1839 Charles Babbagen puoleen ja pyysi tältä apua sopivan yksityisopettajan löytämiseksi.[29] Babbage kertoi kuitenkin olevansa kiireinen, eikä Lovelacen muistakaan vanhoista opettajista ollut auttajiksi. William Frend oli jo vanha ja heikko, ja Mary Somerville oli muuttanut ulkomaille.[30] Lady Byron onnistui kesällä 1840 järjestämään tyttärelleen uudeksi opettajaksi tunnetun matemaatikon ja loogikon Augustus De Morganin.[31] Yhteys De Morganiin syntyi luultavasti tämän vaimon Sophian kautta. Tämä oli Frendin tytär ja ihaili lady Byronia.[32]

Vaikka Lovelace oli opiskellut matematiikkaa ja muita tieteitä, opetus oli aiemmin ollut hyvin vaihtelevaa. Lapsena hän sai opetusta aritmetiikassa ja myöhemmin muun muassa geometriassa ja havaintoihin perustuvassa tähtitieteessä. Lovelacen varhaisimmat opettajat King, Frend ja Somerville olivat lähinnä antaneet lukusuosituksia.[33] Somerville oli kuitenkin jo siirtynyt pois Frendin ja Kingin vanhakantaisesta yliopistomatematiikasta uudempiin käytäntöihin.[34]

De Morgan oli Babbagen ystävä, ja hänkin oli valmistunut Trinity Collegesta. Lovelace edistyi nopeasti De Morganin ohjauksessa. Lovelacen sairastuttua De Morgan kirjoitti kuitenkin lady Byronille ja lordi Lovelacelle, ettei Adan luonne välttämättä sopinut matematiikkaan.[31] Vaikka De Morgan itsekin oli yhteiskunnallinen uudistaja, hänen kirjeissään voi nähdä naisvihaa. Hänen mielestään Adan esittämät kysymykset matematiikasta ja luonnontieteestä eivät olleet sopivia naiselle.[35] De Morgan epäilikin, että Adan terveys oli heikentynyt liiallisen opiskelun takia.[12]

Menabrean artikkelin kääntäminen ja merkintöjen tekeminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Babbage oli vuonna 1840 vieraillut Torinossa. Siellä hänet otettiin hyvin vastaan kansainvälisenä tiedemiehenä, mutta siellä hänelle myös selvisi, ettei hänellä olisi koskaan varaa rakentaa haaveilemaansa analyyttistä konetta. Babbage toivoi, että joku italialainen tieteilijä kirjoittaisi artikkelin hänen uudesta hankkeestaan, ja näin brittihallitus voisi kiinnostua siitä. Babbage sai kumppanin nuoresta Luigi Menabreasta.[36]

Menabrean artikkeli ilmestyi ranskaksi lokakuussa 1842.[37] Artikkeli levisi Englantiinkin syksyn aikana. Marraskuussa puolestaan Babbage tapasi pääministeri Robert Peelin. Babbage keskittyi tapaamisessa lähinnä kritisoimaan hallitusta, eikä hän onnistunut esittelemään kunnolla uutta versiota koneestansa. Peel oli jo ennen tilaisuutta etsinyt tukea Babbagen työn julistamiseksi turhaksi, ja heikosti sujuneen tapaamisen jälkeen maaliskuussa 1843 Britannian hallitus ilmoitti, ettei se tukisi Babbagen työtä differenssikoneen tai analyyttisen koneen rakentamisessa.[38]

Pian Babbagen ja Peelin tapaamisen jälkeen Lovelace keskusteli Menabrean artikkelista keksijä Charles Wheatstonen kanssa. He tunsivat todennäköisesti Babbagen koneen periaatteen paremmin kuin kukaan muu. He olivat myös sitä mieltä, että Menabrean artikkelin kääntäminen voisi edistää Babbagen työtä. Lovelace sopi tehtävään mainiosti, sillä hän osasi erinomaisesti ranskaa.[38] Artikkelin kääntäminen innoitti Lovelacea, koska se auttaisi häntä saavuttamaan kaksi tärkeää päämäärää. Sen ansiosta hän pystyisi tekemään ystävänsä Babbagen työtä tunnetummaksi ja toisaalta edistämään omaa intellektuaalista uraansa.[39]

Lovelace aloitti kääntämisen talvella 1842–1843, mutta hän ei kertonut työstään Babbagelle. Vasta vuoden 1843 alkupuolella hän esitti käännöksensä Babbagelle.[38] Babbage kannusti Lovelacea lisäämään omia merkintöjään Menabrean artikkeliin. Lovelace aloitti työstään osiota ”Notes by the Translator” (”kääntäjän merkintöjä”).[40] Hän kirjoitti merkintöjä helmikuulta syyskuulle 1843 ja keskusteli sen etenemisestä Babbagen kanssa sekä kasvotusten että kirjeitse. Vaikka Lovelace tukeutui Babbageen koneen toiminnan selvittämisessä, hänen omat pohdintansa usein hämmästyttivät Babbagea. Vaikka Lovelace otti vastaan Babbagen ehdotukset, hän suuttui, kun Babbage yritti lisätä artikkeliin kirjoittamansa esipuheen, jossa hän valitti brittihallitusta tuen puutteesta. Lovelace ja Babbage sopivat erimielisyydet, ja Babbage julkaisi nimettömänä erillisen artikkelin.[41] Lovelacen ”merkintöjen” pituus oli lopulta 19 136 sanaa (noin sata sivua), yli kaksi kertaa pidempi kuin Menabrean alkuperäinen artikkeli. Hän allekirjoitti ne nimimerkillä ”A. A. L.” (Augusta Ada Lovelace).[40]

Lovelacen käännös ilmestyi Scientific Memoirsissa syyskuussa 1843. Artikkelin nimi oli ”Sketch of the Analytical Engine invented by Charles Babbage esq. (by L. F. Menabrea, with notes by Ada Lovelace)”. Tiedeyhteisö otti artikkelin kunnioittavasti vastaan.[42] Michael Faraday ilmoitti Babbagelle, että artikkeli on niin monimutkainen, että se menee selvästi hänen ymmärryksensä yli. Alkuperäisen artikkelin kirjoittaja Menabrea puolestaan välitti Babbagen kautta onnittelut A. A. L:lle. Kun artikkelista tuli paljon myönteistä palautetta, Babbagekin leppyi Lovelacelle, joka oli tyrmännyt Babbagen kirjoittaman esipuheen liittämisen artikkeliin.[43]

Artikkeli ei synnyttänyt Babbagen toivomaa sensaatiota eikä lisännyt Adan mahdollisuuksia tieteelliselle ja kirjalliselle uralle. Yksi kirjoituksen ongelmista oli se, että Ada Lovelace oli nainen. Vaikka hän oli allekirjoittanut artikkelin nimikirjaimillaan, hänen henkilöllisyytensä kävi pian ilmi, eikä kirjoitusta otettu vastaan siksi yhtä vakavasti kuin miehen kirjoittamaa artikkelia.[42]

Viimeiset vuodet ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut tutkimukset ja kiinnostuksen kohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ada Lovelace viimeisenä elin­vuotenaan Henry Wyndham Phillipsin maalauksessa.

Vuosi 1843 oli Lovelacen elämän tieteellisesti merkittävin vuosi. Hänen elämänvaiheitaan seuraavan kymmenen vuoden ajalta on heikosti dokumentoitu. Hän vietti joka tapauksessa melko vilkasta seurapiirielämää ja tunsi muun muassa Charles Dickensin, Michael Faradayn sekä monia muita kirjallisuuden ja tieteen merkkihenkilöitä. Lisäksi hänen ja Babbagen välinen ystävyys jatkui edelleen.[44]

Lovelace suunnitteli tieteellisen uransa jatkamista Menabrean artikkelin kääntämisen jälkeen. Hänellä oli mielessä tehdä samantapaisia merkintöjä muihinkin artikkeleihin. Ne eivät kuitenkaan toteutuneet.[45]

Lovelace kiinnostui myös lääkäri John Elliotsonin työstä. Elliotson oli kokeillut anestesiaa mesmerismillä. Lovelace uskoi, että sen avulla pystyi tutkimaan piileviä seksuaalisia tunteita ja toisaalta yhdistämään tunteet vartalon sähkömagneettisiin voimiin.[46] Hän otti vuonna 1844 asian takia yhteyttä Faradayhin ja kysyi mahdollisuutta tutkia tämän alaisuudessa mesmerismiä. Faraday kieltäytyi ehdotuksesta sairastelunsa takia.[47] Faradayn kieltäydyttyä Lovelace kääntyi erakkomaisen sähkötutkija Andrew Crossen puoleen.[46] Lovelace vieraili Crossen tilalla marraskuussa 1844, mutta kirjoitti sen jälkeen, ettei ollut innostunut Crossen laboratoriotyöskentelystä.[48]

William Lovelace alkoi vuonna 1848 kirjoittaa arviota ranskalaisen Agénor de Gasparinin maanviljelystä käsittelevästä teoksesta.[49] Ada osallistui miehensä artikkeliin kirjoittamalla siihen huomioita. Sitä varten hän oli kirjeenvaihdossa John Herschelin kanssa.[50] Artikkeli ei saanut juurikaan huomiota.[51]

Lovelace kiinnostui 1840-luvun lopulla hevoskilpailuista. Hän tuli jopa melko riippuvaiseksi harrastuksesta ja hävisi vedonlyönnissä ilmeisesti vuoden 1850 alussa suuren summan rahaa. Historioitsijat ovat yrittäneet saada selville, yrittikö Lovelace kehittää vedonlyöntiin jonkinlaisen matemaattisen järjestelmän. Tutkimusten lähtökohtana on Lovelacen ja Babbagen vuosien 1848 ja 1849 kirjeenvaihdossa käytetty termi ”book”, jolla viitataan hevoskilpailuissa vedonlyöntiluetteloon. Hevoskilpailujen sijaan keskustelussa on kuitenkin todennäköisesti viitattu Lovelacen ja Babbagen suunnittelemaan kirjaan, joka olisi ollut jatkoa ”Notes”-artikkelille.[44]

Sairastelu ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovelace ei ollut missään vaiheessa fyysisesti vahva henkilö. Hän oli 1840-luvullakin sairastellut säännöllisesti, varsinkin vuosikymmenen puolivälistä alkaen. Hän oli kärsinyt hermostollisesta uupumuksesta ja heikkoudesta, ja hänen terveytensä kääntyi entistä huonompaan suuntaan keväällä 1851, kun hänelle tuli kohtusyövän ensimmäisiä oireita. Ne ilmaantuivat alkuun tiheinä verenvuotoina.[52] Sairauden lisäksi Lovelacen elämää rasittivat hevoskilpailuissa syntyneet velat. Lady Byron suostui lopulta auttamaan Lovelacea velkojen maksamisessa, ja huhtikuussa 1852 lady Byronin lakimies Stephen Lushington tapasi Lovelacen. Lushington oli auttanut lady Byronia jo, kun tämä oli ottanut avioeron lordi Byronista.[53]

Vaikuttaa siltä, että Lovelacen sairastellessa hänen äitinsä ja puolisonsa olivat suhteellisen haluttomia viettämään aikaa tämän kanssa. Mitään todistusaineistoa ei ole sille, miksi he toimivat näin. Lovelacella oli apunaan palvelijoita, mutta lady Byron ja William King eivät juuri käyneet hänen luonaan. Lady Byronin asenteeseen on saattanut vaikuttaa hänen luulosairautensa sekä vihansa ja pelkonsa kaikkia tauteja kohtaan. Hän saattoi myös uskoa, että sairaus oli rangaistus Lovelacen ja John Crossen välisestä ystävyydestä. Crosse oli tieteellinen showmies ja Andrew Crossen poika, jonka kanssa Lovelacella epäiltiin olleen suhde. Lady Byron ilmeisesti tuhosi kaikki Crossen Lovelacelle lähettämät kirjeet tämän kuoleman jälkeen.[53]

Lovelacen vointi heikkeni vähitellen, ja vuoden 1852 alussa hän oli käytännössä jo kuolemansairas ja jatkuvissa tuskissa.[54] Lovelace kuoli 27. marraskuuta. Kuolinvuoteen vieressä olivat läsnä hänen äitinsä ja puolisonsa.[55] Lovelace haudattiin viikon päästä isänsä viereen Hucknall Torkardin kirkkoon.[56]

Merkitys ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kääntäjän merkintöjä”

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ada Lovelacen tekemä diagrammi Bernoullin lukujen laskemiseen.

Lovelace tutki ”Merkinnöissä” neljää konseptia. Ensimmäinen niistä oli käytännössä modernin tietokoneen edeltäjä, yleiskäyttöinen kone, jota voisi ohjelmoida rajattomasti tekemään muuttuvia tehtäviä. Tämä konsepti oli ”Note A” -osion keskiössä. Toinen konsepti sai lähteensä tästä ensimmäisestä konseptista, sillä siinä Lovelace esitteli idean siitä, kuinka yleiskäyttöinen kone voisi olla pelkkää laskukonetta laajempi. Analyyttisen koneen tapainen laite pystyisi tallentamaan, muokkaamaan, käsittelemään ja toimimaan minkä tahansa symboliperustaisen järjestelmän kanssa, esimerkiksi sanojen, loogisten symbolien ja musiikin.[40] Lovelace oli enemmän kuin tieteilijä, sillä hän oli symboliperustaisen ajattelun ansiosta ensimmäinen ihminen, joka käytännössä piti tietokonetta muunakin kuin pelkkänä laskukoneena.[57] Tämä on perusteellinen siirtymä laskennasta komputaatioon.[58]

Lovelacen kolmas konsepti oli viimeisessä ”Note G” -osiossa. Siinä hän esittää tarkasti koodin, jota nykyään kutsuttaisiin tietokoneohjelmaksi tai algoritmiksi. Hän kirjoitti ohjelman, joka laskee Bernoullin lukuja.[59] Sveitsiläinen Jakob Bernoulli oli kirjoittanut luvuista vuonna 1713 julkaistussa todennäköisyyksiä käsittelevässä teoksessaan Ars conjectandi. Lovelacen ohjelma osoitti analyyttisen koneen mahdollisuudet laskemiseen.[41] Ohjelman takia monet kutsuvat Lovelacea ”ensimmäiseksi ohjelmoijaksi”, vaikka Babbage oli kirjoittanut koneelleen ohjelmia itsekin. Niistä suurinta osaa ei kuitenkaan ole julkaistu.[60] Lisäksi Lovelacen tekemä ohjelma oli huomattavasti monipuolisempi kuin Babbagen vastaavat.[41] Babbagen koneesta ja Lovelacen siihen tekemästä ohjelmasta voidaan katsoa alkaneen jopa modernin tietojenkäsittelytieteen.[61]

Lovelace kuvaili tekstissään operaatiot ja teki kaavion, jossa hän kuvasi, miten jokainen operaatio pitäisi koodata koneeseen. Koodissaan hän hahmotteli muun muassa aliohjelman ja rekursion käsitteet, joita hän joutui käyttämään Bernoullin lukujen laskemiseen. Koneen toiminnan olisi mahdollistanut 75 reikäkorttia, joita olisi käytetty iteroimalla.[62]

Lovelacen neljäs merkittävä konsepti oli syntynyt Mary Shelleyn romaanin Frankenstein pohjalta. Hän esitti ”Merkinnöissä” metafyysisen kysymyksen siitä, pystyykö kone ajattelemaan. Ada ei uskonut ajatteleviin koneisiin, vaan hän oli sitä mieltä, että kone tekee vain niin kuin se ohjeistetaan eikä pysty kehittämään omaperäisiä ideoita.[63]

” Analyyttinen kone ei pysty tekemään mitään omaperäistä. Se voi tehdä vain mitä me käskemme sen tehdä. ”

Muut kirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Lovelace tunnetaan erityisesti ”Merkinnöistään”, hänen kirjeenvaihdostaan käy ilmi, että hän oli kiinnostunut useista tieteenaloista ja keksinnöistä. Hän kirjoitti innostuneesti muun muassa rautateistä, lennättimestä, magnetismista, eläinten älykkyydestä, todennäköisyysteoriasta ja valokuvauksesta.[64]

Lovelacen suurimpia tieteellisiä unelmia oli saada ”tutkia hermostoa ja sen suhdetta luonnon salaperäisimpiin ilmiöihin”. Hän haaveili olevansa vielä joskus mielen ”molekyyliuniversumin Newton”. Lovelace kirjoitti Faradaylle muun muassa mahdollisuudesta tutkia tämän sähköön liittyviä artikkeleita.[64]

Lovelacesta tuli tunnettu henkilö ”Kääntäjän merkintöjen” jälkeen, ja hänestä tuli neljännellä vuosikymmenellään provokatiivinen aihevalinnoissaan. Hän puhui ja kirjoitti muun muassa tieteestä, seksuaalisuudesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Hänen isänsä vanha ystävä, poliitikko John Hobhouse sanoi, että Lovelace käsitteli aiheita, joita hyvin harva mies eikä kukaan nainen uskaltautunut tutkimaan.[64]

Tunnustukset ja kulttuuriviitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
English Heritagen asettama ”sininen muistolaatta” Ada Lovelacen ja tämän miehen William Kingin Lontoon-talon seinässä.
Ada Lovelacen muistopäivää varten tehtyjä vuokaleivoksia.

Lovelacen nykyisestä maineesta voi yleisesti kiittää brittiläistä ydinfyysikkoa B. V. Bowdenia, joka kirjaa Faster Than Thought kirjoittaessaan tutustui Lovelacen tyttärentyttäreen Judith Blunt-Lyttoniin. Bowden kuuli tältä sukutarinoita Lovelacesta ja sai tutustua Lovelacen papereihin.[65] Bowdenin Faster Than Thought on esseekokoelma, johon sisältyvät myös Lovelacen tutkimukset ja lyhyt elämäkerta. Bowden kutsui Lovelacea ”erittäin kyvykkääksi matemaatikoksi”.[66]

Vaikka Bowden teki Lovelacesta tunnetumman, häntä ei kuitenkaan ollut kokonaan unohdettu. Vuonna 1929 julkaistussa Ethel Colburn Maynen ensimmäisessä lady Byronin elämäkerrassa hänen tyttärensä Adan asema tieteellisessä yhteisössä huomioidaan. Matemaatikko Douglas Hartree kirjoitti vuonna 1949, että Lovelacella oli varmasti jonkinlaista matemaattista lahjakkuutta, ja Alan Turing esitti vuonna 1950 tekoälyä käsittelevässä artikkelissaan ”Computing machinery and intelligence” Lovelacen vastalauseena ajatuksen, jonka Lovelace oli kirjoittanut ”Merkinnöissään” tietokoneista ja niiden älykkyydestä.[66]

Lovelacen tietojenkäsittelytieteellisen merkityksen ansiosta Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä ohjelmointikieli Ada nimettiin vuonna 1979 hänen mukaansa.[61] Ada Lovelacen päivää on vietetty vuodesta 2009 lokakuun puolivälissä. Silloin juhlitaan tekniikan alan naisia ja heidän osuuttaan tieteessä, tekniikassa ja matematiikassa.[67][64] Lovelace-mitalia puolestaan jakaa British Computer Society.[64] Vuodesta 1998 jaettu palkinto annetaan henkilölle, joka on edistänyt merkittävästi tietokoneiden ymmärtämistä tai kehitystä.[68]

Tekoälyn riman hyvin korkealle asettava Lovelacen testi on nimetty Lovelacen kunniaksi. Sen kehitti ryhmä tietojenkäsittelytieteilijöitä. Heidän mielestään paljon käytetty Turingin testi ei enää toiminut, sillä sen läpäisemiksi tekoälyllä ei periaatteessa tarvinnut olla omaa älykkyyttä. Lovelacen testin keskiössä on Ada Lovelacen esittämä vaatimus omaperäisyydestä. Testin mukaan kone läpäisee sen vain, jos se pystyy kehittämään jotain omaperäistä itsekseen. [69]

Lovelacea ovat pitäneet esillä myös erityisesti teknoteoriasta kirjoittaneet feministit. Sadie Plant nosti Lovelacen esille teoksessaan Zeros and Ones (1997).[70] Plant pyrki tuomaan esille tekniikan alan naisia, joita miehet ovat historiallisesti ylenkatsoneet.[71] Plant oli keskeisimpiä hahmoja kyberfeminismin kehityksessä.[72] Uusmediapioneeri ja feministinen taiteilija Lynn Hershman Leeson käytti Lovelacen elämää tieteiselokuvassaan Conceiving Ada.[71]

Lovelacen vaikutus näkyy sekä tieteellisellä että myös kulttuurisella puolella. Hän on innostanut kaunokirjailijoita henkilöhahmojen kehittelyssä, ja hänen mukaansa on nimetty monia asioita. Kaunokirjallisuudessa Lovelacea ovat käyttäneet muun muassa Tom Stoppard näytelmässä Arkadia ja Sydney Padua sarjakuvaromaanissa The Thrilling Adventures of Lovelace and Babbage.[64]

Keskustelu Lovelacen työn merkityksestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki eivät ole olleet vakuuttuneita Lovelacen työn merkityksestä. Hänen merkittävin kriitikkonsa on Lontoon yliopiston Dorothy Stein, joka kirjoitti asiasta kirjassaan Ada: A Life and a Legacy (1985). Stein väittää siinä, ettei Lovelace ollut pätevä matemaatikko. Väite perustui kahteen todisteeseen: ensinnäkin Lovelace käänsi Menabrean artikkelista funktion, jossa oli kirjoitusvirhe, mahdottomaksi funktioksi, ja toiseksi kirjeiden perusteella hän ei olisi ymmärtänyt funktioiden ratkaisemista sijoitusmenetelmällä.[73]

Tekniikan historiaan erikoistuneet tietokirjailijat Eugene Eric Kim ja Betty Alexandra Toole, joka on tutkinut Ada Lovelacea 1980-luvulta lähtien[74], käsittelivät vuonna 1999 Scientific American -lehdessä julkaistussa artikkelissaan Steinin väitteitä. Heidän mukaansa Lovelacen tekemää käännösvirhettä ei voi pitää matemaattisen kyvyttömyyden merkkinä.[73] Lisäksi Lovelacen käyttämät menetelmät olivat siihen aikaan algebran eturivin tekniikoita.[12] Vaikka hän ei välttämättä kirjoitusurakkansa alussa ymmärtänyt sijoitusmenetelmää, myöhemmissä kirjeissään hän osoittaa selvästi käsittäneensä menetelmän. Lovelacen tapana oli keskustella opettajiensa kanssa kirjeitse asioista, joissa hän tarvitsi vielä ohjeistusta.[73]

Toiset historioitsijat ja elämänkerturit, kuten Bruce Collier, Allan Bromley ja Doron Swade, ovat väittäneet, että Lovelace ei todellisuudessa kirjoittanut Bernoullin lukuja ratkaissutta ohjelmaa. Lovelace ja Babbage kävivät vilkasta kirjeenvaihtoa, jossa keskusteltiin erilaisista ideoista. He työskentelivät tietyllä tavalla yhdessä, eikä nykyaikaan ole jäänyt lopullista tietoa siitä, mitä kumpikin tarkkaan ottaen teki. Kirjeiden perusteella on toimittaja ja Ada Lovelacen päivän perustajan Suw Charman-Andersonin mukaan selvää, että Lovelacen panos oli keskeinen Bernoullin ohjelman kehittämisessä, eikä se missään tapauksessa ollut yksinään Babbagen työtä.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Essinger, James: Adan algoritmi: Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. (Ada’s Algorithm: How Lord Byron’s Daughter Ada Lovelace Launched the Digital Age, 2014.) Suomentanut Kilpeläinen, Tapani. Tampere: Vastapaino, 2016. ISBN 978-951-768-544-3
  • Fuegi, John & Francis, Jo: Lovelace & Babbage and the Creation of the 1843 ’Notes’. IEEE Annals of the History of Computing, 10–12/2003, 25. vsk, nro 4. IEEE. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 9.9.2017. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Hollings, Christopher & Martin, Ursula & Rice, Adrian: The Early Mathematical Education of Ada Lovelace. BSHM Bulletin: Journal of the British Society for the History of Mathematics, 2017, 32. vsk, nro 3, s. 221–234. Taylor & Francis Group. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  • Holmes, Richard: Computer science: Enchantress of abstraction. Nature, 3.9.2015, 525. vsk, nro 7567. Nature Publishing Group. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  • Isaacson, Walter: The Innovators. London: Simon & Schuster UK Ltd, 2014. ISBN 978-1-47113-880-5 (englanniksi)
  • Kim, Eugene Eric & Toole, Betty Alexandra: Ada and the First Computer. Scientific American, 5/1999, 280. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.8.2017. (englanniksi)
  • O’Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Augusta Ada King, countess of Lovelace MacTutor History of Mathematics. 8/2002. University of St Andrews. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)
  • Stein, Dorothy: Ada: A Life and a Legacy. Cambridge, MA: MIT Press, 1987. ISBN 0-262-19242-X (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ada Lovelace
  2. ↑ a b c d e f g h i O’Connor & Robertson.
  3. ↑ a b Essinger 2016, s. 19.
  4. ↑ Isaacson 2014, s. 11.
  5. ↑ a b c Essinger 2016, s. 16, 18.
  6. ↑ a b c Essinger 2016, s. 20, 21.
  7. ↑ Hodgkinson, Thomas: Invisible woman The Guardian. 12.8.2000. Guardian News and Media Limited. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Stein 1987, s. 16.
  9. ↑ a b Essinger 2016, s. 57, 58.
  10. ↑ Essinger 2016, s. 72.
  11. ↑ a b Essinger 2016, s. 59.
  12. ↑ a b c d e Charman-Anderson, Suw: Ada Lovelace: Victorian Computing Visionary Finding Ada. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Essinger 2016, s. 75, 77.
  14. ↑ Essinger 2016, s. 78.
  15. ↑ Essinger 2016, s. 80.
  16. ↑ Essinger 2016, s. 88, 89.
  17. ↑ Essinger 2016, s. 92.
  18. ↑ Essinger 2016, s. 115, 116.
  19. ↑ Essinger 2016, s. 124.
  20. ↑ Kim & Toole 1999, s. 78.
  21. ↑ a b Essinger 2016, s. 158, 159.
  22. ↑ Holmes 2015, s. 31.
  23. ↑ King, Ada, Countess of Lovelace (1815–1852) English Heritage. Viitattu 23.9.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Essinger 2016, s. 160, 161.
  25. ↑ Essinger 2016, s. 163.
  26. ↑ Isaacson 2014, s. 15.
  27. ↑ a b Isaacson 2014, s. 16.
  28. ↑ Stein 1987, s. 63, 64.
  29. ↑ Essinger 2016, s. 166, 167.
  30. ↑ Stein 1987, s. 65, 66.
  31. ↑ a b Essinger 2016, s. 175.
  32. ↑ Stein 1987, s. 67.
  33. ↑ Hollings & Martin & Rice 2017, s. 231.
  34. ↑ Hollings & Martin & Rice 2017, s. 230.
  35. ↑ Essinger 2016, s. 177, 178.
  36. ↑ Essinger 2016, s. 190, 191.
  37. ↑ Isaacson 2014, s. 24.
  38. ↑ a b c Fuegi & Francis 2003, s. 18.
  39. ↑ Essinger 2016, s. 195.
  40. ↑ a b c Isaacson 2014, s. 25, 26.
  41. ↑ a b c Kim & Toole 1999, s. 80.
  42. ↑ a b Essinger 2016, s. 237, 238.
  43. ↑ Fuegi & Francis 2003, s. 24.
  44. ↑ a b Essinger 2016, s. 249–251.
  45. ↑ Stein 1987, s. 126, 127.
  46. ↑ a b Child of Poetry, Bride of Science The Guardian. 14.8.1999. Viitattu 9.11.2017. (englanniksi)
  47. ↑ Stein 1987, s. 136, 137.
  48. ↑ Stein 1987, s. 144, 147.
  49. ↑ Stein 1987, s. 154.
  50. ↑ Stein 1987, s. 156.
  51. ↑ Stein 1987, s. 162.
  52. ↑ Essinger 2016, s. 258.
  53. ↑ a b Essinger 2016, s. 264.
  54. ↑ Essinger 2016, s. 266.
  55. ↑ Essinger 2016, s. 281.
  56. ↑ Essinger 2016, s. 282 .
  57. ↑ Fuegi & Francis 2003, s. 16.
  58. ↑ Ada Lovelace Computer History Museum. Viitattu 12.7.2018. (englanniksi)
  59. ↑ Isaacson 2014, s. 27.
  60. ↑ Kim & Toole 1999, s. 76.
  61. ↑ a b Selwood, Dominic: Ada Lovelace Paved the Way for Alan Turing’s More Celebrated Codebreaking a Century Before He Was Born The Daily Telegraph. 10.12.2014. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 20.9.2017. (englanniksi)
  62. ↑ Isaacson 2014, s. 28.
  63. ↑ Isaacson 2014, s. 29.
  64. ↑ a b c d e f Holmes 2015, s. 32.
  65. ↑ Wolfram, Stephen: Untangling the Tale of Ada Lovelace Wired. 22.12.2015. Condé Nast. Viitattu 23.9.2017. (englanniksi)
  66. ↑ a b Hollings & Martin & Rice 2017, s. 223, 224.
  67. ↑ About Ada Lovelace Day Finding Ada. Viitattu 17.10.2012. (englanniksi)
  68. ↑ Lovelace Medal and Lecture BCS. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  69. ↑ Pearson, Jordan: Forget Turing, the Lovelace Test Has a Better Shot at Spotting AI Motherboard. 8.7.2014. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)
  70. ↑ Gamble, Sarah (toim.): The Routledge Companion to Feminism and Postfeminism, s. 242. London, New York: Routledge, 2006. ISBN 0-203-01101-5 (englanniksi)
  71. ↑ a b Scott, Izabella: A Brief History of Cyberfeminism 13.10.2016. Artsy. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
  72. ↑ History of Cyberfeminism History of Cyberfeminism. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
  73. ↑ a b c Kim & Toole 1999, s. 81.
  74. ↑ About Betty Toole Computer History Museum. Viitattu 10.1.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ada_Lovelace&oldid=22711269”