SdKfz 250

SdKfz 250
Aseen tyyppi	Puolitelavaunu
Alkuperämaa	Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet	1941 - 1945
Valtion käytössä	Saksa
Sodissa	toinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunniteltu	1939
Valmistajat	Büssing-NAG, Weserhütte, Wumag, Wegmann, Ritscher, Deutsche Werke
Valmistusvuodet	1941 - 1945
Valmistusmäärä	n. 6500 (Alte 4,250, Neu 2,378)
Eri versiot	SdKfz 250 Alte (vanha), SdKfz 250 Neu (uusi)
Tekniset tiedot
Malli	Alte/Neu Su
Paino	5,8/5,38 tonnia
Pituus	4,56/4,61 metriä
Leveys	1,66 metriä
Korkeus	1,95 metriä
Miehistö	2
Panssarointi	8-15 mm
Pääaseistus	monia
Moottori	Maybach HL 42 TRKM (V-6 bensiini)
Teho	100 hv (75 kW)
Toimintasäde	320 km (Alte), 300 km (Neu)
Huippunopeus	60 km/h
Infobox OK

SdKfz 250 (Sonder-Kraftfahrzeug 250) oli Saksan asevoimien kevyesti panssaroitu neliakselinen puolitelavaunu toisessa maailmansodassa. Siinä oli neljä akselia ja ajoneuvon kuljetuskapasiteetti oli yksi tonni.

Ajoneuvo pohjautui Demagin 1-tonnin kuljetusajoneuvoon SdKfz 10:een. Sen oli alun perin korvattava moottoripyörät Kradschützen-yksiköissä. Ajoneuvot voidaan jakaa kulmikkaalla korilla varustettuihin vanhoihin (Alt) ja virtaviivaistetulla korilla varustettuihin uusiin (Neu).

Yhdysvaltain asevoimien puolitelavaunuihin verrattuna SdKfz 250 oli kömpelömpi sen alitehoisten etupyörien vuoksi. Sen telat kuitenkin tekivät sen paljon ketterämmäksi verrattuna korvattuihin panssariautoihin, ja se oli suosittu ajoneuvo. Enimmäkseen sen eri variantit olivat avokattoisia ja siinä oli yksi sisäänkäyntiovi takana.

Ajoneuvon johtajan, ajajan ja neljän varustetun sotilaan kuljettamiseen suunniteltu ajoneuvo, jonka aseistuksena oli kaksi 7,92 mm MG34 tai MG42 konekivääriä. Ajoneuvotyyppiä valmistettiin kaikkiaan noin 4 250 kappaletta.^[1]

Varustettu kaapelointikoneistolla.

Komentovaunu, joka oli varustettu FuG1-vastaanottimella ja Fu 7 SE20, Fu 8 SE30 tai Fu 12 SE80 -radioilla. Ajoneuvon miehistönä oli ajoneuvon johtaja, kuljettaja ja kaksi radistia ja sen aseistuksena oli ainoastaan yksi 7,92 mm MG34 tai MG42 konekivääri.^[2]

Ilmatorjuntamalli aseistettuna tupla-MG34:lla. Ei koskaan ehtinyt tuotantoon. Ajoneuvoa käytettiin myös rynnäkkötykkiosaston tulenjohtoon.

Malli vastasi mallia SdKfz 250/3.^[2]

Ammuskuljetusvaunu rynnäkkötykeille.

• SdKfz 250/6 Ausf A

Kuljetti 70 ammusta 75 mm StuK 37 L/24 -aseelle.

• SdKfz 250/6 Ausf B

Kuljetti 60 ammusta 75 mm StuK 40 L/48 -aseelle.

Tulitukiajoneuvo, joka oli varustettu 8 cm schwerer Granatwerfer 34 -kranaatinheittimellä ja yhdellä 7,92 mm MG34 tai MG42 konekiväärillä. Kranaatinheittimelle oli ajoneuvossa 22 kranaattia. Ajoneuvon miehistönä oli ajoneuvon johtajan, kuljettaja sekä kolme heitinmiestä. Vuonna 1944 otettiin käyttöön ainoastaan heittimen ammusten kuljettamiseen suunniteltu ajoneuvo, joka kuljetti 66 kranaattia.^[2]

7,5 cm KwK 37 L/24 -kanuunalla ja 7,92 mm MG 34 tai MG42 konekiväärillä aseistettu tulitukiajoneuvo, jonka miehistönä oli ajoneuvon johtaja, kuljettaja ja tykkimies. Se kuljetti 22 kranaattia. Ajoneuvoa valmistettiin vuonna 1943 kahdeksan, 1944 kymmenen ja 1945 51 kappaletta. 1. maaliskuuta 1945 ilmoitettiin ainoastaan viiden ajoneuvon olevan palveluksessa.^[3]

2,0 cm KwK 38 L55 -konetykillä ja 7,92 mm MG34 tai MG42 -konekiväärillä aseistettu tiedusteluajoneuvo. Miehistönä oli ajoneuvon johtaja, kuljettaja ja tykkimies. Ajoneuvon valmistus aloitettiin heinäkuussa 1942 ja niitä valmistettiin yli 700 kappaletta. Ensimmäisissä ajoneuvoissa (Ausführung A) oli kymmensivuinen torni kuin SdKfz 222:ssa. Torni vaihdettiin vuonna 1943 vastaavaan kuusikulmaiseen torniin (Ausführung B). Vuonna 1943 valmistui ajoneuvoja 310, vuonna 1944 318 ja vuonna 1945 154 kappaletta.^[4]

3,7 cm PaK 35/36 -panssarintorjuntatykillä ja yhdellä 7,92 mm MG34 tai MG42 -konekiväärillä aseistettu tiedustelujoukkueenjohtajan ajoneuvo. Ajoneuvossa joukkueenjohtaja oli samalla ajoneuvon johtaja ja hänen lisäkseen miehistöön kuului kuljettaja ja kaksi tiedustelijaa.^[5]

2,8 cm sPzB 41 raskaalla panssaritorjuntakiväärillä ja yhdellä 7,92 mm MG-34 tai MG42 konekiväärillä varustettu tiedustelujoukkueen johtoajoneuvo. Miehistönä joukkueenjohtaja, kuljettaja, ampuja ja kolme tiedustelijaa. Panssarintorjuntakivääri oli mahdollista irrottaa.^[5]

Tarkastus- ja tykistön kantomatkan tutkimisajoneuvona

• Edwards, Robert: Scouts Out - A History of German Armored Reconnassaince Units in World War II. Mechanicsburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 2013. ISBN 978-0-8117-1311-5 (englanniksi)

Saksan asevoimien panssariajoneuvot toisessa maailmansodassa

Panssarivaunut	Panzer I • Panzer II • Panzer III • Panzer IV • Panther • Tiger • Tiger II • Panzer 35(t) • Panzer 38(t)
Telatykistö	Wespe • Hummel • Grille • Panzerwerfer • sIG 33 • Wurfrahmen 40
Rynnäkkötykit	StuG III • StuG IV • StuIG 33 • StuH 42 • Brummbär • Sturmtiger
Panssarintorjuntavaunut	Panzerjäger I • Marder I • Marder II • Marder III • Hetzer • Jagdpanzer IV • Jagdpanther • Nashorn • Jagdtiger • Elefant
Puolitelavaunut	SdKfz 2 • SdKfz 4 • SdKfz 6 • SdKfz 7 • SdKfz 10 • SdKfz 11 • SdKfz 250 • SdKfz 251 • SdKfz 252 • SdKfz 253 • SdKfz 254
Panssariautot	SdKfz 221/22/23 • SdKfz 234 • ADGZ
Ilmatorjuntavaunut	Flakpanzer IV: Möbelwagen, Wirbelwind, Ostwind, Kugelblitz • Flakpanzer 38(t)
Prototyypit	Maus • E-sarja • Panther II • Waffenträger • Neubaufahrzeug • Sturer Emil
Suunnitelmat	Panzer VII Löwe • Panzer IX • Panzer X • Ratte • Monster