Messerschmitt Me 163 Komet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Messerschmitt Me 163 Komet
Messerschmitt Me 163B
Walter HWK 509B-1 -rakettimoottori

Messerschmitt Me 163 Komet oli saksalainen toisessa maailmansodassa käytetty rakettimoottorinen hävittäjälentokone. Polttoaineina olivat hydratsiini ja alkoholi, joiden reaktio tuotti työntövoiman.

Lentokone tuli Luftwaffen palveluskäyttöön vuonna 1944. Konetta rakennettiin alle 400 kappaletta ja sillä operoinut Jagdgeschwader 400 saavutti kaikkiaan vain yhdeksän ilmavoittoa, mutta menetti 14 konettaan enimmäkseen nousu- tai laskeutumisonnettomuuksissa.

Jos laskeutuminen tai nousu kentältä epäonnistui, kone useimmiten räjähti. Tästä syystä lentäjiä kehotettiin pakkotilanteessa yrittämään kapuamista ja pudottautumista koneen siiveltä maahan.

Yhdysvaltain ilmavoimissa kone tunnettiin nimellä ”Voimamuna” sen muodon ja nopeuden perusteella. Yhdysvaltalaiset Mustang-lentäjät pyrkivät ampumaan ”loppuunpalaneet munat”, kun ne laskeutuivat liitolennossa kentilleen. Kone oli ensimmäisiä, jossa lentäjien piti tarkkaan huomioida mitä söivät ennen lentoa – suolistokaasun laajeneminen nopean nousun aikana oli tuskallista. Kone oli ongelmallinen myös tankatessa, koska hydratsiini-ajoaine räjähti kosketuksissa esimerkiksi öljyn kanssa. Tankattavien koneiden alle asetettiin vedellä täytetty matala allas, joka esti hydratsiinin kontaktin hallin tai kentän öljyläikkien kanssa.

Hydratsiini on myrkyllistä ja reagoi myös kudoksen kanssa. Lentäjät käyttivät erityistä umpihaalaria, suojalaseja sekä naamaria. Happinaamari asetettiin kasvoille jo koneen ollessa maassa myrkyllisten höyryjen varalta, mutta myös koska koneen nousunopeus vei sen nopeasti normaaliin hengitykseen riittävän tiheän ilmakehän yläpuolelle.

Painon säästämiseksi koneessa ei ollut perinteistä laskutelinettä, vaan pyörät irrotettiin nousun yhteydessä ja laskeutuminen tehtiin rungon alla olevalla jalaksella.

Tunnetuin tyypillä lentänyt lienee Wolfgang Späte, jolla oli 72 pudotusta ennen siirtymistään Me 163 -ohjelmaan. Tyypin ensimmäinen koelento tehtiin moottorittomana ja Späte oli tunnettu purjelentäjä. Hän komensi koelentotoimintaan perustettua Erprobungskommando (Ekdo) 16:tta.[1]

Tekniset tiedot (Me 163B-1)

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&05.07000005,70 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.03300009,33 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.07500002,75 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&018.050000018,5 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01905.&&&&001 905 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&03950.&&&&003 950 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&04310.&&&&004 310 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Walter HWK 109-509A-2 -nesterakettimoottori; &&&&&&&&&&&&&017.&&&&0017 kN

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0960.&&&&00960 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&&040.&&&&0040 km
  • Lentoaika: 8 min
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012100.&&&&0012 100 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&03666.&&&&003 666 m/min
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0213.&&&&00213 kg/m²
  • Työntövoima-painosuhde: 0.42:1

Aseistus

  • 2 × 30 mm MK 108 tykki
  • SC 500 ”Jagdfaust”, jossa oli viisi ylöspäin suunnattua 50 mm R4M-rakettia putkissa siiven tyvessä. Ne laukaisi kohteen varjo valokennon ohjaamana.

Lähteet

  • Hugh Morgan, John Weal – Saksalaiset suihkuhävittäjä-ässät Osprey/Koala kustannus 2002 ISBN 952-5186-33-4
  • Adolf Galland: Ensimmäiset ja viimeiset WSOY 1956 2.p

Viitteet

  1. Morgan, Weal s.79

Aiheesta muualla