Japanin kirjallisuus

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Vanhin säilynyt japaniksi kirjoitettu teos on Kojiki (712). Ensimmäinen hiraganalla kirjoitettu säilynyt kirja on Ki no Tsurayukin Tosa nikki (935). Japanin kirjallisuus nousi kukoistukseensa Murasaki Shikibun 1000-luvulla kirjoittaman Genjin tarinan myötä. Kirjaa on sanottu maailman ensimmäiseksi romaaniksi. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat määrämuotoiset tanka (短歌) ja haiku (俳句).

Nobelin kirjallisuuspalkinto on mennyt kaksi kertaa Japaniin, ensi kerran vuonna 1968, jolloin palkinnon sai Yasunari Kawabata. Vuonna 1994 palkinnon sai Kenzaburō Ōe.

Vanhin säilynyt japaniksi kirjoitettu teos on Kojiki (712), sitä seurasivat historiateos Nihonshoki (720) ja runokokoelma Kymmenentuhannen lehden kokoelma (Man’yōshū, 759).

Teoksissa on käytetty vain kiinalaisia merkkejä ideografisesti, foneettisesti ja muilla tavoilla sovitettuna japanin kielioppiin.

Heian-kautta pidetään Japanin keisarillisen hovin huippukautena, ja se muistetaan taiteen, erityisesti runouden ja kirjallisuuden, kehityksestä. Ensimmäinen hiraganalla kirjoitettu säilynyt kirja on Ki no Tsurayukin Tosa nikki (935). Japanin kirjallisuus nousi kukoistukseensa Murasaki Shikibun 1000-luvulla kirjoittaman Genjin tarinan (Genji monogatari) myötä. Kirjaa on sanottu maailman ensimmäiseksi romaaniksi. Muita huomattavia teoksia olivat runokokoelma Kokin-wakashū (905) ja Sei Shōnagon Makura no sōshi (1002), joka kertoi elämästä keisarin hovissa.

Japanin keskiajan kirjallisuuteen oli luonteenomaista hallitsevan sotilasluokan nousuun ja zenbuddhismiin liittyvien runojen ja tarinoiden esilletulo. Heike monogatari (1371) on eeppinen teos Minamoto- ja Taira-klaanien kamppailusta. Muita senaikaisia tärkeitä teoksia olivat Kamo no Chōmein Hōjōki (1212) ja Yoshida Kenkōn Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa, 1331).

Myöhäiskeskiaikana kehittyi yksi nykyisistä dramaattisen näytelmätaiteen muodoista – kabuki-teatteri. Paljon vaikutteita haettiin kiinalaisesta kirjallisuudesta. Kyokutei Bakin kirjoitti historiallisen rakkausromaanin Nansō Satomi Hakkenden (1842).

Japanin avautuminen ulkomaailmalle aloitti eurooppalaisen kirjallisuuden vaikutuksen japanilaisen kirjallisuuden kehitykseen. Tärkeimpiä kirjailijoita sotaa edeltävältä ajalta olivat Shimazaki Toson, Mori Ōgai, Natsume Sōseki ja Ryunosuke Akutagawa. Japanin tappio toisessa maailmansodassa vaikutti kirjallisuuteen, synnyttäen tarinoita erakoitumisesta, tappiosta ja elämän tarkoituksesta. 1970- ja 1980-luvun teokset käsittelivät yhteiskunnallisia asioita. Nykykirjailijoista tunnetuimpia lienevät nobelisti Kenzaburō Ōe esimerkiksi M/T ja kertomus Metsän ihmeestä (M/T to mori no fushigi no monogatari, 1986) ja Banana Yoshimoto esimerkiksi Kitchen (1988). Mangan eli japanilaisen sarjakuvan esiinnousu 1980-luvulla on vaikuttanut kirjallisuuden kehitykseen. 1990-luvun menestyskirjoista Ring ja Battle Royale on myös filmatisoitu.

1920-luvulta lähtien Japanin kirjallisuudessa ovat olleet enemmän tai vähemmän suosittuja historiallisen fiktion piiriin kuuluvat teokset, ja maassa kulutetaankin genreä huomattavasti enemmän kuin monissa muissa maissa.^[1] Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Sōhachi Yamaokan Tokugawa Ieyasu -sarja (1950–1967), jota myytiin vuoteen 1965 mennessä yli kymmenen miljoonaa nidettä.^[2]

• Kymmenentuhannen lehden kokoelma (Man’yyōshū, 759)
• Kokin Wakashū (905)
• Murasaki Shikibu (noin 973 – noin 1025): Genjin tarina (Genji monogatari)
• Sei Shōnagon (966(?)–1025(?)): Makura no sōshi
• Yoshida Kenkō (noin 1283–1352): Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa)
• Heike monogatari (1371)
• Ihara Saikaku (1642–1693): Viisi naista jotka rakastivat rakkautta (Kōshoku gonin onna)
• Matsuo Bashō (1644–1694)
• Kyokutei Bakin (1767–1848): Nansō Satomi Hakkenden

• Mori Ōgai (1862–1922): Villihanhet (Gan), Tanssijatar (Maihime)
• Koyo Ozaki (1867–1903)

• Natsume Sōseki (1867–1916): Kokoro
• Kyoka Izumi (1873–1939)
• Yonejiro Noguchi (1875–1947)
• Naoya Shiga (1883–1971)
• Takuboku Ishikawa (1886–1912)
• Junichiro Tanizaki (1886–1965)
• Ryunosuke Akutagawa (1892–1927)
• Yoshikawa Eiji (1892–1962)
• Mitsuharu Kaneko (1895–1975)
• Kenji Miyazawa (1896–1933)
• Denji Kuroshima (1898–1943)
• Shigeji Tsuboi (1898–1975)
• Jun Ishikawa (1899–1987)
• Yasunari Kawabata (1899–1972): Lumen maa (Yukiguni)
• Yuriko Miyamoto (1899–1951)
• Sakae Tsuboi (1900–1967)
• Hideo Oguma (1901–1940)
• Takiji Kobayashi (1903–1933)
• Tatsuzo Ishikawa (1905–1985)
• Osamu Dazai (1909–1948)
• Shūsaku Endō (1923–1996): Vaitiolo (Chinmoku)
• Kobo Abe (1924–1993)

• Yukio Mishima (1925–1970): Juhlan jälkeen (Utage no ato)
• Hisashi Inoue (1933–2010)
• Kenzaburō Ōe (1935–): M/T ja kertomus Metsän ihmeestä (M/T to mori no fushigi no monogatari)
• Michiko Yamamoto (1936–)
• Kenji Nakagami (1946–1992)
• Haruki Murakami (1949–-)
• Ryu Murakami (1952–)
• Banana Yoshimoto (1964–): Kitchen
• Oyuki Konno (1965–)
• Kōshun Takami (1969–)
• Ei’ichirō Oda (1975–)

• Japanin historia

• Kansojen kirjallisuus, osa 4, sivut 547-582, kirjoittanut Henry Henne, WSOY 1976, ISBN 951-0-06347-9.
• Gordon, Andrew (toim.): Postwar Japan as History. University of California Press, 1993. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

• Aulamo, Sirpa: Japanin kaunokirjallisuuden käännökset ja kääntäjät Suomessa sekä huomioita käännöstyöstä. (Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto. Kirjallisuuden laitos. Monisteita 33) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1987. ISBN 951-679-726-1
• Kuusikko, Pirjo-Riitta: Japanin kirjallisuus suomen kielellä. Bibliografia. Helsinki: Suomen yrityslehdet, 2000. ISBN 951-98181-3-8