Italia

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. toukokuuta 2010 kello 22.41 käyttäjän Aragzseli (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nykyistä valtiota. Italia voi viitata myös niemimaahan, jolla valtio sijaitsee ja italian kieleen.
Repubblica Italiana
Italian tasavalta
Italian lippu Italian vaakuna
lippu vaakuna

Italian sijainti Euroopan unionin alueella

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Giorgio Napolitano
Silvio Berlusconi
Pääkaupunki Rooma
Muita kaupunkeja Milano, Torino, Napoli, Palermo, Genova, Firenze, Bari, Venetsia
Pinta-ala
– yhteensä 301 338 (sijalla 71)
– josta sisävesiä 2,4 %
Väkiluku (2009) 60 231 214 [1] (sijalla 23)
– väestötiheys 200
– väestönkasvu 0,67 (2009)
Viralliset kielet italia1
Valuutta euro (EUR)
BKT (2006)
– yhteensä 1 809 miljardia  (sijalla 7)
– per asukas 30 450
HDI (2003) 0,934 (sijalla 18)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 10
– teollisuus 31
– palvelut 59
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
yhdistyminen
17. maaliskuuta 1861
Lyhenne IT
– ajoneuvot: I
– lentokoneet: I
Kansainvälinen
suuntanumero		 +39
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Fratelli d'Italia”

1Joillakin alueilla myös muita virallisia kieliä.

Italian tasavalta (ital. Repubblica Italiana) eli Italia on tasavalta Etelä-Euroopassa Välimereen työntyvällä Apenniinien niemimaalla ja lähisaarilla. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku 59 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Slovenia. Kääpiövaltiot San Marino ja Vatikaani ovat Italian alueen ympäröimiä, kun taas Italiaan kuuluva enklaavi, Campione d'Italia on Sveitsin alueen ympäröimä. Saapasta muistuttavan ulkomuotonsa vuoksi Italiaa kutsutaan "saapasmaaksi".

Italian pääkaupunki on Rooma. Muita historiallisesti tai nykyisin merkittäviä kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Useimmat italialaiset puhuvat äidinkielenään italiaa, mutta maassa puhutaan myös monia muita kieliä.

Italian suurin uskontokunta on katoliset, johon kuului 87,8 % väestöstä vuonna 2006 (kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa)[2]. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,0 %, muita kristittyjä 3,2 % ja muslimeja 1,4 %.[3]

Italia on sekä EU:n että NATO:n perustajajäsen.

Historia

Pääartikkeli: Italian historia

Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin. Osaa alueesta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös ranskalaisilla normanneilla oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.

Vielä 1800-luvun puolivälissä nykyisen Italian alueella oli kuusi valtiota: Molempain Sisiliain kuningaskunta, Kirkkovaltio, Toscanan suurherttuakunta, Parma, Modena ja Sardinian kuningaskunta, johon Sardinian lisäksi kuului Pohjois-Italiassa alueita myös mantereella. Venetsian seutu ja Po-joen laakso kuuluivat Itävaltaan.

Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta, ns. risorgimentossa. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävallalta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti Molempain Sisiliain kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset ruhtinaskunnat Toscana, Parma ja Modena liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin 1861.[4] Torinosta, Sardinian kuningaskunnan pääkaupungista, tuli Italian valtion ensimmäinen pääkaupunki, mutta 1865 pääkaupunki siirrettiin Firenzeen. Saksan–Itävallan sotaan osallistumalla Italia valtasi Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Ranskan–Preussin sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan.

Itsenäinen Italia pyrki suurvaltojen joukkoon, mutta jäi, vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään, "pieneksi suurvallaksi". Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian valloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa (kolmiliitto).

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi kuitenkin aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta–Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liitettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muuttivat Italian yksipuoluediktatuuriksi.

Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettiin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikkuhiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toiseen maailmansotaan Italia liittyi julistamalla sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtyyn hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta kuitenkin Britannia tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti pian Italian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.

Sodan jälkeen Italian valtiomuoto muutettiin 1946 kuningaskunnasta tasavallaksi.

Politiikka

Pääartikkeli: Italian politiikka
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Italian valtionpäämies on presidentti, jonka asema on lähinnä edustuksellinen.

Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa mediamoguli Silvio Berlusconin oikeistoliittouma hävisi Romano Prodin keskusta-vasemmistolaiselle liittoumalle. Presidentiksi valittiin samana vuonna Giorgio Napolitano. Prodin hallituskoalition suurin ryhmä oli sosiaalidemokraattinen "Vasemmistodemokraatit" (Democratici di Sinistra).

Berlusconin oikeistoliittouman pääpuolueet ovat Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI), kansalliskonservatiivinen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle.

Suhteellisen vaalitavan ansiosta parlamentissa on edustettuina myös lukuisia pienempiä ryhmiä.

Rooma on Italian pääkaupunki, jolla on pitkä historia takanaan. Kaupunki on kulttuurillisesti ja taiteellisesti merkittävä.

Aluejako

Pääartikkeli: Italian alueet
Pääartikkeli: Italian maakunnat

Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (regione), jotka jakautuvat edelleen 110 maakuntaan (provincia) ja nämä 8 101 kuntaan (comune). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan.

Alueet (Regioni)

Tähdellä merkityillä alueilla on itsehallinnollinen asema

Maantiede ja luonto

Italian kartta
Italia satelliittikuvassa maaliskuussa 2003

Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppien vuoristoon sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian kanaaleihin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Sisilia ja Sardinia, Välimeren suurimmat saaret sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna. Napolin kaupungin edustalla on Vesuviuksen tulivuori. Italiaa kutsutaan joskus ulkomuotonsa vuoksi Saapasmaaksi.

Italia kuuluu kokonaan Välimeren kasvillisuusvyöhykkeeseen. Alppien rinteillä tosin kasvaa myös kesävihantia lehtimetsiä ja havumetsäkasvillisuutta. Myös apeniinien korkeammilla rinteillä kasvillisuus on yleensä kesävihantaa, ja sinne voi talvisin sataa luntakin. Pohjois-Italia on sateisinta aluetta. Siellä Välimeren kasvillisuus on sankkaa subtrooppista metsää. Etelämpänä, Sisiliassa ja Sardiniassa, on jonkin verran kuivempaa, ja siellä puut kasvavat harvemmassa ja maasto on pensaikkoista. Tyypillisiä puulajeja ovat ainavihannat tammilajit, kuten rautatammi ja korkkitammi. Sitrus, oleanteri ja oliivipuut ovat myös tyypillistä Välimeren kasvillisuutta. Metsiä kasvaa kuitenkin vain harvoilla luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa. Talousmetsissä suositaan usein eukalyptuspuuta, joka on kotoisin Australiasta, eikä siis ole mitenkään tyypillistä välimerenkasvillisuutta.

Talous

Pääartikkeli: Italian talous

Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on 40 %, ja se työllistää 32 % työikäisestä väestöstä. Teollisuus on keskittynyt maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä kuljetusyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat Alfa Romeo, Fiat, Ferrari, Maserati ja Lamborghini. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta. Italia on myös yksi suurimmista viinin tuottajista.

Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin kotimaana, ja italialaiset vaatteet, asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia.

Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely on keskittynyt Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.[5]

Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ).

Kulttuuri

Vaikka italia on yhtenäisenä valtiona suhteellisen nuori, Italian niemimaalla on vaikuttanut monia mahtavia kulttuureita vuosisatojen ja -tuhansien ajan. Italia on klassisen oopperan syntypaikka. Arkkitehtuurista on säilynyt rakennuksia antiikin ajoilta kuin keskiajalta. Kuvataiteen suuria nimiä ovat Michelangelo, Leonardo da Vinci, Donatello, Botticelli, Fra Angelico, Tintoretto, Caravaggio, Bernini, Tizian ja Rafael.


Unescon Maailmanperintöluettelossa on Italiasta 44 kohdetta, enemmänkuin mistään muusta maasta.[6]

Urheilu

Italian kannattajat juhlivat vuoden 2006 jalkapallon maailmanmestaruutta.

Italiassa on järjestetty olympialaiset kolme kertaa. Kesäolympialaiset järjestettiin Roomassa vuonna 1960 sekä talviolympialaiset Cortina d'Ampezzossa vuonna 1956 ja Torinossa vuonna 2006.

Italian suosituin urheilulaji on jalkapallo. Maassa on järjestetty lajin MM-kilpailut vuosina 1934 ja 1990 sekä EM-kilpailut vuonna 1980. Italian maajoukkue lukeutuu maailman menestyksekkäimpiin voitettuaan neljä maailmanmestaruutta ja yhden Euroopan-mestaruuden. Se on myös hallitseva maailmanmestari voitettuaan vuoden 2006 mestaruuden. Italian pääsarja Serie A lukeutuu maailman kovatasoisimpiin. Maan huomattavimmat seurajoukkueet ovat torinolainen Juventus sekä milanolaiset Milan ja Inter.

Myös muut palloilulajit ovat suosittuja Italiassa. Erityisen suosittuja ovat koripallo ja lentopallo. Koripallossa sekä maajoukkue että pääsarja kuuluvat maailman eliittiin. Sama koskee lentopallon maajoukkuetta ja pääsarjaa.

Moottoriurheilu on myös suosittua Italiassa. Tärkeimmät moottoriurheilukeskukset ovat Imola ja Monza. Italia lukeutuu F1:n ydinalueisiin. Ferraria pidetään yleisesti legendaarisimpana F1-tallina.

Maantiepyöräily lukeutuu myös Italian suosituimpiin urheilulajeihin. Italian ympäriajo on yksi lajin tärkeimmistä kilpailuista. Italialla on lisäksi vahvat perinteet muun muassa yleisurheilussa. Talviurheilu on erityisen suosittua Pohjois-Italiassa.

Italian urheilijoiden edustusasu on perinteisesti sininen. Väri tulee Savoijin kuningashuoneelta.

Väestö

Suurimpia kaupunkeja

  1. Rooma (2 553 873)
  2. Milano (1 308 311)
  3. Napoli (1 000 470)
  4. Torino (902 255)
  5. Palermo (675 501)
  6. Genova (620 316)
  7. Bologna (374 425)
  8. Firenze (366 488)
  9. Bari (328 458)
  10. Catania (305 773)
  11. Venetsia (269 199)
  12. Verona (259 968)
  13. Messina (247 592)
  14. Padova (210 938)
  15. Trieste (207 069)
  16. Reggio di Calabria (185 577)
  17. Cagliari (160 770)
  18. Livorno (155 986)
  19. Salerno (146 324)
  20. Sassari (129 072)

Kielet

Italian kielet ja murteet.

Italian virallinen kieli on italia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain 2 % väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Vasta Mussolini vakiinnutti italian kielen valta-aseman.lähde?

Etelä-Tirolin maakunnan toinen virallinen kieli on saksa, ja Aostan laakson alueen ranska.

Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12. Vuonna 1999 säädetty laki vähemmistökielistä tunnustaa seuraavat kielet:

Näiden vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romaninkielinen vähemmistö.

Italian niemimaalla aiemmin puhuttuja kieliä ovat muun muassa latina, faliski, oski, umbri, volski, pikeeni, veneetti, sikuli ja etruskien kieli.

Taulukko Italiassa puhutuista vähemmistökielistä ja -murteista

Taulukko ei listaa kaikkia kieliä

Kieli/murre Puhujia Kieli Alue, jossa puhutaan (osuus alueen väestöstä)
Sardi 1 269 000 Sardi Sardinia (77,48 %)
Friuli 750 000 Friuli Friuli-Venezia Giulia (56,32 %)
Tirolin murre 290 000 Saksa Etelä-Tiroli (65,43 %)
Oksitaani 178 000 Oksitaani Piemontessa Cuneo (4,76 %) ja Torino, Liguriassa Imperia sekä Calabriassa Cosenza
Albania 98 000 Albania Etelä-Italia, Sisilia, Calabria, Apulia, Molise, Campania, Basilicata ja Abruzzo
Frankoprovensaali 90 000 Ranska Piemontessa Torino (0,89 %), Aostan laaksossa Aosta (60 %), Apuliassa Foggia (0,23 %)
Sloveeni 70 000 Sloveeni Friuli-Venezia Giuliassa Trieste (9,6 %), Gorizia (8 %) ja Udine (3 %)
Ladino 55 000 Ladino Etelä-Tirolissa Bolzano (4,19 %), Trento (1,69 %), Venetossa Belluno (10 %)
Ranska 20 000 Ranska Aostan laakso (17,33 %)
Kreikka 20 000 Kreikka Calabriassa Reggio Calabria (0,88 %), Apuliassa Lecce (1,88 %)
Algheron murre 20 000 Katalaani Sardiniassa Alghero (35 %)
Baijerin murre 3 100 Saksa Trento (Trentino)
Kroatia 2 600 Kroatia Molise (0,79 %)
Kärntenin murre 2 000 Saksa Friuli-Venezia Giuliassa Udine (0,38 %)
Carnian murre 1 400 Friuli Friuli-Venezia Giulia, Venetossa Belluno (0,66 %)
Pustertalin murre 700 Saksa Veneto, Etelä-Tirolissa Val Pusteria

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ ISTATin väestönlaskentatiedot 31.5.2007
  2. ↑ http://www.corriere.it/Primo_Piano/Cronache/2006/01_Gennaio/17/cattolici.shtml
  3. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4385768.stm
  4. ↑ Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 63. Otava, 2004.
  5. ↑ Kuosmanen, Riitta-Liisa et al.: Suuri tietosanakirja. WSOY, 2001.
  6. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italia.

Malline:Link GA

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Italia&oldid=8455894”