Maksullinen tie

Maksullinen tie (myös Tullitie, tai Turnpike (US)) on tie, jolla liikkuvien ajoneuvojen kuljettajilta peritään tienkäyttömaksua. Tien käytöstä maksettavilla varoilla kustannetaan pääasiassa tien ylläpitoa, mutta myös uusien tieosuuksien rakentamista, sekä tien palvelujen kehittämistä. Maksua perii tietä ylläpitävä julkinen tai yksityinen taho jonka omaisuutta tie tai sen toiminnot ovat.^{[1] [2] [3]}

Valtaosa maksullisista teistä on useampiajorataisia moottoriteitä. Varsinaisten teiden lisäksi muita tieosuuksia, joilta peritään tiemaksua ovat maksulliset sillat ja -tunnelit. Maksulliset tiet ovat olleet käytössä jo satoja vuosia ja niitä on nykyään käytössä eri puolilla maailmaa.^[4]

Toisin kuten verovaroilla ylläpidettäviä ei-maksullisia teitä, maksullisien teiden rakennusta ja ylläpitoa rahoitetaan tien käytöstä perittävällä tiemaksulla, jota perii tien omistava taho. Maksullisia teitä on perustettu yleensä paikkoihin, joissa maaston, tiheän asutuksen tai muun vaikeuttavan tekijän vuoksi tavallisen verorahoin rakennettavan tien rakennus ei välttämättä olisi mielekästä. Suuri osa maksullisista teistä sijaitsee suurien kaupunkien läheisyydessä, herkästi ruuhkautuvien teiden lähistöllä, sekä usein kalliiksi tulleilla tieosuuksilla, joita ovat mm. sillat, tunnelit, sekä vuoristojen ylityksessä hyödynnettävät solat.^[1][5][6]

Tyyppillisen maksullisen tien alkuun ja maksunkeruumenetelmästä riippuen toisinaan myös loppuun on rakennettu tullialue, jossa tien käytöstä perittävä maksu suoritetaan. Pitkillä matkaosuuksille voi olla sijoitettu useita peräkkäisiä tullialueita, joilla kontrolloidaan eri mittaisille matkoille tulevat maksut. Tullialueita voi olla sijoitettu myös tieltä erkaneviin liittymiin. Tullialueet on varustettu yleensä yhdellä tai useammalla, puomillisella tai elektronisella tullikojulla jossa maksu suoritetaan.

Tullimaksujen hinnat vaihtelevat maan ja tien omistajan mukaan. Samalla tiellä voi myös olla eri hinnastot eri kokoluokan ajoneuvoille, akselimäärältään erikokoisille ajoneuvoille, eri vuorokauden aikoihin ajaville, sekä mm. moottoripyöräilijöille. Joissain maissa tiemaksut ovat myös verovähennyskelpoisia. ^{[7] [8]}

Maksullisilta teiltä perittävää tiemaksua peritään maasta ja tien omistajasta riippuen eri tavoin. Yksi vanhimmista tavoista on ollut reitin alkuun tai välille perustetut tullikojut. Puomilla varustetussa tullikojussa tienkäyttömaksu maksetaan joko tullivirkailijalle, tai maksuautomaattiin. Maksun tapahduttua puomi avautuu. Puomin eteen pysähdyttävässä tullauksessa on ongelmana tullikojujen usein tapahtuva ruuhkautuminen.^[1]

Puomillisten tullikojujen aiheuttaman ruuhkautumisen vuoksi ja tekniikan kehittyessä puomillisten tullikojujen lisäksi on vähitellen tullut Elektronisia tiemaksun kerääviä järjestelmiä (ETC) (engl. Electronic toll collection). Elektronista maksujärjestelmää käyttävillä tullialueilla on läpiajoon järjestetty erilliset puomittomat kaistat jotka käytännössä eliminoivat tiemaksuista aiheutuvat jonotukset. Tämänkaltaiset ETC-järjestelmät vaativat tullikojun kanssa yhteen sopivan elektronisen vastaanottimen, jonka avulla maksu suoritetaan esimerkiksi laitetta käyttävän kuljettajan tililtä.^[9]

ETC-järjestelmissä käytettävän mikrosirulla varustetun elektronisen vastaanottimen ja pienitehoisen radiosignaalin avulla voidaan tiemaksu suorittaa ajoneuvon pysähtymättä tai edes hiljentämättä. Laite asennetaan yleensä auton tuulilasin sisäpuolelle taustapeilin taakse, jossa se ei häiritse näkyvyyttä, mutta josta sillä on häiriötön yhteys tullikojun maksulaitteiston kanssa. ^{[1] [10]}

Joillakin maksullisilla teillä on käytössä laitteistot, jotka erityisen kamerajärjestelmän avulla automaattisesti rekisteröivät jokaisen ajoneuvon sisääntulo- ja poistumisliittymät, sekä kellonajat. Kerättyjen tietojen perusteella järjestelmä laskee jokaisen auton tullimaksut ja lähettää laskun postitse. ^{[8] [11]}

Suomessa ei vielä ole olemassa maksullisia teitä vaan kaikki yleiset tiet ovat maksuttomasti ajettavissa, joita rahoitetaan erilaisista veroista kertyvillä tuloissa. Mahdolliset tie- tai ruuhkamaksut on otettu kuitenkin jo puheeksi liikenteen jatkuvan lisääntymisen vuoksi.^[6][12]

Pääkaupunkiseudun pääväylät ovat maan vilkkaimmin liikennöityjä väyliä, joista Kehä I Helsingin keskuspuiston kohdalla on Suomen vilkkaimmin liikennöity tieosa, jossa ajaa yli 100 000 autoa vuorokaudessa. Seudun pahimmat ruuhkat muodostuvat aamuisin ja iltapäivisin kehäteille, sekä seudun poikittaisliikenteeseen.^[13]

Esille on noussut lähinnä pääkaupunkiseudulle mahdollisesti tuleva ruuhkamaksu, jolla pyrittäisi vähentämään ruuhkia ja päästöjä, sekä hankkimaan lisävaroja joukkoliikenteen kehittämiseen. Ruuhkamaksun pelätään kuitenkin aiheuttavan muurin pääkaupunkiseudun rajalle rajoittamalla ihmisten vapaata liikkumista. Helsingin kaupunginhallitus äänesti ruuhkamaksujen puolesta marraskuun 2. 2009 ja toteutuessaan ruuhkamaksuilla rajoitettu tieosuus tulee olemaan käytännössä maksullinen tie.^[6][12][14]

Katso myös: Turnpike (täsmennyssivu)

Yhdysvalloissa tulliteitä kutsutaan usein nimellä Turnpike. Nimitys johtuu pitkistä seipäistä (engl. pike), joilla rajoitettiin pääsyä tietylle tieosuudelle. Maksua vastaan tullivirkailija käänsi (engl. turn) seipään pois edestä. Nimitys on nykyisin käytössä etenkin maan itä- ja eteläosissa. Valtaosa nykyajan tulliteistä Yhdysvalloissa on freeway -tyyppisiä useakaistaisia moottoriteitä, siltoja, tai tunneleita. ^{[5] [15] [3]}

1700-luvun lopulle asti tiet olivat pääasiassa kaupunkien oman rahoituksen ja toteuttamisen varassa. Esimerkiksi New Yorkin osavaltiossa kaikki työhön soveltuvat miehet määrättiin vähintään kolmeksi päiväksi tietöihin sakon uhalla. Työmääräyksen saattoi myös välttää maksua vastaan. ^[16]

Ensimmäiset tullitiet Yhdysvalloissa tulivat käyttöön 1790-luvulla. Ensimmäisenä valmistui Philadelphian ja Lancasterin välille Pennsylvaniassa sijaitseva Philadelphia and Lancaster Turnpike, joka avattiin liikenteelle vuonna 1795.^[1]

Tullitien varrelle perustettiin tiemaksujen keräämiseen tarkoitettuja tullirakennuksia. Tullirakennukset sijoitettiin strategisesti paikkoihin, joissa tullirakennuksen kiertäminen oli vaikeaa, kuten laaksojen kapeimpiin kohtiin, vesistöjen ylityspaikkoihin tai yksinkertaisimmin vain tasaisin välimatkoin missä vain joku suostui ryhtyä tullia hoitamaan. Tulliasemat pidettiin miehitettyinä jatkuvasti, jonka kohdalla matkantekijän oli pysähdyttävä maksamaan. Maksun saatuaan tullivirkailija käänsi jalustalle asetetun seipään auki, jolloin matkanteko saattoi jatkua. ^[5]

Tulliteiden määrä kasvoi 1800-luvun puoleen väliin asti, mutta vuosisadan loppuun mennessä useimmat niistä olivat päätyneet osavaltioiden tiehallitusten haltuun. Useiden tulliteiden kohtalona olivat liian vähäiset tullimaksut ja yllättävät menot, joita koitui esimerkiksi jos myrsky oli tuhonnut tien osuuksia tai silta piti uusia. ^[1][5]

Nykyään tullitiet Yhdysvalloissa ovat lähinnä kaupunkien ohitusteitä, sekä kaupunkien välisiä pikateitä. Nimitys Turnpike on jäänyt useiden tulliteiden nimiin, kuten presidentti John F. Kennedylle omistettu Delaware Turnpike, 359 mailia pitkä Ohion rajalta Pennsylvanian osavaltion läpi New Jerseyn rajalle kulkeva Pennsylvania Turnpike, sekä cherokeesukuisen Will Rogersin mukaan nimetty Will Rogers Turnpike.^{[4] [17] [18]}

Presidentti Dwight D. Eisenhowerin alulle laittama Interstate Highway System piti alunperin olla vain vapaakulkuisia freeway -tyyppisiä teitä sisältävä tieverkko. Kuitenkin ajan kuluessa on vähitellen sallittu tulliteiden lisääminen Interstate -tieverkolla ja nykyisellään tieverkko sisältää useita tullitie osuuksia, joista monet ovat siltoja ja tunneleita. Maksullisten Interstate -tieosuuksien pituus on yhteensä noin 2 900 mi (4 700 km). ^[19]

• Tienkäyttömaksu
• Turnpike (täsmennyssivu)

• 407 ETR.com 407etr.com. Viitattu 03/2010. (englanniksi)
  • FAQ's
  • Tolls Explained
  • Tolls & Fees
  • Transponders
• AARoads Glossary ("Toll Bridge", "Toll Road", "Turnpike") 10/05/2003. AARoads.com. Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Florida's Turnpike Enterprise: How SunPass Works (Sunpass Program) Florida DOT / Turnpike Enterprise. Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Hackett, Stanley A. & Mack, William, LL.D. (editor-in-chief): Cyclopedia of Law and Procedure, Volume 38, s. 362. (Toll roads / Definition and nature) New York: The American Law Book co., 1911. Teoksen verkkoversio (Google book) Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Kansas Turnpike Authority (KTA): About KTA 2007. Kansas Turnpike Authority. Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Klein, Daniel B. & Majewski, John: Law & Society Review 26, no. 3, s. 472-475. (Economy, Community and Law: The Turnpike Movement in New York, 1797-1845) Määritä julkaisija! Turnpikes and Toll Roads in Nineteenth-Century America Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Lukkari, Jukka: Ruuhkamaksu nytkähti eteenpäin. Tekniikka & Talous, 11/03/2009. Talentumm Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 03/2010. (suomeksi)
• Quick, Laura M. et al: Comprehensive Annual Financial Report, s. 4, 102 (pdf s.: 10, 108). ("Turnpike System", "Miscellaneous Statistics") Pennsylvania: Pennsylvania Turnpike Commission, 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Rosevear, Alan: Turnpike Roads in England (What Were Turnpikes?) turnpikes.org.uk. 01/11/2008. Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Ruuhkamaksu.fi: Pääkaupunkiseudun liikennetilanne (Henkilöautoliikenne) Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 03/2010. (suomeksi)
• Suomen Eduskunta:
  • Täysistunnon pöytäkirja PTK 4/2008 vp (4: Liikenteen ruuhkamaksut) Suomen Eduskunnan Pöytäkirjat. 07/07/2008. Helsinki. Viitattu 03/2010. (suomeksi)
  • Täysistunnon pöytäkirja PTK 96/2009 vp (4: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea) Suomen Eduskunnan Pöytäkirjat. 10/21/2009. Helsinki. Viitattu 03/2010. (suomeksi)
• Staunton Parkersburg Turnpike (A Short History) 2009. Staunton-Parkersburg Turnpike Alliance. Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• USLegal: Road Toll Booth Law & Legal Definition Legal Definitions & Legal Terms Defined / Free Legal Dictionary. USLegal, Inc.. Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Weiss, Martin H.: How Many Interstate Programs Were There? (Tolling) FHA Highway History. 02/25/2008. Federal Highway Administration (FHA). Viitattu 03/2010. (englanniksi)
• Will Rogers The Man Tulsa, OK: Will Rogers High School. Viitattu 03/2010. (englanniksi)

1. ↑ ^{a b c d e f} USLegal, "Road Toll Booth Law & Legal Definition"
2. ↑ 407 ETR, Tolls & Fees
3. ↑ ^{a b} Hackett, 1911
4. ↑ ^{a b} AARoads Glossary
5. ↑ ^{a b c d} Staunton Parkersburg Turnpike / History
6. ↑ ^{a b c} Suomen Eduskunta, 2008 (Liikenteen ruuhkamaksut)
7. ↑ Kansas Turnpike / About
8. ↑ ^{a b} 407 ETR, Tolls Explained
9. ↑ Florida's Turnpike / How SunPass Works
10. ↑ 407 ETR, Transponders
11. ↑ 407 ETR, FAQ's
12. ↑ ^{a b} Suomen Eduskunta, 2009 (Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta)
13. ↑ Ruuhkamaksu.fi, "Pääkaupunkiseudun liikennetilanne"
14. ↑ Lukkari, 2009
15. ↑ Rosevear, 2008
16. ↑ Klein & Majewski, 1992
17. ↑ Quick et al, 2009
18. ↑ Will Rogers The Man
19. ↑ Weiss: How Many Interstate Programs Were There?

• Staunton-Parkersburg Turnpike - Esimerkki entisajan turnpike -tiestä Yhdysvalloissa, jonka suunnitteli, rakenti ja ylläpiti Eurooppalaiset maahanmuuttajat
• Ruuhkamaksu.fi - Ruuhkamaksuselvitys Suomessa, Helsingin seutu
• The code of Alabama / Chapter 8: "Macadamized, turnpike and other toll-road companies", Brickell, Robert C. & Hamilton, Peter & Tillman, John P. (Marshall & Bruce, Printers, Nashville, TN) 02/28/1887