Pornokratia

Pornokratia (kreikk. porne "prostituoitu", ja kratia "valta, herruus, voima") on 900-luvun kirkkovaltiolle 1500-luvulla niin sanotun vastauskonpuhdistuksen aikana annettu ivallinen nimitys.

900-luvulla huonomaineisten ylimystönaisten väitetään saaneen suuren vaikutusvallan Vatikaanivaltiota edeltäneessä Kirkkovaltiossa, paavien hallinnossa. Kertomusten historiallinen paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa, joskin useissa lähteissä ne esitetään varauksettomasti. Suurin osa kertomuksista perustuu luotettavuudeltaan kyseenalaisen Liutprand Cremonalaisen laatimaan historiankirjoitukseen.

Halveksivaksi tarkoitettu ilmaisu pornokratia tulee kreikankielisestä ilmauksesta, joka tarkoittaa prostituoitujen valtaa. Aikakauden paavit olivat varsin vähämerkityksisiä ja kuuluivat roomalaiseen ylimystöön. Kauden aloitti paavi Sergius III. Hän toimi paavina vuosina 904-911, jolloin hänen rakastajattarenaan ollut Marusia sekä tämän äiti, Theodora, junailivat paavien aviottomille pojille kirkon merkittävimpiä virkoja. Theodora myös teki omasta rakastajastaan paavin (Johannes X, 914-928). Marusia ei pitänyt tästä paavista, vaan tappoi hänet.

Johannes X:n jälkeiset paavit olivat Marusian virkaan asettamia. Näihin kuuluivat Leo VI (928), Stefanus VII (929-931), sekä Johannes XI (931-936), joka oli Marusian poika. Sitä seuraavat neljä paavia vuosina 936-955 (Leo VII, Stefanus VIII Marinus III ja Agapetus I) olivat Marusian toisen pojan valtaan asettamia. Näiden jälkeen paaviksi nousi Marusian pojanpoika, Johannes XII (955-963), jonka kerrotaan raiskanneen monia neitoja ja leskiä. Saksalaisten kuningas, Otto I Suuri (936-973), antoi tukensa Johannes XII:lle, ja tämän yhteistyön pohjalta perustettiin Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.