Oneidat

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. joulukuuta 2024 kello 02.47 käyttäjän Linkkerpar (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oneidat olivat yksi niistä viidestä intiaanikansasta, jotka opittiin tuntemaan irokeesien liittokuntana. Luotettavan tradition mukaan oneidat olivat hyväksyneet toisena ehdotuksen suuresta rauhanliitosta, johon liittyivät myös cayugat, mohawkit, onondagat ja senecat. Liiton perustamisen on arveltu tapahtuneen vuoden 1570 paikkeilla. Seuraavan vuosisadan aikana siitä muotoutui kunnioitusta herättävä sotaliitto, jota pelättiin, mutta jonka toimintaa ja tehokkuutta myös vastentahtoisesti ihailtiin.

Oneidain omakielinen nimi merkitsi "Pystykiven kansaa". Nimi tuli todennäköisesti suuresta syeniitti-lohkareesta tai jyrkkärinteisistä kallioista heidän muinaisten kyliensä lähellä.[1]

Kun viiden kansakunnan liitto oli perustettu istuttivat onondagat ja oneidat suuren valkoisen havupuun, joka symbolisoi ikuista rauhaa irokeesien välillä.[2] Kaikki sodissa tarvittavat välineet haudattiin puun ympärille osoitukseksi siitä, ettei niitä enää koskaan käytettäisi. Ikuisen rauhan puu on kuvattuna oneidojen lipussa.

Irokeesien ja eurooppalaisten ensi kohtaaminen.

Kun ranskalainen Jacques Cartier vuosina 1535 ja 1542 teki miehistöineen varovaisia tutkimusmatkoja Saint Lawrence -joelle Kanadan rajoilla, hän löysi kymmenkunta intiaanien kylää nykyisten Quebecin ja Montrealin väliltä. Kylien asukkaat puhuivat irokeesinkieltä ja suurin kylä, paaluvarustettu hoshelaga käsitti noin 3000 asukasta[3] Ranskalaisten purjehtiessa St.Lawrencea pitkin aivan 1600-luvun alussa, olivat kaikki Cartierin löytämät kylät kadonneet. Todennäköisesti algonkinkieliset kansat olivat ajaneet irokeesit tiehensä ja nämä olivat lähteneet valmistelemaan tulevaa liittoaan ulkopuolisen uhan, niin punaisten kuin valkoistenkin kansojen, varalta.

1600-luku osoittautui eurooppalaisen siirtomaapolitiikan ponnahduslaudaksi Pohjois-Amerikassa. Ranskalaisten lisäksi englantilaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset alukset kuljettivat maahanmuuttajia itärannikolle. Irokeesien liittokunta joutui monenmoisten muutosten eteen valkoisen rodun asutuksen levitessä ympärillä. Tehden kauppaa hollantilaisten kanssa irokeesit hankkivat sotatarvikkeita, joiden voimin kykenivät varustamaan liittonsa soturit. Oneidat sotivat liittokunnan riveissä monet veriset sodat. He eivät olleet yhtä taipuvaisia sodankäyntiin kuin mohawkit ja senecat joiden tuhatpäiset sotajoukot raivasivat tieltään useita omia sukulaiskansojaan, kuten huronit ja eriet, taistellen periksiantamatta myös algonkin-kielisiä kansoja vastaan. Mohikaanit ja runsaslukuiset delawaret joutuivat luovuttamaan enimmät osat maistaan irokeeseille, jotka häikäilemättömin ottein laajensivat liittokuntansa elintilaa. Uusi Ranska, jota irokeesiliitto erityisesti vihasi, osoittautui ovelaksi vastustajaksi. Käyttäen algonkinkielisiä heimoja apunaan suuria määriä, he onnistuivat 1700-luvun alkuun mennessä hävittää suuren osan irokeesien asutuksista.

Vuonna 1713 oneidat adoptoivat joukkoonsa tuscarorat, jotka sanoivat seuranneensa irokeesiliiton rauhanpuun pitkiä valkoisia juuria, joiden avulla olivat löytäneet oneidojen luo.[4] Vuonna 1722 tuscarorat hyväksyttiin virallisesti irokeesiliiton kuudenneksi kansaksi.

Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan oneidoita oli hieman yli 1 100.