Postitaide

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. kesäkuuta 2023 kello 22.00 käyttäjän BluePuddle (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pedro Meier, postitaidekuori, 1999.
Guy Bleus, Tuoksuva hansikas , 1980.

Postitaide (engl Mail Art) on taidemuoto, jossa pienikokoisia teoksia lähetetään postitse. Postitaide voi ilmetä postikorttien, pakkausten, faksien tai sähköpostien muodossa.[1]

Postitaide sai alkunsa 1960-luvulla, kun taiteilijat lähettivät piirustuksia ja runoja postikorttien tapaan sen sijaan, että ne olisi asetettu näytteille tai myyntiin. Postitaiteen taustalla voidaan nähdä italialaisten futuristien, Marcel Duchampin ja Kurt Schwittersin tuomat vaikutteet. Suoremmin postitaiteen syntyyn vaikutti kuitenkin newyorkilainen Ray Johnson, joka 1950-luvun puolivälissä lähetti postitse pieniä kollaaseja, vedoksia, piirustuksia ja runoja taidealan vaikuttajille.[1] Myös fluxus-taiteilijat olivat aktiivisia alkuvaiheessa.

Sanaa postitaide käyttivät japanilaiset Gutai-ryhmän jäsenet jo 1950-luvun alussa. Suomeen postitaide saapui 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.[2] Postitaiteen pioneereja olivat J.O. Mallander, Arto Kytöhonka ja Ilkka Juhani Takalo-Eskola.

Perinteinen tapa järjestää postitaidenäyttely on pyytää lähettämään teoksia eri puolilta maailmaa.[2] Postitaiteen on kuljettava postin kautta, eikä teos yleensä ole arvokkaampi kuin oma pakkauksensa tai kirjekuorensa - jotka usein ovat itse teos. Postitaiteeseen voi osallistua kuka tahansa. Näyttelyissä kaikki työt laitetaan näytteille. Postitaiteessa ei ole osanottajamaksuja, mutta teoksia ei myöskään myydä. Näyttelyn jälkeen työt saa hävittää, mutta ei myydä.

  1. a b Mail art. Tate museum. Viitattu 5.6.2023.
  2. a b Postimuseossa ja huutokaupassa postitaidetta. Helsingin sanomat 11.12.1996. Viitattu 5.6.2023.]