Ero sivun ”Etelä-Ossetia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 83: | Rivi 83: | ||
== Väestö == |
== Väestö == |
||
Etelä-Ossetia ei ole väestöllisesti yhtenäinen alue, vaan koostuu [[osseetit|osseettien]] ja [[georgialaiset|georgialaisten]] asuttamien kylien sekamelskasta – kaaressa suurimmaksi osaksi osseettien asuttaman [[Tskhinvali]]n ympärillä. Pääkaupunkia hallitsee separatistihallitus ja georgialaiskyliä Georgia. Etelä-Ossetian asukasluku on noin 70 000 ([[2004]]). Vuonna [[1989]] asukasluku oli 99 000. Tuolloin väestöstä oli osseetteja 66 prosenttia, georgialaisia 29 prosenttia, [[venäläiset|venäläisiä]] 2 prosenttia ja muita 3 prosenttia. Vuonna [[1926]] asukkaita oli 87 700, joista 69 % oli osseetteja ja loput pääasiassa georgialaisia.<ref name="Iso tsk 3">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Iso tietosanakirja 3 | Vuosi = 1932 | Kappale = | Sivu = 550-551 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} |
Etelä-Ossetia ei ole väestöllisesti yhtenäinen alue, vaan koostuu [[osseetit|osseettien]] ja [[georgialaiset|georgialaisten]] asuttamien kylien sekamelskasta – kaaressa suurimmaksi osaksi osseettien asuttaman [[Tskhinvali]]n ympärillä. Pääkaupunkia hallitsee separatistihallitus ja georgialaiskyliä Georgia. |
||
Etelä-Ossetian asukasluku on noin 70 000 ([[2004]]). Vuonna [[1989]] asukasluku oli 99 000. Tuolloin väestöstä oli osseetteja 66 prosenttia, georgialaisia 29 prosenttia, [[venäläiset|venäläisiä]] 2 prosenttia ja muita 3 prosenttia. Vuonna [[1926]] asukkaita oli 87 700, joista 69 % oli osseetteja ja loput pääasiassa georgialaisia.<ref name="Iso tsk 3">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Iso tietosanakirja 3 | Vuosi = 1932 | Kappale = | Sivu = 550-551 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} |
|||
</ref> Suurin osa osseeteista on nykyään [[kristinusko|kristittyjä]] (mahd. 61 prosenttia), mutta alueella on myös suuri [[islam|muslimi]]vähemmistö. |
</ref> Suurin osa osseeteista on nykyään [[kristinusko|kristittyjä]] (mahd. 61 prosenttia), mutta alueella on myös suuri [[islam|muslimi]]vähemmistö. |
||
Versio 18. elokuuta 2008 kello 21.44
| Республикæ Хуссар Ирыстон Respublikæ Xussar Iryston | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| |||||
| Motto: ei mottoa | |||||
| |||||
| Viralliset kielet | osseetti | ||||
| Pääkaupunki | Tshinvali | ||||
| Suurin kaupunki | Tshinvali | ||||
| Presidentti Pääministeri |
Eduard Kokoity Igor Sanakojev | ||||
| Pinta-ala – yhteensä – vettä |
3 900 km² ei merkittävästi | ||||
| Väkiluku (2004) – yhteensä – väestötiheys |
70 000 (noin) 18 / km² | ||||
| Valuutta | rupla (RUB), lari (GEL)
| ||||
| Aikavyöhyke | UTC+3 | ||||
| Itsenäisyys – julistettu – tunnustettu |
Georgiasta 28. marraskuuta 1991 ei tunnustusta | ||||
Etelä-Ossetian tasavalta (oss. Республикæ Хуссар Ирыстон, Respublikæ Xussar Iryston; ven. Республика Южная Осетия, Respublika Južnaja Osetija; georg. სამხრეთი ოსეთია, Samkhreti Osetia) on alue Georgiassa. Etelä-Ossetia rajoittuu pohjoisessa Venäjän federaatioon kuuluvaan Pohjois-Ossetiaan. Se on irtautunut Georgiasta yksipuolisesti.
Aluejako
Etelä-Ossetia jakautuu hallinnollisiin piireihin Neuvostoliiton aikaisen jaon mukaisesti:
Etelä-Ossetian autonomian lakkauttamisen jälkeen monet alueet hallittiin Gorista. [1]
Historia
Osseetit ovat alun perin indoeurooppalainen kansa, ja heidän esi-isänsä ovat kotoisin Keski-Aasiasta. Osseetit kääntyivät kristinuskoon keskiajalla Georgian vaikutuksesta. Mongolit valloittivat osseettien asuinalueet 1200-luvulla. Osseetit asuivat tuolloin Donin eteläpuolella, mutta mongolit työnsivät heidät etelään, osan siirtyessä Kaukasuksen eteläpuolelle asti. Tällöin syntyi kolme erillistä osseettikokonaisuutta. Lännessä digorit joutuivat kabardien vaikutuksen alaiseksi ja kääntyivät islamiin. Tuallägit siirtyivät Kaukasuksen eteläpuolelle historialliseen Georgian ruhtinaskuntaan Samatšabloon, josta kehittyi nykyinen Etelä-Ossetia. Ironit puolestaan jäivät nykyisen Pohjois-Ossetian alueelle.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Etelä-Ossetiasta tuli osa Georgian valtiota ja Pohjois-Ossetiasta puolestaan osa Terekin Neuvostotasavaltaa. Huhtikuussa 1922, "valkoisten" venäläisten ja neuvostojoukkojen välillä käytyjen rajujen taistelujen jälkeen perustettiin Etelä-Ossetian autonominen alue, joka tuli kuulumaan Georgian neuvostotasavaltaan. Alueen väestön enemmistö puhui osseettia, mutta neuvostojohto määräsi virallisiksi kieliksi venäjän ja georgian. Alueella oli silti jonkinasteinen autonomia ja muun muassa kouluissa opetettiin osseetin kielellä.
Neuvostoliiton viimeisinä vuosina alkoi kansallisuustunne nousta esiin niin Georgiassa kuin Ossetiassakin. Etelä-Ossetian johdossa ollut kansanrintama vaati alueen yhdistämistä Pohjois-Ossetiaan. Etelä-Ossetian korkein neuvosto hyväksyi päätöksen yhdistää Etelä-Ossetia Pohjois-Ossetiaan ja osaksi Venäjän neuvostotasavaltaa 10. marraskuuta 1989. Seuraavana päivänä Georgian parlamentti kumosi päätöksen ja lakkautti Etelä-Ossetian autonomian.
Georgia itsenäistyi 1991 ja sen hallitus julisti georgian kielen ainoaksi hallintokieleksi koko maassa. Etelä-Ossetiassa tätä ei voitu hyväksyä ja alueen johtajat vaativat osseetin kielelle virallista asemaa Etelä-Ossetiassa ja lisää autonomiaa alueelle. Tilanne muuttui väkivaltaiseksi konfliktiksi vuoden 1991 lopulla. Moniin Etelä-Ossetian kyliin hyökättiin ja ne poltettiin. Samoin kävi myös georgialaisten taloille ja kouluille pääkaupungissa Tskhinvalissa. Konflikti johti valtaisaan pakolaisvirtaan. Yli 100 000 ihmistä pakeni pääasiassa rajan yli Pohjois-Ossetiaan, mutta jonkin verran myös Georgiaan. Suuri osa Pohjois-Ossetiaan paenneista asutettiin alueelle, joka oli liitetty Pohjois-Ossetiaan Neuvostoliiton karkotettua inguušit alueelta 1944. Tämä johti konfliktiin osseettien ja inguušien välillä alueen asuttamisoikeudesta. Etelä-Ossetian ja Georgian välisen sodan seurauksena vain noin 15 % osseeteista asuu enää Etelä-Ossetiassa. Etelä-Ossetia julistautui itsenäiseksi 28. marraskuuta 1991, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä ja eroa Georgiasta.
Georgian hallitus ja Etelä-Ossetian separatistit pääsivät sopimukseen tulitauosta 1992 ja Georgia lupasi olla määräämättä pakotteita Etelä-Ossetiaa vastaan. Tähän vaikutti ennen kaikkea se, että Georgia halusi välttää selkkausta Venäjän kanssa. Alueelle luotiin rauhanturvajoukot, jotka koostuivat osseeteista, georgialaisista ja venäläisistä.[2] Sen jälkeen alue on ollut rauhallisempi, mutta viimeistä, 13. elokuuta 2004 solmittua tulitaukoa on rikottu jatkuvasti. Etelä-Ossetian nykyinen presidentti Eduard Kokoity on torjunut Georgian presidentin Mikheil Saakašvilin tarjoukset mahdollisesta autonomiasta.
8. elokuuta 2008 Georgian ja Venäjän välille syttyi Etelä-Ossetiassa sota. Georgialaiset ottivat Tskhinvalin kaupungin hallintaansa, minkä jälkeen Venäjä hyökkäsi Georgiaan ja miehitti Etelä-Ossetian.
Itsenäistymispyrkimykset
Etelä-Ossetia julistautui itsenäiseksi 28. marraskuuta 1991, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä ja eroa Georgiasta. Georgia kieltäytyy tunnustamasta Etelä-Ossetian erillistä asemaa ja käyttää siitä joko muinaista nimeä Samachablo tai sitten pääkaupungin mukaan Tskhinvalin alue. Etelä-Ossetia on virallisesti osa Šida Kartli -nimistä Georgian hallintoaluetta.
Maantiede
Pinta-alaltaan 3 900 km2 suuruinen Etelä-Ossetia sijaitsee Ison Kaukasuksen etelärinteillä. Alue on hyvin vuoristoista ja suurin osa alueesta onkin yli 1000 metriä merenpinnan yläpuolella. Pinta-alasta on metsää 47 prosenttia ja maanviljelyn käytössä alle 10 prosenttia. Maan etelärajan tuntumassa virtaa Mtkvari-niminen joki, jonka lisäksi alueella on lukuisia pieniä vuoristojokia sekä 15 pientä vuoristojärveä.[3]
Talous
Etelä-Ossetian talous perustuu maatalouteen. Suurin osa maan pelloista on keinokastelun varassa, ja tärkeimmät maataloustuotteet ovat vehnä, maissi, sokerijuurikas, hedelmät ja viinit. Maanviljelyn lisäksi harjoitetaan metsätaloutta ja karjankasvatusta. Maan teollisuus on keskittynyt pääkaupungin Tskhinvalin ympäristöön.
Georgian kanssa 1990-luvulla käydyn sodan seurauksena maan talous on ollut vaikeuksissa ja työttömyys on noussut. Georgia on myös lopettanut sähköntoimituksen alueelle, mikä on pakottanut Etelä-Ossetian rakentamaan sähkökaapelin Pohjois-Ossetiaan. Talousongelmien lisäksi epävakaa poliittinen tilanne, tuhannet pakolaiset ja laiton ase- ja huumekauppa ovat saaneet alueen epävakaaksi. Etelä-Ossetian hallituksen kerrotaan saavan jopa kolmasosan budjetistaan Venäjälle kulkevan Roki-tunnelin tullimaksuista.
Väestö
Etelä-Ossetia ei ole väestöllisesti yhtenäinen alue, vaan koostuu osseettien ja georgialaisten asuttamien kylien sekamelskasta – kaaressa suurimmaksi osaksi osseettien asuttaman Tskhinvalin ympärillä. Pääkaupunkia hallitsee separatistihallitus ja georgialaiskyliä Georgia. Käytännössä lakkautetun autonomian jako neljään hallinnolliseen piiriin ei ole toteutunut autonomian lakkauttamisen jälkeen.
Etelä-Ossetian asukasluku on noin 70 000 (2004). Vuonna 1989 asukasluku oli 99 000. Tuolloin väestöstä oli osseetteja 66 prosenttia, georgialaisia 29 prosenttia, venäläisiä 2 prosenttia ja muita 3 prosenttia. Vuonna 1926 asukkaita oli 87 700, joista 69 % oli osseetteja ja loput pääasiassa georgialaisia.[3] Suurin osa osseeteista on nykyään kristittyjä (mahd. 61 prosenttia), mutta alueella on myös suuri muslimivähemmistö.
| 1926 | 1939 | 1959 | 1970 | 1979 | 1989 | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Osseetit | 60 351 (69,1%) | 72 266 (68,1%) | 63 698 (65,8%) | 66 073 (66,5%) | 65 077 (66,4%) | 65 200 (66,2%) |
| Georgialaiset | 23 538 (26,9%) | 27 525 (25,9%) | 26 584 (27,5%) | 28 125 (28,3%) | 28 187 (28,8%) | 28 700 (29,0%) |
| Venäläiset | 157 (0,2%) | 2 111 (2,0%) | 2 380 (2,5%) | 1 574 (1,6%) | 2 046 (2,1%) | |
| Armenialaiset | 1 374 (1,6%) | 1 537 (1,4%) | 1 555 (1,6%) | 1 254 (1,3%) | 953 (1,0%) | |
| Juutalaiset | 1 739 (2,0%) | 1 979 (1,9%) | 1 723 (1,8%) | 1 485 (1,5%) | 654 (0,7%) | |
| Muita | 216 (0,2%) | 700 (0,7%) | 867 (0,9%) | 910 (0,9%) | 1 071 (1,1%) | 5 100 (4,8%) |
| Yhteensä | 87 375 | 106 118 | 96 807 | 99 421 | 97 988 | 99 000 |
Alueen väestö on ollut Neuvostoliiton vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan 98 000, joista 65 000 on ollut etnisiä osseetteja ja 28 000 etnisiä georgialaisia. Neuvostoliiton vuoden 1974 väestölukujen mukaan alueella oli asunut 103 000 ihmistä. Nykyään alueella arvioidaan asukkaita olevan enää 70 000. [4]
Täysin georgialaisia kyliä ovat Ardisi, Argvitsi, Atsriskhevi, Avnevi, Balaani, Beloti, Charebi, Chigoiani, Doretkari, Dzarchemi, Dzeglevi, Eloiani, Eredvi, Garubani, Ikoti, Kekhvi (osseetiksi Chekh), Kemerti, Khmidi, Korinta, Kurta, Kvemo Zonkari, Largvisi, Makhiareti, Monasteri, Mosabruni, Nakhidi, Nikozi, Nuli, Pkhvenisi, Sabarkleti, Sadzeguri Pirveli, Shulauri, Tamarasheni, Tohkhita, Tsikhisopeli, Vanati ja Zodekhi. [5]
2008 käytyjen taistelujen aikana monet georgialaiset pakenivat Etelä-Ossetiasta muualle pyrkien pääasiassa Tbilisiin, koska Gorinkin asema oli epävarma ja Georgian armeijan paettua alueelta jättäen mm. ensimmäisen prikaatin varikon, ottivat.
Politiikka
Etelä-Ossetiassa järjestettiin 12. marraskuuta 2006 kansanäänestys alueen itsenäisyydestä. Samalla järjestettiin myös presidentinvaalit.
Muuta
Etelä-Ossetiassa on oma hallinto ja armeija. Kts. Etelä-Ossetian armeija.
Katso myös
- Etelä-Ossetian konflikti
- Etelä-Ossetian sota 2008
- Venäjän ja Georgian rauhanturvaoperaatio Etelä-Ossetiassa
Lähteet
- ↑ http://www.pcgn.org.uk/Georgia%20-%20South%20Ossetia-Jan07.pdf
- ↑ [1]
- ↑ a b Iso tietosanakirja 3, s. 550-551. Helsinki: Otava, 1932.
- ↑ http://www.pcgn.org.uk/Georgia%20-%20South%20Ossetia-Jan07.pdf
- ↑ http://www.pcgn.org.uk/Georgia%20-%20South%20Ossetia-Jan07.pdf
