Lähdekoodi sivulle Josif Stalin

Sinulla ei ole oikeutta muokata tätä sivua seuraavasta syystä:
IP-osoitteesi on alueella, joka on estetty kaikissa Wikimedia-säätiön wikeissä.
Eston asetti ‪EPIC‬. Annettu syy on Open proxy/Webhost: See the help page if you are affected.
Esto alkoi: 2. heinäkuuta 2024 kello 10.48
Esto päättyy: 2. heinäkuuta 2025 kello 10.48
Tämänhetkinen IP-osoitteesi on 206.189.44.186. Estetty alue on 206.189.32.0/20.
Liitä kaikki yllä olevat tiedot kun teet kyselyjä. Jos uskot, että sinut estettiin vahingossa, löydät lisätietoja ja ohjeita Ei avoimia välityspalvelimia -käytännöstä.
Muussa tapauksessa keskustellaksesi estosta lähetä tarkistuspyyntö Meta-Wikissä. Voit myös lähettää sähköpostia ylivalvojien VRT-jonoon osoitteeseen stewards@wikimedia.org. Kerro viestissäsi kaikki yllä mainitut tiedot.
Voit katsoa ja kopioida tämän sivun lähdetekstiä.
{{Tämä artikkeli|kertoo henkilöstä. Josif Stalin oli myös [[Josif Stalin (laiva)|laivan]] nimi.}}
{{Valtionjohto
| nimi             = Josif Stalin
| alkuperäinen nimi = Иосиф Сталин {{ru}}<br>იოსებ სტალინი {{ka}}
| kuva             = StalinCropped1943.jpg
| kuvateksti       = Stalin vuonna 1943.
| arvo             = [[Neuvostoliiton johtaja|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 1. pääsihteeri]]
| virassa          = [[3. huhtikuuta]] [[1922]] – [[5. maaliskuuta]] [[1953]]
| edeltäjä         = 
| seuraaja         = [[Georgi Malenkov]]
| arvo2            = [[Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja]]
| virassa2         = [[6. toukokuuta]] [[1941]] – [[5. maaliskuuta]] [[1953]]<br><small>kansankomissaarineuvoston puheenjohtaja<br>[[6. toukokuuta]] [[1941]] – [[15. maaliskuuta]] [[1946]]</small>
| edeltäjä2        = [[Vjatšeslav Molotov]]
| seuraaja2        = [[Georgi Malenkov]]
| arvo3            = 
| virassa3         = 
| edeltäjä3        = 
| seuraaja3        = 
| kansanedustajana = 
| syntymäaika      = Josif Vissarionovitš Džugašvili<br>[[18. joulukuuta]] [[1878]]
| syntymäpaikka    = [[Gori]], [[Tbilisin kuvernementti]], [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]] <small>(nykyään [[Georgia]])</small>
| kuolinaika       = {{Kuolinaika ja ikä|18|12|1878|5|3|1953}}
| kuolinpaikka     = [[Moskova]], [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjän SFNT]], [[Neuvostoliitto]]
| puolue           = [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue]]
| ammatti          = 
| uskonto          = 
| puoliso          = [[Jekaterina Svanidze]] <small>(aviol. [[1906]]–[[1907]]) (kuolemaansa) 1 lapsi</small><br>[[Nadežda Allilujeva]] <small>(aviol. [[24. maaliskuuta|24.03]] [[1919]] – [[8. marraskuuta|8.11]] [[1932]]) (kuolemaansa) 2 lasta</small>
| oikea nimi       = Josif Vissarionovitš Stalin
| arvonimet        = [[Generalissimo]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://press-files.anu.edu.au/downloads/press/n2129/html/ch04.xhtml?referer=&page=10 | Nimeke = The victorious Generalissimus | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The Personality Cult of Stalin in Soviet Posters, 1929–1953 | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Australian National University| Viitattu = 15.2.2021 | Kieli = {{en}}}}</ref>
| allekirjoitus    = Stalin Signature.svg
| lempinimi        = 
| maa              = {{Neuvostoliitto}}
| puolustushaara   = Neuvostoliiton asevoimat
| palvelusvuodet   = 1943–1953
| sotilasarvo      = [[Neuvostoliiton marsalkka|marsalkka]] (1943–1945)<br>generalissimo (1945–1953)
| joukkoyksikkö    = 
| komennot         = 
| sodat            = [[Venäjän sisällissota]], [[toinen maailmansota]]
| kunniamerkit     = 
}}
'''Josif Vissarionovitš Džugašvili'''{{efn|{{k-ru|Ио́сиф Виссарио́нович Джугашви́ли|Iosif Vissarionovitš Džugašvili}}, {{k-ka|იოსებ ბესარიონის ძე ჯუღაშვილი|Ioseb Besarionis dze Džughašvili}}.}}, [[Salanimi|vallankumousnimeltään]] '''Josif Stalin''',{{efn|{{k-ru|Ио́сиф Ста́лин|Iosif Stalin}}, {{k-ka|იოსებ სტალინი|Ioseb Stalini}}. Standardin SFS 4900 mukainen [[translitterointi|translitteraatio]] Stalinin etunimen venäläisestä kirjoitusasusta on Iosif, jota käytetään lähinnä tieteellisissä julkaisuissa. Yleiskieleen on vakiintunut sovinnaismuoto Josif.{{Lähde}}}} ([[18. joulukuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]] 6. joulukuuta)</small> [[1878]] [[Gori]], [[Venäjän keisarikunta]] – [[5. maaliskuuta]] [[1953]] [[Moskova]], [[Neuvostoliitto]]) oli [[Bolševikit|bolševikkivallankumouksellinen]] ja [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] (NKP) ensimmäinen [[Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri|pääsihteeri]] vuosina 1922–1953. Vaikka Stalin ei koskaan ollut Neuvostoliiton muodollinen valtionpäämies, hän hallitsi maata [[diktaattori]]na 1930-luvulta kuolemaansa saakka. Vuodesta 1941 hän oli samalla [[Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja|Neuvostoliiton hallituksen johtaja]] eli pääministeri.

Stalin syntyi nykyisessä [[Georgia]]ssa, ja hänen äidinkielensä oli [[Georgian kieli|georgia]]. Hän kohosi [[Bolševikit|bolševikkipuolueen]] [[Keskuskomitea (kommunistiset puolueet)|keskuskomiteaan]] ennen [[Venäjän vallankumous]]ta ja toimi kansallisuusasiain [[kansankomissaari]]na [[Vladimir Lenin]]in johtamassa ensimmäisessä neuvostohallituksessa vuosina 1917–1923. [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] aikana Stalin toimi sekä poliittisena että sotilaallisena komentajana.

Leninin kuolemaa seuranneen valtataistelun alussa [[Lev Trotski]]n kilpailijat [[Grigori Zinovjev]] ja [[Lev Kamenev]] liittoutuivat Stalinin kanssa estääkseen Trotskin nousun Leninin seuraajaksi. Trotskin syrjäyttämisen jälkeen Stalin liittoutui [[Nikolai Buharin]]in ja puolueen oikeiston kanssa Zinovjevia ja Kamenevia vastaan. Tämän jälkeen Stalin kävi Buharinia vastaan ja kukisti myös puolueen [[Oikeistopoikkeama|oikeisto-opposition]].<ref name="sdkjdsjk">{{verkkoviite|Osoite=https://assets.cambridge.org/97813165/03690/excerpt/9781316503690_excerpt.pdf | Nimeke= Stalin’s Rise to Power, 1924–29}}</ref> Stalinin valta-asemasta tuli kiistaton viimeistään 1930-luvun [[Stalinin vainot|suurten puhdistusten]] myötä.<ref>Tuominen, 1957, s. 165, 174</ref>

Stalinin valtakautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten [[maatalouden kollektivisointi]] ja raskaan teollisuuden rakentaminen. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui [[Valtioterrorismi|valtioterroriin]], pani toimeen vähemmistökansallisuuksien [[Väestönsiirto|pakkosiirtoja]], lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön ja perusti [[gulag|gulag-järjestelmän]]. Nopea teollistuminen sekä pääomien kerryttäminen viljanviennillä aiheuttivat Neuvostoliitossa [[Holodomor|valtavan nälänhädän]], jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Myös terrori vaati miljoonia uhreja. [[Stalinismi]]lle ominainen piirre olikin väkivallan ja sortotoimien kohdistuminen vääränlaisina pidettyihin omiin kansalaisiin.

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] alkuvaiheessa Neuvostoliitto liitti itseensä läntisille naapureilleen kuuluneita alueita joko painostamalla tai valloitussotien avulla. [[Operaatio Barbarossa|Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon]] vuonna 1941, jolloin Stalin julisti alkaneeksi ”[[Suuri isänmaallinen sota|suuren isänmaallisen sodan]]”. Neljä vuotta kestäneiden taisteluiden aikana Neuvostoliitto kärsi valtavia aineellisia ja ihmishenkien menetyksiä mutta löi lopulta vihollisensa. Toisessa maailmansodassa saavutetun voiton myötä Stalinista tuli kansallissankari ja Neuvostoliitosta [[supervalta]], joka kilpaili [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] kanssa maailmanlaajuisesta vaikutusvallasta, mikä johti [[Kylmä sota|kylmään sotaan]]. Neuvostoliiton lisäksi myös suuret alueet [[Toinen maailma|Itä-Euroopassa ja itäisessä Keski-Euroopassa sekä Kaukoidässä]] joutuivat Stalinin vallan piiriin.

Stalinin valtakausi päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1953, minkä jälkeen valtaa hajautettiin ja Neuvostoliiton uusi johto aloitti uudistukset, joilla pyrittiin lisäämään kansalaisvapauksia ja parantamaan elintasoa. Pääpiirteissään Stalinin luoma järjestelmä pysyi kuitenkin muuttumattomana [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajoamiseen]] vuonna 1991 saakka. Nyky-[[Venäjä]]llä Stalin nauttii suurta arvostusta.

== Elämäkerta ==

=== Nuoruus ===
{{Monta kuvaa
| tasaus    = left
| suunta    = pysty
| leveys     = 200
| kuva1          = Stalin 1893-1.1.1.jpg
| leveys1        = 
| tekstivastine1 = 
| kuvateksti1    = Gorin hengellisen koulun opettajat ja oppilaat vuonna 1893. Josif kuvattuna oikealla toinen ylhäältä.
| kuva2          = Stalin 1894.jpg
| leveys2        = 
| tekstivastine2 = 
| kuvateksti2    = Josif Stalin pappisseminaarin opiskelijana v. 1894.
| kuva3          = The Orthodox Theological Seminary.jpg
| leveys3        = 
| tekstivastine3 = 
| kuvateksti3    = [[Tbilisin hengellinen seminaari]], jossa Stalin opiskeli vuosina 1894-1899.
| otsikko                = Stalinin koulutie
| otsikon_tasaus         = <!-- left/right/center -->
| alateksti              = 
| alatekstin_tasaus      = <!-- left/right/center -->
}}
Josif Džugašvili, tuleva Stalin, syntyi [[Gori]]n kaupungissa Venäjän Gruusiassa (nyk. [[Georgia]]) suutari [[Besarion Džugašvili|Besarion Vanovitš Džugašvili]] ja [[Jekaterina Geladze|Jekaterina (Keke) Geladzen]] perheeseen.<ref>Radzinski, s. 19–21.</ref> Gorin kirkonkirjoihin merkitty syntymäpäivä on 6. joulukuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan 18. joulukuuta) 1878.<ref>Radzinski, s. 13. – Montefiore, s. 48. Samassa yhteydessä Montefiore pohtii, miksi juuri 1920-luvulla Stalin haluaa merkitä sen vuoden syntymävuodekseen.</ref> Sama päivämäärä löytyy  Gorin teologisen koulun päästötodistuksesta. Sama tieto esiintyy vielä vuonna 1920, mutta sen jälkeen päivämääräksi virallisissa asiakirjoissa vaihtuu  9. joulukuuta 1879, jolloin sekä päivä että vuosi ovat vaihtuneet.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hlevnjuk, Oleg V.|Nimeke=Stalin. Diktaattorin uusi elämäkerta|Vuosi=2019|Sivu=29|Julkaisija=Seven}}</ref><ref name="Deutscher 00"> Deutscher (s. 14) väittää, että lapsia olisi syntynyt jopa neljä vuosina 1875–78 mutta vain ”Soso” olisi jäänyt henkiin. Hän mainitsee ”Soson” syntymäajaksi 1879.</ref>

Stalinin äiti Jekaterina oli syntynyt [[maaorja]]talonpojan perheeseen ja oli vasta 16-vuotias, kun hän tapasi suutari Beson, joka oli muuttanut perheensä kanssa Goriin kotikylästään Didi-Lilosta.<ref>Radzinski, s. 21.</ref> Keke synnytti kolme lasta, joista vain nuorin, Iosif Vissarionovitš Džugašvili, jäi henkiin.<ref>Radzinski (s. 22) toteaa, että kaksi ensimmäistä poikaa kuoli ennen aikojaan. – Montefiore, s. 55.</ref><ref name="Deutscher 00"/> Äiti antoi pojalleen lisänimen ”Soso”.

Nuoren pojan ensimmäiset vuodet olivat vaikeat. Alkuun hyvin menestyneen suutarinverstaan tilanne alkoi huonontua, kun ”Soson” isä Beso alkoi juoda. Kotielämä oli ajoittain erittäin rauhatonta, kun vanhemmat tappelivat isän mustasukkaisuuden takia keskenään. Vanhemmat menettivät talon, jossa Stalin oli syntynyt, ja he joutuivat muuttamaan useita kertoja kymmenen vuoden aikana. Josifin tiedetään sairastelleen ensimmäisien elinvuosiensa aikana paljon; sairastettuaan [[Isorokko|isorokon]] vuonna 1884 hän sai vuosia myöhemmin lisänimen ''Tšopura'' (rokonarpinen).<ref>Montefiore (s. 54–55) kertoo, kuinka nelivuotias Soso juoksi hakemaan apua poliisilta, kun Beso kuristi Kekeä. Isän tiedetään myös heittäneen Soson lattialle, lyöneen nyrkillä jne.</ref> Kummankin vanhemman väkivaltainen käyttäytyminen loi pohjaa pojan julmuudelle hänen myöhemmässä elämässään, kuten lapsuudenystävä Iremašvili kirjoittaa: ”Ansaitsemattomat ja pelottavat selkäsaunat tekivät pojasta yhtä julman ja sydämettömän kuin isänsä.”<ref>Radzinski (s. 27) kirjoittaa, että ensin hakkasi isä ja sitten myöhemmin äiti</ref>
{{sitaatti2|Right |Oi kuki koko kaunis maa ja riemuita myös taatot saa kun Georgian lapsi opinnoin tuo iloa maalle isien.| Lyhennelmä Stalinin kirjoittamasta runosta Aamu, salanimellä Soselo.<ref>Montefiore, s. 43.</ref>}}
Josifin tiedetään monta kertaa pyrkineen kouluun, joka oli tarkoitettu vain pappien pojille, mutta viimein vuonna 1888 hän pääsi Gorin hengelliseen kouluun, jossa hän neljän kouluvuoden ajan oli koulun parhaita oppilaita. Koulussa oli kova kuri, ja vähäisemmästäkin syystä oppilas saattoi saada viivoittimesta käsilleen.<ref>Radzinski, s. 30–32.</ref> Hän oli juuri aloittanut koulun, kun joutui onnettomuuteen ja loukkasi vasemman käsivartensa ja jalkansa.<ref>Montefiore, s. 58. Radzinski, s. 33.</ref>

Soso valmistui koulusta 1894. Hän siirtyi [[Tbilisin hengellinen seminaari|Tbilisin hengelliseen seminaarin]], jossa kannustettiin lukemaan entistä intohimoisemmin, mutta Josif alkoi osoittaa ateistista maailmankuvaa jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Hän ryhtyi käymään muiden opiskelijoiden kanssa kiivasta väittelyä uskonnosta sekä tutustui marxismiin. Hänet erotettiin seminaarista vuonna 1899.<ref>Radzinski, s. 44.</ref>

=== Maanalainen toiminta===

[[Kuva:Stalin 1902.jpg|thumb|pysty|Puolueagitaattori Koba (Josif Džugašvili, myöh. Josif Stalin) 1902.]]
[[Kuva:Lenin at Tampere.JPG|thumb|''Lenin tapaa Stalinin Tampereen konferenssissa 1905'', Aleksandr Moravovin maalaus vuodelta 1951.]]

Stalin käytti maanalaisen toiminnan vuosinaan peitenimeä ''Koba'' ({{k-fi|lannistumaton}}).<ref>Deutscher: ''Stalin'', s. 35.</ref> Nimen ''Koba'' arvellaan tulevan erään georgialaisen kirjan päähenkilöstä.<ref> Radzinski, s. 42. Kyseessä oli kirjailija Kazbergin luoma hahmo ja kirjan nimi on ''Isänmurhaaja''.</ref> Nimi ''Stalin'' ({{k-fi|teräksinen}}) vakiintui pysyvästi käyttöön vasta 1920-luvulla.<ref>Radzinski, s. 212.</ref>

Stalin oli perustamassa ”[[Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue|Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen]] Tbilisin komiteaa” ja oli myös alusta saakka sen aktiivinen kannattaja.<ref name="Radzinski">Radzinski, s. 51–52.</ref> Useat komitean jäsenistä vangittiin ja karkotettiin.<ref name=" Radzinski"/> Myöhemmin Stalin pakeni vangitsemisia [[Batumi]]n satamakaupunkiin. Siellä hän yllytti työläisiä [[lakko]]ihin ja väkivaltaisiin [[mielenosoitus|mielenosoituksiin]].<ref name=" Radzinski"/> Hänet vangittiin ensimmäisen kerran vuonna 1902.<ref>Radzinski, s. 54. Deutscher, s. 53.</ref> Vuonna 1903 hänet [[Siperiaan karkottaminen|karkotettiin Siperiaan]], josta hän yritti paeta, mutta joutui palaamaan takaisin karkotuspaikkaansa. Hän onnistui pakenemaan vuoden 1904 alussa Tbilisiin saakka.<ref>Radzinski, s. 57. Deutscher, s. 60.</ref>

Hänet valittiin puolueen edustajaksi valtakunnalliseen neuvottelukokoukseen, joka kokoontui ensimmäisen kerran joulukuussa 1905 [[Tampere]]ella. Niin sanotussa [[Tampereen konferenssi 1905|Tampereen konferenssissa]] hän tapasi ensimmäistä kertaa Leninin.<ref>Radzinski, s. 59. Deutscher, s. 77. Arvo Tuominen: ''Kremlin kellot'', s. 190.</ref> Hän käytti Tampereella, kuten myös myöhemmin [[Tukholma]]ssa (1906) ja [[Lontoo]]ssa (1907), salanimeä Ivanovitš.<ref>Deutscher, s. 80, 87. Radzinski, s. 58. Karlgren, Anton s. 86, 94 ja 107.</ref> Kun hän oli matkalla Tukholmaan muiden venäläisten kokousedustajien kanssa huhtikuussa 1906, heitä kuljettanut laiva ''[[S/S Oihonna]]'' ajoi karille [[Hanko|Hangon]] edustalla.<ref> Simon Sebag Montefione s. 164</ref> <ref>Kalgren (s. 91) selostaa matkan vaiheita. Mukana olivat mm. Lenin ja Rykov.</ref> Silloisen puheenjohtajan Leninin esityksestä hänet valittiin vuonna 1912 [[bolševikit|bolševikkipuolueen]] keskuskomiteaan<ref>Radzinski, s. 78, Deutscher, s. 104 ja Karlgren (s. 135) kertovat Koban tuleen valituksi takaoven kautta.</ref>, mutta muut kokousedustajat kritisoivat valintaa voimakkaasti.<ref>Radzinski, s. 78.</ref> Vuonna 1912 Stalin oleskeli [[Krakova]]ssa<ref>Deutscher, s. 107.</ref> ja kirjoitti siellä tutkielman ''Marxismi ja kansallisuuskysymys''.<ref>Karlgren (s. 144) mainitsee, että Lenin auttoi Stalinia kirjoittamisessa, koska osa lähteistä oli vieraskielisiä. – Deutscher (s. 108) mainitsee, että Lenin ohjasi Stalinin kirjoittelua ja johtopäätöksiä. Deutscher epäilee myös Buharinin olleen mukana kirjan kirjoittamisessa (s. 111).</ref> Se oli hänen merkittävin teoreettinen työnsä. Artikkeli julkaistiin vuonna 1913 nimimerkillä K. Stalin, mikä oli yksi ensimmäisiä kertoja, kun Stalin käytti julkisesti tätä nimeä. Keväästä 1913 aina vuoden 1917 [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumoukseen]] saakka Stalin oli uudelleen karkotettuna Siperiaan, sillä hän oli joutunut puoluejohtoon soluttautuneen [[Ohrana]]n agentin [[Roman Malinovski]]n kavaltamaksi.<ref>Montefiore, s. 261–265, 296–297.</ref>

Vuonna 1917 Stalin valittiin uudestaan puolueen keskuskomiteaan.<ref name="I.D">Deutscher, s. 158–165. Suomen itsenäisyys: Kansankomissaarien neuvoston puhe: "– – vaan se on tahtomattaan antanut sen Suomen porvaristolle, joka anasti vallan ja sai itsenäisyyden Venäjän sosialistien käsistä."</ref> [[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumouksen]] jälkeen hänelle annettiin [[kansallisuusasiain komissaari]]n tehtävä. Samalla hänet valittiin nelihenkiseen toimeenpanevaan elimeen, jonka muut jäsenet olivat Lenin, [[Lev Trotski]] ja [[Jakov Sverdlov]]. Ensimmäinen tehtävä uudessa virassa oli [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäisyyden]] myöntäminen.<ref>Deutscher, s. 158–165.</ref>

===Ensimmäiset tehtävät===

Stalin sai ensimmäiset sotilaalliset tehtävänsä keväällä 1918, kun Moskova ja [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] olivat suuressa nälkäkurimuksessa, joten Lenin määräsi Stalinin selvittämään, kuinka noihin kaupunkeihin saataisiin lisää ruokaa.<ref name="Radzinski 2">Radzinski, s. 154.</ref><ref name="Karlgren">Karlgren, s. 207.</ref> Stalin ja kaksi muuta apuria sekä noin neljäsataa aseistettua sotilasta, joiden joukossa oli erityisesti teloituksissa kunnostautuneita [[Latvialaiset tarkka-ampujat|latvialaisia]], matkustivat Tsaritsyniin (nyk. [[Volgograd]]) junalla. Aikaisemmat yritykset panna toimeen ruoan pakko-ottoja olivat epäonnistuneet.<ref name=" Radzinski 2"/> Stalin oli saanut Leniniltä laajat valtuudet selvittää asia mahdollisimman pian.<ref name=" Radzinski 2"/><ref>Deutscher, s. 179.</ref> Heti saavuttuaan Stalin aloitti mittavat vangitsemiset ja teloitukset. {{sitaatti2|Right |Täällä tehdään kaikki mahdollisten yllätysten estämiseksi. Voitte olla vakuuttuneita siitä, että kätemme eivät vapise.|Stalinin sähke Leninille.<ref>''Stalin kansallissodassa'', s. 175</ref>}} 

Stalin johti myös puna-armeijan joukkoja Tsaritsynin ympäristössä. Kesällä 1918 ne kärsivät [[Venäjän valkoinen armeija|valkoisen armeijan]] hyökkäyksistä.<ref name="Radzinski 0"> Radzinski, s. 164.</ref><ref>Deutscher, s. 181.</ref><ref> Karlgren, s. 212.</ref> Trotski lähetti Stalinin avuksi sodankäynnin asiantuntijoita. Stalin teloitti kaikki epäluotettavina.<ref name="Radzinski 0"/> Trotski ei luottanut Stalinin ja [[Kliment Vorošilov]]in sodanjohtokykyihin vaan lähetti Leninille [[sähke]]en: ”Vorošilov pystyy johtamaan rykmenttiä mutta ei 50&nbsp;000 miehen armeijaa”. Stalin joutui palamaan takaisin Moskovaan Leninin käskystä.<ref>Radzinski, s. 171.</ref>

Vuoden 1919 alussa [[Aleksandr Koltšak]]in armeija eteni kohti [[Perm]]iä ja tilanne näytti hankalalta. Stalin ja [[Tšeka]]n johtaja [[Feliks Dzeržinski]] lähtivät yhdessä panemaan juopottelevat ja ryöstelevät puna-armeijan joukot kuriin säälimättömillä teloituksilla.<ref>Radzinski, s. 174.</ref> Vuoden 1919 toukokuussa Stalin lähetettiin Pietariin torjumaan kenraali [[Aleksandr Rodzjanko]]n komentaman [[Luoteis-Venäjän armeija]]n hyökkäystä, joka tuli [[Viro]]n alueelta.<ref>Tuomo Polvinen: ''Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920 II: toukokuu 1918–joulukuu 1920'', s. 225–226. Helsinki WSOY, 1971.</ref> Heti Pietariin päästyään Stalin aloitti laajat teloitukset ja puhdistukset ja ulotti ne muun muassa tsaarinaikaiseen virkamieskuntaan.<ref>Deutscher (s. 184) kuvaa, kuinka Stalin ”havaitsee” joka puolella ”salaliittoja”.</ref><ref> Karlgren, s. 223: Stalin havaitsi muun muassa esikunnat saastuneiksi ja vastavallankumouksellista salaliittoilua.</ref> Samalla hän tukahdutti Pietarin länsipuolella sijainneen [[Krasnaja Gorkan linnake|Krasnaja Gorkan linnakkeen]] (suom. Yhinmäki) kapinayrityksen. Hän väitti kumonneensa koko perinteisen merisotatieteen valtaamalla linnakkeen mereltä, vaikka todellisuudessa se vallattiin laivaston tukemilla maajoukoilla.<ref>Polvinen 1971, s. 233–234.</ref>{{sitaatti2|Right|[[Krasnaja Gorkan linnake|Krasnaja Gorkan]] nopea valtaaminen selittyy sillä, että jouduin puuttumaan poikkeuksellisen kovakouraisesti operatiivisiin asioihin, jopa peruuttamaan käskyjä ja korvaamaan niitä omillani. Katson velvollisuudeksi ilmoittaa, että aion vastaisuudessakin toimia samalla tavalla.|Stalinin sähke Leninille.<ref>Radzinski, s. 180.</ref>}}
Stalin johti komissaarin ominaisuudessa ns. eteläistä sotatoimiyhtymää hyökkäyksessä [[Puolan–Neuvosto-Venäjän sota|Puolaa]] vastaan. Puolan armeija torjui Puna-armeijan etenemisen 1920.<ref>Radzinski, s. 185–186.</ref> 

=== Pääsihteeri ===

[[Kuva:Lenin and stalin crop.jpg|200px|thumb| Lenin ja Stalin 1920-luvun alussa.]]

Vuodesta 1921 alkaen Leninin terveys heikkeni nopeasti. Hän vetäytyi puolueen päivittäisestä päätöksenteosta, jolloin valta siirtyi politbyroolle ja keskuskomitean sihteeristölle. Stalin oli taitavan hallintovirkailijan maineessa, ja huhtikuussa 1922 Lenin nimitti hänet puolueen pääsihteeriksi.<ref name="Dewdney2"/> Leninin arvellaan perustaneen viran, jotta hän pystyisi hallitsemaan paremmin puolueen sisäisiä kiistoja. Sihteeristön yhtenä tehtävänä oli valvoa kaikkia sisäisiä nimityksiä.<ref name="AQ68">Accoce & Quet 1967, s. 68.</ref> Muut puoluejohtajat toisaalta jättivät mielellään Stalinin tehtäväksi erilaiset tylsät puolue- ja valtionhallintoon liittyvät tehtävät.<ref name="Stalinism"/>

Stalin käytti asemaansa hyväksi nimittämällä paikallisten puoluekomiteoiden jäsenistöön omia kannattajiaan ja varmisti näin sen, että puoluekokouksiin lähetetyt delegaatiot mukailivat hänen näkemyksiään. Stalin tarvitsi silti tuekseen myös puoluejohdon jäseniä. Huhtikuussa 1923 järjestetyssä 12. puoluekokouksessa hän onnistuikin värväämään puolelleen useita keskuskomitean jäseniä ja ehdokasjäseniä, joihin lukeutui mm. [[Vjatšeslav Molotov]]. Leninin manttelinperijän [[Lev Trotski]]n asema heikkeni ja valta keskittyi byrokraateille.<ref name="Dewdney4"/>

Stalinin toimikauden alkupuolella solmittiin ns. [[Rapallon sopimus]], jossa Neuvostoliitto ja [[Weimarin tasavalta|Saksa]] aloittivat tiiviin yhteistyön muun muassa kaupallisilla aloilla, mutta sopimuksessa oli myös kohtia, joiden perusteella Saksan armeija sai salaisia koulutuskeskuksia useille paikkakunnille ympäri Neuvostoliittoa.<ref name="AQ68"/>

Vuosina 1921–1922 bolševikkipuolue hankkiutui entisistä liittolaisistaan eroon. [[Sosialistivallankumouksellinen puolue|Sosialistivallankumouksellisen puolueen]] johtajia vastaan esitettiin syytöksiä vastavallankumouksellisuudesta ja heidät tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan. Lenin murskasi myös ”[[työläisten oppositio]]n”, jonka johtohahmot olivat neuvostojärjestelmän byrokraattisuuteen ja epädemokraattisuuteen pettyneitä bolševikkeja. Puolueen sääntöihin lisättiin salainen pykälä, joka kielsi sisäisten ryhmittymien perustamisen. Stalin käytti myöhemmin tätä pykälää vastustajiensa tuhoamiseen syyttämällä heitä lainvastaisesta kuppikuntaisuudesta.<ref name="Dewdney0"/>

Syksyllä 1923 Stalin, [[Grigori Zinovjev]] ja [[Lev Kamenev]] perustivat [[Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo|politbyroohon]] niin sanotun [[triumviraatti|triumviraatin]] estääkseen Trotskia nousemasta puolueen johtoon.<ref>Deutscher 1979, s. 223.</ref> Lokakuussa 1923 trotskilaiset yrittivät viimeisen kerran haastaa puolueen byrokraatteja, tuloksetta. Taktisena vetona byrokraattisiipi laati byrokratianvastaisen ohjelman, jota ei kuitenkaan koskaan pantu täytäntöön. [[Komsomol]] ja asevoimat puhdistettiin epäluotettavaksi katsotuista aineksista.<ref name="Dewdney4"/>

=== Valtataistelu ===

{{sitaatti2|Right|Mooses johti juutalaiset pois Egyptistä ja Stalin politbyroosta.|[[Karl Radek]], Trotskin karkotuksesta.<ref>Radzinski, s. 252.</ref>}}

Lenin kuoli tammikuussa 1924.<ref name="Dewdney4"/> Asemansa ansiosta Stalinilla oli hyvät edellytykset nousta Leninin seuraajaksi.<ref name="Dewdney3"/> Hän erosi muista varhaisista bolševikkijohtajista, joiden valta perustui henkilökohtaiseen karismaan. Hän ei kuulunut älymystöön vaan oli pragmaattinen ja valmis ideologisiin kompromisseihin.<ref name="Stalinism"/> Hän oli huono puhuja ja kirjoittaja, ja toimi mieluummin kulisseissa. Stalin ymmärsi jo varhain, että Leninin luomassa järjestelmässä valta keskittyi puoluekoneistolle. Niinpä hän keskittyi rakentamaan itselleen uskollisten [[kaaderi]]en kannattajajoukon, jonka avulla hän kaappasi vallan puolueessa.<ref name="Dewdney3"/>

Trotski ja muut Stalinin vastustajat siirtyivät politiikassaan vasemmalle. He kannattivat NEPin nopeaa lopettamista, suunnitelmatalouteen siirtymistä ja vallankumouksen viemistä ulkomaille. Perinteisen kommunistisen käsityksen mukaan maailmanvallankumous oli väistämätön eikä Venäjän vallankumous selviäisi yksin. Vastavetona Stalin kehitti opin [[Sosialismi yhdessä maassa|sosialismista yhdessä maassa]]. Se ei ollut ideologisesti puhdasoppinen, mutta käytännön syistä se vetosi puoluejohtoon enemmän kuin riskialttiit ulkomaanseikkailut.<ref name="Dewdney4"/>

Toukokuussa 1924 pidettiin 13. puoluekokous, jossa Leninin leski [[Nadežda Krupskaja]] esitti politbyroolle [[Leninin testamentti|Leninin testamentin]]. Siinä vaadittiin Stalinin syrjäyttämistä, mutta Zinovjev ja Kamenev estivät testamentin julkaisun.<ref name="Dewdney4"/> Zinovjev avasi keskuskomitean täysistunnon: ”Toverit, jokainen Iljitšin sana on meille laki. Olemme vannoneet täyttävämme kaiken, minkä kuoleva Iljitš käski meidän tehdä.” Tilaisuuden lopuksi keskuskomitean jäsenet äänestivät ja säilyttivät Stalinilla pääsihteerin viran, ja siten hän pystyi keskittämään itselleen kaiken vallan.<ref>Deutscher, s. 227, 238. Äänestystulos oli neljäkymmentä puolesta ja kymmenen vastaan.</ref> Tammikuussa 1925 keskuskomitean yleiskokous tuomitsi Trotskin ja erotti hänet sota-asiain kansankomissaarin virasta.<ref name="Dewdney4"/>

Seuraavaksi Stalin kääntyi entisiä liittolaisiaan vastaan ja syytti näitä liiallisesta vasemmistolaisuudesta. Joulukuussa 1925 järjestetty 14. puoluekokous päättyi Zinovjevin ja Kamenevin tappioon, ja seuraavina kuukausina Stalinin liittolainen [[Sergei Kirov]] otti johtoonsa Zinovjevin vahvimman tukialueen Leningradin.<ref name="Dewdney4"/> Zinovjev ja Kamenev liittoutuivat nyt Trotskin kanssa, mutta [[yhdistynyt oppositio]] ei kyennyt vakavasti haastamaan Stalinin valtaa. Kolmikko erotettiin puolueesta 15. puoluekokoksessa 2. joulukuuta 1927, samoin tuhansia kannattajia. Trotski määrättiin ensin sisäiseen karkotukseen ja tammikuussa 1929 maanpakoon.<ref name="Dewdney4"/> Vuonna 1940 Stalin antoi murhata Trotskin.

1930-luvulla Moskovassa Kominternin johtopaikoilla toimineen [[Arvo ”Poika” Tuominen|Arvo Tuomisen]] muistelmien mukaan Stalin saavutti täydellisen vallan 1930-luvun puolivälissä, jolloin hän pystyi syrjäyttämään puolueen. Puoluekokouksia ei pidetty 13 vuoteen ja edes keskuskomiteaa ei kutsuttu koolle esimerkiksi isänmaallisen sodan vuosina. 17. puoluekokouksessa valituista keskuskomitean 139 jäsenestä 70% teloitettiin vuosina 1937-1938. <ref>Tuominen, 1957. s. 165</ref> Proletariaatin diktatuurin sijaan Tuominen kutsuu Stalinin hallintoa poliisidiktatuuriksi. Se nojautui kolmeen laitokseen: valtiolliseen poliisiin (GPU), jossa oli miljoonia työntekijöitä, puna-armeijan poliittiseen eli IV osastoon sekä kommunistisen puolueen kontrollikomiteaan. Ne olivat kolme salaista poliisia, jotka vahtivat toisiaan, ja joita Stalin peluutti toisiaan vastaan silloin, kun joku niistä kasvoi liian mahtavaksi. Vainovuosina Stalin antoi puhdistaa niistä jokaisen kahden muun avulla.<ref>Tuominen, 1957. s. 170</ref> 

=== Puhdistukset ===

Erilaisia [[Näytösoikeudenkäynti|näytösoikeudenkäyntejä]] pidettiin Stalinin valtakauden alkupuolella useita. Yksi ensimmäisistä suurista julkisista näytösoikeudenkäynneistä oli vuonna 1928 insinöörejä vastaan järjestetty [[Šahty-oikeudenkäynti]] ja toinen, vieläkin suurempi niin sanotun ”[[Teollisuuspuolueen oikeudenkäynti|teollisuuspuolueen” johtoa vastaan]] vuonna 1930.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Solženitsyn, Aleksandr | Nimeke = Vankileirien saaristo (Arhipelag GULAG) 1918–1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu| Julkaisija= Wahlström & Widstrand |Vuosi = 1974 | Sivu = 279–295 }} Oikeudenkäynnin tapahtumia ja syytettyjen puolustuspuheita. Solženitsynin mukaan kaikki kahdeksan syytettyä teloitettiin.</ref> Vasta Sergei Kirovin murhan jälkeen 1930-luvun puolessavälissä niitä alettiin järjestää kommunistipuolueen johtajia vastaan. Kuuluisimmat olivat vuosina 1936–1938 pidetyt niin sanotut [[Moskovan oikeudenkäynnit]]. Tuomitut [[Teloitus|teloitettiin]] oikeudenkäyntien jälkeen lähes välittömästi. Kommunistipuolueen ylimmästä johdosta puhdistusten uhreiksi joutuivat Lev Kamenev, Grigori Zinovjev, [[Nikolai Buharin]] ja [[Karl Radek]], sotilasjohtajista marsalkat [[Mihail Tuhatševski]], [[Vasili Blücher]] ja [[Aleksandr Jegorov]] sekä  turvallisuudesta vastaavat [[Genrih Jagoda]] ja [[Nikolai Ježov]].<ref name="Tuominen 2">Tuominen, Arvo: ''Kremlin kellot'', s. 171–173. Tuominen selostaa, millaista taktiikkaa käytettiin eri turvallisuusvirastojen puhdistuksissa. Tuhatševskin tapauksessa marsalkat Blücher ja Jegorov olivat itse sotatribunaalissa tuomitsemassa. Vähän myöhemmin heidätkin tuomittiin ja teloitettiin.</ref>

Näytösoikeudenkäynneissä heitä syytettiin muun muassa eri maiden tiedustelupalveluiden asiamiehiksi tai sabotööreiksi tai väitettiin jopa heidän yrittäneen pidättää Lenin vuonna 1918.<ref name="Radzinski 5">Radzinski, s. 430. Kuulusteluissa Buharin myönsi Leninin pidätystä suunnitellun. Radzinski väittää myös, että Stalin seurasi oikeudenkäyntejä paikan päällä.</ref> Myös näytösoikeudenkäynneissä tuomittujen vaimot ja muu lähisuku yleensä teloitettiin tai vangittiin ja lapset saattoivat joutua [[lastenkoti]]in.<ref>Solženitsyn (s. 62) mainitsee, että Tuhatševskin koko perhe tuhottiin ja lähetettiin leireille; samoin vangittiin myös kaksi hänen veljeään vaimoineen, neljä sisartaan miehineen, kaikkien edellä mainittujen lapset lähetettiin lastenkoteihin eri nimillä. Tuhatševskin vaimo teloitettiin vankileirillä [[Kazakstan]]issa.</ref><ref>Radzinski (s. 472–476) selostaa mm. Sveta Tuhatševskajan kohtalon: lastenkotiin. Myös mm. Zinojevin lapset menehtyivät vankileireillä. Radzinski, s. 385: Lev Kamenevin perheestä teloitettiin kaikki: Lev Kamenev, vaimo Olga ja kummatkin pojat, joista vanhempi oli 33- ja nuorempi 17-vuotias</ref>

On väitetty, että Stalin olisi ollut itse henkilökohtaisesti paikalla seuraamassa näytösoikeudenkäyntejä<ref name="Radzinski 5"/> oikeussalin yhteydessä olevasta pienestä huoneesta käsin.<ref>Maclean, Fitzroy: ''Idän tuntumassa'', s. 112: "Eräässä oikeudenkäynnin vaiheessa saimme omin silmin tuta Stalinin olevan kiinnostunut asioiden kulusta – –. Nähdä tuttujen, tuuheaviiksisten kasvojen katselevan." – Solženitsyn (s. 303–304) kuvailee, kuinka Jagodan oikeudenkäynnin aikana oikeusalin ikkunan takana syttyy tulitikku ja sytyttämisen aikana näkyy piipun varjo.</ref> Vangitsemiset ja teloitukset koskettivat kaikkia yhteiskunnan eri tahoja tai toimintoja. Myös Neuvostoliiton turvallisuudesta vastaavien virastojen henkilökuntaa vangittiin ja teloitettiin.<ref name="Tuominen 2"/>

Kaikkia syytettyjä ei välttämättä tuomittu koskaan oikeuden päätöksellä, vaan monet saivat tuomionsa vasta vankileirillä tai hieman ennen teloitusta.<ref>Radzinski, s. 440: syyttäjät allekirjoittivat tyhjiä rangaistuslomakkeita, ja turvallisuusviranomaiset lisäsivät niihin haluamansa nimen.</ref> Vuonna 1937 [[NKVD:n troikat]] aloittivat toimintansa ja jakoivat kuolemantuomioita ”liukuhihnalta”: tavallisesti kuolemantuomio vaati noin kymmenen minuuttia.<ref name="Moshe 1">Moshe, Lewin: ''Puhdistusten laajuus'', s. 141–143. Lähteet mainitsevat, että vuosina 1937–1938 pidätettiin 1&nbsp;372&nbsp;392 henkeä ja näistä olisi teloitettu 786&nbsp;000. Kirjoittaja mainitsee, että 10 minuutin käsittelyssä saattoi tulla 5–20 vuoden leirituomio tai välitön teloitus</ref> Monissa tapauksissa saattoivat kokonaiset perheet joutua vankileireille tai tulla teloitetuksi.<ref>Radzinski, s. 449. Esimerkkinä Postyševin tapaus, jossa isä, vaimo ja vanhin poika ammuttiin ja nuorin tuomittiin vankileirille.</ref> Vangitsemiselta ei säästynyt edes Stalinin tyttären ensimmäinen poikaystävä [[Aleksei Kapler]]. Hän pääsi vapauteen vasta Stalinin kuoltua.<ref>Radzinski, s. 560, 661.</ref>

Monet Stalinin lähimmät sukulaiset ja tuttavat teloitettiin, tai he kuolivat hämärissä olosuhteissa, kuten esimerkiksi Aljoša Svanidze, Marija Svanidze, Pavel Allilujev ja Stanislav Rebens.<ref name="Radzinski47">Radzinski s. 472–476.</ref> [[Komintern]]kin joutui puhdistettavaksi. Neuvostoliitossa maanpaossa oleskelevien eri maiden kommunistipuolueiden edustustot puhdistettiin pitkän linjan kommunisteista.<ref name="Tuominen 1">Tuominen Arvo, s. 245–262.</ref> Tunnetuimpia Kominterin puhdistuksissa kadonneista ovat [[Béla Kun]]<ref name="Radzinski 12">Radzinski (s. 461-464) kertoo suurin piirtein saman kuin Tuominen sillä erotuksella, että [[Josip Broz Tito]] osallistui [[Jugoslavia]]n johdon puhdistuksiin listojen laatijana.</ref><ref name="Tuominen 1"/> vuonna 1937 ja bulgarialainen [[Blagoi Popov]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://authorscalendar.info/kuusin.htm | Nimeke = Otto Wilhelm (Wille) Kuusinen (1881–1964) | Tekijä = Petri Liukkonen| Julkaisu = Books & Writers }}</ref><ref name="Tuominen 1"/>, joka oli [[Riikka Kuusinen|Riikka Kuusisen]] aviopuoliso.<ref name="Tuominen 1"/> Säästyneistä tunnetuimpia olivat [[Wilhelm Pieck]], [[Walter Ulbricht]] ja [[Josip Broz Tito|Josip Tito]], joka sattui olemaan Neuvostoliiton ulkopuolella.<ref name="Tuominen 1"/><ref name=" Radzinski 12"/>

Eri lähteet ovat päätyneet erilaisiin uhrimääriin. Myöhemmin on esitetty laskelmia, joiden mukaan vuosina 1937–1939 olisi teloitettu noin 786&nbsp;000, mutta toisten lähteiden mukaan hieman alle kaksi miljoonaa ihmistä olisi joutunut terrorin uhreiksi.<ref name="Moshe 1"/><ref>Montefiore mainitsee kirjassaan ''Nuori Stalin'' (s. 357), että vuosina 1937–1938 olisi teloitettu ampumalla noin 1,5 miljoonaa ihmistä. – Solženitsynin (s. 323) mukaan lähteet väittävät, että noin 980&nbsp;000 ihmistä murhattiin, mutta hän epäilee lukua liian alhaiseksi (noin 28&nbsp;000 henkeä kuukaudessa 1,5 vuoden aikana) ja mainitsee, että erään lähteen mukaan tammikuun 1. päivään 1939 mennessä olisi teloitettu 1,7 miljoonaa.</ref>

Stalinin ja Vjatšeslav Molotovin tiedetään allekirjoittaneen henkilökohtaisesti noin neljäsataa teloitusmääräystä, joissa oli yhteensä 44&nbsp;000 nimeä.<ref name="Moshe 1"/> Usein tuomitut luulivat loppuun saakka, että Stalin ei olisi tiennyt heidän kohtalostaan. Epäselvissä olosuhteissa kuolivat muun muassa [[Maksim Gorki]]<ref name="Solzhenitsyn 1">Solzhenitsyn, Aleksandr: Henkilö- ja paikkaluettelo (laatinut Hans Bjorkegren). ISBN 951-95191-5-7 Katynin kohdalla on maininta vain upseereiden teloituksista.</ref>, [[Nadežda Krupskaja]]<ref name="Radzinski47"/> ja [[Andrei Ždanov]].<ref name="Solzhenitsyn 1"/>

Ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] ja heti sen jälkeen myös kokonaisia kansoja saatettiin siirtää perinteisiltä asuinseuduiltaan Siperiaan tai muille asumattomille seuduille. Pakkosiirrettyihin kansoihin kuuluivat muun muassa [[tataarit]], [[kalmukit]], [[inguušit]], [[Volgan saksalaiset]] ja [[tšetšeenit]].<ref>Solženitsyn, s. 257.</ref> [[Baltia]]n maista kyyditettiin yhteensä noin 570&nbsp;000 ihmistä vuonna 1941 ja uudestaan vuosina 1944–1949 eri puolille Neuvostoliittoa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mäkelä, Jukka L. | Nimeke = Salaista palapeliä: Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta | Vuosi = 1988 | | Sivu = 210 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY |ISBN = 951-0-15044-4}}</ref> Kansainvälisesti tunnetuimpia joukkomurhia on [[Katynin joukkomurha|Katynin]] metsässä tapahtunut yli 21&nbsp;000 puolalaisen sotavangin teloitus vuonna 1940.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.cia.gov/library/center-for-the-study-of-intelligence/csi-publications/csi-studies/studies/winter99-00/art6.html | Nimeke = The Katyn Controversy: Stalin's Killing Field | Tekijä = Fischer, Benjamin B. | Julkaisija = CIA | Viitattu = 22.1.2010 | Kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20100324185250/https://www.cia.gov/library/center-for-the-study-of-intelligence/csi-publications/csi-studies/studies/winter99-00/art6.html | arkistoitu = 24.3.2010 }}</ref><ref name="Solzhenitsyn 1"/><ref> Radzinski s. 567 KGB arkistoissa on luku 21 857. Kaikki teloituksia koskevat asiapaperit on tuhottu 1959</ref> Vaikka miljoonia vangittiin mitä erilaisimmilla perusteilla, vankiloista tai keskitysleireiltä myös vapautettiin eri aikoina vankeja. Yleensä vapautetut vangit oli tuomittu erilaisista pikkurikoksista, mutta vapauteen pääsi myös vangittuja tiedemiehiä ja muita johtavia suunnittelijoita. Tunnetuimpia leireiltä vapautettuja olivat muun muassa myöhemmin toisen maailmansodan aikana tunnetuksi tullut [[Konstantin Rokossovski]], tiedemies [[Lev Landau]] ja lentokoneiden suunnittelija [[Andrei Tupolev]].<ref>Moshe (s. 146) luettelee joukon tunnettuja tiedemiehiä ja sotilaita jotka kohosivat myöhemmin korkeaan asemaan.</ref>

=== Viisivuotissuunnitelma ===

[[Tiedosto:1930 Jewish kolkhoz AJJDC 05.jpg|250px|thumb|Kolhoosilaisia 1930-luvulla.]]

Viljatoimitukset takkuilivat suuriin kaupunkeihin, kun talonpojat eivät myyneet ylimääräistä viljaansa valtiolle vaan pyrkivät myymään paremmalla tuotolla toreilla. Tilanne jatkui tämänkaltaisena ainakin 1920-luvun loppupuolella ja 1930-luvulla.<ref name="Radzinski 4">Radzinski s. 258.</ref><ref>Tuominen (s. 125) kertoo, kuinka he aseistettujen sotilaitten kanssa ryöstivät kaiken löytyneen viljan vuonna 1934 "itsenäisiltä" talonpojilta, jotka eivät olleet liittyneet kolhoosiin.</ref> Stalin mobilisoi kaikki kynnelle kykenevät tappamaan talonpoikia ja ryöstämään viljaa.

Molotovkin lähetettiin Ukrainaan mukaan viljan takavarikointiin. Molotov muisteli myöhemmin: ”Viljaa revittiin jokaiselta, jolla sitä vähänkin oli.”<ref name="Radzinski 4"/> Alkuvuodesta vuonna 1928 myös Stalin lähti Siperiaan viljan takavarikointeihin.<ref name="Radzinski 4"/> Stalinin taloudellisten uudistusten johdosta tsaarinaikainen agraarivaltainen Neuvostoliitto pyrki kuromaan umpeen teollistuneiden valtioiden tuotannollista etumatkaa.<ref name="Karlgren 100"/>
Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi [[NEP-talouspolitiikka]] korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi. Siten koko yhteiskunta valjastettiin suurimmaksi osaksi pakkotyöllä uudistamaan Neuvostoliiton jälkeenjäänyttä teollista tuotantoa ja liikenneyhteyksiä.
{{sitaatti2|Right|Tanssipas georgialainen meille [[Lezginka|lezginkaa]], niin ehkä sitten annamme.|Talonpojan vastaus Stalinille vuonna 1928.}}

Ensimmäiset hankkeet teollisuuden ja liikenneyhteyksien uudistamiseksi olivat muiden muassa [[Vienanmeren–Itämeren kanava|Vienanmeren kanava]], [[Moskovan metro]], Volgan patohanke ja [[Baikalin–Amurin rautatie|Baikalin-Amurin]] välinen rautatieyhteys.<ref>Solzhenitsyn (ei vl.), III osa: tappotyöleirit</ref> Samalla kun investoitiin raskaan teollisuuden rakentamiseen, pieniin yksityisviljelmiin perustunut maatalous pakkokollektivoitiin muuttaen uuteen malliin, jossa merkittäviä yksiköitä olivat suuret [[kolhoosi]]t.<ref name="Karlgren 100"> Karlgren, s. 100.</ref> Tämä herätti maanviljelijöissä vastarintaa, ja monien karja pakkoteurastettiin sillä seurauksella, että aiheutettiin laaja [[Holodomor|nälänhätä]]. Siitä syytettiin [[kulakki|kulakkeja]] eli ns. ”varakkaita talonpoikia”, joten kaikki maata omistaneet talonpojat ammuttiin, ja näiden hengissä säilyneet perheet lähetettiin [[Gulag|vankileireille]]. Vapaaksi jääneet joutuivat kerjäämään toimeentulonsa eteen ja saattoivat kuolla nälkään. On arveltu, että ”kulakkeja” on ollut 5,5 miljoonaa, joista hengissä olisi säilynyt noin 200&nbsp;000.<ref name="Karlgren 100"/>

=== Toinen maailmansota ===

{{CSS image crop
|Image         = The Yalta Conference, Crimea, February 1945 TR2828.jpg
|bSize         = 600
|cWidth        = 300
|cHeight       = 200
|oTop          = 205
|oLeft         = 205
|Location      = left
|Description   = [[Jaltan konferenssi]]ssa [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] [[Liittoutuneet|voittajavaltioiden]] ”kolme suurta” sopivat Euroopan tulevaisuudesta. Vasemmalta oikealle: [[Winston Churchill]], [[Franklin D. Roosevelt]] ja Josif Stalin.
|Link          = 
|Alt           = 
|Page          = 
|magnify-link  = 
}}

Stalin valmistautui koko 1930-luvun mahdolliseen suursotaan.<ref name="Radzinski 20">Radzinski (s. 496). Radzinski kertoo, että kun Moskovan metroa alettiin rakentaa, silloiset Neuvostoliiton ilmavoimat pudottivat pommeja tulevan metronlinjauksen päälle, jotta nähtäisiin vaikutus maastoon ja löydettäisiin sopiva syvyys. (tiedot artikkelista Argumenty i facty){{Lähde tarkemmin}}</ref> Stalin komensi silloisen [[Berliini]]n-suurlähettiläänsä, juutalaissyntyisen [[Jakov Surits]]in, kotiin vuonna 1938.<ref>Radzinski s. 496"</ref> Alkuvuodesta 1939 alkaen Stalin neuvotteli yhtä aikaa Yhdistyneen kuningaskunnan, [[Ranska]]n ja Saksan kanssa liittoutumisesta.<ref>Deutscher, s. 370, 371</ref> Neuvostoliitto ja [[natsi-Saksa]] solmivat Moskovassa vuonna 1939 ns. [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov–Ribbentrop-sopimuksen]], jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa oli sovittu muun muassa [[Puola]]n jaosta ja Suomen sekä [[Baltian maat|Baltian maiden]] kohtalosta.<ref>Mäkelä 1988, s. 117.</ref> Kun [[Puolan offensiivi|Saksa hyökkäsi Puolaan]] syksyllä 1939, [[puna-armeija]] sopimuksen mukaisesti valloitti maan itäisen puoliskon. Pian sen jälkeen Stalin painosti Baltian maat turvallisuussopimuksiin. Myöhemmin kesällä 1940 liitti Baltian maat Neuvostoliittoon. Samoin Neuvostoliitto vaati Romanialta [[Bessarabia]]n ja [[Pohjois-Bukovina]]n ja sai [[Moskovan rauhansopimus (1940)|Moskovan rauhansopimuksessa]] Suomelta maan itäosia.{{Lähde}}

Toukokuussa 1941 Stalin nimitti itsensä pääministeriksi.<ref>Deutscher, s. 387; Hingley 2021, ”Role in World War II”.</ref> Se oli hänen ensimmäinen valtiollinen virkansa sitten vuoden 1923.<ref name="Hingley5"/> Hän tiesi [[Adolf Hitler|Hitlerin]] suunnitelmista hyökätä Neuvostoliittoa vastaan, on jopa väitetty että neuvostovakoojat olisivat hankkineet [[Operaatio Barbarossa]]n suunnitelmat etukäteen.<ref>Radzinski (s. 508–509) väittää, että Stalin odotti Hitlerin hyökkäystä toukokuun 15. ja kesäkuun 15. välisenä aikana vuonna 1941. Neuvostoviranomaiset tarkkailivat lammasnahkojen menekkiä: kun ei ollut havaittavaa piikkiä, pääteltiin, ettei Hitler ollut valmis hyökkäämään vielä 1941. Acocen (s. 150) mukaan Sveitsissä toiminut Neuvostoliiton vakoilusolu oli saanut suunnitelmat saksalaisten joukkojen sijoituksista ja määristä sekä siitä, että hyökkäyspäivämäärä oli 22. kesäkuuta. Mäkelän (s. 169–197) mukaan Saksa nosti divisioonien määrän 56→72:teen ja Neuvostoliitto samana aikana 134→178:aan; sotakorkeakoulun valmistujaisissa 12. kesäkuuta 1941 Stalin piti puheen, jossa mainitsi ”oppilaiden tarvitsevan saamaansa opetusta pikemmin kuin aavistaisivatkaan”.</ref> Heti hyökkäyksen alettua Stalin vetäytyi datšalleen ja oli Hruštšovin ja Mikojanin muistelmien mukaan aloitekyvytön.<ref>Glantz 2001, s. 7; Hingley 2021, ”Role in World War II”.</ref> Mikäli näin oli, Stalin sai pian toimintakykynsä takaisin.<ref name="Hingley5"/>

Myöhemmin Stalin tehosti Neuvostoliiton puolustusta perustamalla [[Stavka|stavkan]].<ref>Radzinski, s. 524</ref> Puna-armeija menetti sodan ensimmäisinä viikkoina miljoonia sotilaita kaatuneina ja sotavankeina.<ref name="Radzinski_542"> Radzinski, s. 542</ref> Yksinomaan Kiovassa [[Wehrmacht]] sai noin 660&nbsp;000 sotavankia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Accoce, Pierre ja Quet, Pierre | Nimeke = ..Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä| Vuosi = 1967 | Kappale = Huomio kaikki verkostot | Sivu = 165 | Selite = Kirjailijat kuvailevat Budjonnyin tappiota Kiovassa| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY  }}</ref><ref>Gehlen, Reinhard Luku: Venäjän vapaaehtoisliike. Gehlen väittää että Kiovassa saksalaiset olisivat saaneet yli kaksi miljoonaa sotavankia.</ref><ref name="I.D 5000">Deutscher s. 397–398 kertoo tehtaiden siirroista, määrittelee sotavankien määräksi noin "puoli miljoonaa". Hän mainitsee myös komentajien vaihdokset.</ref> Syksyllä 1941, kun saksalaiset olivat jo aivan Moskovan edustalla, Stalin määräsi Leninin ruumiin siirrettäväksi [[Tjumen]]iin.<ref>Radzinski, s. 544</ref> Saksalaiset joukot joutuivat pysähtymään Moskovan edustalle poikkeuksellisen aikaisin alkaneen talven takia.<ref>Radzinski, s. 545</ref> Samaan aikaan Stalin erotti komentajat [[Kliment Vorošilov]]in ja [[Semjon Budjonnyi]]n ja nimitti heidän tilalleen  [[Georgi Žukov]]in, [[Aleksandr Vasilevski]]n ja [[Konstantin Rokossovski]]n.<ref name="I.D 5000"/> Moskovaa tyhjennettiin ja kaikki tärkeimmät virastot evakuoitiin [[Samara|Kuibyševiin]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Accoce, Pierre ja Quet, Pierre | Nimeke = ...Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä| Vuosi = 1967 | Kappale = Huomio kaikki verkostot | Sivu = 168 | Selite = kaikki hallintovirastot evakuoitiin kuten myös eri turvallisuus ja vakoiluorganisaatiot. Jopa niin kiireellä, että MGB sähköttäjä lopetti lähetyksen keskenkaiken... | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY}}</ref>

Sodan ensi päivistä lähtien Neuvostoliitto pyrki pelastamaan tärkeimmän teollisuutensa ja siirtämään sen mahdollisimman kauas sotatoimialueelta. Stalin valvoi henkilökohtaisesti<ref name="I.D 5000"/> sotataloudelle välttämättömimmän teollisuuden evakuoinnin pois saksalaisten uhkaamilta alueilta.<ref name="aatolainen 68">Aatolainen, s. 68.</ref> Vuosina 1941–1942 evakuoitiin yhteensä 1&nbsp;673 teollisuuslaitosta. Tehtaiden mukana pyrittiin evakuoimaan myös työläiset, yhteensä jopa 25 miljoonaa ihmistä, mikä vastasi runsasta neljäsosaa miehitettyjen alueiden väestöstä. Suurin osa siirretyistä oli sota- ja elintarviketuotannon kannalta elintärkeiden teollisuudenalojen palveluksessa työskennelleitä ja heidän perheenjäseniään. Sodan jälkeen he muodostivat pohjan Volgan-Uralin alueen ja Länsi-Siperian teollisuuskeskusten väestölle.<ref name="aatolainen 65-68">Aatolainen, ss. 65–68.</ref>

Sodan käännekohdaksi muodostui [[Stalingradin taistelu]]<ref>Aatolainen, s. 354.</ref>, jonka aikana Saksa liittolaisineen menetti kokonaisuudessaan kolme armeijaa. Akselivaltojen kokonaistappiot olivat noin 75 divisioonaa, joista 50 saksalaisia. Neuvostoliiton henkilötappiot olivat vielä suuremmat.<ref>Aatolainen, ss. 352–353.</ref> Vuodesta 1943 lähtien Saksan joukot perääntyivät Neuvostoliitosta ja kärsivät tappioita myös muilla rintamilla. Lopulta taisteltiin Saksan alueesta itsestään – Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain joukot tulivat etelästä ja lännestä, puna-armeija idästä. Neuvostoliitto voitti kilpajuoksun Berliiniin, jossa Hitler oli tehnyt [[Adolf Hitlerin kuolema|itsemurhan]] huhtikuussa 1945. [[Puna-armeija]]n joukot ottivat Berliinin haltuunsa ja toinen maailmansota Euroopassa oli päättynyt. Tämän jälkeen Neuvostoliitto osallistui sotatoimiin vielä Kaukoidässä, lyöden Japanin maavoimat Mantšuriassa ja vallaten [[Sahalin]]in sekä [[Kuriilit]].<ref name="Aatolainen60">Aatolainen, s. 60.</ref>

Sota-aikana Moskovassa vierailivat ensin [[Winston Churchill]] vuonna 1942<ref name="Radzinski A">Radzinski, s. 563 (Churchill) ja s. 567–568 (de Gaulle)</ref> ja joulukuussa 1944 [[Charles de Gaulle]].<ref name="Radzinski A"/> Winston Churchill luovutti [[Teheranin konferenssi]]ssa Stalinille Englannin kuninkaan [[Yrjö VI (Iso-Britannia)|Yrjö VI:n]] lahjoittaman miekan Stalingradin kaupungille siellä saavutetun voiton kunniaksi.<ref>Deutscher, s. 433</ref>

Toisessa maailmansodassa saatu voitto teki Stalinista monien neuvostokansalaisten silmissä sankarin, sillä valloittaja-armeijoiden Neuvostoliitossa harjoittama terrori oli ollut vielä stalinismiakin julmempaa.<ref name="Hingley7"/> [[Venäjän tiedeakatemia]]n vuonna 1994 julkistamien lukujen mukaan toisessa maailmansodassa kaatui noin 8,6 miljoonaa neuvostosotilasta, ja siviilejä kuoli noin 18 miljoonaa.<ref name="Radzinski_542"/> Saksan [[Wehrmacht]]in ottamasta noin 4,7 miljoonasta sotavangista palasi sodan jälkeen Neuvostoliittoon 1,8 miljoonaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Beevor, Anthony| Nimeke =Stalingrad| Vuosi = 2000 | Kappale = 6. Armeija kukistaminen | Sivu = 504 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY }}</ref>

=== Supervallan johdossa ===

[[Kuva:Mao,_Bulganin,_Stalin,_Ulbricht_Tsedenbal.jpeg|pienoiskuva|Kommunistimaiden johtajat Stalinin 70-vuotissyntymäpäivillä: vasemmalta oikealle [[Mao Zedong]], [[Nikolai Bulganin]], [[Iosif Stalin]], [[Walter Ulbricht]] ja [[Jumžagijn Tsedenbal]].]]

Toisen maailmansodan seurauksena Stalinin vaikutuspiiriin joutui koko itäinen Eurooppa sekä myös [[Pohjois-Korea]]. Vallattujen alueiden yhteiskuntajärjestelmät muutettiin kommunistisiksi ja niiden poliittiset ja taloudelliset järjestelmät sidottiin Neuvostoliittoon.<ref name="Aatolainen60"/> Itä-Euroopan [[Satelliittivaltio|satelliittivaltiot]] olivat muodollisesti itsenäisiä, mutta käytännössä ne joutuivat mukautumaan Stalinin tahtoon. Hänen alamaistensa lukumäärä nousi siten noin sadalla miljoonalla hengellä.<ref name="Hingley6"/> Neuvostoliitossa, missä sota-aika oli herättänyt toivon vapautuneemmasta ilmapiiristä, Stalin kiristi jälleen otettaan. [[Andrei Ždanov]] aloitti älymystön parissa puhdistuksen, jolla pyrittiin kitkemään ulkomaiset vaikutteet ja korostamaan venäläisten saavutuksia taiteiden ja tieteiden saralla.<ref name="Hingley6"/>

Neuvostoliiton ja länsimaiden välinen liitto hajosi pian toisen maailmansodan päätyttyä ja Stalin alkoi suhtautua Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vihollisina.<ref name="Hingley6"/> Tämä johti kylmään sotaan, jossa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sekä sosialismi ja kapitalismi kilpailivat maailmanlaajuisesta vaikutusvallasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.livescience.com/cold-war | Julkaisu = Livescience.com | Nimeke = Cold War: Origins, combatants and leaders | Ajankohta = 22.3.2022 | Viitattu = 30.8.2022 {{en}}}}</ref> Neuvostoliitosta tuli maailman toiseksi mahtavin valtio<ref name="Aatolainen60"/> ja toinen kaksinapaisen maailmanjärjestyksen [[Supervalta|supervalloista]].<ref name="ColdWar">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Cold-War | Nimeke = Cold War | Selite = Julkaistu 20.6.1998, uudistettu 8.12.2006 ja 21.8.2009. Päivitetty viimeksi 21.6.2021. | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 1998/2021 | Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc. | Viitattu = 22.9.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref> Kiihkein vastakkainasettelu alkoi 1948, kun Neuvostoliitto [[Berliinin saarto|saartoi]] länsivaltojen hallitseman [[Länsi-Berliini|Länsi-Berliinin]].<ref name="ColdWar"/> Samana vuonna Titon hallitsema [[Jugoslavia]] irtautui Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Tämä päätti aikakauden, jona Stalin johti maailmanlaajuista kommunismia yksinvaltiaana. Estääkseen vastaavan kehityksen muualla Itä-Euroopassa Stalin toimeenpani miehittämissään maissa puhdistuksen. Epäluotettaviksi arvioidut poliitikot tuomittiin näytösoikeudenkäynneissä, joissa rangaistus oli usein kuolema.<ref name="Hingley6"/>

Kommunistit [[Kiinan sisällissota|ottivat Manner-Kiinan valtaansa]] loppuvuodesta 1949. Stalin suhtautui Kiinan kommunistijohtaja [[Mao Zedong]]iin yliolkaisesti ja piti tätä epäluotettavana alamaisena, joka oli enemmän kiinalainen nationalisti kuin aito kommunisti. Mao suhtautui Neuvostoliiton vaikutusvaltaan yhtä epäluuloisesti.<ref name="Schram">Schram 2020.</ref> Vuodenvaihteessa 1949–1950 vietettiin Stalinin 70-vuotispäiviä, joissa Maolla oli kunniapaikka isännän vieressä. Kulissien takana Stalin kuitenkin nöyryytti vierastaan kieltäytymällä neuvotteluista, ja alkoi vakavissaan keskustella vasta, kun ulkomailla alettiin huhuta Maon joutuneen kotiarestiin. Stalin lupasi Kiinalle talousapua, mutta vaati vastineeksi Kiinan suvereniteettia loukanneita myönnytyksiä, kuten [[Mantšuria]]an perustetun puskurivyöhykkeen, jonka oli tarkoitus estää Neuvostoliittoon kohdistuneet yllätyshyökkäykset.<ref>Paltemaa & Vuori 2012, s. 31–34.</ref> Stalin alkoi kunnioittaa Maoa vasta kiinalaisten [[Korean sota|Korean sodassa]] tekemien uhrausten myötä.<ref name="Schram"/>

Alkuvuodesta 1949 [[Korean demokraattinen kansantasavalta|Pohjois-Korean]] diktaattori [[Kim Il-sung]] alkoi tivata Stalinilta suostumusta Yhdysvaltain tukeman [[Korean tasavalta|Etelä-Korean]] valloittamiseen. Stalin kielsi Kimiä hyökkäämästä vedoten Pohjois-Korean asevoimien heikkouteen sekä Yhdysvaltain [[interventio]]n vaaraan. Seuraavan puolentoista vuoden aikana Kim rakensi itselleen Neuvostoliiton ja Kiinan tuella valtavan armeijan, ja maalis–huhtikuussa 1950 käydyissä neuvotteluissa Stalin suostui vihdoin. Hyökkäys alkoi kesäkuussa korealaisin voimin, joiden tueksi tuli myöhemmin suuri määrä kiinalaisia sotilaita. Strategiset päätökset tehtiin Neuvostoliitossa ja Kiinassa, mutta kärsijäksi joutuivat lähinnä korealaiset. Neuvostoliiton tappiot olivat yli 200 hävittäjälentäjää. Sota ei kuitenkaan johtanut toivottuun lopputulokseen, vaan päättyi veriseen pattitilanteeseen. Vuonna 1951 Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät salaisia rauhantunnusteluja, mutta ne päättyivät Neuvostoliiton ilmoitettua, ettei se suostuisi neuvotteluratkaisuun. Aselepo solmittiin vasta Stalinin kuoltua, kun politbyroo päätti maaliskuussa 1953, että Korean sodan oli loputtava.<ref name="KoreanWar">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Korean-War | Nimeke = Korean War | Tekijä = Millett, Allan R.: | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 10.9.2020 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc. | Viitattu = 22.9.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Vanhoilla päivillään Stalin muuttui yhä epäluuloisemmaksi. Tammikuussa 1953 hän antoi pidättää joukon lääkäreitä, joista suurin osa oli juutalaisia, ja syytti heitä Ždanovin ja muiden neuvostojohtajien murhaamisesta. [[Lääkärien salaliitto|Lääkärien salaliiton]] oli todennäköisesti tarkoitus toimia alkusoittona uudelle puhdistukselle, joka mittakaavaltaan olisi muistuttanut 1930-luvun lopun suurta terroria. Stalin ehti kuitenkin kuolla, ennen kuin suunnitelmaa pantiin täytäntöön.<ref name="Hingley6"/>

{{Kesken|Ydinaseesta ei ole sanaakaan.}}

=== Kuolema ===

[[Tiedosto:Stalin's casket on howitzer carriage draught by horses.jpg|pienoiskuva|vasen|Stalinin hautajaiset.]]

Stalin kärsi aivojen verisuonten kalkkeutumisesta, jonka on tulkittu vaikuttaneen myös hänen [[Vainoharhaisuus|vainoharhaiseen]] käyttäytymiseensä. Aleksandr Mjasnikov, yksi hänen lääkäreistään, kirjoitti asiasta yksityiseen päiväkirjaansa toteamalla, että maata johti sairas mies.<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko =Stalinin julmuus johtui aivosairaudesta | Julkaisu =Tieteen Kuvalehti Historia | Vuosi= 2011| Numero = 13 | Sivut =6 | Julkaisupaikka = Oslo| Julkaisija =Bonnier }}</ref> 1. maaliskuuta 1953 Stalin sai [[datša]]llaan äkillisen sairauskohtauksen<ref name="Radzinski 16"> Radzinski s. 636→kirjan loppuun.</ref>, jonka seurauksena hän [[halvaus|halvaantui]] eikä kyennyt pyytämään huonetta vartioivia henkivartijoita paikalle.<ref name="Radzinski 16"/> Hän ehti olla huoneessa useiden tuntien ajan tajuttomana, ennen kuin vartijat uskalsivat astua huoneeseen.<ref name="Radzinski 16"/> He löysivät lattialla makaavan tajuttoman Stalinin.<ref name="Radzinski 16"/> Henkivartijat hälyttivät paikalle Stalinin läheisen työtoverin [[Georgi Malenkov]]in, joka saapui paikalle salaisen poliisin johtajan [[Lavrenti Berija]]n kanssa. He eivät kuitenkaan menneet tapaamaan ”nukkuvaa” Stalinia, vaan lähtivät pois hakematta lääkärinapua. Vasta myöhemmin Nikita Hruštšov hankki paikalle lääkäreitä.<ref> Radzinski: Stalin 2-painos s. 651–654 </ref> Lääkärien yrityksistä huolimatta Stalinia ei onnistuttu elvyttämään.<ref name="Radzinski 16"/> Hän pysyi elossa, mutta tajuttomana vielä neljän vuorokauden ajan, kunnes lopulta 5. maaliskuuta hän kuoli.<ref name="I.D 1"> Deutscher, s. 531 ja s. 532</ref><ref name="Radzinski 16"/>

Ennen kuolemaansa Stalin oli suunnitellut Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon asti ulottuvaa puhdistusta. Tämä on herättänyt epäilyjä siitä,<ref name="Hingley6" /> että Stalin olisi [[Salamurha|murhattu myrkyttämällä]]. Salaisen poliisin johtajan Berijan tiedetään kerskuneen Molotoville: ”Minä raivasin hänet tieltä”.<ref>Radzinski: Stalin. 2-painos,  s. 653–654</ref> Myös Jugoslavian presidentti [[Josip Broz Tito]] uhkaili häntä. Stalinin toimistosta löydettiin Titon lähettämä kirje, jossa uhatiin Stalinia kuolemalla, ellei tämä lopeta salamurhaajien lähettämistä Titon perään. Tito myös ilmoitti, että yksi yritys tulisi riittämään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.dailymail.co.uk/news/article-2175385/Did-Tito-poison-Stalin-Historian-claims-Yugoslav-dictator-killed-rival-target-22-Soviet-assassination-attempts.html | Nimeke = Did Yugoslav dictator Tito poison Stalin? | Julkaisu = Daily Mail | Ajankohta = 18.7.2012 | Viitattu = 9.11.2017 | Kieli = {{en}} }}</ref> Käytetty myrkky olisi saattanut olla veren hyytymistä estävä hajuton ja mauton [[varfariini]], joka oli yleinen rotanmyrkky.<ref>https://www.nytimes.com/2003/03/05/world/new-study-supports-idea-stalin-was-poisoned.html</ref>

Stalinin ruumis asetettiin julkisesti näytteille [[Moskova]]ssa neljäksi vuorokaudeksi, kuten oli korkeiden puolueen johtajistoon kuuluvien kohdalla tapana<ref name="I.D 1"/><ref name="Radzinski 16"/>, kunnes 9. maaliskuuta Stalin haudattiin [[Leninin mausoleumi]]in Leninin vierelle.<ref name="I.D 1"/><ref name="Radzinski 16"/> Hautajaisissa Stalinia ylistettiin ”aikamme suureksi ajattelijaksi, rauhan suureksi lipunkantajaksi ja vertaansa vailla olevaksi organisaattoriksi”.<ref>https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/josif-stalinin-hautajaiset</ref> Vuonna 1961 hänen ruumiinsa siirrettiin mausoleumista läheisen [[Kremlin muuri]]n vieressä sijaitsevaan hautaan.<ref name="Radzinski 16"/> 

Stalinin kuoltua neuvostojohdossa käytiin lyhytaikainen valtataistelu, jonka päätteeksi Berija syrjäytettiin ja teloitettiin vankilassa ilman oikeudenkäyntiä.<ref name="Radzinski 16"/> Neuvostoliiton johtoon nousivat ministerineuvoston puheenjohtajaksi Georgi Malenkov ja kommunistisen puolueen pääsihteeriksi [[Nikita Hruštšov]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.history.com/this-day-in-history/khrushchev-becomes-soviet-premier | Julkaisu = History.com | Nimeke = Khrushchev becomes Soviet premier | Ajankohta = 27.3.1958 | Viitattu = 30.8.2022 {{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://apnews.com/article/dd8b32b99d4b74492354ff23d1584381 | Julkaisu = Apnews.com | Nimeke = Georgi Malenkov, Once Stalin’s Heir Apparent, Dead at 86 | Ajankohta = 1.2.1988 | Viitattu = 30.8.2022 {{en}}}}</ref> Stalinististen rakenteiden purku kiihtyi vuodesta 1956 alkaen. Stalinin kauden ylilyönnit tuomittiin, väärin perustein tuomittuja [[Rehabilitointi|rehabilitoitiin]], pakkosiirrettyjen vähemmistökansojen sallittiin palata vanhoille kotiseuduilleen ja kulttuurielämä elpyi.<ref name="Kss"/><ref name="de-Stalinization"/>

== Ideologia ja politiikka ==

=== Stalinismi ===

{{Pääartikkeli|[[Stalinismi]]}}

Useimmat bolševikkijohtajat kuuluivat Venäjän keisarikunnan [[älymystö]]ön. Stalin erottautui heistä pragmaattisella maailmankatsomuksellaan, josta ideologinen vakaumuksellisuus puuttui. Kilpailijat keräsivät kannatusta teoreettisella argumentaatiolla ja henkilökohtaisella [[karisma]]lla, kun taas Stalinin valta perustui puolue- ja valtionhallinnon byrokratiaan.<ref name="Stalinism">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Stalinism | Nimeke = Stalinism | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 20.5.2020 | Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc. | Viitattu = 27.2.2022 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Stalinin johtamistapaa ja politiikkaa kutsutaan [[stalinismi]]ksi. Se on [[Totalitarismi|totalitaarinen]] järjestelmä, jossa oppositio vaiennetaan terrorilla. Leninin opit kanonisoitiin ehdottomiksi opeiksi, joita ei saanut kyseenalaistaa — poikkeuksena ne Leninin lausahdukset, joissa arvosteltiin tai vähäteltiin Stalinia. Stalin itse kuvattiin Leninin perillisenä ja puolueen ideologian erehtymättömänä tulkitsijana.<ref name="Stalinism"/>

Stalinismin keskeisin oppi on [[sosialismi yhdessä maassa]]. Stalin ei luopunut [[Maailmanvallankumous|maailmanvallankumouksen]] tavoittelusta mutta katsoi, että [[Sosialismi#Sosialismi ja kommunismi|sosialistinen yhteiskunta]] olisi mahdollista rakentaa Neuvostoliitossa, joka oli kapitalististen maiden piirittämä. Kansalaiset mobilisoitiin projektion tueksi vetoamalla vallankumoukselliseen innostukseen ja venäläiseen nationalismiin. Sosialismia tavoiteltiin nopealla teollistumisella ja kaupungistumisella, joita edistettiin [[Suunnitelmatalous|tiukalla keskusjohtoisuudella]]. Erityinen painoarvo annettiin raskaalle teollisuudelle, jonka avulla oli määrä taata Neuvostoliiton omavaraisuus. Bolševikkivallankumouksen tasa-arvoisten ihanteiden toteutuminen lykättiin tehokkuuden nimissä epämääräiseen tulevaisuuteen.<ref name="Stalinism"/>

Kommunismin tavoittelema [[valtion kuoleentuminen]] edellytti Stalinin mukaan valtion vahvistamista. Muuten vaarana oli, että [[Vastavallankumous|vastavallankumoukselliset]] ainekset Neuvostoliiton sisällä ja sen ulkopuolella tuhoaisivat sosialismin ennen kuin se ehtisi kunnolla alkaakaan. Vasta vihollisten tuhoamisen jälkeen valtion voisi antaa kuoleentua pois ja tuloksena olisi yhteiskunta vailla luokkaeroja. Näin Stalin kykeni perustelemaan vallan keskittymisen yhdelle henkilölle sekä oppositioon kohdistuneen raa’an väkivallan. Pakkotyöleireistä tuli erottamaton osa [[Neuvostoliiton talous|neuvostotaloutta]].<ref name="Stalinism"/>

=== Terrori ===

{{Pääartikkeli|[[Stalinin vainot]] ja [[Gulag]]}}

Stalinin pyrki luomaan [[utopia]]n, jota rakentavilta neuvostokansalaisilta hän vaati valtavia uhrauksia. Häikäilemättömyys johti miljoonien ihmisten ennenaikaiseen kuolemaan.<ref>Snyder 2012, s. 387–388; Jussila 2012, s. 388–396.</ref> Järjestelmälle ominainen piirre oli terrorin kohdistuminen omiin kansalaisiin, ei niinkään vihollismaiden väestöön.<ref>Tämä erotti Stalinin Hitleristä, joka vainosi lähinnä Saksan miehittämien maiden asukkaita. Ks. Snyder 2012, s. 391; Aatolainen 2012, s. 18.</ref> [[Jaakko Aatolainen|Jaakko Aatolaisen]] mukaan Stalin oli paitsi aikansa huomattavin kommunistijohtaja, myös aikansa huomattavin kommunistien vainoaja.<ref>Aatolainen 2012, s. 42.</ref> Neuvostoliiton harjoittaman salailun vuoksi gulag-tutkimus perustui pitkään lähinnä järjestelmän uhriksi joutuneiden henkilöiden muistelmiin. Niistä merkittävin oli [[Aleksandr Solženitsyn]]in ''[[Vankileirien saaristo]]'' (1973).<ref name="Healey">Healey 2018, s. 1049.</ref> Solženitsyn arvioi, että vuoteen 1953 mennessä vankileirijärjestelmän läpi oli kulkenut 50 miljoonaa ihmistä,<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://forejustice.org/wc/gulag_applebaum.html|Nimeke=Gulag: A History, by Anne Applebaum|Tekijä=Sherrer, Hans|Julkaisu=Forejustice|Ajankohta=20.3.2005|Selite=Kirja-arvostelu.|Viitattu=5.9.2021|Kieli={{en}}}}</ref> ja että Stalinin valtakausi vaati jopa 60 miljoonaa uhria.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sixsmith, Maxim|Nimeke=Russia: A 1,000-Year Chronicle of the Wild East|Vuosi=2011|Sivu=393|Julkaisija=Random House|Isbn=9781446416884|Kieli={{en}}|www=https://books.google.fi/books?id=CfnHzGVz5C4C|www-teksti=Google-kirjat|Viitattu=5.9.2021}}</ref> Kymmenien miljoonien suuruusluokka on yleinen myös länsimaisessa tutkimus- ja populaarissa tietokirjallisuudessa.<ref>Aatolainen (s. 41) esittää uskottavina arvioina Stalinin kauden uhrien määrästä noin 20–30 miljoonaa kuollutta: ”lukuja ei ole voitu näyttää toteen, mutta suuruusluokkina ne lienevät oikean suuntaisia. Kuitenkin 10 miljoonan haarukka osoittaa, miten epävarmalla pohjalla ne ovat.” Rummel (1994, s. 83–84) laskee, että vuosina 1929–1953 NKP oli vastuussa 49,555 miljoonan ihmisen kuolemasta, joista 42,671 miljoonaa oli Neuvostoliiton kansalaisia. Rummelin mukaan suurin osa (32,584 miljoonaa) kuoli keskitysleireillä, ja mukaan on laskettu toisen maailmansodan 19,625 miljoonaa uhria. ''Encyclopædia Britannican'' Stalin-artikkelissa Ronald Hingley arvioi, että ”Stalinin poliittiset uhrit lasketaan kymmenissä miljoonissa”.</ref>

Neuvostoarkistojen avautumisen myötä tutkijat ovat esittäneet selvästi aiempaa pienempiä lukuja. [[Dan Healey]]n (2018) mukaan historiantutkijoiden ”alustava [[konsensus]]” on, että vuosien 1930 ja 1953 välillä työleireille joutui noin 18 miljoonaa henkilöä, joista 1,5–1,7 miljoonaa kuoli ennen vapautumistaan.<ref>Healey 2018, s. 1049. Varsinaisia [[Tuhoamisleiri|tuhoamisleirejä]] ei Neuvostoliitossa ollut, ks. esim. Snyder 2012.</ref> Luvuista ei kuitenkaan vallitse täyttä yksimielisyyttä, sillä neuvostokirjanpito oli varsin epäluotettavaa. Monet vangit vapautettiin sairaina ja nälkiintyneinä, ja tuntematon määrä ihmisiä kuoli pian leiriltä päästyään.<ref>Alexopoulos 2017, s. 152. Alexopoulos arvioi, että gulagin todellinen uhrimäärä oli noin kuusi miljoonaa. Healey (2018, s. 1049–1050) ei kuitenkaan pidä Alexopoulosin metodologiaa tyydyttävänä. Burton (2019, s. 240) sen sijaan kirjoittaa: ”Alexopoulos’s estimate of six million excess deaths, including those who died in the camps, jars the reader at first, but she arrives at this through impressive deductive work. It is still a general approximation, and because so many terminally ill prisoners were released, it is just possible, using health statistics instead, to arrive at a better-grounded estimate of the overall deaths. This, however, would require painstaking research and analysis over many years.”</ref> [[Timothy D. Snyder]]in (2012) mukaan Stalinin pahimmat rikokset eivät tapahtuneet Siperiassa, kuten pitkään luultiin, vaan Neuvostoliiton länsiosissa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.theguardian.com/books/2010/oct/09/bloodlands-stalin-timothy-snyder-review|Nimeke=Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin by Timothy Snyder – review|Tekijä=Ascherson, Neal|Julkaisu=The Guardian|Ajankohta=9.10.2010|Viitattu=5.9.2021|Kieli={{en}}}} — Snyder (2012, s. 381–382) huomauttaa, että ihmisten mielikuvissa myös kansallissosialismin rikokset nivoutuvat keskitysleireihin, vaikka todellisuudessa suurin osa juutalaisista ja muista kansallissosialismin uhreista ammuttiin Itä-Euroopan tappotantereilla. Sekä Saksan että Neuvostoliiton pakkotyöleirit saivat populaarikulttuurissa eniten näkyvyyttä, koska niihin joutuneilla ihmisillä oli mahdollisuus selvitä elossa ja kertoa kokemuksistaan muille.</ref> Snyderin mukaan Stalin tapatti Itä-Euroopassa noin 4 miljoonaa ihmistä ja muualla Neuvostoliitossa vielä noin 2 miljoonaa lisää. Jos mukaan lasketaan nälänhätien, etnisten puhdistusten ja vankileirien ”ennustettavissa olleet” uhrit, luku nousee noin 9 miljoonaan. Luku ei sisällä  toisen maailmansodan siviiliuhreja, sillä Snyderin mukaan heidän kuolemansa oli sekä Stalinin että Hitlerin vastuulla.<ref>Snyder 2012, s. 383–384: ”In policies that were meant to kill civilians or prisoners of war, Nazi Germany murdered about ten million people in the bloodlands (and perhaps eleven million people total), the Soviet Union under Stalin over four million in the bloodlands (and about six million total). If foreseeable deaths resulting from famine, ethnic cleansing, and long stays in camps are added, the Stalinist total rises to perhaps nine million and the Nazi to perhaps twelve. These larger dumbers can never be precise, not least because millions of civilians who died as an indirect result of the Second World War were victims, in one way or another, of ''both'' systems.”</ref> Snyderin teos sai myönteisen vastaanoton, mutta osa tutkijoista on arvostellut hänen lukujaan siitä, että mukaan on laskettu vain tarkoituksella surmatut.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://booksandideas.net/Timothy-Snyder-and-his-Critics.html|Nimeke=Dossier: A Decent and True Understanding of the Past: Timothy Snyder and his Critics|Tekijä=Sémelin, Jacques|Julkaisu=Books & Ideas|Ajankohta=14.2.2013|Julkaisija=Collège de France|Selite=|Viitattu=6.9.2021|Kieli={{en}}}}</ref>

=== Henkilökultti ===

{{Pääartikkeli|[[Henkilöpalvonta (politiikka)#Stalin|Henkilöpalvonta (politiikka)]]}}
{{katso myös|[[Luettelo Josif Stalinin mukaan nimitetyistä paikoista]]}}

[[Tiedosto:Stalin birthday2.jpg|pienoiskuva|vasen|Stalinin syntymäpäivän juhlintaa Kiinassa vuonna 1949.]]

Vuonna 1941 Saksan hyökkäyksen alla Stalin aloitti voimakkaan kansallistunteen nostattamisen.  Hänen valtansa aikoina monet eri tsaarien aikaiset ruhtinaat esiteltiin ”vapauttajina” tai venäläisyyden puolustajina, myös jopa [[Pietari Suuri]] esiteltiin myönteisessä valossa, kuten myös [[Aleksandr Suvorov]] tai [[Mihail Kutuzov]] <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Örnulf Tigerstedt | Nimeke = Vastavakoilu iskee | Vuosi = 1943| Luku = Mit�� Ginkenin juttu paljasti| Sivu = 137| Selite = Kirjailija mainitsee Stalinin henkilökultin luomasta "venäläisestä isänmaasta"| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava }}</ref> Virallinen neuvostopropaganda kuvasi Stalinia muun muassa ''Kaikkien Työtätekevien Ystäväksi ja Opettajaksi, Historian Suurimmaksi Neroksi, Kansojen Isäksi ja Ihmiskunnan Loistavaksi Auringoksi''.<ref>Deutscher, s. 514, kuvailee Stalinin henkilöpalvonnan mittasuhteita</ref> [[Henkilöpalvonta (politiikka)|Henkilönpalvonta]] luotiin pitkälti hänen mieltymyksiensä mukaisesti. Jokaiseen kaupunkiin perustettiin kulttuuripuistoja, joissa oli tauluja esittämässä Stalinia. Samaan aikaan kun Neuvostoliitossa kärsittiin nälästä, propagandajulisteissa ja lehdistössä ylläpidettiin illuusiota yltäkylläisyydestä.

Suomessa tunnetuin Stalinin nimitys on yleensä ironisessa sävyssä käytetty '''Isä Aurinkoinen'''. Neuvostopropagandassa tätä nimitystä ei tiettävästi koskaan käytetty ja sen alkuperä on tuntematon, mahdollisesti suomalaisten omaa keksintöä.<ref>Timo Vihavainen: [http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2015/02/vladimir-isa-aurinkoinen.html Vladimir -isä aurinkoinen] Vihavainen-blogi 28.2.2015. Viitattu 4.10.2016.</ref><ref>[http://www.kysy.fi/kysymys/suomalaiset-kayttavat-yleisesti-josef-stalinista-nimitysta-isa Suomalaiset käyttävät yleisesti Josef Stalinista nimitystä "Isä...] {{Wayback|1=http://www.kysy.fi/kysymys/suomalaiset-kayttavat-yleisesti-josef-stalinista-nimitysta-isa |päiväys=20161005124934 }} Kysy.fi 3.2.2006. Viitattu 4.10.2016.</ref>

Helmikuussa 1956 Nikita Hruštšov piti [[Salainen puhe|salaisen puheen]], jossa hän tuomitsi Stalin-kultin. Hruštšovin mukaan juuri henkilökultin rakentaminen oli Stalinin suurin virhe, sillä se mahdollisti terrorin ja muut poikkeamat oikeaoppisesta sosialistisesta kehityksestä. Salaiseen puheeseen asti useimmat kommunistit olivat kunnioittaneet ja ihailleet Stalinia. Puheen myötä sekä Stalinin että Neuvostoliiton julkisuuskuvat kärsivät huomattavasti, ja kansainvälinen kommunistinen liike jakautui.<ref name="Stalinism"/><ref name="Kss">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Khrushchevs-secret-speech | Nimeke = Khrushchev’s secret speech | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 18.2.2022 | Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc. | Viitattu = 27.2.2022 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="de-Stalinization">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/de-Stalinization | Tekijä = Albert, Melissa | Nimeke = de-Stalinization | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 1.5.2014 | Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc. | Viitattu = 27.2.2022 | Kieli = {{en}} }}</ref>

== Perintö ==

[[Tiedosto:Stalin's Boots.jpg|pienoiskuva|oikea|Toisen maailmansodan myötä neuvostojoukot miehittivät [[Budapest]]in ja kaupunkiin pystytettiin valtava [[Stalinin patsas]]. [[Unkarin kansannousu]]n 1956 aikana patsas kaadettiin ja jäljelle jäivät Stalinin saappaat.]]

Stalinin luoma järjestelmä pysyi pääpiirteissään muuttumattomana Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Pitkäikäisyys oli epäsuorasti Stalinin harjoittaman terrorin ansiota, sillä se säilyi ihmisten mielissä vielä kauan hänen kuoltuaan. Stalinin julmuuteen verrattuna hänen seuraajiensa toimet vaikuttivat lempeiltä, mikä teki niistä siedettävämpiä. Poliittinen valta ei kuitenkaan enää koskaan keskittynyt samassa mittakaavassa, vaan valtion asioista päätti NKP:n [[oligarkia|harvainvalta]]. Kommunistipuolueen johdosta nousi kyllä hallitsevia hahmoja, mutta he joutuivat huomioimaan muun johdon ja erilaisten neuvostoinstituutioiden tahdon. Stalin sen sijaan oli [[Ronald Hingley]]n mukaan vastuussa vain itselleen. Hingley arvioi Stalinilla olleen enemmän henkilökohtaista valtaa kuin yhdelläkään toisella ihmisellä milloinkaan, eikä kukaan ole Hingleyn mukaan vaikuttanut yhtä monen ihmisen kohtaloihin.<ref name="Hingley7" /> ''[[Time]]''-lehden 2013 tekemässä listauksessa Stalin oli maailmanhistorian 18. vaikutusvaltaisin henkilö.<ref>Skiena, Steven & Ward, Charles B.: [https://ideas.time.com/2013/12/10/whos-biggest-the-100-most-significant-figures-in-history/ Who’s Biggest? The 100 Most Significant Figures in History]. ''Time'', 10.12.2013. Viitattu 5.9.2021. {{en}}</ref>

Stalinin merkittävin saavutus oli Neuvostoliiton nostaminen takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta yhdeksi maailman voimakkaimmista valtioista. Vuonna 1913 Venäjä oli ollut maailman viidenneksi suurin teollisuusmahti. Ensimmäinen maailmansota, sisällissota, nälänhädät ja kulkutaudit runtelivat Venäjää voimakkaammin kuin muuta maailmaa, ja Stalinin noustessa valtaan 1928 oli Neuvostoliiton teollistumiskehitys selvästi länsimaita jäljessä. Vuoteen 1937 mennessä Neuvostoliiton teollisuuden kokonaistuotanto oli kuitenkin kasvanut niin, että se jäi toiseksi ainoastaan Yhdysvalloille. Toisen maailmansodan myötä Neuvostoliittoon muodostui valtava [[sotateollinen kompleksi]], joka teki Neuvostoliitosta maailmanluokan sotilasmahdin<ref name="Hingley7"/> ja Yhdysvaltain jälkeen maailman vaikutusvaltaisimman valtion.<ref name="Aatolainen60"/> Stalinin kauden lopulla Neuvostoliitosta tuli maailman toinen ydinasevalta.<ref name="Hingley7"/>

Neuvostoyhteiskunta koki Stalinin kaudella voimakkaan kaupungistumisen. Vuonna 1937 neuvostokansalaisista 56 prosenttia työskenteli maa- ja metsätalouden parissa, mutta vuonna 1958 luku oli enää 42 prosenttia. Stalinin luomus oli myös Neuvostoliiton keskusjohtoinen maatalous, joka pysyi kollektivisoituna vielä vuosikymmenet hänen kuolemansa jälkeen. Poliittisesti epäluotettavana pidetty viljelijäväestö saatiin siten neuvostojohdon alaisuuteen, mutta taloudellisesta näkökulmasta kollektiivitilat olivat epäonnistunut kokeilu. Teollisuustuotannon kasvukaan ei näkynyt tavallisten neuvostokansalaisten elintasossa, sillä huomattava osa julkisista varoista suunnattiin ase- ja poliisivoimien käyttöön tai uusiin teollisuusinvestointeihin. Neuvostoliitto teollistui Stalinin kaudella, mutta Hingleyn mukaan vahvaan talouskasvuun olisi luultavasti päästy myös lempeämmin keinoin — epävarmaa on lähinnä se, olisiko teollistuminen ollut yhtä nopeaa.<ref name="Hingley7"/> [[Osmo Jussila]]n mukaan ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa varten mobilisoidut voimavarat pitkälti haaskattiin, vaikka maahan saatiinkin suurin ponnistuksin luotua muutama merkittävä teollisuuskeskus. Kokonaistuotanto kasvoi, mutta työn tuottavuus ja reaalipalkat romahtivat.<ref>Jussila 2012, s. 390–393.</ref>

Stalin nauttii nyky-Venäjällä suurta kunnioitusta. Vuonna 2008 hän sijoittui kolmanneksi televisiokanava [[Rossija (televisiokanava)|Rossijan]] Imja Rossija -äänestyksessä, jossa valittiin merkittävin Venäjän historiaan vaikuttanut henkilö. (Ensimmäiseksi sijoittui [[Aleksanteri Nevski]] ja toiseksi [[Pjotr Stolypin]].) Äänestyksessä väitetään annetun 5 miljoonaa ääntä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.theguardian.com/world/2008/dec/29/stalin-name-of-russia | Julkaisu = Theguardian.com | Nimeke = Medieval warrior overcomes Stalin in poll to name greatest Russian | Ajankohta = 29.12.2008 | Viitattu = 30.8.2022 {{en}}}}</ref> Riippumaton Levada-keskus on tehnyt vuosittaista mielipidetiedustelua Stalinista Venäjällä samoin kysymyksin vuodesta 2003 alkaen. Vuoden 2019 mielipidetiedustelussa 70 prosenttia vastanneista arvioi Stalinin roolin täysin tai enimmäkseen myönteiseksi, mikä oli mittaushistorian siihen mennessä korkein tulos.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006074521.html|Nimeke=Kysely: Stalinin suosio Venäjällä huippulukemissa|Tekijä=Hakala, Pekka|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=16.4.2019|Viitattu=14.9.2020}}</ref><ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.levada.ru/2019/04/16/uroven-odobreniya-stalina-rossiyanami-pobil-istoricheskij-rekord/|Nimeke=Уровень одобрения Сталина россиянами побил исторический рекорд|Julkaisu=Левада-Центр|Ajankohta=16.4.2019|Viitattu=14.9.2020|Kieli={{ru}}}}</ref> Venäjällä tehdyissä historian merkittävimmän henkilön kyselyissä Stalin on aina ollut [[Vladimir Putin|Vladimir Putinia]] edellä. Vuonna 2017 he olivat ykkönen ja kakkonen. Sosiologi [[Lev Gudkov|Lev Gudkovin]] mukaan Stalin onkin keino protestoida, kun järjestelmä ei muuta protestia salli, ja oikeasti Neuvostoliittoa kaipaa vain noin 8–10 % väestöstä. Tyttärensä menetyksestä järjestelmälle katkeroitunut äiti kaipaa Stalinia takaisin siksi, että Stalin ammutti maan johtajia, tosin ”liian vähän”.<ref name="HS-ni">{{verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007974601.html|nimeke=Neuvostoihmisen katkera evoluutio|tekijä=Pekka Hakala|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=26.7.2021}}</ref>

Professori Kimmo Rentolan mukaan Stalin oli ehkä Suomen historian merkittävin päätöksentekijä. Vuonna 1917 Stalin oli Suomessa [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen]] puoluekokouksessa yllyttämässä puoluetta kapinaan ([[Suomen sisällissota]]). Hän myös aloitti ja päätti talvisodan ja ratkaisi jatkosodan rauhan. Myöhemmin hän vähitellen luopui tavoitteestaan alistaa Suomi kommunistien valtaan.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Tiilikainen, Pekka|Otsikko=Tuttu juttu: Venäjän nykyjohdon politiikka seurailee vahvasti Stalinin logiikkaa|Julkaisu=Suomen Kuvalehti|Vuosi=28.10.2016|Numero=43|Julkaisija=|www=https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/tuttu-juttu-venajan-nykyjohdon-politiikka-seurailee-vahvasti-stalinin-logiikkaa/|Viitattu=14.9.2020}}</ref>

== Yksityiselämä ==

===Perhe===
[[Tiedosto:Ekaterina Svanidze.jpg|pienoiskuva|Josef Stalinin ensimmäinen vaimo Jekaterina Svanidze.]]
Vuonna 1905 Stalin meni naimisiin [[Jekaterina Svanidze]]n kanssa. Heidän liitostaan syntyi vuonna 1907 poika, joka sai nimekseen [[Jakov Džugašvili]]. Jekaterina kuitenkin kuoli myöhemmin samana vuonna. Jakov osallistui [[Suuri isänmaallinen sota|toiseen maailmansotaan]] tykistön [[yliluutnantti]]na, mutta jäi [[sotavanki|sotavangiksi]] lähes heti, kun hänen yksikkönsä oli saapunut rintamalle. Jakov joutui sotavankileirille ja hänen ollessaan sotavankeudessa vuonna 1943 eräs leirin vartijoista ampui Jakovin, kun tämä oli liikkunut leirin aitauksen lähettyvillä, niin sanotulla kielletyllä vyöhykkeellä.<ref>Radzinski, s. 540 Jakov kuulustelussa: Minua hävettää isäni edessä, että jäin eloon/SS-komentaja Gustav Wegner lausunto</ref> Stalin meni naimisiin toisen kerran silloisen sihteerinsä [[Nadežda Allilujeva]]n kanssa [[Tsaritsyn]]issa vuonna 1918.<ref>Radzinski, s. 157 He vain julistivat toisensa mieheksi ja vaimoksi...</ref> Nadežda oli tuolloin 18-vuotias ja Stalin 41-vuotias. Heidän liittonsa oli riitainen alusta lähtien. Nadežda teki vuonna 1932 [[itsemurha]]n ampumalla itsensä.<ref>Radzinski, s. 307</ref>

Avioliitosta heille syntyi kaksi lasta, ensin poika Vasili 1919 ja myöhemmin tytär Svetlana 1926.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Martha Schad | Nimeke = Stalinin tytär| Vuosi = 2013 | Sivu = 22, 27| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Minerva | ISBN = 978-952-492-791-8 }}</ref> Vasili osallistui toiseen maailmansotaan Neuvostoliiton ilmavoimissa, mutta Stalinin kuoleman jälkeen hänet pidätettiin 1953. Vasili vapautettiin vankilasta 1960, ja hän kuoli kotiarestissa vuonna 1962. Stalinin tytär [[Svetlana Allilujeva]] aiheutti 1960-luvulla huomattavan mediatapahtuman loikkaamalla Neuvostoliitosta länteen. Jotkin lähteet väittävät, että Stalinilla olisi ollut neljäs lapsi, poika nimeltä [[Konstantin Kuzakov]], erään Siperiassa vietetyn karkotusaikaisen naisen kanssa.<ref>Radzinski, s. 73 ja 74 Nimi on Konstantin Stepanovitš Kuzakov syntynyt mahdollisesti 1908 (virallinen) tai 1909 (mahdollisesti todellinen)- kuollut 19??</ref> Hänellä tiedetään olleen suhde taloudenhoitajaansa vaimonsa kuoleman jälkeen.<ref>Radzinski, s. </ref> Salanimiä hänellä tiedetään Ivanovitšin lisäksi olleen ainakin Zahar Gregorian Melikjants.<ref>Deutscher s. 493 Naisen nimi oli Valetška Istomina</ref>

Stalin oli jonkin aikaa alokkaana tsaarin armeijassa talvella 1916–1917, mutta hänet vapautettiin pian vasemman käden vamman takia.<ref>Deutscher, s. 119<br>Radzinski, s. 95: surkastuneen vasemman käsivarren takia<br>Radzinski, s. 79: ”Poliisin raportti vuodelta 1912: ’Vasen kyynärpää ei taivu.’”</ref> 

Stalinin kerrotaan olleen myös huumorintajuinen, ja hän saattoi vitsailla illanviettojen yhteydessä. [[Otto Wille Kuusinen]] kertoo Stalinin ehdottaneen erään tällaisen illan aikana, että olisi menty hänen yksityiselle ampumaradalleen ampumaan pistoolilla. Kuusinen oli kauhistellut ja yrittänyt estellä, mutta Stalin vain naureskeli ”nyt mennään ampumaan ja sillä selvä”.<ref>Tuominen, Arvo: ''Kremlin kellot'', s. 204.</ref> 

Stalinin pitkäaikaisena sihteerinä toimi [[Aleksandr Poskrjobyšev]]. Samalla hän oli puolue- ja valtiokoneistoa valvovan niin sanotun erikoisosaston päällikkö. Hän oli avainasemassa, kun seulottiin, mitkä asiat viedään Stalinin päätettäväksi.<ref name=omh>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 17| Julkaisija = Otava | Vuosi =1986 | Tekijä = Magnusson, Thomas & Rosenfeldt, Niel Erik & Weibull, Jörgen| Suomentaja = Ingervo, Kirsti ja Arto | Sivut = 134| Julkaisupaikka = Helsinki| Isbn = 951-1-09304-5}}</ref>

=== Väitteet muista vaimoista ===

Neuvostoliiton rautatieministerin [[Lazar Kaganovitš]]in sisaren Rosan väitetään joissakin lähteissä olleen Stalinin kolmas vaimo Nadežda Allilujevan kuoleman jälkeen. Tieto on esiintynyt myös joissakin Stalinin elämäkerroissa. Svetlana Allilujeva, jonka samoin on väitetty avioituneen Kaganovitšin Mihail-nimisen pojan kanssa, sanoi tiedon olevan paikkansapitämätön.<ref name="nyt1991">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/1991/07/27/obituaries/l-m-kaganovich-stalwart-of-stalin-dies-at-97.html | Nimeke = L. M. Kaganovich, Stalwart of Stalin, Dies at 97 | Tekijä = Clines, Francis X. | Julkaisu = The New York Times | Ajankohta = 27.7.1991 | Lainaus = One explanation may be that Kaganovich's sister, Rosa, was believed to be intimately involved with Stalin. Some biographers have said she became his third wife, though Stalin's daughter from his second marriage has denied the reports about the woman. | Viitattu = 27.2.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name=onlyoneyear>{{Kirjaviite | Nimeke = Only One Year | Julkaisija = Harper & Row | Vuosi = 1969 | Tekijä = Allilujeva, Svetlana | Sivut = 382 | Isbn = 978-0060101022 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>Montefioren mukaan joskus on puhuttu myös Kaganovitšin veljen- tai sisarentyttärestä, jonka nimi olisi myös ollut Rosa, tai tämän tyttärestä Maiasta Stalinin kolmantena vaimona.</ref>

Stalinin on väitetty olleen naimisissa 1910-luvulla Ana Rubinstein -nimisen edellisestä miehestään erkautuneen ukrainalais-juutalaisen naisen kanssa. Stalin olisi myös huolehtinut Rubinsteinin Regina-nimisestä tyttärestä aina 1950-luvulle asti.<ref name="larepubblica">{{Verkkoviite | Osoite = http://ricerca.repubblica.it/repubblica/archivio/repubblica/2007/09/18/stalin-antisemita-sposo-una-donna-ebrea.html | Nimeke = Stalin l' antisemita sposò una donna ebrea | Julkaisu = La Repubblica | Ajankohta = 18.9.2007 | Viitattu = 27.2.2018 | Kieli = {{it}} }}</ref><ref name="ynetnews">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3450203,00.html | Nimeke = Stalin's Jewish Affair | Tekijä = Prokofiev, Dmitri | Julkaisu = Ynetnews | Ajankohta = 20.9.2007 | Viitattu = 27.2.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Stalinilla oli 14-vuotias rakastaja, Lidia Platonovna Pereprygina, joka tuli raskaaksi 15-vuotiaana. Ensimmäinen lapsi menehtyi, toinen nimettiin Alexanderiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://siberiantimes.com/other/others/news/n0635-siberian-pensioner-is-grandson-of-josef-stalin-dna-test-reveals/ | Nimeke = Siberian pensioner IS grandson of Josef Stalin, DNA test reveals | Ajankohta = 6.4.2016 | Julkaisu = The Siberian Times | Viitattu = 14.9.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref> Huhun mukaan Stalin oli saanut poliisilta rangaistuksen suhteesta 13-vuotiaaseen Lidia Perepryginaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.dailymail.co.uk/news/article-454291/Stalin-lover-aged-13.html | Nimeke = Stalin and his lover aged 13 | Tekijä = Montefiore, Simon Sebga | Ajankohta = 11.5.2007 | Julkaisu = Daily Mail Online | Viitattu = 14.9.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>

== Stalinin teoksia ==
* ''Leninismin kysymyksiä.'' Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi, 1940
* ''Neuvostoliiton suuresta isänmaallisesta sodasta''. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi, 1945
* ''Teokset 1–13''. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

==Katso myös==
*[[Tiflisin pankkiryöstö 1907]]
*[[Sosialismi yhdessä maassa]]

== Huomautukset ==
{{Huomiolista}}

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Aatolainen, Jaakko | Nimeke = Hitler, Stalin ja Stalingrad: Tahtojen taistelu | Vuosi = 2012 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Karisto | Isbn=978-951-23-5617-1 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Accoce, Pierre – Quet, Pierre | Nimeke = ... Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä| Vuosi = 1967 |Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY  }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Alexopoulos, Golfo | Nimeke =  Illness and Inhumanity in Stalin’s Gulag | Vuosi = 2017 | Julkaisupaikka = New Haven and London | Julkaisija = Yale University Press | Isbn = 978-0-300-17941-5 | Viitattu = 5.9.2021 | Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Beevor, Antony | Nimeke =Stalingrad| Vuosi = 2000 |Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Isbn=951-0-27889-0 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Beevor, Antony | Nimeke =Berliini 1945| Vuosi = 2002 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Isbn=951-0-27036-9}}
* {{Lehtiviite | Tekijä = Burton, Christopher | Otsikko = Illness and Inhumanity in Stalin’s Gulag. By Golfo Alexopoulos. Yale-Hoover Series on Authoritarian Regimes. | Julkaisu = Journal of Modern History | Ajankohta = March 2019 | Vuosikerta = 91 | Numero = 1 |Julkaisija = The University of Chicago Press | Selite = Kirja-arvostelu | www = https://www.journals.uchicago.edu/doi/abs/10.1086/701577?journalCode=jmh | Viitattu = 5.9.2021 | Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Deutscher, Isaac | Nimeke = Stalin: Poliittinen elämäkerta| Suomentaja=Arto Häilä| Vuosi = 1979 | Julkaisija = WSOY | Isbn=951-0-08874-9 }}
* {{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/place/Soviet-Union | Tekijä = Dewdney, John C. et al. | Nimeke = Soviet Union | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 10.11.2020 | Julkaisija = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 27.2.2022 | Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Gehlen, Reinhard | Nimeke = Vuosisadan vakooja | Vuosi = 1973|Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = Uusi kirjakerho |Isbn= 951-638-015-8 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Glantz, David M. | Nimeke = The Soviet-German War 1941-1945: Myths and realities: A survey essay | Vuosi = 2001 | Julkaisupaikka = Pickens County (S.C.) | Julkaisija = Strom Thurmond Institute | www = https://tigerprints.clemson.edu/sti_pubs/217/ | www-teksti = Clemson Libraries | Viitattu = 5.9.2021 | Kieli = {{en}} }}
* {{Lehtiviite | Tekijä = Healey, Dan | Otsikko = Golfo Alexopoulos. Illness and Inhumanity in Stalin’s Gulag. | Julkaisu = The American Historical Review | Ajankohta = 30.5.2018 | Sivut = 1049 | Julkaisija = Oxford University Press | www = https://academic.oup.com/ahr/article-abstract/123/3/1049/5025385?redirectedFrom=fulltext | www-teksti = Oxford Academic | Viitattu = 5.9.2021 | Kieli = {{en}} }}
* {{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Joseph-Stalin | Nimeke = Joseph Stalin | Tekijä = Hingley, Ronald Francis | Selite = Julkaistu 20.7.1998 ja uudistettu 7.7.2000. Päivitetty 17.3.2021. | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 1998/2021 | Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc. | Viitattu = 5.9.2021 | Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Jussila, Osmo | Nimeke = Neuvostoliiton tragedia: Utopiasta vankileirien saaristoksi | Vuosi = 2012 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Isbn = 978-951-1-26521-4  }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Karlgren, Anton | Nimeke = Punainen diktaattori: Stalin ja bolševismin kehitys leninismistä stalinismiin |Suomentaja=J. W. Tuura| Vuosi = 1942 |Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Gummerus}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lewin, Moshe | Nimeke = Neuvostoliiton vuosisata | Vuosi = 2008 |Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Like, Suomen rauhanpuolustajat | Isbn=978-952-01-0252-4 }}
* {{Kirjaviite |Tekijä = Maclean, Fitzroy | Nimeke = Idän tuntumassa | Suomentaja = Olli Nuorto | Vuosi = 1957 | Julkaisupaikka = Porvoo, Helsinki | Julkaisija =WSOY }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Montefiore, Simon Sebag | Nimeke=Nuori Stalin | Selite=(Young Stalin, 2008.) Suomentanut Seppo Hyrkäs | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Vuosi=2008 | Isbn=978-951-0-33797-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Mäkelä, Jukka L. | Nimeke = Salaista palapeliä: Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta | Vuosi = 1988 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY| Isbn=951-0-21274-1 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Paltemaa, Lauri & Vuori, Juha A. | Nimeke = Kiinan kansantasavallan historia | Vuosi = 2012 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gaudeamus | Isbn = 978-952-495-258-3 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Pursiainen, Christer | Nimeke = Trotski | Vuosi = 2011 |Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Gummerus | Isbn = 978-951-20-8504-0 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Radzinski, Edvard | Nimeke = Stalin | Vuosi = 1996 |Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY| Isbn=951-0-15044-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Rummel, R. J. | Nimeke = Death by Government | Vuosi = 1994 | Selite = 7th paperback printing 2009 | Julkaisupaikka = New Brunswick (U.S.A.) and London (U.K.) | Julkaisija = Transaction Publishers | Isbn = 978-1-56000-927-6 | www = https://archive.org/details/rummel-r.-j.-death-by-government-1994/ | www-teksti = Archive.org | Viitattu = 5.9.2021 | Kieli = {{en}} }}
* {{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Mao-Zedong | Nimeke = Mao Zedong | Tekijä = Schram, Stuart Reynolds | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Ajankohta = 5.9.2020 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc. | Viitattu = 27.11.2020 | Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Snyder, Timothy | Nimeke = Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin | Vuosi = 2012 | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Basic Books | Isbn = 9780465032976 | www = https://books.google.fi/books?id=qN04DgAAQBAJ | www-teksti = Google-kirjat | Viitattu = 5.9.2021 | Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Solženitsyn, Aleksandr | Nimeke = Vankileirien saaristo (Arhipelag Gulag) 1918–1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu | Suomentaja = Esa Adrian | Selite =  (Arhipelag GULAG, 1973.) 1–2: Vankeusteollisuus, Ikuinen liike | Julkaisupaikka = Tukholma | Julkaisija = Wahlström & Widstrand | Vuosi = 1974 | Isbn=91-46-12142-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Solženitsyn, Aleksandr | Nimeke = Vankileirien saaristo (Arhipelag Gulag) 1918–1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu | Suomentaja = Esa Adrian | Selite = (Arhipelag Gulag, 1973.) 3–4: Tappotyöleirit, Sielu ja piikkilanka | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Kustannuspiste Oy | Vuosi = 1976 | Isbn=951-95191-5-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Solženitsyn, Aleksandr | Nimeke = Vankileirien saaristo (Arhipelag Gulag) 1918–1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu | Selite = 5–7: Pakkotyö, Karkotus, Stalinia ei enää ole. (Arhipelag Gulag, 1973.) Suomentanut Esa Adrian | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Kustannuspiste Oy | Vuosi = 1978 | Isbn=951-95192-7-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Tigerstedt, Örnulf | Nimeke = Vastavakoilu iskee | Vuosi = 1943 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Tuominen, Arvo | Nimeke = Kremlin kellot, muistelmia vuosilta 1933–1939| Vuosi = 1957 |Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
* <ref name="Dewdney0">Dewdney ym. 2020, ”The communist regime in crisis: 1920–21”.</ref>
* <!--- <ref name="Dewdney1">Dewdney ym. 2020, ”Culture and religion under communism”.</ref> !--->
* <ref name="Dewdney2">Dewdney ym. 2020, ”Lenin’s disillusionment”.</ref>
* <ref name="Dewdney3">Dewdney ym. 2020, ”The struggle for succession”.</ref>
* <ref name="Dewdney4">Dewdney ym. 2020, ”The NEP and the defeat of the Left”.</ref>
* <!--- <ref name="Dewdney5">Dewdney ym. 2020, ”Toward the ‘second Revolution’: 1927–30”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney6">Dewdney ym. 2020, ”The Party versus the peasants”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney7">Dewdney ym. 2020, ”Industrialization, 1929–34”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney8">Dewdney ym. 2020, ”Internal, 1930–37”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney9">Dewdney ym. 2020, ”Foreign policy, 1928–40”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney10">Dewdney ym. 2020, ”Into the war: 1940–45”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney11">Dewdney ym. 2020, ”Postwar”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney12">Dewdney ym. 2020, ”The transition”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney13">Dewdney ym. 2020, ”The 20th Party Congress and after”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney14">Dewdney ym. 2020, ”Nationality policy”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Dewdney15">Dewdney ym. 2020, ”The cultural Thaw”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Hingley0">Hingley 2021, johdanto.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Hingley1">Hingley 2021, ”Early years”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Hingley2">Hingley 2021, ”Stalin’s rise to power”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Hingley3">Hingley 2021, ”Lenin’s successor”.</ref> !--->
* <!--- <ref name="Hingley4">Hingley 2021, ”The great purges”.</ref> !--->
* <ref name="Hingley5">Hingley 2021, ”Role in World War II”.</ref>
* <ref name="Hingley6">Hingley 2021, ”Last years”.</ref>
* <ref name="Hingley7">Hingley 2021, ”Legacy of Joseph Stalin”.</ref>
}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hlevnjuk, Oleg | Nimeke=Stalin: Diktaattorin uusi elämäkerta | Selite=(Сталин: Жизнь одного вождя, 2015.) |Suomentaja= Englannin kielestä Matti Kinnunen | Julkaisija=Otava | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2019 | Isbn=978-951-1-34626-5 }}
* {{Kansallisbiografia | nimi=Stalin, Josif Vissarionovitsh (1879–1953) | id=2622 | tekijä=Luukkanen, Arto | ajankohta=23.3.2007 | osa=9 | sivu=251–254 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Montefiore, Simon Sebag | Nimeke=Stalin: Punaisen tsaarin hovissa | Selite=(Stalin: The Court of the Red Tsar, 2004.)|Suomentaja= Kari Klemelä | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2004 | ISBN = 951-0-29502-7}}
* Sullivan, Rosemary: ''Stalinin tytär.'' Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki, Otava 2016. ISBN 978-951-1-26589-4

==Aiheesta muualla==
{{Wikisitaatit-rivi}}
{{Commons-rivi}}
* {{UVF|StalinJosef Stalin, Josef}}
* [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889775?page=18 Stalin tekee pitkiä päiviä], Suomen Kuvalehti, 12.03.1938, nro 10, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
* [http://www.idcommunism.com/p/jv-stalin-archives.html Stalin Archives] 

{{Neuvostoliiton johtajat}}
{{Neuvostoliiton kommunistinen puolue}}
{{Venäjän hallitsijat ja valtionpäämiehet}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Stalin, Josif}}

[[Luokka:Josif Stalin|*]]
[[Luokka:Vuonna 1878 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1953 kuolleet]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
Tällä sivulla käytetyt mallineet:
Malline:!- (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Aihealue/korostusväri (muokkaa)
Malline:Aihealue/luokitus (muokkaa)
Malline:Aihealue/reunus (muokkaa)
Malline:Aihealue/taustaväri (muokkaa)
Malline:Aihealue/tekstinväri (muokkaa)
Malline:Auktoriteettitunnisteet (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:CSS image crop (muokkaa)
Malline:Commons-rivi (muokkaa)
Malline:Efn (muokkaa)
Malline:En (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Henkilö/pohja (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Hlist/styles.css (näytä wikiteksti) (autoreviewer protected)
Malline:Huomiolista (muokkaa)
Malline:Ifnumber (muokkaa)
Malline:It (muokkaa)
Malline:K (muokkaa)
Malline:K-fi (muokkaa)
Malline:K-ka (muokkaa)
Malline:K-ru (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Ka (muokkaa)
Malline:Kansallisbiografia (muokkaa)
Malline:Kansallisbiografia/ISBN (muokkaa)
Malline:Kansallisbiografia/Vuosi (muokkaa)
Malline:Katso myös (muokkaa)
Malline:Keskellä (muokkaa)
Malline:Kesken (muokkaa)
Malline:Kielisymboli (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Kirjaviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Kuolinaika ja ikä (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Lehtiviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Lippu (muokkaa)
Malline:Lippu/core (muokkaa)
Malline:Lippukuvake (muokkaa)
Malline:Lippukuvake/core (muokkaa)
Malline:Lähde (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Lähde tarkemmin (muokkaa)
Malline:Maadata Neuvostoliitto (muokkaa)
Malline:Monta kuvaa (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Monta kuvaa/styles.css (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Navbox (muokkaa)
Malline:Navbox subgroup (muokkaa)
Malline:Neuvostoliiton johtajat (muokkaa)
Malline:Neuvostoliiton kommunistinen puolue (muokkaa)
Malline:Neuvostoliiton lippu (muokkaa)
Malline:Neuvostoliitto (muokkaa)
Malline:Nimiavaruus (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Ns (muokkaa)
Malline:Pääartikkeli (muokkaa)
Malline:Ru (muokkaa)
Malline:Selvennä (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Sitaatti2 (muokkaa)
Malline:Sv (muokkaa)
Malline:Tietolaatikko (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Tietolaatikko/kuva (muokkaa)
Malline:Tietolaatikko/otsikko (muokkaa)
Malline:Tietolaatikko/tietorivi (näytä wikiteksti) (autoreviewer protected)
Malline:Tietolaatikko/tyhjä (muokkaa)
Malline:Tietolaatikko/uusitietorivi (muokkaa)
Malline:Tietolaatikko/väliotsikko (muokkaa)
Malline:Tooltip (muokkaa)
Malline:Työkaluvihje (muokkaa)
Malline:Tämä artikkeli (muokkaa)
Malline:UVF (muokkaa)
Malline:Vaakalista (näytä wikiteksti) (autoreviewer protected)
Malline:Valtionjohto (muokkaa)
Malline:Venäjän hallitsijat ja valtionpäämiehet (muokkaa)
Malline:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Viestipohja (näytä wikiteksti) (autoreviewer protected)
Malline:Viitteet (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Vuosi tähtitieteelliseksi (muokkaa)
Malline:Wayback (muokkaa)
Malline:Wikidata (muokkaa)
Malline:Wikidata-fr (muokkaa)
Malline:Wikidatatunniste (muokkaa)
Malline:Wikisitaatit-rivi (muokkaa)
Moduuli:Arguments (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Authority control (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Authority control/auxiliary (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Authority control/config (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Check for unknown parameters (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:EditAtWikidata (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Fr:Interface Wikidata (muokkaa)
Moduuli:Fr:Wikidata (muokkaa)
Moduuli:Fr:Wikidata/I18n (muokkaa)
Moduuli:Fr:Wikidata/Outils (muokkaa)
Moduuli:Fr:Wikidata/Récup (muokkaa)
Moduuli:ISxN (muokkaa)
Moduuli:Kirjaviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Lehtiviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Monta kuvaa (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Navbar (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Navbar/styles.css (muokkaa)
Moduuli:Navbox (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Navbox/configuration (muokkaa)
Moduuli:Navbox/styles.css (muokkaa)
Moduuli:String (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:TableTools (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Testaus (muokkaa)
Moduuli:Tietolaatikko (muokkaa)
Moduuli:Tietolaatikko/tietoriviwikidata (muokkaa)
Moduuli:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Wikibase (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Wikidata (muokkaa)
Palaa sivulle Josif Stalin.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin”
Lähdekoodi sivulle Josif Stalin

Navigointivalikko

Haku
