Lähdekoodi sivulle Black metal

Sinulla ei ole oikeutta muokata tätä sivua seuraavasta syystä:
IP-osoitteesi on alueella, joka on estetty kaikissa Wikimedia-säätiön wikeissä.
Eston asetti ‪EPIC‬. Annettu syy on Open proxy/Webhost: See the help page if you are affected.
Esto alkoi: 2. heinäkuuta 2024 kello 10.48
Esto päättyy: 2. heinäkuuta 2025 kello 10.48
Tämänhetkinen IP-osoitteesi on 206.189.44.186. Estetty alue on 206.189.32.0/20.
Liitä kaikki yllä olevat tiedot kun teet kyselyjä. Jos uskot, että sinut estettiin vahingossa, löydät lisätietoja ja ohjeita Ei avoimia välityspalvelimia -käytännöstä.
Muussa tapauksessa keskustellaksesi estosta lähetä tarkistuspyyntö Meta-Wikissä. Voit myös lähettää sähköpostia ylivalvojien VRT-jonoon osoitteeseen stewards@wikimedia.org. Kerro viestissäsi kaikki yllä mainitut tiedot.
Voit katsoa ja kopioida tämän sivun lähdetekstiä.
{{Suositeltu}}
{{tämä artikkeli|kertoo musiikin tyylilajista. Lisää merkityksiä [[Black Metal (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
{{Musiikin tyylilaji 
| tyylilajin_nimi=Black metal
| alkuperä=[[heavy metal]]<br />[[thrash metal]]<br />[[death metal]]<br />[[hardcore punk]]<br />[[shock rock]]
| maa=[[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]]<br />[[Sveitsi]]<br />[[Ruotsi]]<br />[[Norja]]<br />[[Suomi]]
| aika=1980-luku <small>([[Black metalin ensimmäinen aalto|ensimmäinen aalto]])</small><br />1990-luku <small>([[Black metalin toinen aalto|toinen aalto]])</small>
| soittimia=[[sähkökitara]]<br />[[Bassokitara|sähköbasso]]<br />[[Rumpusetti|rummut]]<br />([[syntetisaattori]]) 
| kehittyneet_tyylilajit=[[blackened death metal]]<br />[[sinfoninen black metal]]<br />[[sotametalli]]<br />[[unblack metal]]<br />[[kansallissosialistinen black metal|NSBM]]<br />[[red and anarchist black metal|RABM]] [[DSBM]]<br />
}}
'''Black metal''' on [[Metallimusiikki|metallimusiikin]] suuntaus, joka sai alkunsa 1980-luvun alussa ja on kehittynyt nykyiseen muotoonsa lähinnä [[Norja]]ssa, [[Ruotsi]]ssa ja [[Suomi|Suomessa]] 1990-luvun alkupuolella. Black metalia soittavia yhtyeitä on runsaasti ympäri maailmaa, mutta tunnetuimmat ovat enimmäkseen kotoisin Pohjoismaista.

Black metal -yhtyeet pyrkivät luomaan synkän ja kylmän äänimaailman nopeatempoisilla ja kaoottisilla kappaleilla, josta matalat taajuudet on [[Miksaus|miksattu]] lähes kokonaan pois. [[Sähkökitara]]a soitetaan nopeana [[tremolo]]na, ja [[Rumpusetti|rummuissa]] käytetään nopeaa [[blast beat]] -tekniikkaa. [[Laulu]] on yleensä korkeaa [[Örinä|rääkynää]] ja eroaa [[death metal]]issa suositusta matalasta murinasta. Black metal -perinteeseen kuuluu myös tarkoituksellisen yksinkertainen [[Tuottaja (musiikki)|tuotanto]].

Tyylilajille ja erityisesti sanoituksille ominaista on äärimmäinen hyökkäävyys [[kristinusko]]a kohtaan, sen väitettyä [[kaksinaismoraali]]a kohtaan osoitettu viha sekä [[Saatananpalvonta|saatananpalvontaan]], [[okkultismi]]in ja [[Pakanuus|pakanauskontoihin]] viittaaminen. [[Saatana]] toimii black metal -sanoituksissa symbolina [[individualismi]]lle ja [[Elitismi|elitismille]] sekä kapinalle vallitsevia normeja vastaan. Joidenkin black metal -yhtyeiden sanoituksista uskonnolliset teemat puuttuvat, ja ne käsittelevät luonnon ja pimeyden kaltaisia aiheita.

[[Black metalin ensimmäinen aalto]] syntyi 1980-luvun alun [[thrash metal]] -yhtyeistä, ja sen merkittäviä edelläkävijöitä olivat [[Venom (yhtye)|Venom]], [[Bathory (yhtye)|Bathory]], [[Mercyful Fate]] ja [[Celtic Frost]]. [[Black metalin toinen aalto|Toinen aalto]] kehittyi 1980–1990-lukujen taitteessa, ja sen tärkeimmät yhtyeet olivat norjalaisia. Black metal tuli julkisuuteen erityisesti [[Mayhem (yhtye)|Mayhem]]- ja [[Burzum]]-yhtyeiden sekä niihin liittyneiden rikosten ja kuolemantapausten kautta. Vuosituhannen vaihteessa [[Dimmu Borgir]] ja [[Cradle of Filth]] saavuttivat huomattavaa suosiota aiempaa kaupallisemmalla musiikilla, joka yhdisti perinteiseen black metaliin [[Kosketinsoitin|kosketinsoittimet]] ja laulumelodiat.

== Historia ==

=== Tausta ===

[[Okkultismi]] oli 1960–1970-lukujen taitteen rock-muusikkojen parissa suosittua.<ref name="Patterson2">Patterson 2013, s. 2.</ref> Tuolloin perustettiin myös ensimmäiset [[heavy metal]] -yhtyeet.<ref name="Patterson1">Patterson 2013, s. 1.</ref>

[[Extreme metal|Äärimetallin]] tärkeimmät musiikilliset esikuvat olivat 1970-luvun yhtyeet [[Black Sabbath]], [[Judas Priest]] ja [[Motörhead]].<ref name="Patterson4">Patterson 2013, s. 4.</ref> Black Sabbath soitti synkkää ja painostavaa musiikkia, ja sen julkikuva ja sanoitukset olivat [[Goottilainen romaani|kauhuromantiikan]] innoittamia.<ref>Salmenpohja 2000, s. 41; Patterson 2013, s. 1–2.</ref> Judas Priest vei heavy metalia yhä nopeatempoisempaan suuntaan [[Bluesrock|blues-vaikutteiden]] jäädessä vähitellen pois. Yhtye oli vaikutusvaltainen myös ulkomusiikillisesti, ja jäsenten käyttämät nahkavaatteet, niitit ja ketjut tulivat monien black metal -muusikoiden suosioon.<ref name="Patterson4"/> Motörheadin musiikki sekoitti [[Rock and roll|rock & rollia]] [[punk]]iin ja oli nopeatempoista, karkeaa ja hyökkäävää.<ref name="Patterson4-5">Patterson 2013, s. 4–5.</ref>

Black metal -yhtyeiden suosimat kasvomaalaukset olivat yleisiä 1970-luvun [[Shock rock|kauhurockissa]]. [[Arthur Brown]] käytti [[corpse paint]] -tyyppistä meikkiä jo vuoden 1968 tienoilla, ja seuraavalla vuosikymmenellä kasvomaalauksia suosivat esimerkiksi [[Alice Cooper]], [[The Misfits]], [[The Damned]] ja [[Kiss]].<ref name="Patterson19">Patterson 2013, s. 19.</ref> Kissin näyttävä lavashow oli black metal -yhtyeille erityisen tärkeä esikuva. Monelle pohjoismaiselle muusikolle Kiss oli voimaperäisen mainonnan ansiosta ensikosketus metallimusiikkiin.<ref name="Patterson5"/>

Metallimusiikin lisäksi varhaiset black metal -yhtyeet ottivat vaikutteita 1970-luvun lopulla nousseesta [[punk rock]]ista, joka oli raskainta ja väkivaltaisinta siihen mennessä tehtyä musiikkia. [[Hardcore punk|Hardcore]] ja [[crust punk]] olivat tärkeitä esikuvia varhaisille [[Thrash metal|thrash]] ja [[death metal]] -yhtyeille.<ref name="Patterson5">Patterson 2013, s. 5.</ref>

=== Ensimmäinen aalto ===

{{Pääartikkeli|[[Black metalin ensimmäinen aalto]]}}

[[Tiedosto:Celtic Frost live at Tuska 2006 modified.jpg|pienois|pysty=1.4|vasen|[[Celtic Frost]] perustettiin 1984. Kuva vuoden 2006 [[Tuska|Tuska-festivaaleilta]].]]
Black metalin tärkeimmät ainekset löytyivät jo 1970-luvun yhtyeiltä, mutta vasta 1980-luvulla ne yhdistyivät suuntaukseksi, jota jälkeenpäin on alettu nimittää ”black metalin ensimmäiseksi aalloksi”. Ensimmäisen aallon yhtyeitä oli melko vähän, mutta niitä yhdisti perinteistä metallia raaempi musiikkityyli ja pelottava kuvasto. Black metalin ohella näillä yhtyeillä oli pysyvä vaikutus thrash- ja deathmetalliin.<ref name="Patterson5"/> Merkittävimpinä ensimmäisen aallon yhtyeinä pidetään englantilaista [[Venom (yhtye)|Venomia]], ruotsalaista [[Bathory (yhtye)|Bathoryä]], tanskalaista [[Mercyful Fate]]a ja sveitsiläistä [[Celtic Frost]]ia.<ref name="Sukupuu"/>

Newcastlessa 1979 perustettu Venom oli ensimmäinen avoimen ”saatanallinen” yhtye, joka saavutti merkittävää suosiota.<ref name="Salmenpohja42">Salmenpohja 2000, s. 42.</ref> Se oli myös ensimmäinen yhtye, joka kuvaili musiikkiaan sanaparilla ”black metal”, ja vuonna 1982 yhtye jopa julkaisi ''[[Black Metal (Venomin albumi)|Black Metal]]'' -nimisen albumin.<ref name="Patterson1" /> Yhtye oli siihenastisista rockyhtyeistä raskain, äänekkäin ja šokeeraavin.<ref name="Patterson5-6">Patterson 2013, s. 5–6.</ref> Meluisa äänimaailma, sahaavat kitarat, rytisevä basso, epäselvät rummut ja örisevä laulu olivat ennenkuulumaton yhdistelmä.<ref name="Patterson10-11">Patterson 2019, s. 10–11.</ref> Jäsenet omaksuivat okkultismiin viittaavat taiteilijanimet, mikä oli siihen aikaan harvinaista.<ref name="Patterson8-9">Patterson 2013, s. 8–9.</ref> Saatananpalvojaimago ei kuitenkaan ollut vakava yritys käsitellä hengellisiä teemoja,<ref name="Patterson10">Patterson 2013, s. 10.</ref> vaan tavoitteena oli erottautua valtavirran metallimusiikista,<ref name="Patterson1">Patterson 2013, s. 1.</ref> joka jäsenten mielestä oli kadottanut kapinallisuutensa.<ref name="Patterson8">Patterson 2013, s. 8.</ref> Saatana edusti yhtyeen sanoituksissa voimaa ja valtaa.<ref name="venomcollector"/>

Vuonna 1981 perustetun Mercyful Faten laulaja [[King Diamond]] oli luultavasti ensimmäinen metallimuusikko, joka kuului [[Saatanan kirkko]]on.<ref>Salmenpohja 2000, s. 42; Patterson 2013, s. 19–20.</ref> Hänet tunnetaan myös mustavalkoisesta kasvomaalauksestaan, joka innoitti myöhempien black metal -muusikoiden suosimia ''corpse paint'' -naamioita.<ref name="Patterson19" /> Sveitsissä 1982 perustettu [[Hellhammer (yhtye)|Hellhammer]]<ref name="Patterson36-46">Patterson 2013, s. 36–46.</ref> ja sen seuraajaksi 1984 perustettu Celtic Frost<ref name="Patterson36-46" /> veivät metallimusiikkia aiempaa taiteellisempaan ja teknisesti haastavampaan suuntaan.<ref name="Patterson47-57">Patterson 2013, s. 47–57.</ref>

Ruotsalainen Bathory määritteli musiikkityylin, [[Saundi|äänimaailman]] ja estetiikan, joita toisen aallon black metal sittemmin jäljitteli.<ref name="Patterson25">Patterson 2013, s. 25.</ref> Vuonna 1983 perustetun yhtyeen julkisuuskuva salaperäinen,<ref name="Patterson25"/> tempot nopeita,<ref name="Patterson26">Patterson 2013, s. 26.</ref> sanoitukset saatanallisia ja albumien äänimaailma kylmä ja epäselvä.<ref name="Patterson25"/> Keulahahmo [[Quorthon|Thomas ”Quorthon” Forsberg]]in laulu oli raakaa korinaa,<ref name="Patterson27">Patterson 2013, s. 27.</ref> ja usein hän soitti albumeilla kaikkia soittimia itse.<ref name="Patterson28-29"/> [[Under the Sign of the Black Mark|Vuodesta 1987 lähtien]] Bathory alkoi tehdä aiempaa tunnelmallisempia sävellyksiä, joita toisinaan säestettiin [[syntetisaattori]]lla.<ref name="Patterson32-34">Patterson 2013, s. 32–34.</ref> Forsbergistä tuli esikuva myös yhden muusikon yhtyeille, jotka ovat black metal -piireissä melko yleisiä.<ref name="Patterson28-29">Patterson 2013, s. 28–29.</ref>

Ensimmäisen aallon hiipuessa nousi esiin black- ja thrash metalia yhdistelleitä yhtyeitä.<ref name="Patterson58-59">Patterson 2013, s. 58–59.</ref> Suuntauksen vaikutusvaltaisimmat yhtyeet tulivat Saksasta ja Etelä-Amerikasta. Saksalaisista black thrash -yhtyeistä merkittävimpiä olivat 1982 perustetut [[Sodom]], [[Kreator]] ja [[Destruction]].<ref>Patterson 2013, s. 59–64.</ref> Etelä-Amerikassa rienaavia sanoituksia viljelivät esimerkiksi brasilialaiset [[Sepultura]],<ref name="Patterson68">Patterson 2013, s. 68.</ref> [[Vulcano (yhtye)|Vulcano]]<ref name="Patterson66-67">Patterson 2013, s. 66–67.</ref> ja [[Sarcófago]]. Black metalin kannalta vaikutusvaltaisin oli Sarcófago, jonka esikoisalbumin ''[[I.N.R.I.]]'' (1987) erikoispiirteenä ovat rumpali D. D. Crazyn nopeatempoiset [[blast beat]]it. Myös yhtyeen ulkomuoto – piikit, panosvyöt, [[Pietarinristi|väärinpäin käännetyt ristit]] ja kasvomaalaukset – innoitti toisen aallon yhtyeitä.<ref name="Patterson67-68">Patterson 2013, s. 67–68.</ref>

Thrash metal oli suosittua myös Pohjois-Amerikassa. Yhdysvaltalaista [[Slayer]]ia ei pidetä varsinaisena black metalina, mutta sen hyökkäävä musiikki ja sanoitukset innoittivat lajityypin myöhempiä edustajia. Huomionarvoisesti Slayerin laulaja [[Tom Araya]] on avoimesti [[Katolinen kirkko|katolinen]].<ref name="Patterson65-66">Patterson 2013, s. 65–66.</ref> Kanadalaiset [[Blasphemy]] ja Conqueror tunnetaan [[sotametalli]]n (''war metal'') perustajina.<ref name="Kelly2012"/> Uudemmista black thrash -yhtyeistä tunnetuimpia ovat ruotsalaiset [[Bestial Mockery]] ja [[Nifelheim]], norjalaiset [[Aura Noir]] ja [[Vulture Lord]], australialaiset [[Deströyer 666]] ja [[Gospel of the Horns]] sekä japanilaiset [[Abigail (yhtye)|Abigail]] ja [[Sabbat]].<ref name="Patterson68"/>

Alagenrejen välille ei vielä 1980-luvulla tehty tarkkaa eroa,<ref name="25:57"/> joten ”thrash metalin”, ”death metalin” ja ”black metalin” kaltaisia nimityksiä käytettiin ristiin.<ref name="22.47"/> Eri puolilla maailmaa toimi pieni joukko äärimetallin harrastajia, jotka pitivät yhteyttä kirjeitse ja [[Kasettitreidaus|kasettivaihdon]] kautta.<ref name="Patterson78-79">Patterson 2013, s. 78–79, 149–150.</ref> Monet heistä kuuntelivat myös punkia. Olennaista oli musiikin äärimmäisyys.<ref name="25:57"/> Monet Norjan<ref name="Moynihan11&12">Moynihan 1998, luvut 11 ja 12.</ref> ja Ruotsin äärimetalliyhtyeet aloittivat death metalilla ennen kuin siirtyivät black metaliin.<ref name="Marduk"/><ref name="Dissection"/> Yhdysvaltalaisen death metal -yhtye [[Necrophagia]]n<ref name="Necrophagia"/> laulaja [[Frank Pucci|Frank ”Killjoy” Pucci]] innoitti black metalin laulutyyliä, jolle ominaista on korkea tai jopa kimeä rääkyminen.<ref name="26.30"/>

Vuosikymmenen taitteessa ilmaantui joukko uudenlaista black metalia esittäneitä yhtyeitä. Edeltäjistään poiketen ne eivät soittotaitojen karttuessa luopuneet raa’asta ja okkulttisesta tyylistä, vaan siitä tuli pysyvä osa itseilmaisua.<ref name="Patterson69">Patterson 2013, s. 69.</ref> Sveitsiläinen [[Samael (yhtye)|Samael]] perustettiin ensimmäisen aallon yhtyeiden innoittamana 1987. Samaelin myötä black metal luopui thrash- tai death metal -vaikutteista.<ref name="Patterson77">Patterson 2013, s. 77.</ref> Myöhemmin yhtye laajensi tyyliään [[industrial]]in, [[Elektroninen musiikki|elektronisen musiikin]] ja [[Goottimetalli|goottimetallin]] suuntaan.<ref name="Samael"/> Kreikassa syntyi vuosikymmenen vaihteessa elinvoimainen black metal -alakulttuuri, jonka tunnetuin yhtye on [[Rotting Christ]].<ref name="Patterson85-92">Patterson 2013, s. 85–92.</ref> Itä-Euroopassa black metal kukoisti maanalaisena jo ennen itäblokin hajoamista. Merkittäviä yhtyeitä olivat unkarilainen [[Tormentor]] ja tšekkiläinen [[Master’s Hammer]].<ref name="Patterson93-106">Patterson 2013, s. 93–106.</ref> Suuntaus kasvoi vähitellen maailmanlaajuiseksi. Yhdysvaltain ja Suomen ensimmäiset black metal -yhtyeet perustettiin 1980-luvun lopussa.<ref name="Patterson107-126">Patterson 2013, s. 107–126.</ref>

=== Toinen aalto ===

{{Pääartikkeli|[[Black metalin toinen aalto]]}}

[[Tiedosto:Mayhem Glasgow Barfly 2004.jpg|pienois|Norjalainen [[Mayhem (yhtye)|Mayhem]] Glasgow’ssa vuonna 2004. Mayhem on yksi yhtyeistä, joka on saanut mainetta kyseenalaisen lavaesiintymisensä vuoksi.]]
[[Tiedosto:Helvete Oslo - black metal graffiti.jpg|pienois|Seinäkirjoitus Helvete-levykaupan kellarissa. Oslossa sijainnut Helvete oli black metal -harrastajille tärkeä kokoontumispaikka.]]
Black metalin toinen aalto käynnistyi vuoden 1990 tienoilla.<ref name="Sukupuu"/> Kaupallistuneelle 1980-luvun heavy metalille vastareaktiona syntynyt suuntaus<ref name="NewHumanist"/> määritteli black metalin sekä musiikillisesti että ideologisesti.<ref name="Ammirato"/> Dayal Pattersonin (2013) mukaan koko genre syntyi uudelleen. Toinen aalto sai 1990-luvun alussa laajaa valtavirran näkyvyyttä ja vakiinnutti asemansa osana metallimusiikin kirjoa.<ref>Patterson 2013, s. ix, 1, 147–158.</ref> Black metalin tunnetuimmat yhtyeet olivat norjalaisia,<ref>Dunn (2005) samaistaa toisen aallon ja norjalaisen black metalin niin vahvasti, että jopa luonnehtii brittiläisen [[Cradle of Filth|Cradle of Filthin]] musiikkia ”norjalaiseksi black metaliksi”.</ref> ja [[Keith Kahn-Harris]]in mukaan Norja on vielä 2000-luvullakin pysynyt ”black metalin henkisenä kotimaana”.<ref name="NewHumanist"/>

Toisen aallon yhtyeet käyttivät musiikissaan voimakkaita tehokeinoja: kitaran keski- ja alarekisteri oli [[Miksaus|miksattu]] kuulumattomiin, laulu oli raa’an kuuloista örinää ja äänimaailma karkea ja kylmä.<ref name="Kahn-Harris4-5">Kahn-Harris 2007, s. 4–5.</ref> Saatananpalvonnan ja [[kristinusko]]n pilkkaamisen lisäksi toinen aalto korosti Pohjoismaiden perinteisiä uskontoja ja luontoa. Suuntauksen arvomaailma oli [[Individualismi|individualistinen]] ja [[Elitismi|elitistinen]], usein myös [[Sosiaalidarvinismi|sosiaalidarvinistinen]] ja [[äärioikeisto]]lainen.<ref name="NewHumanist"/> Toisen aallon yhtyeet ottivat black metalin teemat aiempaa vakavammin.<ref name="Kahn-Harris38">Kahn-Harris 2007, s. 38.</ref> Niiden jäsenet tekivät rikoksia ja yllyttivät muita samaan.<ref name="Kahn-Harris45-46">Kahn-Harris, s. 45–46.</ref> 

Norjalaisen black metalin merkittävimpänä yhtyeenä pidetään Oslossa 1984 perustettua [[Mayhem (yhtye)|Mayhemiä]],<ref name="Mayhem"/> jonka julkaisut ''[[Deathcrush]]'' (1987), ''[[Live in Leipzig]]'' (1993) ja ''[[De Mysteriis Dom Sathanas]]'' (1994) luetaan lajityypin varhaisiin klassikoihin.<ref name="Ammirato2"/> Kitaristi [[Euronymous|Øystein ”Euronymous” Aarseth]] ihaili suuresti Venomia ja alkoi kehittää black metal -käsitteen ympärille musiikkityyliä ja alakulttuuria.<ref name="Patterson149-150">Patterson 2013, s. 149–150.</ref> Hänen kannustamanaan monet death metal -yhtyeet (esimerkiksi [[Emperor (yhtye)|Emperor]], [[Darkthrone]] ja [[Immortal]]) siirtyivät black metaliin.<ref name="Moynihan11&12"/> Lajityypin ympärille syntyi innokasta [[fanzine]]-toimintaa, ja 1990-luvun alussa norjalaisyhtyeet saattoivat antaa jopa kymmenkunta haastattelua päivässä.<ref name="Salmenpohja46">Salmenpohja 2000, s. 46.</ref> Aarsethin perustamasta Helvete-levykaupasta tuli black metal -harrastajien kokoontumispaikka.<ref name="Patterson147-180">Patterson 2013, s. 147–180.</ref>

Mayhem nousi kansainväliseen julkisuuteen yhtyeeseen liittyneiden rikosten ja kuolemantapausten myötä.<ref name="Mayhem"/><ref name="M&S92-953">Moynihan & Søderlind 1998, s. 92–95, 345–347.</ref> Masennuksesta kärsinyt laulaja [[Per Ohlin|Per ”Dead” Ohlin]] teki itsemurhan 1991, mitä Aarseth käytti yhtyeensä ja ideologiansa mainostamiseen.<ref name="Patterson148-149">Patterson 2013, s. 148–149.</ref> Julkisuudessa Aarseth antoi itsestään kuvan synkkänä [[ihmisviha]]ajana, joka palvoi Saatanaa ja johti [[Kultti|kultinkaltaista]] [[Terrorismi|terroristijärjestöä]].<ref name="Patterson147-180"/> Ystäviensä seurassa hän käyttäytyi normaalisti, mutta teini-ikäisille ihailijoilleen hän esitti äärimmäisiä ja ehdottomia mielipiteitä.<ref>Salmenpohja 2000, s. 49; Patterson 2013, s. 96, 155.</ref> Nuoret miehet yrittivät tehdä vaikutuksen toisiinsa, mikä lopulta johti sanoista tekoihin.<ref name="Godfrey"/> Vuosina 1992–1998 poltettiin jopa 50 kirkkoa ja lukuisat black metal -muusikot syyllistyivät törkeisiin väkivaltarikoksiin.<ref name="Kahn-Harris45-46"/> Tulipalojen sammutuksessa kuoli ainakin yksi palomies.<ref name="Grude">Grude 1998.</ref>

Erityisesti teini-ikäinen [[Varg Vikernes]] saavutti mainetta tuhopoltoillaan. Hän jopa käytti [[Fantoftin sauvakirkko|Fantoftin sauvakirkon]] raunioita esittävää valokuvaa [[Burzum|Burzum-yhtyeensä]] vuonna 1992 julkaistun [[Aske|''Aske''-EP:n]] kansikuvana.<ref name="Patterson161">Patterson 2013, s. 161.</ref> Vikernes nousi toiseksi black metal -alakulttuurin johtohahmoksi, kun taas Aarsethin auktoriteetti kärsi, koska hän ei paria poikkeusta lukuun ottamatta itse sekaantunut rikoksiin.<ref name="Patterson147-180"/> Aarseth ja Vikernes olivat myös ideologiasta erimielisiä: Aarseth oli kiinnostunut [[kommunismi]]sta ja saatananpalvonnasta,<ref>Patterson 2013, s. 174, 281, 367, 376.</ref> kun taas Vikernes tunsi vetoa pakanuuteen ja äärioikeistoon.<ref>Moynihan & Søderlind 1998, s. 158–163, 164; Patterson 2013, s. 174.</ref> Riidat kärjistyivät lopulta niin, että Aarseth uhkasi tappaa Vikernesin.<ref name="Patterson174">Patterson 2013, s. 174.</ref> Katteettomat tappouhkaukset olivat Norjan black metal -piireissä tosin muutenkin yleisiä.<ref name="Salmenpohja71">Salmenpohja 2000, s. 71.</ref> Kesällä 1993 Vikernes murhasi Aarsethin. Teon motiivista on esitetty monenlaisia arvioita.<ref name="Vikernes"/>

Toinen huomiota herättänyt murha tapahtui 1992, kun Emperorin rumpali [[Bård Eithun|Bård ”Faust” Eithun]] puukotti itselleen tuntemattoman homoseksuaalin. Ilmeisesti surmatyö tapahtui hetken mielijohteesta. Eithun oli tapahtuneesta järkyttynyt ja olisi halunnut tunnustaa tekonsa poliisille, mutta Aarseth suostutteli hänet väittämään, että kyseessä oli harkittu teko, jota motivoi tappamisen halu.<ref name="Patterson166-178">Patterson 2013, s. 166–178.</ref> Ruotsalaisen [[Dissection]]-yhtyeen Jon Nödtveit tuomittiin 1998 avunannosta murhaan. Uhri oli algerialainen homoseksuaali, mutta mahdollinen [[viharikos]]motiivi jäi epäselväksi.<ref name="Kahn-Harris46"/>

Black metalista käyty julkinen keskustelu oli kiihkeimmillään 1990-luvun lopulla, jolloin median mielenkiinto keskittyi muutamaan näkyvimpään yhtyeeseen ja muusikkoon. Uutisointi oli usein harhaanjohtavaa eikä kyseenalaistanut haastateltujen black metal -muusikkojen yliampuvia väitteitä.<ref name="Nimetön-1ž7t8-1">Moynihan & Søderlind 1998, s. 96–98; Patterson 2013, s. x.</ref> Black metal -piireissä rikoksiin suhtauduttiin ristiriitaisesti. Erityisesti Norjan ulkopuolella väkivallanteot tuomittiin, vaikka black metalin estetiikkaa sinänsä ihailtiin.<ref name="Salmenpohja51-523">Salmenpohja 2000, s. 51–52.</ref> Monet ensimmäisen aallon muusikot tekivät pesäeroa koko lajityyppiin ja pilkkasivat norjalaisten toimintaa ja musiikkia.<ref>Christe 2006, s. 326–327; Patterson 2013, s. 55.</ref><ref name="King"/> Esiintyi kuitenkin myös rikoksia ihannoivia ja niihin yllyttäviä kannanottoja.<ref name="Salmenpohja51-523"/> Vankilatuomioiden ja kuolemantapausten myötä monen norjalaisyhtyeen toiminta laamantui pitkäksi aikaa.<ref name="Krovatin"/>

Vuosikymmenen puolivälissä perustettiin medianäkyvyyden innoittamana lukuisia uusia black metal -yhtyeitä.<ref>Moynihan & Søderlind 1998, s. 126.</ref> Äänitteitä julkaistiin maailmanlaajuisesti kuukausittain arviolta 80–100, ja suosituimpien myyntiluvut liikkuivat muutamassa tuhannessa kappaleessa.<ref name="Salmenpohja49"/> Blasphemy teki vuonna 1993 ''Fuck Christ'' -kiertueen lämmittelijöinään Rotting Christ ja Immortal. Tanskassa, Alankomaissa, Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa vieraillutta kiertuetta pidetään ensimmäisenä toisen aallon black metal -kiertueena.<ref name="Patterson73-74">Patterson 2013, s. 73–74.</ref> Merkittävää kaupallista potentiaalia black metalilla ei vielä ollut.<ref name="Salmenpohja46"/>

=== Kolmas aalto ===

[[Kuva:DimmuBorgirTuska2005.jpg|pienois|[[Sinfoninen black metal|Sinfonista black metalia]] esittävän [[Dimmu Borgir]]in suosio teki black metalista lähes valtavirtaa.|vasen]]
Väkivaltaiset tapahtumat loivat black metalille maineen äärimmäisenä musiikinlajina. Monien silmissä rikokset oikeuttivat lajityyppiä leimanneen saatanallisen kuvaston ja pahuuden, kun ulkomusiikilliset teot vastasivat sanoitusten ja imagon antamaa viestiä. Tuoreemmat black metal -yhtyeet ovat loitontuneet varhaisten norjalaisyhtyeiden aatteista ja ulkomusiikillisesta toiminnasta. Väkivallan leima on kuitenkin seurannut genreä ja sitä on ollut mahdollista hyödyntää kaupallisesti, kun itse musiikki on muuttunut salonkikelpoisemmaksi.<ref name="Salmenpohja46-50">Salmenpohja 2000, s. 46–50.</ref>

Yleisimmin black metalista erotetaan ensimmäinen ja toinen aalto.<ref name="MasterClass"/> Toisinaan puhutaan kolmannesta aallosta, jolla viitataan vuosituhannen taitteessa tapahtuneeseen monipuolistumiseen. Varhaista black metalia leimasi voimakas jako ”meihin ja muihin”, mutta kolmannen aallon myötä ideologinen puhdasoppisuus karisi. Black metal alkoi ottaa vaikutteita melodisemmista tyylilajeista, soittoteknisen osaamisen arvostus nousi ja äänitysstudion mahdollisuuksia hyödynnettiin aiempaa vapaammin. Musiikki tavoitti yhä laajemman yleisön, ja nykyään black metalia kuuntelevat muutkin kuin [[hevari]]t.<ref name="Ammirato"/>

Black metalin ympärille alkoi vuosituhannen vaihteessa syntyä merkittävää liiketoimintaa. Norjalainen [[Dimmu Borgir]] oli vuoteen 2000 mennessä yltänyt arviolta 400 000 kappaleen levymyyntiin, ja englantilainen [[Cradle of Filth]] oli vielä suositumpi. Kumpikin esitti perinteistä black metalia valtavirtaisempaa musiikkia.<ref name="Salmenpohja50">Salmenpohja 2000, s. 50.</ref> Dimmu Borgir otti vaikutteita [[Taidemusiikki|klassisesta musiikista]] ja [[ooppera]]sta ja yhtyeen äänimaailma lainasi [[industrial]]in piirteitä. Vuoden 2003 albumilla ''[[Death Cult Armageddon]]'' yhtyettä säesti [[Prahan filharmoninen orkesteri]].<ref name="Dimmu Borgir"/> Cradle of Filth haki vaikutteita [[Sinfoninen metalli|sinfonisesta]]- ja [[goottimetalli]]sta.<ref name="CoF"/> Norjalaisen ''Faro Journalenin'' toimittaja Asbjørn Slettemark arvioi, että 1990-luvun lopulla black metal oli ”hilkulla tulla ''todella'' isoksi kansainvälisen kiinnostuksen myötä. Jos olisi löytynyt lisää Dimmu Borgirin tai [[The Kovenant|Kovenantin]] kaltaisia bändejä, black metalista olisi hyvin voinut tulla jälleen uusi esimerkki [[underground]]ista mainstreamiksi nousseesta musiikkityylistä.”<ref name="Salmenpohja50"/>

Black metaliin kytkeytyviä rikoksia on noussut julkisuuteen vielä 2000-luvun puolellakin. [[Gorgoroth]]in laulaja [[Gaahl|Kristian ”Gaahl” Espedal]] tuomittiin pahoinpitelystä vuonna 2005. Rikoksia tehtiin myös Pohjoismaiden ulkopuolella. Pohjoismaiden rikoksissa poikkeuksellista on se, että niihin syyllistyneet ovat usein olleet black metal -piirien tunnetuimpia jäseniä.<ref name="Kahn-Harris46">Kahn-Harris 2007, s. 46.</ref>

Käytännössä black metal -alakulttuuri valtavirtaistui ja keskiluokkaistui 2000-luvun ensikymmenelle mennessä.<ref name="Selzer82-83"/> Myös tiedotusvälineiden suhtautuminen muuttui, kun black metal -muusikoiden harrastamaa provosointia ja liioittelua alettiin tarkastella lähdekriittisemmin eikä heidän väitteitään enää toisteltu tiedotusvälineissä sellaisinaan.<ref name="Nimetön-1ž7t8-1"/> Brittiläisen Venomin keulahahmo Cronos pohdiskeli ilmapiirin muutosta:<ref name="Klemi"/>

{{sitaatti|Kyllähän ennen olimme sensuurin hampaissa, mutta emme enää. Nyt tämä on vain äärimmäistä musiikkia, ei muuta. Meillä on lapsia, olemme itse aikuisia, ja ihmiset ovat kaiketi ymmärtäneet tämän. Me emme polta kirkkoja tai tapa ihmisiä. Päinvastoin, me olemme nykyään suuren vastuun kantajia, sillä Venomhan työllistää managereita, roudareita ja muuta porukkaa. Äärimusiikki voi siis nykyään olla ihmiselle ura ja tulonlähde.|Conrad ”Cronos” Lant, 2007}}

Lajityyppi kukoisti varsinkin Pohjoismaissa, missä kulttuuri ja nuorten harrastetoiminta sai merkittävää taloudellista tukea valtiolta ja järjestöiltä. Keith Kahn-Harrisin (2007) mukaan on ”herkullista ironiaa”, että juuri näissä [[Sosiaalidemokratia|sosiaalidemokraattisissa]] valtioissa tehtiin ”väkivaltaista, järjestelmän vastaista musiikkia”. Norjan 1990-luvun black metal oli yritys irtautua tästä ristiriidasta ja olla ”täysin kumouksellinen”, mutta muutamaa vuotta myöhemmin tilanne oli jo palannut entiselleen. Black metal -muusikot tekivät epätavallista musiikkia, mutta elivät muutoin tavallista elämää.<ref name="Selzer82-83">Selzer 2007, s. 82–83.</ref>

Vuonna 2018 ilmestyi näytelmäelokuva ''[[Lords of Chaos]]'', joka kertoo Aarsethin ja muiden Mayhemin jäsenten vaiheista. Elokuva sai enimmäkseen myönteisiä arvioita kriitikoilta,<ref name="RT"/> mutta monet elokuvan esittämät henkilöt ovat kritisoineet sitä ja väittäneet sen vääristelevän historiaa.<ref name="DailyHive"/> Seuraavina kuukausina eri puolilla maailmaa tapahtui viisi tuhopolttoa, joiden kohteeksi valikoitui kirkkoja ja seurakuntataloja. Metallimusiikkilehti ''[[Kerrang!]]'' pohdiskeli, oliko elokuva mahdollisesti innoittanut tuhopolttoja: ”Loppujen lopuksi kaikki sankarit kuolivat, joutuivat vankilaan tai ryhtyivät rasistisiksi [[Neofolk|folkmuusikoiksi]]. Kun metallifani polttaa kirkon, se kertoo vain siitä, ettei hän oppinut mitään tarinasta musiikin taustalla.”<ref name="Krovatin"/>

=== Suomessa ===

[[Tiedosto:Barathrum - Jalometalli 2008 - Demonos Sova 02.jpg|pienois|pysty|[[Barathrum]] on saavuttanut mainetta myös black metal -piirien ulkopuolella.<ref name="Helenius"/> Kuvassa [[Janne Sova|Janne ”Demonos” Sova]] [[Jalometalli Festival|Jalometalli-festivaaleilla]] 2008.]]
Suomessa alkoi olla black metalin harrastajia 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun puolivälissä se oli jo laajahko ja tunnettukin alakulttuuri.<ref name="Säppi16">Säppi 2007, s. 16.</ref> Suomen black metal -yhtyeistä maineikkain lienee Beherit, jolla on ollut vankkaa kulttisuosiota.<ref name="The Oath of Black Blood"/><ref name="Patterson117">Patterson 2013, s. 117.</ref> Vuonna 1989 perustettu yhtye oli myös yksi ensimmäisistä, ja sen pelkistetty tyyli oli eräs toisen aallon black metalin esikuvista.<ref>Säppi 2007, s. 16; Patterson 2013, s. 117.</ref> Myös vuonna 1990 perustetut [[Impaled Nazarene]] ja [[Barathrum]] ovat tunnettuja,<ref name="Nikula72"/> ja Impaled Nazarene on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut black metal -yhtye.<ref name="Säppi16"/> Yhtyeen laulaja [[Mika Luttinen]] on kertonut esikuvistaan:<ref name="Nikula72">Nikula 2002, s. 72.</ref>

{{sitaatti|Silloin ku me alettiin vetää tätä meidän systeemii, ei Suomessa ollu oikeestaan ku Beherit, Barathrum ja me ku teki tätä tällaisella paineella. – – Meillä oli [[Sepultura]]n [[Morbid Visions|eka levy]] ja Sarcófago. Brasilian skene oli tärkee vaikuttaja, ja sitä mikä erotti meitä muista oli, et osa meidän bändistä kuunteli punkkia.|Mika Luttinen}}

Suomen ja Norjan black metal -piirien välille syntyi 1990-luvun alussa riitoja. Vuonna 1995 julkaistun fanzinen mukaan kiista sai alkunsa Beheritin [[Marko Laiho|Marko ”Nuclear Holocausto” Laihon]] pilasoitoista, mutta Laihon mukaan syytös on perätön.<ref name="Patterson122">Patterson 2013, s. 122.</ref> Mayhemin Øystein Aarsethin huhuttiin lähettäneen tappouhkauksia Impaled Nazarenen jäsenille, mutta Aarsethin mukaan joku muu oli tehnyt näin hänen nimissään.<ref name="Lahdenperä"/> Aarseth ja Luttinen sopivat riitansa 1993.<ref name="Patterson122"/> Varg Vikernes sen sijaan ilmoitti, ettei Suomesta tule yhtäkään aitoa black metal -yhtyettä.<ref name="Lahdenperä"/>

Suomen tunnetuin black metaliin liitetty rikos tapahtui 1998, kun joukko hyvinkääläisiä black metal -harrastajia [[Hyvinkään paloittelusurma|surmasi ja silpoi ystävänsä]] pitkän juopottelun päätteeksi. Oikeudessa ei löytynyt näyttöä siitä, että teolla olisi ollut yhteyttä [[saatananpalvonta]]an. Suomessa [[Kirkon tuhopoltto|kirkonpolttoja]] ei merkittävässä määrin esiintynyt, ja tiedotusvälineiden mielenkiinto kohdistui hautojen häpäisyihin, joista syytettiin saatananpalvojia.<ref>Hjelm 2016, s. 476.</ref> Vuonna 2006 black metal nousi hetkeksi julkisuuteen, kun kävi ilmi, että [[Porvoon tuomiokirkko|Porvoon kirkon]] tuhopolttaja oli genrestä kiinnostunut.<ref name="Piruparat"/> Black metaliin viitataan toisinaan Suomessa nimityksellä ”kirkonpolttohevi”.<ref name="Värtö"/><ref name="kirkkojakaupunki"/><ref name="Aalto"/>

== Erityispiirteet ==

=== Musiikin teoria ===
{{Ääninäytelaatikko
| otsikko=Musiikkinäytteet

| tiedosto=Hellhammer - Messiah OGG.ogg
| nimi=Hellhammer: ”Messiah” (''Satanic Rites'', 1983)
| kuvaus=Ensimmäisen aallon black metal -yhtyeet tunnettiin heikosta soittotaidosta, huonosta äänenlaadusta ja karjuvasta laulusta.<ref>Kahn-Harris 2007, s. 31; Säppi 2007, s. 16.</ref> [[Hellhammer (yhtye)|Hellhammerin]] ”[[Satanic Rites|Messiah]]” on yksinkertainen ja riisuttu sävellys. [[Riffi]]ssä on vain kaksi säveltä, jotka ovat [[puolisävelaskel]]en päässä toisistaan, mikä on perinteisten länsimaisten asteikkojen pienin mahdollinen välimatka. Kertosäkeessä on neljä perättäistä säveltä, joista kukin puolisävelaskelen edellistä matalampi. Väliosassa soitetaan säkeistöjen pohjana toimivaa E-nuottia ja [[Intervalli|septimiä]] siitä ylöspäin; jos jälkimmäisen soittaisi [[oktaavi]]a matalammalta, kyse olisi jälleen puolisävelaskelesta.<ref name="Jones"/>
| tiedosto2=Darkthrone - Transilvanian Hunger OGG.ogg
| nimi2=Darkthrone: ”Transilvanian Hunger” (''Transilvanian Hunger'', 1994)
| kuvaus2=Norjalainen [[Darkthrone]] on toisen aallon yhtyeistä suosituimpia ja arvostetuimpia.<ref name="Darkthrone"/> ”[[Transilvanian Hunger]]” on yhtyeelle tyypillinen hypnoottinen kappale, jonka [[lo-fi]]-äänimaailma on kylmä ja riitasointuinen.<ref name="Patterson201">Patterson 2013, s. 201.</ref> Nopeatempoinen [[blast beat]] -rumpujensoitto säestää säröisiä, itseään toistavia kitaramelodioita,<ref name="Transilvanian Hunger"/> jotka soitetaan [[tremolo]]na, ja laulu on korkeaa ja karkeaa.<ref name="Patterson200">Patterson 2013, s. 200.</ref>

| tiedosto3=Dimmu Borgir - Progenies of the Great Apocalypse OGG.ogg
| nimi3=Dimmu Borgir: ”Progenies of the Great Apocalypse” (''Death Cult Armageddon'', 2003)
| kuvaus3=[[Dimmu Borgir]]in kaltaiset sinfoniset black metal -yhtyeet nostivat genren valtavirtasuosioon.<ref>Salmenpohja 2000, s. 33, 50.</ref> ''[[Death Cult Armageddon]]illa'' yhtyettä säestää [[Prahan filharmoninen orkesteri]]. Albumi yhdistää vaikutteita black, [[Death metal|death]], [[Thrash metal|thrash]] ja [[industrial metal]]ista, ja orkesteriosuudet luovat mahtipontista tunnelmaa nopeatempoisen äärimetallin ympärille.<ref name="DCA AllMusic"/> ''[[Soundi]]''-lehden aikalaisarvion mukaan ''Death Cult Armageddon'' todistaa, ”miten perinteikkäistä kappaleista voidaan kasvattaa uljaita black metalin merkkipaaluja panostamalla pienten yksityiskohtien ja nyanssien sijoittamiseen oikeille paikoilleen.”<ref name="DCA Soundi"/>
}}

Black metalin yleisimpiä soittimia ovat [[sähkökitara]], [[bassokitara]] ja [[rumpusetti]].<ref name="MasterClass"/> Osa yhtyeistä käyttää erilaisia [[Kosketinsoitin|kosketinsoittimia]]<ref name="Kahn-Harris33">Kahn-Harris 2007, s. 33.</ref> tai jopa [[orkesteri]]säestystä.<ref name="Dimmu Borgir"/> Äänenlaatu on usein tahallisen huono,<ref name="Kahn-Harris4-5"/> ja painostavaa tunnelmaa pidetään teknistä taituruutta tärkeämpänä. Varhaiset black metal -yhtyeet äänittivät pienellä budjetilla, mutta myös lajityypin modernit yhtyeet pyrkivät tietoisesti erottautumaan valtavirran populaarimusiikista.<ref name="MasterClass"/> Laulu on säröistä ja epämelodista. Siinä missä death metal suosii matalaa [[Örinälaulu|murinaa]], black metal -laulajat yleensä rääkyvät korkealta.<ref name="Kahn-Harris32">Kahn-Harris 2007, s. 32.</ref><ref name="MasterClass"/>

Kitaraa soitetaan voimakkaan [[Särö (kitara)|säröefektin]] läpi. Monista muista metallimusiikin suuntauksista poiketen black metalissa ei yleensä viritetä kitaroita alavireeseen, vaan niitä pikemminkin soitetaan varsin korkealta. Miksauksessa korkeat äänet korostuvat keski- ja alarekisterin kustannuksella. Valtavirran metallista poiketen kitarasooloja on vähän ja ne ovat yleensä lyhyitä. Jotkut yhtyeet eivät soita lainkaan sooloja.<ref name="Kahn-Harris31-32">Kahn-Harris 2007, s. 31–32.</ref> Norjalaisessa black metalissa suositaan [[voimasointu]]jen sijaan kuuden kielen sointuja.<ref name="Mudrian184">Mudrian 2009, s. 184.</ref> Usein kitarasoundi on tahallisen epäselvä, mutta hallitsematonta kiertoääntä enimmäkseen vältetään.<ref name="Kahn-Harris31-32"/>

Perinteisestä [[blues]]pohjaisesta metallimusiikista poiketen black metalista on riisuttu lähes kaikki vaikutteet [[Afroamerikkalainen musiikki|afroamerikkalaisesta musiikista]].<ref>Kahn-Harris 2007, s. 30, 33.</ref> [[Synkooppi|Synkooppeja]] ja muita tanssimusiikin [[Rytmi|rytmejä]] käytetään hyvin vähän.<ref name="Kahn-Harris33"/> Kappalerakenteet ovat kaoottisia, ja niissä vältetään tietoisesti perinteisen rockmusiikin kaavoja.<ref name="Säppi16"/> Kappaleet koostuvat peräkkäisistä [[Riffi|riffeistä]]; [[Harmonia (musiikki)|harmonian]] ja [[melodia]]n merkitys on pieni. Valtavirran popmusiikille tyypillinen, [[Kadenssi (musiikki)|kadensseihin]] pohjautuva jännitteen rakentuminen ja purkautuminen on äärimetallissa harvinaista, samoin [[Improvisointi|improvisaatio]].<ref name="Kahn-Harris33"/> Yleisimmin käytetyt sävellajit ovat [[fryyginen]] ja [[lokrinen]]. Eurooppalaisessa musiikkiperinteessä ne yhdistetään synkkään tunnelmaan ja vaaraan, ja ne ovat äärimetallin ulkopuolella melko harvinaisia. Lokrinen asteikko sisältää niin kutsutun [[Tritonus|tritonuksen]] eli ”paholaisen intervallin”. Fryyginen asteikko yhdistyy mielikuvissa [[Orientti|itämaihin]].<ref name="Kahn-Harris31">Kahn-Harris 2007, s. 31.</ref>

Tempo on yleensä hyvin nopea, usein noin 150–250 iskua minuutissa.<ref name="Kahn-Harris32-33">Kahn-Harris 2007, s. 32–33.</ref> Rummuissa hyödynnetään [[Tuplabasari|tuplabasarikomppeja]], [[Blast beat|blast beateja]] sekä [[trioli]]pohjaisia muunnelmia.<ref name="Säppi16"/> Nopeutta painottava soittotekniikka vaatii huomattavaa fyysistä voimaa.<ref name="MasterClass"/> Blast beat -rumputekniikalla soitetaan 300–400 iskua minuutissa, toisinaan vielä nopeammin. Kitaristi soittaa usein [[tremolo]]a, jonka tempo voi olla jopa 500–600 iskua minuutissa rumpalin säestäessä hitaammalla soitolla. Yli 200 [[BPM|BPM:n]] tempossa vauhdin tuntu katoaa kappaleesta, ja se kuulostaa samaan aikaan sekä nopealta että hitaalta.<ref name="Kahn-Harris32-33"/>

=== Tyylilajin kehitys ===

Varhaisten äärimetalliyhtyeiden jäsenet olivat usein amatöörimäisiä soittajia, ja esimerkiksi Venom ja Hellhammer-yhtye tunnetaan kehnosta soittotaidostaan.<ref name="Kahn-Harris31"/> Eduardo Rivadavian mukaan tämä oli toisaalta myös vahvuus, sillä musiikkia oli mahdotonta arvioida perinteisillä mittapuilla. Epäpäteviä soittajia oli helppo jäljitellä, mikä innoitti nuorempia muusikoita tekemään samankaltaista musiikkia.<ref name="Possessed"/> [[Äänitetuottaja|Alkeellinen tuotanto]] ja laulussa hyödynnetty karjunta antoivat esikuvan myöhemmille black metal -yhtyeille.<ref name="Säppi16"/> Musiikkitoimittaja Ian Christe (2006) on huomauttanut, että ”Bathoryn kitarat kuulostivat ompelukoneilta ja rummut siltä kuin joku olisi piessyt märkää pahvia”. Christen mukaan pelottava tunnelma ja salaperäisyys oli itse musiikkia tärkeämpää. Bathoryn johtohahmo Thomas Forsberg totesi asiasta näin:<ref name="Christe135–136">Christe 2006, s. 135–136.</ref>

{{sitaatti|Jossain vaiheessa tajusimme, että nimenomaan yhtyeen arvoituksellisuus veti ihmisiä puoleensa, ei niinkään se mitä me teimme. – – Kyse on välinpitämättömyyden voimasta. Todellisuudessa Bathory oli yhdistelmä [[Kate Bush]] -vaikutteita ja kaveria soittamassa rumpuja, joita paikattiin konevirvelillä. Ei sitä kukaan halua kuulla, se on kuin menettäisi uskonsa joulupukkiin.|Thomas ”Quorthon” Forsberg}}

Sanoituksia ja yleistunnelmaa lukuun ottamatta ensimmäisen ja toisen aallon musiikki oli melko erilaista.<ref name="Patterson17">Patterson 2013, s. 17.</ref><ref name="Ammirato"/> Ensimmäisen aallon yhtyeille ominainen huumori jäi toisen aallon black metalista pois, samoin seksistä, päihteistä ja hauskanpidosta kertovat sanoitukset.<ref name="Patterson150">Patterson 2013, s. 150.</ref> Mayhemin Aarseth ja [[Thorns (yhtye)|Thornsin]] [[Snorre Ruch|Snorre ”Blackthorn” Ruch]] kehittivät 1990-luvun taitteessa uuden soittotyylin.<ref name="Mudrian184"/> Metallimusiikille tyypillisten voimasointujen sijaan he alkoivat soittaa kaikkiin kitaran kieliin perustuvia sointuja.<ref name="Mudrian184"/><ref name="typhon"/> [[Palm mute|Demppaamisen]] sijaan kielten annettiin soida vapaasti.<ref name="Grow"/> Aarseth huomautti hieman ennen kuolemaansa, ettei hänen yhtyeensä enää pelkästään keksinyt riffejä vaan sävelsi kappaleita.<ref name="typhon"/> Hän kertoi pitävänsä enemmän tunnelmallisesta ja melodisesta musiikista kuin kaoottisesta metelistä.<ref name="Lahdenperä"/>

[[Tiedosto:Oranssi Pazuzu @ Roadburn Festival 2017 07.jpg|pienois|vasen|Suomalainen [[Oranssi Pazuzu]] yhdisti black metalin jazziin<ref name="inferno"/> ja [[Psykedeelinen rock|psykedeeliseen rockiin]].<ref name="Monger"/>]]
Varhainen black metal suhtautui huolellisesti tuotettuihin äänitteisiin halveksien. Kolmannen aallon yhtyeet hyödyntävät äänitysstudion mahdollisuuksia vapaammin, ja [[Xasthur]]in kaltaiset yhtyeet ovat luoneet aiempaa massiivisempia ja raskaampia äänimaisemia.<ref name="Ammirato"/> Osa yhtyeistä ryhtyi lisäämään kappaleisiinsa kosketinsoittimia ja melodista laulua.<ref name="Kahn-Harris33"/> 1990-luvun jälkipuoliskolla syntyi [[Sinfoninen black metal|sinfoniseksi black metaliksi]] kutsuttu alagenre, joka otti vaikutteita [[Progressiivinen rock|progressiivisesta rockista]] ja [[Goottimetalli|goottimetallista]]. Surumieliset tai aavemaiset syntetisaattorimelodiat muodostavat vastakohdan aggressiiviselle kitaransoitolle. Runsaiden sovitusten avulla äänimaisemasta saadaan perinteistä black metalia rikkaampi. Lajin edelläkävijöitä olivat ruotsalainen [[Tiamat (yhtye)|Tiamat]] ja sveitsiläinen Samael.<ref name="allmusic sinfoninen black metal"/> Norjassa Emperor otti vaikutteita kotimaansa [[Kansanmusiikki|kansan]]- ja [[Taidemusiikki|klassisesta musiikista]].<ref name="Emperor"/>

Jotkut yhtyeet ovat yhdistäneet black metalin ja [[Ambient|ambientin]]. Black ambientissa käytetään elektronisia soittimia, joiden avulla luodaan surumielisiä tai painostavia äänimassoja. Lauluosuuksia on vain vähän tai ei lainkaan. Black ambientin tärkein edelläkävijä oli Varg Vikernesin yhtye Burzum.<ref name="Patterson56"/> ''[[Filosofem]]''-albuminsa (1996) myötä Vikernes siirtyi yhä minimalistisempaan musiikkiin, jota syntetisaattorit säestivät.<ref name="Ammirato"/> Vuosikymmenen lopulla Vikernes julkaisi kaksi pelkästään syntetisaattoreilla soitettua albumia.<ref name="Patterson56">Patterson 2013, s. 56, 212–213, 249, 324–345.</ref>

Niin kutsuttu post- black metal syntyi jo 1990-luvulla,<ref name="Ammirato"/> mutta monet lajityypin merkittävimmistä albumeista on julkaistu 2010-luvulla.<ref name="O’Bolye"/> Nimityksellä viitataan yhtyeisiin, jotka yhdistelevät black metalia muihin lajityyppeihin. [[Liturgy]]n musiikissa on black metalin, ambientin ja [[noise]]n piirteitä. [[Deafheaven]] soittaa black metalin ja [[Shoegazing|shoegazen]] sekoitusta eli blackgazea. [[Blackened death metal]] yhdistelee black metalin synkeää tunnelmaa death metalin raskauteen; lajin tunnetuin edustaja on puolalainen [[Behemoth]]. Norjalainen [[Ulver]] on suosittu [[Industrial metal|industrial black metal]] -yhtye,<ref name="Ammirato"/> kun taas suomalainen [[Oranssi Pazuzu]] ammentaa [[Space rock|avaruusrockista]] ja [[Fuusiojazz|jazzista]].<ref name="O’Bolye"/>

=== Sanoitukset ===

Black metal -sanoitusten perinteisin aihe on Saatanan palvonta. Se leimasi ja määritteli tyyliä jo Venomin ja Mercyful Faten aikoihin. Ensimmäisen aallon yhtyeille kyse ei kuitenkaan ollut vakavasta aatteesta vaan lähinnä šokkiarvosta. Saatananpalvonta oli luonnollinen jatke varhaisten metalliyhtyeiden [[Goottilainen romaani|goottilaisille]] (Black Sabbath) ja okkulttisille ([[Led Zeppelin]]) teemoille. Se, missä Venom erosi edeltäjistään, oli saatananpalvonnan näennäinen vakavuus, vaikka jälkikäteen Venomin esiintymisessä ja uhoamisessa onkin nähty myös huumoria.<ref name="Salmenpohja41-43">Salmenpohja 2000, s. 41–43.</ref> Saatanan lisäksi monet black metal -yhtyeet käsittelevät okkultismia yleisemmin.<ref name="Kahn-Harris38"/>

Yleinen aihe on myös kristinuskoa ja siinä nähtyä [[kaksinaismoraali]]a kohtaan osoitettu viha ja halveksunta. Toisinaan kritiikki kohdistuu [[Uskonto|uskonnon]] itsensä sijaan [[Kirkko|kirkon]] väärinkäytöksiin ja ”ihmisten manipuloimiseen”.<ref name="Kahn-Harris38"/> Paradoksaalisesti black metal on kuitenkin vahvasti riippuvainen kristinuskon symboleista ja kertomuksista, joiden rikkomiseen sen estetiikka perustuu.<ref name="Kahn-Harris38-40">Kahn-Harris 2007, s. 38, 40.</ref> Ajattelun mukaan kristinusko on alistanut ihmiset ja saanut nämä kieltämään todellisen luontonsa. Saatana edustaa ihmisen eläimellistä, himokasta ja ”luonnollista” olemusta.<ref name="Kahn-Harris40">Kahn-Harris, s. 40</ref>

Black metal on perinteisesti määritelty juuri sanoitusten ja aatemaailman kautta. Varg Vikernes julisti vuonna 1994 antamassaan haastattelussa: ”Jos bändi ei ole tosissaan satanismin kanssa, se ei ole black metalia, se on niin yksinkertaista”.<ref name="Salmenpohja49">Salmenpohja 2000, s. 49.</ref> Aarseth katsoi, ettei Immortal ollut black metalia, sillä yhtyeen sanoituksissa ei käsitellä saatananpalvontaa. Toisaalta death metal -yhtye [[Deicide]] täytti Aarsethin mielestä black metalin tunnusmerkit juuri sanoitustensa vuoksi.<ref name="Lahdenperä"/> Myös Slayeria ja [[Danzig (yhtye)|Danzigia]] kuvailtiin 1990-luvulla black metaliksi.<ref name="trouble interview"/> Molempien yhtyeiden sanoitukset käsittelevät kuolemaa, pimeyttä ja Saatanaa, mutta niitä ei silti nykyään luokitella black metal -yhtyeiksi.<ref name="metallum danzig"/><ref name="metallum slayer"/>

Muusikoiden kypsyessä osa black metal -yhtyeistä alkoi Saatanan sijaan käsitellä skandinaavista muinaisuskoa.<ref name="Salmenpohja49"/> Bathoryä pidetään niin sanotun [[viikinkimetalli]]n luojana.<ref name="Patterson34-35">Patterson 2013, s. 34–35.</ref> Suosittuja alan yhtyeitä ovat myös [[Unleashed]] ja [[Amon Amarth]].<ref>Kahn-Harris 2007, s. 106.</ref> Sanoituksissa käsitellään esikristillisen ajan historiaa, mytologiaa ja jumalia. Luontoromantiikka on vahvasti läsnä ja kesyttömät metsät ja vuoristot muodostavat vetovoimaisen vastakohdan modernille kulttuurille ja elinympäristölle.<ref name="Kahn-Harris40-41">Kahn-Harris 2007, s. 40–41.</ref> Assyrialaistaustaisista jäsenistä koostuva [[Melechesh]] puolestaan käsittelee sanoituksissaan muinaista [[Mesopotamia]]a.<ref name="Harbert"/><ref name="Kahn-Harris41">Kahn-Harris 2007, s. 41.</ref>

Osa yhtyeistä käsittelee [[Fantasiakirjallisuus|fantasiakirjallisuutta]]. Esimerkiksi Burzum nimettiin [[J. R. R. Tolkien]]in fantasiaromaanissa ''[[Taru sormusten herrasta]]'' esiintyvän keksityn sanan mukaan. Yhtyeen perustaja Varg Vikernes perusteli tätä sillä, että Tolkienin teoksissa on voimakkaita vaikutteita pohjoismaisesta mytologiasta. ”Burzum” tarkoittaa hänen mukaansa pimeyttä, mutta ei mitä tahansa pimeyttä vaan ”Odinin valoa”.<ref>Moynihan & Søderlind 1998, s. 162–163.</ref> Myös [[H. P. Lovecraft]]in ja [[Robert E. Howard]]in teokset ovat olleet vaikutusvaltaisia.<ref name="Kahn-Harris41"/> Monet äärimetalliyhtyeet ovat jäljitelleet [[Necronomicon (Simon)|Simonin ''Necronomiconia'']], joka yhdistelee Lovecraftin fiktiota [[Sumerin uskonto|sumerilaiseen mytologiaan]],<ref name="Harbert"/> ja Ranskassa toimii black metal -yhtye [[Suuret muinaiset|The Great Old Ones]].<ref name="Great_Old_Ones"/>

Individualismi ja elitismi ovat black metal -kulttuurin arvostamia luonteenpiirteitä.<ref name="NewHumanist"/> Äärimmäinen ihmisviha on toistuva aihe, samoin tavallisten ihmisten ”heikkoutta” kohtaan osoitettu ylemmyydentunne.<ref name="Kahn-Harris40"/> Jotkut black metal -yhtyeet käsittelevät sosiaalidarvinismia, [[eugeniikka]]a ja [[rasismi]]a myönteisessä sävyssä. Äärioikeistokytköksistään tunnettuja yhtyeitä ovat esimerkiksi norjalainen Burzum ja puolalainen [[Graveland]]. Ruotsalainen Marduk puolestaan tunnetaan sotaisista aiheistaan sekä saksalaisia [[Panzer|Panzer-sarjan]] panssarivaunuja kohtaan osoittamastaan kiinnostuksesta. [[Kansallissosialismi]]n ympärille syntyi 1990-luvulla erillinen alagenre,<ref name="Kahn-Harris41"/> niin sanottu [[Kansallissosialistinen black metal|kansallissosialistinen black metal (NSBM)]].<ref name="Buesnel"/>

[[Unblack metal]] käsittelee sanoituksissaan kristillisiä aiheita. Koska laulu on raakaa ja epäselvää, unblack metal -yhtyeitä voi olla pelkästään musiikkia kuuntelemalla vaikea erottaa valtavirran black metalista."<ref name="Kapelovitz"/> On myös olemassa pieni määrä [[vasemmisto]]laisia black metal -yhtyeitä. Suuntauksesta käytetään nimitystä ”punainen black metal” tai ”[[Anarkismi|anarkistinen]] black metal”.<ref name="Kelly"/>

=== Lavaesiintyminen ===

[[Tiedosto:AbbathWOA2007.jpg|pienois|pysty|[[Immortal]]in Olve ”[[Abbath Doom Occulta|Abbath]]” Eikemo tunnetaan [[corpse paint]] -meikistään ja tulen syöksemisestä konserteissa.]]
Perinteisestä rock-musiikista poiketen monet black metal -yhtyeet eivät koskaan konsertoi.<ref name="Kahn-Harris86">Kahn-Harris 2007, s. 86</ref> Burzumin ainoa jäsen Varg Vikernes on kertonut, ettei halunnut konsertoida, koska hänen vaikuttimensa poikkesivat ”perinteisestä rock & roll -meiningistä. – – Burzumia ei ollut tarkoitettu lavashow’ta varten” vaan yksin kuunneltavaksi tunnelmamusiikiksi.<ref name="burzum origin"/> Black metal -piireissä konsertoimattomuus ei kuitenkaan ole este maineen tai suosion saavuttamiselle, sillä Burzumin lisäksi esimerkiksi Bathory ja Darkthrone soittivat yleisöille vain harvoin.<ref name="Kahn-Harris86"/> Toisaalta lavaesiintyminen saattaa olla hyvinkin värikästä: esimerkiksi Immortalin [[Abbath Doom Occulta]] tunnetaan tulen puhaltamisesta.<ref name="legendary black metal icons immortal"/>

Jo varhaisilla black metal -yhtyeillä oli omintakeinen pukeutumistyyli. Venomin jäsenet pukeutuivat mustiin nahkahousuihin, piikikkäisiin käsivarsinauhoihin ja rannekkeisiin ja esiintyivät konserteissa paidatta. King Diamond teki kuuluisaksi mustavalkoiset kasvomaalaukset. Myöhemmin tästä kehittyi ''corpse paintiksi'' (”ruumismaali”) kutsuttu kasvomaalaus, jonka tarkoitus on saada kantajansa muistuttamaan kuollutta ja tehdä hänestä synkän ja pelottavan näköinen. Sarcófagon corpse paint muistutti jo paljon nykyistä tyyliä.<ref name="Metal Storm"/> Tyypillisintä on maalata kasvot valkoisiksi ja silmien ja suun ympärykset mustiksi.<ref name="Kahn-Harris38"/> Kaikki black metal -yhtyeet eivät käytä corpse paintia.<ref name="Patterson9"/>

Erilaisia piikkikoruja käytetään paljon. Hellhammerin ja Celtic Frostin perustaja [[Tom Gabriel Fischer|Thomas Gabriel Fischer]] poseerasi ''[[To Mega Therion]]'' -albumin takakannessa kokonaan piikkeihin ja nahkaan sonnustautuneena, ja Bathoryn Thomas ”Quorthon” Forsberg esiintyi joissakin promootiokuvissa samaan tapaan pukeutuneena.<ref name="Metal Storm"/>

Toisen aallon black metalissa pukeutuminen on mennyt vieläkin pitemmälle. Corpse paintin lisäksi vakiovarustukseen on kuulunut nahka-asusteita, korkeakorkoisia ja pitkävartisia saappaita, hopeakoruja, tekoverta ja niittejä. Käsivarsinauhat, joissa on jopa kymmenien senttimetrien mittaisia piikkejä, ovat olleet tyypillisiä. Keskiaikaiset aseet ja kidutusvälineet ovat promootiokuvissa yleisiä.<ref name="Metal Storm"/> Tekoveri,<ref name="Metal Storm"/> aito sianveri<ref name="Cockroft"/> ja teurastettujen eläinten kappaleet<ref name="Patterson17"/> ovat suosittua rekvisiittaa. Jotkut yhtyeet ovat myös heitelleet verta ja elimiä yleisöön.<ref name="Patterson17"/><ref name="Cockroft"/>

Provosoiva lavaesiintyminen on toisinaan aiheuttanut yhtyeille vaikeuksia. Vuonna 2004 puolalaiset viranomaiset syyttivät Gorgorothia uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta ja eläinrääkkäyksestä. Lavashow’hun oli kuulunut muun muassa lävistettyjä lampaanpäitä ja alastomia, ristiinnaulittuja naisia, joista yksi pyörtyi kesken esityksen ja tarvitsi ambulanssia.<ref name="Gorgoroth"/> Ruotsalaisyhtye [[Watain]] heitti Meksikossa vuonna 2014 sianverta yleisön päälle, jolloin osa katsojista alkoi oksentaa.<ref name="Cockroft"/>

=== Symboliikka ===

[[Tiedosto:Baphosimb.svg|pienois|pysty|vasen|[[Baphometin sinetti]] muunnelmineen on toiminut lukuisten black metal -yhtyeiden tunnuksena.]]
Black metal -yhtyeiden tunnusmerkkeinä ja albumien kansikuvina suositaan synkkiä aiheita, mikä on säilynyt yhdistävänä tekijänä koko lajityypin historian ajan.<ref name="Säppi16"/> Suosittuja symboleja ovat [[Pietarinristi|ylösalaisin käännetty risti]], [[pentagrammi]], vuohen pää ([[Baphomet]]) ja muut vastaavanlaiset kuviot.<ref name="Kahn-Harris38"/>

=== Taiteilijanimet ===

Lähes kaikki black metal -muusikot omaksuvat eräänlaisen roolihahmon, mikä näkyy esimerkiksi mytologiaan viittaavien taiteilijanimien käytössä sekä sotaisassa pukeutumisessa.<ref>Kahn-Harris 2007, s. 38; Patterson 2013, s. 9.</ref> Käytännön aloitti jo Venom, jonka jäsenet tosin tekivät eron roolihahmonsa ja todellisen henkilönsä välillä. Toisen aallon black metal -muusikoiden kohdalla ero ei aina ole ollut yhtä selvä.<ref name="Patterson9">Patterson 2013, s. 9.</ref>

Usein taiteilijanimet ovat peräisin ''[[Saatanallinen raamattu|Saatanallisesta Raamatusta]]'' (1968), jossa [[Anton LaVey]] luetteloi ”helvetillisiä nimiä”. Niitä on käytetty sekä yksittäisten henkilöjen salaniminä että yhtyeiden niminä.<ref name="Kahn-Harris38"/> Jopa luettelon virheet ovat siirtyneet black metal -musiikkiin: ”kreikkalainen kuoleman prinssi” mainitaan LaVeyn luettelossa nimellä [[Euronymous]],<ref name="LaVey57">LaVey 1969, s. 57.</ref> kun oikea kirjoitusasu olisi [[Eurynomos (daimon)|Eurynomos]].<ref name="Abel65">Abel 2009, s. 65.</ref>

=== Huumori ===

Varhaisten black metal -yhtyeiden musiikissa ja esiintymisessä oli usein [[Musta huumori|mustaa huumoria]],<ref>Salmenpohja 2000, s. 43; Patterson 2013, s. 19, 136, 138, 141–142.</ref> mutta 1990-luvun taitteessa se jäi black metalin estetiikasta pois.<ref>Patterson 2013, s. 145.</ref> Synkästä julkisuuskuvastaan huolimatta monet black metal -muusikot ovat yksityiselämässään huumorintajuisia.<ref>Patterson 2013, s. 141–142, 253.</ref>

Joskus black metalin äärimmäisyys kääntyy itseään vastaan. Yhtyeet ovat saattaneet näyttää suorastaan naurettavilta, ja niiden ulkomuotoa on luultu [[camp]]-henkiseksi vitsiksi.<ref name="Kahn-Harris146-147">Kahn-Harris 2007, s. 146–147.</ref> Vuonna 2004 antamassaan haastattelussa Thomas ”Quorthon” Forsberg naureskeli ”nahka-alushousuille, joissa on pari miljoonaa piikkiä”.<ref name="Maelstrom"/> Erityisesti Immortalille on usein naurettu, ja yhtyeen ulkonäöstä on tullut irvailun aihe internetissä.<ref name="Metal Storm"/> Tunnettu black metal -henkistä huumorimusiikkia esittävä yhtye on [[Anal Cunt]]in jäsenten sivuprojekti Impaled Northern Moon Forest.<ref name="Kahn-Harris148">Kahn-Harris, s. 148</ref> Suomalaisista parodiayhtyeistä maineikkain on Black Satans.<ref name="Iseman"/>

== Aatemaailma ==

=== Satanismi ja nihilismi ===

Keith Kahn-Harrisin (2007) mukaan black metalin aate ei ole johdonmukainen opillinen kokonaisuus vaan kokoelma yhteisiä ”kiintopisteitä”. Näitä ovat esimerkiksi satanismi ja [[kristofobia|kristinuskon vastaisuus]]. Ensimmäisen aallon black metal -yhtyeet pitivät etäisyyttä musiikkinsa synkkiin teemoihin. 1990-luvulta lähtien monet black metal -muusikot ovat kuitenkin julistautuneet vakaumuksellisiksi satanisteiksi. Yleensä tällä ei tarkoiteta persoonallisen Saatanan korottamista jumalaksi, vaan hahmo ymmärretään symboliksi.<ref name="Kahn-Harris38"/> Jo kauan ennen black metalia taide oli käyttänyt Saatanaa alistumisen vastakohtana, kapinana vallitsevaa yhteiskuntaa, normeja ja uskontoa vastaan.<ref name="Salmenpohja40-51">Salmenpohja 2007, s. 40–51.</ref> Individualismi on hyvin arvostettu piirre.<ref name="Kahn-Harris42">Kahn-Harris 2007, s. 42.</ref>

Osa black metal -muusikoista on osallistunut [[Anton LaVey]]n perustaman Saatanan kirkon toimintaan tai harjoittanut muita ”saatanallisia” rituaaleja.<ref>Kahn-Harris 2007, s. 40; Patterson 2013, s. 19.</ref> Useimmat suhtautuvat kuitenkin kielteisesti uskontoihin ja uskonnon harjoittamiseen eivätkä halua kehittää satanismista sellaista. Valmiita oppijärjestelmiä vastustetaan, koska ne eivät sovi black metalin elitismiin ja individualismiin.<ref name="Kahn-Harris40"/> Osa toisen aallon muusikoista sanoutui irti LaVeystä, sillä hänen oppejaan pidettiin liian inhimillisinä.<ref>Patterson 2013, s. 122.</ref> Emperorin kitaristi [[Ihsahn|Vegard ”Ihsahn” Tveitan]] pohdiskeli asiaa ''Terrorizer''-lehdelle 2008 antamassaan haastattelussa:<ref name="Ihsahn"/>

{{sitaatti|Alun perin black metal perustui [[satanismi]]n ajatuksiin yksilönvapaudesta, eikä siihen liittynyt mitään yhteisöllisyyttä. Silloin tällainen satanistinen asenne, jossa sääntöjen olemattomuus ja siihen liittyvä imago muodostuvat suoranaiseksi säännöksi itsessään, on hyvin paradoksaalinen. Sillä hetkellä, kun teen itse jotain miellyttääkseni massoja, kaikki aiemmin tekemäni muuttuu valheeksi.|Vegard ”Ihsahn” Tveitan, 2008}}

Joskus elitismi ja ihmisviha saavat äärimmäisiä muotoja. Kahn-Harris kertoo black metal -harrastajasta, joka mahdollisuuksien mukaan pyrki välttämään muita ihmisiä. Toisena esimerkkinä hän mainitsee yhdysvaltalaisen ''Wheremyskin''-fanzinen 1990-luvun lopulta: ”Tapa kaikki pyhä, tapa kaikki muu, tapa sitten itsesi”. Cradle of Filthin [[Dani Filth]] väitti 1996 antamassaan haastattelussa, että tappaisi puolet ihmisistä katumusta tuntematta, jos saisi siihen mahdollisuuden.<ref name="Kahn-Harris40"/> Tveitanin mukaan 1990-luvun alun black metal -alakulttuuri ei kehittänyt ”aitoa satanistista filosofiaa” vaan keskittyi itsetarkoitukselliseen pahuuteen.<ref name="M&S210">Moynihan & Søderlind 1998, s. 210.</ref> Samaa mieltä oli Varg Vikernes, joka 1990-luvun jälkipuoliskolla otti etäisyyttä lapsellisena pitämäänsä rienausestetiikkaan ja keskittyi uuspakanuuteen ja norjalaiseen [[nationalismi]]in:<ref name="M&S163-168">Moynihan & Søderlind 1998, s. 163–168.</ref>

{{Sitaatti|[Satanisteilta] puuttuu kunniantunto. Kun he puhuvat ’vahvimman eloonjäämisestä’, he tarkoittavat ’kylmäsydämisimmän eloonjäämistä’. Eloon jää se, joka puukottaa ystäväänsä selkään, – – petkuttaa ja valehtelee. Se on satanismia. – – En kuvailisi [black metal -piirien] satanismia kovinkaan vakavaksi. Se on pelkkä julkisivu. – – Me vain provosoimme.|Varg ”Count Grishnackh” Vikernes, noin 1998}}

Dayal Patterson (2013) kuvailee black metalia samanaikaisesti sekä ”raivokkaan konservatiiviseksi” että ”pelottoman kokeelliseksi” suuntaukseksi, yhdistelmäksi ”alkukantaisia, filosofisia, hengellisiä, kulttuurisia ja taiteellisia aineksia”. Siksi black metal kykenee nousemaan herättämänsä pahennuksen yläpuolelle ja sillä on aitoa musiikillista arvoa. Patterson tosin huomauttaa, että black metaliin liittyvät kohut ovat myös itsessään mielenkiintoisia.<ref>Patterson 2013, s. ix–x.</ref>

=== Poliittinen viesti ===

Monet black metal -harrastajat kokevat vetoa äärioikeistoon. Kahn-Harrisin mukaan tämä ei ole yllättävää, sillä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa kansallissosialismi on äärimmäinen symboli eettisten ja moraalisten rajojen rikkomiselle.<ref name="Kahn-Harris41"/> Kohtaamaansa arvosteluun black metal -muusikot ovat Kahn-Harrisin mukaan vastanneet ”joustavalla joustamattomuudella”. Tällä hän tarkoittaa taktista vetäytymistä, joka ei kuitenkaan johda aitoon itsetutkiskeluun tai toimintatapojen muutokseen,<ref>Kahn-Harris 2007, s. 7–8, 144–152, 155–157, 159, 164.</ref> vaan loukkaavat väitteet selitetään ironiaksi tai väärinkäsityksiksi.<ref name="Venkatesh"/>

Darkthrone-yhtye herätti pahennusta albumillaan ''[[Transilvanian Hunger]]'' (1994), jonka kanteen oli painettu teksti ”norjalaista [[Arjalaiset|arjalaista]] black metalia”. Yhtye myös ilmoitti, että ne, jotka eivät albumista pidä, ansaitsevat ”[[Juutalaiset|juutalaisen]] käytöksensä” johdosta halveksuntaa. Kun jäseniä syytettiin [[Antisemitismi|antisemitismistä]], he ”pahoittelivat onnetonta sanavalintaa” ja selittivät ”juutalaisen” olevan Norjassa ”väärää” tai ”huonoa” tarkoittava adjektiivi. Kahn-Harrisin mukaan tekosyy oli osoitus vähintäänkin ”tahallisesta tietämättömyydestä”.<ref name="Kahn-Harris152-153">Kahn-Harris 2007, s. 152–153.</ref> Vuonna 2013 julkaistussa haastattelussa yhtyeen perustajajäsen [[Fenriz|Gylve ”Fenriz” Nagell]] muisteli olleensa nuoruudessaan ”hyvin vihainen” ja hautoneensa rasistisia ajatuksia. Vanhoja lausuntojaan hän kuvaili vastenmielisiksi ja omahyväisiksi.<ref name="Patterson202-203">Patterson 2013, s. 202–203.</ref>

Eräät 2000-luvun black metal -yhtyeet ovat ottaneet kantaa [[islam]]ia vastaan. Norjalaisyhtye [[Taake]]a syytettiin islamin pilkkaamisesta, kun sen ”Orkan”-kappaleen (2011) sanoituksessa kehotettiin ”muhamettilaisia painumaan helvettiin anteeksiantamattomine tapoineen”. Arvostelijat tulkitsivat tämän heijastelevan laajempaa islamin- ja maahanmuuttovastaisen oikeiston nousua. Yhtye huomautti vastineessaan, että samassa kappaleessa vastustettiin myös kristinuskoa, mutta tämä ei herättänyt minkäänlaista huomiota. Yhtye vetosi [[Sananvapaus|sananvapauteen]] mutta sanoutui irti rasismista ja väkivallasta.<ref name="Venkatesh">Venkatesh 2014, s. 379–380.</ref>

Musiikkitoimittaja David Perri pohdiskelee black metalin historiaa koskevassa esseessään ristiriitaisia tunteita, joita lajityyppi herättää. Äärioikeistolaiset, vakaviin rikoksiin syyllistyneet muusikot ovat edelleen monien black metal -harrastajien suosiossa. ”Tämä epäilemättä aiheuttaa syvää häpeää niissä black metalin kuuntelijoissa, joilla on minkäänlaista moraalista selkärankaa. – – Black metalia kuunnellaan, koska sillä on erityislaatuinen yhteys salaperäiseen, talveen ja pohjolaan. Kun black metal siirtyy rikoksen ja [[vihapuhe]]en alueelle, en halua olla sen kanssa missään tekemisissä.”<ref name="Perri"/>

=== Nuorisokapina ===

{{Sitaatti|Black metalin toisen aallon kauneus on siinä, että se sikisi syvästä, pimeästä ja musertavan tavanomaisesta tunteesta. Se on nuorukaisten ääni, kaipuuta yksinkertaiseen maailmaan, jossa he voivat olla tahrattomia ja äärimmäisiä ja voimakkaita – ja valitusvirsi sille, etteivät he koskaan voi todella saavuttaa haluamaansa. Toinen aalto koostui lähinnä yksinäisistä nuorista pojista, jotka olivat täysin kyvyttömiä ilmaisemaan tunteitaan. Yhdessä nämä kaksi asiaa johtivat kaikkeen siihen teatteriin ja väkivaltaan. Tuhatvuotisen kirkon polttaminen oli näiden hevarien tapa osoittaa, että he todella pystyivät muuttamaan maailmaa.|Chris Krovatin, ''Kerrang!''<ref name="Krovatin"/>}}

[[Ike Vil|Ilkka Salmenpohjan]] (2000) mukaan black metal oli ”rockin viimeinen kapina”.<ref name="Salmenpohja50"/> Rock-musiikki ja varsinkin 1970-luvulla syntynyt heavy metal yhdistyi konservatiivien mielikuvissa saatananpalvontaan.<ref name="Salmenpohja40-43">Salmenpohja 2000, s. 42–43.</ref> Saatanaa palvovien noitien ja kultistien [[Salaliittoteoria|salaliitoista]] on kerrottu tarinoita vuosisatojen ajan. Tällaista uskontoa tuskin on koskaan ollut olemassa,<ref name="Salmenpohja15-34"/> vaikka yksittäiset ihmiset ovatkin jäljitelleet kertomuksia ja yrittäneet siten tehdä myytistä totta.<ref name="Salmenpohja34"/> Tähän perinteeseen Salmenpohja näkee myös black metalin liittyvän. Se hyödynsi estottomasti 1980-luvun [[Saatananpalvontapaniikki|moraalipaniikkia]], joka väitti saatananpalvojien soluttautuneen kaikkialle yhteiskuntaan.<ref name="Salmenpohja33-34">Salmenpohja 2000, s. 33–34, 49.</ref> Kristinuskon dualistisesta maailmankuvasta black metal omaksui pelkän pahuuden.<ref name="Salmenpohja51-52">Salmenpohja 2000, s. 51–52.</ref> Niinpä black metal vastasi täydellisesti julkisuuteen levinneitä stereotyyppejä.<ref name="Salmenpohja33-34" /> Rockin kapinallisimmat ainekset yhdistyivät kauhuelokuvien kuvastoon ja ulkomusiikillisiin tekoihin. Lopputuloksena oli äärimmäinen toiseus, ”outo sekoitus [[narsismi]]a ja [[nihilismi]]ä”.<ref name="Salmenpohja46-50" />

Salmenpohjan mukaan black metalin vetovoima perustuu sen fantastisuuteen, salaperäisyyteen ja vierauteen: ”16-vuotias itseään ’satanistiksi’ kutsuva nuori voi todella tuntea astuneensa vanhempiensa kulttuurin ulkopuolelle, vaikka isä ja äiti olisivat olleet kuinka radikaaleja”.<ref name="Salmenpohja51-52"/> Provokaatiot ja rikokset Salmenpohja tulkitsee symbolisiksi teoiksi, joiden avulla black metalista innostunut nuorisoporukka ”näyttelee ja peilaa yliluonnollista folklorea”. Usein motiivina on tosin pelkkä rikoksista kumpuava ”jännittävä draama” ilman merkittävää yliluonnollista ulottuvuutta.<ref name="Salmenpohja52">Salmenpohja 2000, s. 52.</ref> Dayal Pattersonin (2013) mukaan ”niille, jotka tempautuivat kaiken tämän pyörteisiin, rajat arkitodellisuuden, taiteen, ideologian ja black metalin mahtipontisen melodraaman välillä hämärtyivät keitokseksi, jonka täytyi olla melkoisen huumaava.”<ref name="Patterson164"/> Salmenpohja huomauttaa, että iän karttuessa monet black metal -muusikot luopuivat saatanallisista aiheista ja alkoivat niiden sijasta käsitellä esimerkiksi pakanajumalia.<ref name="Salmenpohja49"/>

Moni toisen aallon black metal -muusikko on muistellut lapsuutensa Norjaa ja sen kristillistä konsensuskulttuuria tukahduttavan tylsänä kasvuympäristönä.<ref>''Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia'', ensimmäinen jakso ”Ei mitään Norjalle”.</ref> Bård Eithunin mukaan black metalin arvomaailma ja toimintatavat perustuivat vihaan ja turhautumiseen muuta yhteiskuntaa kohtaan.<ref name="Campion"/> Vegard ”Ihsahn” Tveitanin mukaan sisäpiiriläiset halusivat olla kaikesta päinvastaista mieltä vallitsevien normien kanssa.<ref>Moynihan & Søderlind 1998, s. 206–210.</ref> Dayal Pattersonin (2013) mukaan on kuitenkin vaikea hahmottaa, mikä oikeastaan johti radikalisoitumiseen, sillä useimmilla jäsenillä oli ollut onnellinen keskiluokkainen lapsuus eivätkä he osallistuneet muuhun rikolliseen toimintaan.<ref name="Patterson161"/> Michelle Phillipovin (2011) mukaan syytökset metallimusiikin ja rikollisuuden yhteydestä eivät aina ole pelkkää [[Moraalipaniikki|moraalipaniikista]] kumpuavaa liioittelua, vaan äärimusiikille ominainen rajojen rikkominen on harvoissa tapauksissa todella johtanut väkivaltaan. Vaikka black metaliin liittyvät rikokset ovat nykyään harvinaisia, niiden symbolinen merkitys on suuri ja lajityypin suosituimpien edustajien maine kumpuaa niiden väkivaltaisesta historiasta.<ref>Phillipov 2011, s. 162.</ref>

Kapinallisuudestaan huolimatta toisen aallon sisäpiiri suhtautui päihteidenkäyttöön kielteisesti, ja monet suuntauksen maineikkaimmista muusikoista olivat [[Raittius|absolutisteja]]. Dayal Pattersonin mukaan Norjan black metal -alakulttuuri oli 1990-luvun alussa ”jopa puritaaninen”, mutta ilmapiiri on sittemmin vapautunut.<ref name="Patterson161"/>

=== ”True Norwegian Black Metal” ===

Toisen aallon yhtyeet korostivat usein olevansa ”evil” ja ”true”, millä viitattiin yhtyeiden kapinallisuuteen ja epäkaupallisuuteen.<ref>Salmenpohja 2000, s. 46, 51.</ref> Eräs italialaisyhtye jopa mainosti musiikkiaan ”aidoksi norjalaiseksi black metaliksi Italiasta”.<ref name="Jameson"/> Black metalin saavutettua 1990-luvun puolivälissä valtavirran näkyvyyttä sen sisälle syntyi uusi jakolinja. Kun black metal oli aiemmin tietoisesti erottautunut kaupallisesta metallimusiikista, alkoivat jotkut nyt syyttää suositumpia black metal -yhtyeitä lajityypin ihanteiden pettämisestä.<ref>Patterson 2013, s. 313.</ref> Jo Aarseth pohdiskeli asiaa ''Kill Yourself!'' -lehdelle antamassaan haastattelussa:<ref name="Lahdenperä"/>

{{sitaatti|Aiemmin ajattelin [että black metal -yhtyeet eivät saa menestyä taloudellisesti tai saada levytyssopimusta isolta yhtiöltä], mutta mielipiteeni on muuttunut. – – Ei Venomin ja muiden alkuperäisten black metal -bändienkään tarvinnut olla ''underground'' kelvatakseen. – – Ne, jotka kiljuvat ''undergroundina'' olemisesta ovat usein samoja, jotka tekevät niin huonoa musiikkia, ettei heillä ole mahdollisuutta tulla itse suosituiksi. Luulen, että jos voisimme kasvattaa black metalin suosiota, saisimme aikaan suuren liikkeen, jonka sadat raakalaismaiset sotilaat levittäisivät surua, kuolemaa ja pahuutta maailmaan.|Øystein ”Euronymous” Aarseth}}

Dimmu Borgir on eräs yhtyeistä, jota on usein syytetty liian kaupallisesta tyylistä.<ref name="Tepedelen"/> Yhtyeen kitaristi [[Silenoz]] on myöntänyt, että osa black metalin salaperäisyydestä ja erilaisuudesta on suosion myötä kadonnut, mutta toisaalta varhaisen black metalin tyyliä tuskin voisi enää edes tavoittaa.<ref name="Grym"/> Bathoryn Thomas ”Quorthon” Forsberg pohti vuonna 2004 julkaistussa haastattelussa, että mikäli black metal -yhtyeet edelleen ottaisivat mallia 1980-luvun alkupään yhtyeistä, tyylilaji tuskin kehittyisi mihinkään.<ref name="Maelstrom"/> Gorgorothin [[Infernus|Roger ”Infernus” Tiegs]] totesi vuonna 2006 julkaistussa haastattelussa myyvänsä mielellään niin paljon levyjä kuin mahdollista ja arvosteli muusikoita, jotka tahallisesti rajoittavat omaa luovuttaan.<ref>Patterson 2013, s. 315.</ref>

Vastareaktiona jotkut black metal -yhtyeet pyrkivät tietoisesti pysyttelemään marginaalissa. Ne julkaisevat tuotantoaan pieninä painoksina, usein pelkästään analogisissa formaateissa, eivätkä mainosta musiikkiaan. Tahallisen huono saavutettavuus on kuitenkin johtanut uusiin ongelmiin, kun kaikki underground-harrastajat eivät kykene kuuntelemaan ihailemiensä yhtyeiden musiikkia ja äänilevyistä muodostuu keräilyharvinaisuuksia, joita myydään huutokaupoissa korkeaan hintaan.<ref>Patterson 2013, s. 313–315.</ref>

== Lähteet ==

=== Kirjallisuus ===
* {{Kirjaviite | Tekijä=Abel, Ernest L. | Nimeke=Death Gods. An Encyclopedia of the Rulers, Evil Spirits, and Geographies of the Dead | Julkaisupaikka=Westport, Connecticut: London | Julkaisija=Greenwood Press | Vuosi=2009 | Isbn=978-0-313-35712-1 | www=https://books.google.fi/books?id=o2pFCQAAQBAJ | www-teksti=Google-kirjat | Viitattu=18.11.2021 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Christe, Ian | Nimeke=Pedon meteli. Heavy metallin vanha ja uusi testamentti | Selite=''Sound of the Beast. The Complete Headbanging History of Heavy Metal'', 2003. Suomentanut Jone Nikula. | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Johnny Kniga | Vuosi=2006 | Isbn=978-951-0-31126-4}}
* Hjelm, Titus: Satanism in Finland. Teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke=Western Esotericism in Scandinavia | Selite=Toim. Henrik Bogdan Olav Hammer | Sivu=474–480 | Julkaisupaikka=Leiden: Boston | Julkaisija=Brill | Vuosi=2016 | Isbn=978-90-04-30241-9 | www=https://ebookcentral.proquest.com/lib/kutu/reader.action?docID=4561840&ppg=3 | www-teksti=ProQuest | Viitattu=20.10.2021 | Kieli={{en}} }} 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kahn-Harris, Keith | Nimeke=Extreme Metal. Music and Culture on the Edge | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Berg | Vuosi=2007 | Isbn=1-84520-399-2 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=LaVey, Anton Szandor | Nimeke=[[Saatanallinen Raamattu|The Satanic Bible]] | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=Avon Books | Vuosi=1969 | www=https://archive.org/details/satanicbible00lave/mode/2up | www-teksti=Internet Archive | Viitattu=18.11.2021 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik | Nimeke=Lords of Chaos. The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground | Julkaisupaikka=Venice, California | Julkaisija=Feral House | Vuosi=1998 | Isbn=0-922915-48-2 | Kieli={{en}} | www=https://archive.org/details/lordsofchaosbloo00moyn/mode/2up | www-teksti=Internet Archive}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Mudrian, Albert | Nimeke=Precious Metal. Decibel Presents the Stories Behind 25 Extreme Metal Masterpieces | Julkaisupaikka=Cambridge, Massachusetts | Julkaisija=Da Capo Press | Vuosi=2009 | Isbn=978-0-306-81806-6 | www=https://archive.org/details/isbn_9780306818066/ | www-teksti=Internet Archive | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Nikula, Jone | Nimeke=Rauta-aika. Suomimetallin historia 1988–2002 | Luku=1990: Demoskene tappaa radiotähden | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Johnny Kniga | Vuosi=2002 | Isbn=951-0-27367-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Patterson, Dayal | Nimeke=Black Metal. Evolution of the Cult | Julkaisupaikka=Venice, California | Julkaisija=Feral House | Vuosi=2013 | Isbn=978-1-936239-76-4 | www=https://books.google.fi/books?id=-kIxCgAAQBAJ | www-teksti=Google-kirjat | Viitattu=15.10.2021 | Kieli={{en}} }}
* {{Lehtiviite | Tekijä=Philipov, Michelle | Otsikko=Extreme music for extreme people? Norwegian black metal and transcendent violence | Julkaisu=Popular Music History | Ajankohta=2011 | Vuosikerta=6 | Numero=1/2 | Sivut=150–163 | www=https://www.academia.edu/en/2520368/Extreme_Music_for_Extreme_People_Norwegian_Black_Metal_and_Transcendent_Violence | www-teksti=Academia.edu | Viitattu=17.2.2023 | Kieli={{en}} }}
* {{Lehtiviite | Tekijä=Säppi, Tiina | Otsikko=Suomalaisen black metal -musiikin vokalisoinnista ja estetiikasta | Julkaisu=Synkooppi | Ajankohta=2/2007 | Vuosikerta=2007 | Numero=87 | Sivut=16 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Helsingin yliopiston musiikkitieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synkooppi ry | Tunniste={{ISSN|0356-9691}} | www=http://www.helsinki.fi/jarj/synkooppi/lehti/Synkooppi_Op87.pdf | www-teksti=Lehden verkkoversio | Tiedostomuoto=PDF | Viitattu=17.11.2009}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Salmenpohja, Ilkka | Nimeke=Babylon. Tutkielma paholaisesta, saatananpalvonnan myytistä ja rock-musiikista | Selite=Kulttuuriantropologian pro gradu -tutkielma. | Julkaisija=Helsingin yliopisto | Vuosi=2000 | www=http://web.archive.org/web/20010716103331/http://www.kolumbus.fi/metatron/temp/gradu/ | www-teksti=Internet Archive}}
* {{Lehtiviite | Tekijä=Selzer, Jonathan | Otsikko=Capital and punishment | Julkaisu=Terrorizer | Ajankohta=toukokuu 2007 | Numero=157 | Sivut=82–83 | Julkaisupaikka=Iso-Britannia | Julkaisija=Dark Arts Ltd. | Viitattu=31.5.2008 | Kieli={{en}} | www=https://kahn-harris.org/wp-content/uploads/2021/05/Terrorizer-interview-2007.pdf | Tiedostomuoto=PDF}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Venkatesh, Vivek | Nimeke=Educational, Psychological, and Behavioral Considerations in Niche Online Communities | Vuosi=2014 | Julkaisupaikka=United States of America | Julkaisija=IGI Global | Isbn=1466652071 | www=https://books.google.fi/books?id=LwSXBQAAQBAJ | www-teksti=Google-kirjat | Viitattu=22.11.2021 | Kieli={{en}} }}

=== Elokuvat ===

* {{Elokuvaviite | Ohjaaja=Backman, Martti | Nimi=Saatanalliset sävelet | Maa=Suomi | Vuosi=2001}}
* {{Elokuvaviite | Ohjaaja=Dunn, Sam | Nimi=Metal: A Headbanger’s Journey | Maa=Kanada | Vuosi=2005 | Kieli={{en}} }}
* {{Elokuvaviite | Ohjaaja=Kenny, David | Nimi=Murder Music: A History of Black Metal | Maa=Yhdistynyt kuningaskunta | Vuosi=2007 | Kieli={{en}} }}
* {{Elokuvaviite | Ohjaaja=Grøndahl, Gunnar | Nimi=[[Pimeyttä, pahuutta, kylmyyttä]] | Alkuperäisnimi=Det Svarte Alvor | Maa=Norja | Vuosi=1994}}
* {{Elokuvaviite | Ohjaaja=Grude, Torstein | Nimi=Satan Rides the Media | Alkuperäisnimi=Satan rir media | Maa=Norja | Vuosi=1998 | Kieli={{en}}}}
* {{Verkkoviite | Osoite=https://areena.yle.fi/1-50802130 | Nimeke=Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia | Selite=Helvete – historien om norsk black metal, Norja 2020 | Ajankohta=3.10.2021 | Julkaisija=Yle | Viitattu=14.11.2021}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
<ref name="22.47">''Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia'', jakso 1: ”Ei mitään Norjalle” (22.47).</ref>
<ref name="25:57">''Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia'', jakso 1: ”Ei mitään Norjalle” (25:57).</ref>
<ref name="26.30">''Helvetti soikoon – norjalaisen black metalin historia'', jakso 1: ”Ei mitään Norjalle” (26.30).</ref>
<ref name="Aalto">Aalto, Tuija: [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/06/02/vuonna-2019-kuunnellaan-virtuaalisia-radiokanavia Vuonna 2019 kuunnellaan virtuaalisia radiokanavia]. ''Yle.fi'' 2.6.2009. Viitattu 15.11.2021.</ref>
<ref name="allmusic sinfoninen black metal">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.allmusic.com/explore/style/d11957 | Nimeke=Symphonic Black Metal | Julkaisija=AllMusic | Viitattu=26.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Ammirato">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.wecb.fm/milkcrate/abriefhistoryofblackmetal | Tekijä=Ammirato, James | Nimeke=A Brief History of Black Metal | Julkaisu=WECB | Ajankohta=2.12.2018 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Ammirato2">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.wecb.fm/milkcrate/abriefhistoryofblackmetal | Tekijä=Ammirato, James | Nimeke=A Brief History of Black Metal | Julkaisu=WECB | Ajankohta=2.12.2018 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Buesnel">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.researchgate.net/publication/346363338_National_Socialist_Black_Metal_a_case_study_in_the_longevity_of_far-right_ideologies_in_heavy_metal_subcultures | Tekijä=Buesnel, Ryan David | Nimeke=National Socialist Black Metal: a case study in the longevity of far-right ideologies in heavy metal subcultures | Julkaisu=Researchgate | Ajankohta=November 2020 | Viitattu=17.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="burzum origin">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.burzum.org/eng/library/a_burzum_story01.shtml | Tekijä=Vikernes, Varg | Nimeke=A Burzum Story: Part I – The Origin And Meaning | Julkaisu=Burzum.org | Ajankohta=joulukuu 2004 | Viitattu=19.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Campion">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.theguardian.com/music/2005/feb/20/popandrock4 | Tekijä=Campion, Chris | Nimeke=In the face of death | Julkaisu=The Guardian | Ajankohta=20.2.2005 | Viitattu=6.12.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Cockroft">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.dailymail.co.uk/news/article-2660598/Blood-curling-Shocking-moment-Swedish-metal-band-throws-pigs-blood-crowd-start-vomit.html | Tekijä=Cockroft, Steph | Nimeke=Blood curling! Shocking moment Swedish metal band throws pig’s blood at the crowd… who start to vomit | Julkaisu=Daily Mail | Ajankohta=17.6.2014 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="CoF">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/cradle-of-filth-mn0000779670/biography | Tekijä=Ankeny, Jason | Nimeke=Biography: Cradle of Filth | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="DailyHive">{{Verkkoviite | Osoite=https://dailyhive.com/mapped/norway-black-metal-church-fires-history | Tekijä=Smith, Peter | Nimeke=How the black metal scene in Norway led to the arson of over 50 churches | Julkaisu=Daily Hive | Ajankohta=23.4.2019 | Arkisto=https://web.archive.org/web/20210701065158/https://dailyhive.com/mapped/norway-black-metal-church-fires-history | Arkistoitu=1.7.2021 | Viitattu=11.12.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Darkthrone">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/darkthrone-mn0000678769/biography | Tekijä=Rivadavia, Eduardo | Nimeke=Biography: Darkthrone | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=17.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="DCA AllMusic">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/album/death-cult-armageddon-mw0000322109 | Tekijä=Serba, John | Nimeke=Dimmu Borgir: Death Cult Armageddon | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=18.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="DCA Soundi">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.soundi.fi/levyarviot/dimmu-borgir-death-cult-armageddon/ | Tekijä=Säynekoski, Marko | Nimeke=Dimmu Borgir: Death Cult Armageddon (Nuclear Blast) | Julkaisu=Soundi | Ajankohta=9/2003 | Viitattu=18.11.2021}}</ref>
<ref name="Dimmu Borgir">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/dimmu-borgir-mn0000214580/biography | Tekijä=Torreano, Bradley | Nimeke=Biography: Dimmu Borgir | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Dissection">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.allmusic.com/artist/p169834 | Tekijä=Ankeny, Jason & Rivadavia, Eduardo | Nimeke=Dissection | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=3.11.2009 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Emperor">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/emperor-mn0000193342/biography | Tekijä=Huey, Steve | Nimeke=Biography: Emperor | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=17.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Godfrey">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.theguardian.com/music/2019/mar/22/before-you-know-it-its-not-a-big-deal-to-kill-a-man-norwegian-black-metals-murderous-past | Tekijä=Gofrey, Alex | Nimeke=’Before you know it, it’s not a big deal to kill a man’: Norwegian black metal’s murderous past | Julkaisu=The Guardian | Ajankohta=22.3.2019 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Gorgoroth">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.blabbermouth.net/news/report-gorgoroth-face-two-years-in-polish-prison-after-causing-religious-offense/ | Nimeke=Report: Gorgoroth Face Two Years In Polish Prison After Causing ’Religious Offense’ | Julkaisu=Blabbermouth | Ajankohta=4.2.2004 | Viitattu=14.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Great_Old_Ones">[https://www.metal-archives.com/bands/The_Great_Old_Ones/3540343608 The Great Old Ones]. ''Encyclopaedia Metallum''. Viitattu 11.1.2021. {{en}}</ref>
<ref name="Grow">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20131224105116/http://www.revolvermag.com/uncategorized/web-exclusive-interview-darkthrones-fenriz-part-2-his-thoughts-on-transilva.html | Tekijä=Grow, Kory | Nimeke=Web-Exclusive Interview: Darhtrone’s Fenriz, part 2! His Thoughts on ‘Translivanian Hunger’ and Hip | Julkaisu=Revolver | Ajankohta=14.1.2010 | Viitattu=18.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Grym">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20041108065107/http://www.imperiumi.net/int_2.php?id=185 | Tekijä=Grym, J. | Nimeke=Dimmu Borgir | Selite=haastattelu | Julkaisu=Imperiumi.net | Ajankohta=2003 | Viitattu=16.10.2021}}</ref>
<ref name="Harbert">{{Verkkoviite | Osoite=https://bidoun.org/articles/rocking-the-cradle-of-civilization | Tekijä=Harbert, Ben | Nimeke=Rocking the Cradle of Civilization: Assyrian Black Metal | Julkaisu=Bidoun | Ajankohta=2008 | Viitattu=17.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Helenius">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20160305021835/http://barathrum.poro-tuotanto.org/review.php?f=wch-barathrum.txt | Tekijä=Helenius, Jussi | Nimeke=Barahtrum – Father Satan | Ajankohta=8.3.2002 | Viitattu=19.5.2008}}</ref>
<ref name="Ihsahn">{{Lehtiviite | Tekijä=Pitchon, Avi | Otsikko=Ihsahn: Solitude | Julkaisu=Terrorizer | Ajankohta=toukokuu 2008 | Numero=171 | Sivut=18 | Julkaisupaikka=Iso-Britannia | Julkaisija=Dark Arts Ltd. | Viitattu=31.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="inferno">{{verkkoviite | Osoite=https://www.inferno.fi/uutiset/uudessa-levyssa-on-kyse-siita-miten-helposti-joukkoja-voi-ajaa-psykoosiin-haastattelussa-oranssi-pazuzu/ | Tekijä=Väntänen, Ari | Nimeke=”Uudessa levyssä on kyse siitä, miten helposti joukkoja voi ajaa psykoosiin” – haastattelussa Oranssi Pazuzu | Ajankohta=5.7.2020 | Viitattu=16.2.2023}}</ref>
<ref name="Iseman">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.kerrang.com/features/11-hilarious-moments-of-black-metal-satire/ | Tekijä=Iseman, Courtney | Nimeke=11 Hilarious Moments of Black Metal Satire | Julkaisu=Kerrang! | Ajankohta=11.6.2019 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Jameson">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.decibelmagazine.com/2017/06/13/the-worst-black-metal-album-covers-of-all-time-part-i/ | Tekijä=Jameson, Neill | Nimeke=The Worst Black Metal Album Covers of All Time Part I | Julkaisu=Decibel Magazine | Selite=”This was two fingers deep into the ‘every asshole who just started a band thought they were from Norway’ thing where you’d get flyers like (and this was real) ‘true Norwegian black metal from Italy’ so the atmosphere was littered with what you kids call ‘posers’”. | Ajankohta=13.6.2017 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Jones">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.deathmetal.org/article/why-hellhammers-satanic-rites-is-possibly-the-most-important-metal-record-ever-made/ | Tekijä=Jones, Rob | Nimeke=Why Hellhammer’s Satanic Rites is possibly the most important metal record ever made | Julkaisu=Death Metal Underground | Ajankohta=4.7.2013 | Viitattu=17.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Kapelovitz">{{Verkkoviite | Osoite=https://web.archive.org/web/20070805040049/http://www.kapelovitz.com/christianmetal.htm | Tekijä=Kapelovitz, Dan | Nimeke=Heavy Metal Jesus Freaks: Headbanging for Christ | Julkaisu=Mean Magazine | Ajankohta=Februray 2001 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Kelly">{{Verkkoviite | Osoite=https://pitchfork.com/reviews/albums/17741-skagos-anarchic/ | Tekijä=Kelly, Kim | Nimeke=Skagos: Anarchic | Julkaisu=Pitchfork | Ajankohta=17.4.2013 | Viitattu=22.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Kelly2012">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.invisibleoranges.com/microgenres-war-metal-a-primer/ | Tekijä=Kelly, Kim | Nimeke=Microgenres: War Metal – A Primer | Julkaisu=Invisible Oranges | Ajankohta=21.2.2012 | Viitattu=15.12.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="King">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.metallimusiikki.net/metallimusiikki/slayer-kitaristi-norjalainen-black-metal-on-paskaa | Nimeke=Slayer-kitaristi: norjalainen black metal on ”paskaa” | Julkaisu=Metallimusiikki.net | Ajankohta=30.6.2007 | Viitattu=16.10.2021}}</ref>
<ref name="kirkkojakaupunki">[https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/uusi-uljas-ihmisyysfasismi Uusi uljas ihmisyysfasismi]. ''Kirkko ja kaupunki'' 12.11.2009. Viitattu 15.11.2021.</ref>
<ref name="Klemi">{{Verkkoviite | Osoite=https://web.archive.org/web/20170703080214/http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=770 | Tekijä=Klemi, Antti | Nimeke=Venom | Selite=haastattelu | Julkaisu=Imperiumi.net | Ajankohta=2007 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Krovatin">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.kerrang.com/features/if-you-burn-a-church-youve-learned-nothing-from-black-metal | Tekijä=Krovatin, Chris | Nimeke=If You Burn A Church, You’ve Learned Nothing From Black Metal | Julkaisu=Kerrang! | Ajankohta=18.4.2019 | Viitattu=14.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Lahdenperä">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.fmp666.com/moonlight/mayhem.html | Nimeke=Northern Black Metal Legends Mayhem | Tekijä=Lahdenperä, Esa | Julkaisu=Kill Yourself! Magazine | Viitattu=19.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="legendary black metal icons immortal">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.seaoftranquility.org/article.php?sid=942&mode=thread&order=0&thold=0 | Tekijä=Pardo, Pete | Nimeke=Legendary Black Metal Icons Immortal Return to NYC! | Julkaisu=seaoftranquility.org | Ajankohta=1.9.2007 | Viitattu=19.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Maelstrom">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20040623200231/http://www.maelstrom.nu/ezine/interview_iss12_99.php | Nimeke=Interview with Bathory | Julkaisu=Maelstrom | Ajankohta=2004 | Viitattu=19.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Marduk">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.allmusic.com/artist/p276123 | Tekijä=York, William | Nimeke=Marduk | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=3.11.2009 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="MasterClass">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.masterclass.com/articles/black-metal-music-guide | Nimeke=Black Metal Music Guide: A Brief History of Black Metal | Julkaisu=MasterClass | Ajankohta=3.8.2021 | Julkaisija=Yanka Industries, Inc. | Selite=Written by the MasterClass staff | Viitattu=14.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Mayhem">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/mayhem-mn0000335302/biography | Tekijä=Monger, James Christopher | Nimeke=Biography: Mayhem | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Metal Storm">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.metalstorm.ee/pub/article.php?article_id=66 | Tekijä=”scskowron” | Nimeke=On the Role of Clothing Styles In The Development of Metal – Part I | Julkaisu=Metal Storm | Ajankohta=5.7.2005 | Viitattu=19.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="metallum danzig">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.metal-archives.com/band.php?id=286 | Nimeke=Danzig | Julkaisu=Encyclopaedia Metallum | Ajankohta=20.5.2008 | Selite=Sivulla kerrotaan yhtyeen pääasialliset tyylilajit ja sanoitusten aiheet | Viitattu=21.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Monger">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/oranssi-pazuzu-mn0002673367/biography | Tekijä=Monger, James Christopher | Nimeke=Oranssi Pazuzu Biography | Viitattu=19.2.2023 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="metallum slayer">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.metal-archives.com/band.php?id=72 | Nimeke=Slayer | Julkaisu=Encyclopaedia Metallum | Ajankohta=20.5.2008 | Selite=Sivulla kerrotaan yhtyeen pääasialliset tyylilajit ja sanoitusten aiheet | Viitattu=21.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Necrophagia">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/necrophagia-mn0000862214/biography | Tekijä=Rivadavia, Eduardo | Nimeke=Biography: Necrophagia | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=14.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="NewHumanist">{{Verkkoviite | Osoite=https://newhumanist.org.uk/articles/1829/true-norwegian-black-metal-by-peter-beste | Tekijä=Kahn-Harris, Keith | Nimeke=True Norwegian Black Metal by Peter Beste: In deepest Scandinavia, Keith Kahn-Harris discovers social democratic Satanism | Julkaisu=New Humanist | Ajankohta=8.7.2008 | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="O’Bolye">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.loudersound.com/features/the-10-essential-post-black-metal-albums | Tekijä=O’Bolye, Tom | Nimeke=The 10 essential post-black metal albums | Julkaisu=Metal Hammer | Ajankohta=14.5.2019 | Viitattu=15.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="Patterson164">Patterson 2013, s. 164: ”For those swept up in all this, the lines between everyday reality, art, ideology, and the glorious melodrama of black metal were blurred in what must have been an intoxicating mix.”</ref>
<ref name="Perri">Venkatesh 2014, s. 380.</ref>
<ref name="Piruparat">{{Verkkoviite | Osoite=https://ylioppilaslehti.fi/2009/11/piruparat/ | Nimeke=Piruparat | Selite=”Mutta ei ihme, että kun Porvoon kirkko vuonna 2006 paloi, palon sytyttäjän musiikkimaku kiinnosti heti poliisia ja mediaa. Tekijän taustalta löytyikin kiinnostusta black metalia kohtaan.” | Julkaisu=Ylioppilaslehti | Ajankohta=13.11.2009 | Viitattu=20.10.2021}}</ref>
<ref name="Possessed">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/album/possessed-mw0000093309 | Tekijä=Rivadavia, Eduardo | Nimeke=Venom: Possessed | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="RT">[https://www.rottentomatoes.com/m/lords_of_chaos Lords of Chaos]. ''Rotten Tomatoes''. Viitattu 14.11.2021. {{en}}</ref>
<ref name="Salmenpohja15-34">Salmenpohja 2000, s. 15–34. Hjelm 2016, s. 479: ”Satanism does exist in Finland, but hardly in the conspiratorial form imagined by some of the religious experts. – – The most visible form of ‘Satanism’ is and has been what I have referred to as pseudo-Satanists, whose aim is mainly to shock without any personal commitment to a satanic worldview.” </ref>
<ref name="Salmenpohja34">Salmenpohja 2000, s. 34. Hjelm 2016, s. 477: ”some people actually profess to be practising Satanists or ‘Satan worshippers’. The two main groupings among these are a) those who draw their inspiration from Anton LaVey or other more organised and established ‘satanic’ traditions and b) those who have constructed their satanic worldview from a bricolage of Christian teachings, popular culture (horror films, Black Metal music), and interpretations of contemporary Satanism circulated especially on the Internet.”</ref>
<ref name="Samael">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/artist/samael-mn0000292795/biography | Tekijä=Rivadavia, Eduardo | Nimeke=Biography: Samael | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=16.10.2021 | Kieli={{en}}}}</ref>
<ref name="Sukupuu">Dunn 2005, metallimusiikin sukupuu.</ref>
<ref name="Tepedelen">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20071031005254/https://www.rollingstone.com/artists/dimmuborgir/articles/story/5935933/dimmu_borgirs_death_cult | Tekijä=Tepedelen, Adem | Nimeke=Dimmu Borgir’s ’Death Cult’ | Julkaisu=Rolling Stone | Ajankohta=7.11.2003 | Viitattu=9.3.2009 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="The Oath of Black Blood">”Serpent”: [https://www.impe.fi/reviews/1/2865 Beherit: The Oath of Black Blood (Reissue) [Spikefarm Records]]. ''Imperiumi'' 22.12.2004. Viitattu 8.11.2021.</ref>
<ref name="Transilvanian Hunger">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.allmusic.com/album/transilvanian-hunger-mw0000368185?1637171353526 | Tekijä=Rivadavia, Eduardo | Nimeke=Darkthrone: Transilvanian Hunger | Julkaisu=AllMusic | Viitattu=17.11.2021 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="trouble interview">{{Verkkoviite | Osoite=http://metal-rules.com/interviews/trouble-jan2004.htm | Tekijä=Lahtinen, Luxi | Nimeke=Interview with Trouble | Julkaisu=metal-rules.com | Ajankohta=January 2004 | Viitattu=19.5.2008 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="typhon">{{Verkkoviite | Osoite=http://img235.imageshack.us/img235/5802/02182006081416am4bj.jpg | Tekijä=Typhon | Nimeke=Pure The True Mayhem | Ajankohta=1993 | Selite=Euronymous’ Final Words | Viitattu=26.1.2009 | Tiedostomuoto=.jpg | Kieli={{en}}  |Arkisto=https://web.archive.org/web/20061023083740/http://img235.imageshack.us/img235/5802/02182006081416am4bj.jpg | Arkistoitu=23.10.2006}}</ref>
<ref name="venomcollector">”Our music is Power Metal, Venom Metal, Black Metal not Heavy Metal cos that’s for the chicks”, ”Satan is power and Venom is power so we write about Satan”. [https://www.venomcollector.com/info2.cfm?info_id=44377 Venom Collector Page: Venom Quotes]. (''Kerrang!''-lehden haastattelu marraskuulta 1982, haastattelijana Dante Bunutto.) Viitattu 15.10.2021. {{en}}</ref>
<ref name="Värtö">Värtö, Petteri: [https://www.esaimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3810122 Kolumni: Kirkonpolttohevi ei ole epäilyistä huolimatta soinut Lemillä, vaikka kunnan metallipajoissa on kytky kuumaan paikkaan]. ''Etelä-Saimaa'' 20.2.2021 (tilaajille). Viitattu 15.11.2021.</ref>
<ref name="Vikernes">Vikernes, Varg: [https://burzum.org/eng/library/a_burzum_story02.shtml A Burzum Story: Part II – Euronymous]. ''Burzum.org: Official Varg Vikernes’ Site'', joulukuu 2004. Viitattu 16.10.2021. {{en}}</ref>
}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Ikäheimonen, Tero | Nimeke=Pirunkehto. Suomalaisen black metallin tarina | Julkaisupaikka=Turku | Julkaisija=Svart Publishing | Vuosi=2016 | Isbn=978-952-93-7585-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik | Nimeke=Kaaoksen ruhtinaat. Mustan metallin messu | Selite=''Lords of Chaos. The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground'', 1998. Suomentanut Kai Latvalehto. | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Johnny Kniga | Vuosi=2008 | Isbn=978-951-0-34109-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Sarelin, Mikael | Nimeke=Krigaren och transvestiten. Gestaltningar av mörker och maskuliniteter i finländsk black metal | Selite=Väitöskirja | Julkaisupaikka=Åbo | Julkaisija=Åbo Akademis förlag | Vuosi=2012 | Isbn=978-951-765-682-5 | Kieli={{sv}} }}

== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat}}
* [https://areena.yle.fi/1-50802130 Yle Areena: Helvetti soikoon – norjalaisen black metallin historia].
* Ahmala, Antti: [https://journal.fi/avain/article/view/114588/68179 Black metalin pohjoisista äärimmäisyyksistä]. ''Avain'' 1/2022. (PDF)

{{Metallimusiikki}}
[[Luokka:Black metal| ]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:78.842 Metallimusiikki]]
Tällä sivulla käytetyt mallineet:
Malline:!- (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Aihealue/luokitus (muokkaa)
Malline:Aihealue/reunus (muokkaa)
Malline:Aihealue/taustaväri (muokkaa)
Malline:Aihealue/tekstinväri (muokkaa)
Malline:Aihealue/väri (muokkaa)
Malline:Commons (muokkaa)
Malline:Commonscat (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Elokuvaviite (muokkaa)
Malline:En (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Hlist/styles.css (näytä wikiteksti) (autoreviewer protected)
Malline:ISSN (muokkaa)
Malline:Kielisymboli (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Kirjaviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Lehtiviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Metallimusiikki (muokkaa)
Malline:Musiikin tyylilaji (muokkaa)
Malline:Navigaatio (muokkaa)
Malline:NavigaatioLoppu (muokkaa)
Malline:Nimiavaruus (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Ns (muokkaa)
Malline:Plainlist/styles.css (muokkaa)
Malline:Pääartikkeli (muokkaa)
Malline:Side box (muokkaa)
Malline:Sister project (muokkaa)
Malline:Sitaatti (muokkaa)
Malline:Suositeltu (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Sv (muokkaa)
Malline:Tietolaatikko (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Tietolaatikko/otsikko (muokkaa)
Malline:Tietolaatikko/tietorivi (näytä wikiteksti) (autoreviewer protected)
Malline:Tämä artikkeli (muokkaa)
Malline:Vaakalista (näytä wikiteksti) (autoreviewer protected)
Malline:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Viitteet (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Malline:Värivaihto (muokkaa)
Malline:Wikidata (muokkaa)
Malline:Ääninäytelaatikko (muokkaa)
Moduuli:ISxN (muokkaa)
Moduuli:Kirjaviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Kuuntele (muokkaa)
Moduuli:Kuuntele/styles.css (muokkaa)
Moduuli:Laatukuvake (muokkaa)
Moduuli:Lehtiviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Side box (muokkaa)
Moduuli:Side box/styles.css (muokkaa)
Moduuli:String (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Testaus (muokkaa)
Moduuli:Verkkoviite (näytä wikiteksti) (osittain suojattu)
Moduuli:Yesno (muokkaa)
Palaa sivulle Black metal.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Black_metal”
Lähdekoodi sivulle Black metal

Navigointivalikko

Haku
