Valeuutinen

Venäjällä hyväksyttiin vuonna 2022 laki, jonka mukaan "valeuutisten" levittämisestä Venäjän armeijaan liittyen voi saada jopa 15 vuoden vankeustuomion.^[6] Ensimmäinen sakkotuomio sotaan liittyvien valeuutisten julkaisemisesta annettiin Taka-Baikaliassa toukokuun lopussa kauppiaalle ja teon aikana puolustusministeriön palveluksessa olleelle henkilölle. ^[7] Moskovalainen kaupunginvaltuutettu sai seitsemän vuoden vankeustuomion arvosteltuaan kaupunginvaltuuston kokouksessa Venäjän sotatoimia Ukrainassa.^[8]

Valeuutisten määrittely on Venäjän viranomaisten päätettävissä. Raporttien mukaan se voi sisältää sellaisia viittauksia Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, jotka kutsuvat sitä hyökkäykseksi, joka on ristiriidassa Kremlin vaatimuksen kanssa, että kyseessä on yksinkertaisesti "erityinen sotilasoperaatio". Kreml on myös käyttänyt termiä "valeuutiset" kertomuksiin, joiden mukaan Venäjän ilmaisku osui äitiyssairaalaan Ukrainassa.^[9]

Valeuutiseksi on määritelty uutinen, joka on ”sisällöltään tekaistu ja on suunniteltu siten, että sivulle saadaan mahdollisimman paljon kävijöitä ja sitä kautta mainostuloja”.^[2]

Keskeisiä ovat jutun taustalla oleva aikomus ja tarkoitus. Valeuutiselta saattaa näyttää myös uutissatiiri, joka liioittelee ja hyödyntää kuvitteellista aineistoa, mutta sen tarkoitus on viihdyttää ja selventää asiaa, ei huijata. Valeuutinen voi olla myös vakuuttava fiktio, kuten H. G. Wellsin radiokuunnelma Maailmojen sota (1938). Kuunnelman saamaa vastaanottoa tutkineen Brad Schwartzin mukaan nykyinen valeuutisten suosio johtaa tähän radiokuunnelmaan ja sen useisiin jäljittelijöihin.^[10][11]

Uutisankka on tiedotusvälineissä leviävä paikkansapitämätön uutinen, jota luullaan todeksi.

Kansainvälinen kirjastojen kattojärjestö International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) julkaisi yhteenvedon, joka voi auttaa ihmisiä tunnistamaan väärennettyjä uutisia.^[12] Sen tärkeimmät kohdat ovat:

• Tarkastele lähdettä (jotta ymmärtäisit sen tehtävän ja tarkoituksen)
• Lue otsikkoa edemmäksi (jotta ymmärtäisit koko tarinan)
• Tarkista kirjoittajat (jotta näkisit ovatko he todellisia ja uskottavia)
• Arvioi uutista tukevat lähteet (jotta varmistaisit, että ne tukevat väitteitä)
• Tarkista julkaisun ajankohta (nähdäksesi, että tarina on asianmukainen ja ajan tasalla)
• Kysy, onko kyseessä vitsi (määrittääksesi, onko sen tarkoituksena olla satiiri)
• Käy läpi omat ennakkoasenteesi (jotta huomaisit, vaikuttavako ne arvostelukykyysi)
• Kysy asiantuntijoilta (jotta saisit vahvistuksen riippumattomilta ihmisiltä, joilla on tietoa).

Kansainvälinen faktantarkistusorganisaatio The International Fact-Checking Network (IFCN), joka aloitettiin vuonna 2015 tukee faktantarkistuksen kansainvälistä yhteistyötä, tarjoaa koulutusta ja on julkaissut faktantarkistuksen yleiset periaatteet.^[13] Myös verkossa toimiva suomalainen faktantarkistuspalvelu Faktabaari sitoutuu IFCN:n yhteisiin faktantarkistussääntöihin.^[14] Vuonna 2017 IFCN julkaisi hakemuksen ja ennakkotarkistusprosessin journalistisille organisatioille.^[15] Eräs IFCN:n pätevöittämä toimija on itsenäinen, ei-kaupallinen media-aikakauslehti The Conversation, joka on tehnyt lyhyen animaation, joka selvittää sen faktantarkistusprosessia. Siinä on muun muassa "avustavan akateemisen asiantuntijan anonyymi vertaisarviointi, lisätarkistus ja toimituksellista valvontaa".^[16]

Varhaisena merkittävänä valeuutisena on mainittu esimerkiksi Octavianuksen ensimmäisellä vuosisadalla käymä misinformaatiokampanja Marcus Antoniusta vastaan.^[17]

Varhainen esimerkki valeuutisesta oli ”suuri kuuhuijaus” vuonna 1835. The Sun -lehti julkaisi artikkeleita tähtitieteilijä John Herschelistä ja keksitystä kollegasta, joka huijauksen mukaan oli havainnut Kuussa outoa elämää. Keksityt artikkelit onnistuivat houkuttelemaan uusia tilaajia, ja halvalla tilattava sanomalehti kärsi vain hyvin pienen takaiskun sen myönnettyä seuraavassa kuussa, että sarja oli ollut huijausta.^[18][19]

1800-luvun lopulla Joseph Pulitzer ja muut keltaisen lehdistön julkaisijat yllyttivät Yhdysvaltoja Espanjan ja Yhdysvaltojen sotaan, jota kiihdytti USS Mainen räjähdys Kuubassa Havannan satamassa.^[20]

Valeuutinen muistuttaa käsitteenä keltaista lehdistöä ja poliittista propagandaa, jotka käyttävät usein samoja strategioita kuin 1900-luvun alun ”penny press”, halvat sanomalehdet.^[21][22][23]

Carnegien kansainvälinen rauhanpalkintorahasto on sen toimittajan Walter Durantyn mukaan todennut, että The New York Times julkaisi valeuutisia ”kuvaamalla Venäjää sosialistisena paratiisina”.^[24] Lehti julkaisi vuosina 1932–1933 lukuisia artikkeleita, joita sen Moskovan toimituksen päällikkö Walter Duranty kirjoitti. Niissä kiellettiin tieto, että Neuvostoliitossa olisi tuolloin kuollut nälkään 2,4–7,5 miljoonaa maan kansalaista nälänhädässä, joka nykyisin tunnetaan nimellä holodomor.^[25] Nykyisin lehti sanoo, että tämä oli ”sen huonoin” raportointi.^[26] Vuosia kestäneen valeuutisten kauden ovat huomanneet useat asiantuntijat Australiassa^[27], Yhdysvalloissa^[28] ja Isossa-Britanniassa.^[29]

Noustuaan valtaan Saksassa vuonna 1933 Adolf Hitler ja kansallissosialistinen puolue perustivat propagandaministeri Joseph Goebbelsin alaisen Valtakunnan valistus- ja propagandaministeriön.^[30] Natsit käyttivat sekä sanomalehti- että radiojournalismia edistääkseen ohjelmaansa, joko hankkimalla omistukseensa viestimiä tai käyttämällä poliittista vaikutusvaltaa.^[31] Koko toisen maailmansodan ajan sekä akselivallat että liittoutuneet käyttivät valeuutisia propagandan muodossa suostutellakseen puolelleen yleisöä niin kotimaassa kuin vihollismaissakin.^[32][33] Britanniassa Poliittisen sodankäynnin toimeenpaneva osasto käytti radiolähetyksiä ja jakoi esitteitä lannistaakseen saksalaisia sotajoukkoja.^[34]

Valeuutisten käyttö ja vaikutus laajeni 2000-luvulla, ja myös valeuutiset-sanan käyttö yleistyi. Sen lisäksi, että sanaa käytetään keksityistä jutuista, jotka on suunniteltu lukijoiden pettämiseksi lukijamäärien ja voiton maksimoimiseksi, termiä käytetään myös viittaamaan satiirisiin uutisiin, joiden ei ole tarkoitus johtaa harhaan, vaan pikemminkin informoida katsojia ja jakaa humoristista kritiikkiä oikeista uutisista ja valtamediasta.^[35][36] Yhdysvaltalaisia esimerkkejä satiirista ovat televisio-ohjelmat Saturday Night Live', Weekend Update, Daily Show, Colbert Report ja sanomalehti The Onion.^[37][38][39]

Venäjä käytti disinformaatiota vuonna 2014, kun se loi vastakertomuksen Venäjän tukemien Ukrainan kapinallisten ammuttua alas Malaysia Airlinesin lennon 17 käyttämällä Venäjältä toimitettua ohjusta. Väärät uutiset olivat usein peräisin Venäjän valtion tukemasta television uutiskanava RT:sta.^[40] Vuonna 2016 Nato sanoi havainneensa merkittävää Venäjän propagandan ja valeuutisten lisääntymistä Krimin vuonna 2014 tapahtuneen miehityksen jälkeen.^[41] Venäjän hallituksen virkailijoilta peräisin olevia valeuutisia kierrätti myös kansainvälisesti uutistoimisto Reuters, ja niitä julkaistiin Yhdysvalloissa suosituimmilla uutisverkkosivustoilla.^[42]

Yhdysvalloissa vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan aikaan valeuutiset olivat erityisen yleisiä, vaikka Stanfordin yliopiston ja New Yorkin yliopiston tutkijat totesivat tutkimusasiakirjassa, että valeuutisten tuloksena oli ”vähän tai ei ollenkaan vaikutusta”. Tutkijat huomasivat, että vain kahdeksan prosenttia äänestäjistä luki valeuutisia ja että tarinoita muistettiin vain vähän.^[43][44] Saksan liittokansleri Angela Merkel joutui valeuutisten kohteeksi Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen liittopäivävaalien lähestyessä vuonna 2017.^[45]

Presidenttikautensa ensimmäisinä viikkoina Yhdysvaltain presidentti Donald Trump käytti usein sanaa ”valeuutiset” viitatessaan perinteisiin tiedotusvälineisiin ja loi sekaannusta sanan merkityksestä.^[46] Kun Coloradon republikaanisenaattori Ray Scott käytti termiä viittaamalla Grand Junction Daily Sentinel -lehden kolumniin, lehden kustantaja uhkasi oikeusjutulla kunnianloukkauksesta.^[47][48]

Valeuutisten vaikutukset ovat maailmanlaajuisia ja osa maailmanlaajuista ilmiötä.^[49]

Valeuutisia levitetään sosiaalisen median kautta ja usein myös käyttämällä valeuutisten verkkosivustoja. Saadakseen uskottavuutta ne erikoistuvat keksimään huomiota herättäviä uutisia, usein esiintymällä tunnettuina uutislähteinä.^[50][51][52] Valeuutisia on käytetty sähköpostien tietojenkalasteluun hyökkäyksissä tarjoamalla sensaationhakuisia valheita ja kannustamalla käyttäjiä klikkaamaan linkkejä, jotka tartuttavat heidän tietokoneisiinsa haittaohjelmia.^[53]

Kummankin Yhdysvaltain poliittisen siiven kommentoijat, kuten Glenn Greenwald, Ed Morrissey ja Jack Shafer, ovat kuvanneet valeuutisia sekä moraalipaniikiksi että massahysteriaksi.^{[54][55][56][57][58][59]}

Harhaanjohtamista helpotti 2000-luvulla laaja sosiaalisen median käyttö. Esimerkiksi Facebook-uutissyöte on mahdollistanut valeuutisten leviämisen.^[60][61] Vuoden 2016 lopulla sosiaalista mediaa alettiin käyttää aikaisempaa enemmän uutissisältöihin, minkä myötä valeuutiset saivat enemmän huomiota.^[17]

Suuri osa yhdysvaltalaisista käyttää Facebookia tai Twitteria uutisten vastaanottoon.^[62] Tämä sekä lisääntynyt poliittinen kahtiajako ja suodatinkuplat ovat aiheuttaneet sen, että monet lukevat lähinnä otsikoita. Valeuutisten on sanottu vaikuttaneen vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.^[63][64] Valeuutisia jaettiin Facebookissa enemmän kuin päteviä uutisia^[65][66][67] Analyytikot selittivät sen johtuvan siitä, että valeuutiset vastaavat usein odotuksiin tai ovat muuten jännittävämpiä kuin paikkansapitävät uutiset. Facebook itse kiisti aluksi luonnehdinnan.^[60][61] Joulukuussa 2016 tehdyssä Pew Research Centerin kyselyssä todettiin, että 64 prosenttia Yhdysvaltain aikuisista katsoi täysin keksittyjen uutisten aiheuttaneen ”paljon epäselvyyttä” ajankohtaisia asioita koskevista perustiedoista, kun taas 24 prosenttia väitti, että ne olivat aiheuttaneet ”hämmennystä”, ja 11 prosenttia sanoi, että ne olivat aiheuttaneet ”ei paljon tai mitään epäselvyyttä”. Lisäksi 23 prosenttia kyselyyn vastanneista myönsi, että he olivat itse jakaneet valeuutisia, joko tietoisesti tai tietämättään.^[68]

Syyskuussa 2016 Facebook, Twitter ja YouTube alkoivat seuloa valeuutisia yhdessä valtamedioiden, sekä journalisti- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa. Suurimpien sosiaalisen median palveluiden lisäksi yhteistyöverkostossa ovat mukana muun muassa The New York Times, The Washington Post, Channel 4 News, Al Jazeera, ABC News ja Amnesty. Taustalla on kesällä 2015 perustettu First Draft Coalition, johon useita media-alan toimijoita liittoutui tutkiakseen ja levittääkseen tietoutta verkkouutisten varmentamisesta. Liittouman sivusto First Draft News julkaisee aiheesta opetusmateriaalia ja uutisia.^[69][70]

Yhdysvaltain vuoden 2016 vaalien jälkeen ja lähestyttäessä Saksan vaaleja Facebook alkoi merkitä epätarkkoja uutisia ja varoittaa niistä,^[71][72][73] ja se alkoi tehdä yhteistyötä riippumattomien faktantarkistajien kanssa merkitsemällä virheellisiä uutisia varoittaen lukijoita ennen sellaisten jakamista.^[71][72][73]

Englanninkielisessä Facebookissa voi tehdä ilmoituksen valeuutisartikkelista, minkä jälkeen käyttäjä voi valita joko verkkosivuston estämisen kokonaan tai kätkeä kaikki tulevat lähteen postaukset.^[67]

Kiinan viranomaiset ja johtavat liikemiehet peräänkuuluttivat syksyllä 2016 voimakkaampaa valtion hallintaa, viitaten militanttien valmiuksiin organisoida ja levittää valeuutisaiheita Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan aikana. Eräs Kiinan johtavista internet-viranomaisista suositteli valeuutisia ja huhuja levittävien verkossa toimivien kansalaisten tunnistusjärjestelmiä, jotta heitä voitaisiin "palkita ja rankaista".^[74]

Japanilainen tietoturvayhtiö Trend Micro selvitti vuonna 2017 valeuutisia ja niihin liittyviä palveluita tarjoavia toimijoita. Valeuutisia tarjoavien toimijoiden verkkosivuillaan kertomien listahintojen mukaan selvityksessä arvioitiin vuoden kestävän kampanjan hinnaksi noin 360 000 euroa. Hinta sisältää muun muassa kattavat tekaistut sosiaalisen median profiilit, valeuutisten kirjoittamisen ja valeuutisen levittämisen kuvitteellisten seuraajien välityksellä.

Raporttia varten Trend Micro tutki muassa englannin-, venäjän-, kiinan- ja arabiankielisiä verkkosivuja, jotka markkinoivat sosiaalisen median, hakukoneiden ja uutisten tuottajien vaikuttamiseen ja ohjailuun tähtääviä palveluita.

Palveluita ovat muun muassa seuraavat:

• Kuvitteellisia ”some-julkkiksia” voi hankkia esimerkiksi kiinalaiseen Weibo-palveluun ostamalla kuvitteellinen profiili 2 300 eurolla, jolla saa 300 000 seuraajaa.
• Levottomuuksien ja mielenosoitusten innoittamiseen ja yllyttämiseen saa kampanjan noin 178 000 eurolla. Tulenaroista sosiaalisista aiheista keskustelevan suositun verkoston voi ostaa halvimmillaan 35 000 eurolla. Muun muassa Yhdysvalloissa osa mielenosoituksista on saanut alkunsa juuri sosiaalisesta mediasta.
• Toimittajien mustamaalaukseen ja kyseenalaistamiseen saa noin 2 400 eurolla viikon kestävän kampanjan. Siihen kuuluu toimittajaa panetteleva artikkeli, jota tviitataan kymmeniä tuhansia kertoja ja se saa sata tuhatta vierailua. Kommentoinnit, lisävierailut ja bottiseuraajat maksavat ylimääräistä. Noin 50 000 eurolla saa kampanjan joko toimittajan mustamaalaamiseksi tai hänen näkyvyytensä lisäämiseksi.
• Puolueiden painostaminen ja vaaleihin vaikuttaminen on monimutkainen ja aikaavievä operaatio. Sen takia hinta on noin 357 000 euroa.^[3]

EU:n komissio varoitti tammikuussa 2017 Facebookia ja Googlea sääntelytoimilla, jos ne eivät puutu valeuutisten leviämiseen verkossa vaaleihin valmistautuvissa Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa. Google ja Facebook ovat ilmoittaneet yhteisistä toimista, muun muassa faktantarkistuksesta valeuutisten patoamiseksi. Facebook on kehitellyt lisäksi yhteistyötä ja välineitä ranskalaisten mediatalojen kanssa valeuutisten metsästykseen erityisesti Ranskan vaaleja silmälläpitäen.

Saksassa Facebookin kanssa yhteistyökumppanina toimii Correctiv-tutkimusyhteisö, jonka perustaja David Schraven sanoi Financial Timesissa, että verkossa leviää laaja joukko äärioikeiston kehittämiä valeuutisia esimerkiksi pakolaisista.^[75]

Freedom House -järjestön syksyllä 2018 julkaiseman selvityksen mukaan vähintään 17 maata on edellisen vuoden aikana "valeuutisia" vastaan taistelun varjolla hyväksynyt tai säätänyt verkkomediaa rajoittavia lakeja, joiden tarkoituksena on tukahduttaa toisinajattelua. Järjestön mukaan "valeuutisten" herättämät intohimot uhkaavat aiheuttaa demokratian vaarantavia ylimitoitettuja rajoituksia sananvapauteen sekä sensuurin ulkoistamisen siihen huonosti sopiville teknologian alan yrityksille. Lisäksi sosiaalisessa mediassa leviävät väkivaltaan yllyttävät valheet ovat saaneet jotkin maat kuten Intian ja Sri Lankan rajoittamaan internetin käyttöä kaikilta kansalaisilta väkivallan välttämiseksi.^[76][77]

Valeuutisten rajaamatonta käsitettä on kritisoitu. The Washington Postin kolumnisti Margaret Sullivan totesi Usherin sanoneen, että valeuutinen merkitsee eri asioita eri ihmisille. "Onko se satiiria? Komediauutisia? Ryhmäkuntalaisten journalismia? Vai isoja virheitä, joita luotettavat uutisinstituutiot ovat tehneet, tai huijauksia joihin ne ovat langenneet?" Sullivanin mukaan sanaa käytetään horjuttamaan - tai ainakin sotkemaan - uskoa yrityksiin tarkistaa päteviä uutisia.^[78]

Valeuutiset ovat olleet useimmiten tekstiä, mutta on arveltu, että ne ottavat käyttöönsä tulevaisuudessa äänen ja liikkuvan kuvan manipuloinnin. Ihmisen kasvot voi kaapata videolta ja saada hänet ikään kuin sanomaan jotakin aivan muuta kuin mitä hän todellisuudessa sanoivat. Saksalais-amerikkalaisessa tutkimushankkeessa Face2Face^[79] kehitettiin teknologiaa, joka vaihtaa kohdehenkilön kasvoille näyttelijän ilmeet, kuten suun liikkeet ja esimerkiksi kulmakarvojen kohoamisen.^[80]

Adobe julkisti marraskuussa 2016 Photoshopin rinnalle tuotetta, jota kutsutaan nimillä Photoshop for audio^[81] tai Project VoCo. Tietokoneohjelmaan voi kirjoittaa sanoja ja laittaa ohjelman sanomaan ne jonkun tietyn henkilön äänellä. Edellytyksenä on, että ohjelmaan on syötetty noin 20 minuuttia kyseisen henkilön puhetta.^[80]

Presidentti Donald Trump popularisoi valeuutinen-sanan käytön. Factba.se:n seuraamien sosiaalisen median viestien ja transkriptioiden mukaan Trump on käyttänyt sanaa noin 2 000 kertaa joulukuusta 2016 alkaen. Sanan käyttö netissä kohosi huippuunsa presidentin julistettua "Valeuutispalkintonsa" ("Fake News Awards"), joka oli luettelo niistä uutisjutuista, joita hän piti valheina. Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalin aikaan "valeuutisilla" tarkoitettiin paikkansa pitämättömiä raportteja, kuten sitä, että paavi Franciscus hyväksyisi presidentti Trumpin. Mutta kun sanan käyttö tuli yhä suositummaksi, sen merkitys muuttui tarkoittamaan muutakin kuin misinformaatiota. Presidentti Trump on käyttänyt valeuutinen-sanaa hyökätessään niitä uutisjuttuja vastaan, joista hän on eri mieltä. Helmikuussa 2017 hän vei aiheen pitemmälle ja leimasi useita uutistoimistoja "amerikkalaisten kansanviholliseksi". Trumpin kielenkäytöstä sama on levinnyt muualle, muun muassa Thaimaahan, Filippiineille, Saudi-Arabiaan ja Bahrainiin. Kansalaisjärjestöjen mukaan tällainen kielenkäyttö rapauttaa demokratiaa, joka perustuu yksimielisyyten tosiasioista, kun ilmaisua "valeuutinen" käytetään myös uskottavista tiedoista.^[82]

• Hyvä lehtimiestapa
• Informaatiosodankäynti
• Totuudenjälkeinen politiikka
• Valemedia
• Vastamedia

• Miten valeuutisen erottaa oikeasta uutisesta? Helsingin Sanomat, Lasten uutiset. 30.1.2017. Sanoma Oy. Viitattu 25.2.2017.
• Miten tunnistat valeuutisen? – StopFake-sivuston Margo Gontar kertoo. Helsingin Sanomat, Uutiset. 1.10.2016. Sanoma Oy. Viitattu 25.2.2017.
• Turtiainen, Suvi: Teinit tehtailivat Makedoniassa valeuutisia Trumpista ja Clintonista Helsingin Sanomat, Ulkomaat. 1.12.2016. Sanoma Oy. Viitattu 25.2.2017.
• Putkonen, Leena: Bongaa valeuutinen! (kirjoittajien blogi) Ruokamysteerit. 11.2.2017. Viitattu 25.2.2017.
• Halme, Jani: Klikkiotsikko on valemedian kaupunkilaisserkku (kirjoittajien blogi) SuomenLehdistö. 8.2.2017. Viitattu 27.2.2017.
• Gray, Richard: Lies propaganda and fake news: A grand challenge of our age BBC Future. 1.3.2017. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
• The Hoax Museum Blog (kirjoittajan blogi) The Museum of Hoaxes (Huijausten museo). Alex Boese. Viitattu 10.3.2017. (englanniksi)
• Raili Leino: Tämä konsti tepsii valeuutisiin – psykologinen rokote tuottaa immuniteettia höpöhöpölle (artikkeli viittaa Cambridgen yliopiston 22.1.2017 julkaisemaan tiedeuutiseen Psychological 'vaccine' could help immunize public against 'fake news' on climate change (englanniksi)) 24.1.2017. Tekniikka & Talous, tekniikkatalous.fi. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
• Ari Karkimo: Väkivalta riistäytyi käsistä – raivoa lietsonut valeuutinen johti seitsemän ihmisen kuolemaan 30.5.2017. Tekniikka & Talous, tekniikkatalous.fi. Viitattu 31.5.2017. (englanniksi)
• Lehtinen, Aki Petteri: ”Uutistekstin totuudenmukaisuus: Kuinka journalismi kiinnittyy todellisuuteen”. Teoksessa Haapaniemi, Riku & Ivaska, Laura & Katajamäki, Sakari (toim.): Tekstit ympärillämme: Kirjoituksia tekstikäsityksistä ja -käytänteistä, s. 128–136. Tampere: Tampereen yliopisto, 2024. ISBN 978-952-03-3465-9 Vapaasti luettavissa