Tonteri (Kivennapa)

Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän välillä oli alkujaan seitsemän tullivartiota: Kuokkala, Rajajoki, Tonteri, Lipola, Raasuli, Sirkiänsaari ja Tappari. Vuonna 1917 muodostettiin lisäksi Tulokkaan vartio. Vartiot olivat maantievartioita kohdissa, joissa tie ylitti rajan.^[1]

Koska Tonteri ei ollut varsinainen rajanylityspaikka, sinne ei rakennettu tullilaitoksen vartiotaloa tullaamista varten vaan ainoastaan rajavartioston vartiotupa.^[2]

Sisällissodan jälkeisessä tilanteessa levottomalla rajalla kohtasivat sotilaallisen läsnäolon ja rajavartioinnin intressit. Syyskuussa 1918 ylipäällikkö määräsi muodostettavaksi Terijoen rajavartiopataljoonan, joka siirtyi Karjalankannaksen vartioksi 18. lokakuuta majuri Oskar Stenbergin komennossa.^[3]

Kannaksen rajavartiointi järjestettiin uudelleen vuoden 1920 alussa. Käskyllä 17. tammikuuta 1920 vartiotehtävän sai uusi erikoisyksikkö, Käkisalmen läänin rykmentti. Kivennavalla oli tuolloin maantievartiopaikka.^[4] Tonteriin oli sijoitettuna osia em. rykmentin II pataljoonasta.

Tonterissa oli postipysäkki (numero 1617) 1. maaliskuuta 1910 lähtien vuoteen 1940 asti.^[5] Vuodesta 1937 lähtien viipurilainen Kannaksen Matka-auto Oy liikennöi reittiä Viipuri–Kivennapa–Tonteri REO Safety Bus -seka-autolla.^[6]

Tonteriin saapui 1880-luvulla lestadiolainen herätys Pietarista käsin. Tonterin ohella sitä esiintyi Kivennavalla kirkonkylässä sekä Raivolassa.^[7]

Jatkosodan etenemisvaiheessa JR 7 ylitti rajan Tonterissa 31. elokuuta 1941.^[8] Asemasotavaiheessa Tonteri muodosti 2. divisioonan lohkojaossa oikeanpuolimmaisen lohkon helmikuusta 1943 lähtien. Muut lohkot olivat Riihiö ja Ohta.

Suurhyökkäyksen alettua 2. divisioonan puolustama linja kulki Tonterin läpi 10. kesäkuuta 1944 keskiyöllä.^[9] Taisteluosasto Ahola vetäytyi Tonterista 11. kesäkuuta 1944. Kylä vallattiin takaisin JR 7:n 2. komppanian vastaiskulla, mutta menetettiin samana iltana neuvostojoukkojen painostaessa Tonterista ja Vihtaniemestä Hartosiin johtavien teiden suunnissa.^[10]

Monet Kivennavan kylistä tuhoutuivat sodissa ja jäivät tyhjilleen. Tonteri kuuluu näihin.^[11]

• Tonteri (sukunimi)

• Kinnunen, Mauri: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla: lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf).
• Koskimaa, Matti: Tyrjän rykmentti: JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21273-3
• Kouhia, Kaarina: Käki kukkuu siellä. Karjala : puolueista riippumaton karjalaisten lehti, 31.10.1996, nro 44, s. 12. Viipuri, Lappeenranta.
• Lehtipuu, Markus: Suomalainen matkaopas: Kannas. Helsinki: Suomalainen matkaopas Finnish Guidebooks Oy, 2006. ISBN 952-91-2323-X

• Tuokko, Kaino: Rajalla rauhatonta. Saarijärven Offset (painopaikka): Kaino Tuokko (omakustanne), 2000. 952-91-2323-X