The Osmonds

The Osmondsien ura alkoi suurella läpimurrolla Disneylandissa ja pian sen jälkeen seurasi säännöllisiä esiintymisiä Andy Williams show -ohjelmassa 1960-luvun alussa. Vuosikymmenen puolessavälissä he esiintyivät Ruotsin kuuluisimman laulajan Lars Lönndahlin kanssa ja saivat suosiota Ruotsissa. Heidän kulta-aikansa sijoittui kuitenkin 1970-luvun alkuun, jolloin he saivat paljon listahittejä.

Heidän joukkoonsa liittyi joksikin aikaa nuoremmat veljekset Donny Osmond (s. 9. joulukuuta 1957) ja Jimmy Osmond (s. 16. huhtikuuta 1963). Yhtyeellä oli samanniminen lauantaiaamun piirrossarja ABC-kanavalla vuosina 1972-1973. Donny, ja myös vähemmässä määrin Jimmy, saivat suosiota sooloartisteina kuten myös heidän ainoa siskonsa, Marie Osmond (s. 13. lokakuuta 1959). Jimmy oli suosittu erityisesti Britanniassa kun taas Donnyn ja Marien suosio oli lähes maailmanlaajuista. Donny ja Marie esiintyivät myös duona ja juonsivat omaa varieteeohjelmaansa Donny & Marie, ABC-kanavalla vuosina 1976-1979.

Kaikki perheenjäsenet ovat tunnetusti vannoutuneita mormoneja.

Osmondsin läpimurtohitti Yhdysvalloissa, "One Bad Apple", jossa Merrill ja Donny lauloivat pääosuudet, oli soundiltaan hyvin samanlainen kuin toisellakin aikakauden purkkapop-yhtyeellä, The Jackson 5. Laulu oli viisi viikkoa Billboardin Hot 100 -listan kärjessä keväällä 1971, sekä nousi kuudenneksi and R&B-listalla. Single ja sitä seurannut esikoisalbumi One Bad Apple levytettiin Muscle Shoalsilla legendaarisen R&B-tuottajan, Rick Hallin kanssa.

Seuraava single "Double Lovin'" sijoittui 14:ksi mutta hiukan psykedeelinen "Yo-Yo" nousi kolmanneksi vuoden 1971 lopulla. Se oli vaihe, jossa veljekset alkoivat levyttää itsenäisenä rock 'n roll -yhtyeenä sen sijaan että olisivat luottaneet sessiomuusikoihin. Heidän puhtaasta imagostaan huolimatta Osmondsilla oli soul-tyylinen, joskus käheä soundi, joka edelsi myöhempien vuosien power pop -kautta.

Ensimmäinen vuoden 1972 julkaisu "Down By The Lazy River" nousi neljänneksi ja toi vihdoin läpimurron Britanniassa, jossa se oli parhaimmillaan sijalla 40. Faneja alkoi kasaantua nopeasti. Koko Osmondsin perhe, mukaan lukien yhtye- ja soolojulkaisut, sai yhteensä 13 singleä Britannian listoille vuonna 1973.

Vuoden 1972 LP Crazy Horses ja samanniminen kappale saivat arvosteluja laidasta laitaan. Albumilla yritettiin kehittää enemmän rock-suuntautunutta soundia ja imagoa, ja ensimmäinen kappale "Hold Her Tight" muistutti huomattavissa määrin Led Zeppelinin Immigrant Song -kappaletta. Albumi kuitenkin todisti veljesten kyvyn kirjoittaa lauluja ja soittaa.

Pian sen jälkeen vuonna 1973 julkaistiin The Plan, jota voi parhaiten kuvailla mormonivaikutteisena albumina, jossa on prog rock -pyrkimyksiä. Näitä albumeja seurasivat herkemmät ja tunteellisemmat laulut kuten "Let Me In" ja "Love Me For A Reason". Tämä musiikki yhdessä veljesten ulkonäön kanssa vetosi suuressa määrin purkkapop-markkinoihin. Beatlemanian tyyliin ilmiötä alettiin kutsua Osmaniaksi.

Wayne, Jay ja Merrill jatkoivat esiintymistä nimellä The Osmond Brothers ja esiintyivät säännöllisesti Bransonissa Missourissa sekä Britanniassa, molemmissa kvartettina Jimmyn kanssa. Merrill esiintyy myös sooloartistina. Alan ei enää esiinny, paitsi hyvin harvoissa tilaisuuksissa, koska hän sairastaa MS-tautia. Nykyään heidän soundinsa on enemmän kantri-tyylistä, jossa on hieman rock ja AC-vaikutteita.

Jimmy esiintyy Britanniassa ja Bransonissa sekä on tullut menestyneeksi liikemieheksi. Hän esiintyi vähän aikaa sitten brittiläisessä tosi-tv-ohjelmassa I'm A Celebrity, Get Me Out Of Here.

Marie on ollut radiojuontajana sekä tekee ja myy nukkeja.

Donny ylläpitää menestyksekästä kiertue- ja levytysuraa Britanniassa sekä välillä Yhdysvalloissa. Hän oli suosittu myös teatterin alalla esiinnyttyään jonkin aikaa pääroolissa Andrew Lloyd Webberin musikaalissa Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat.

Kaikki veljekset ovat naimisissa ja joillakin heistä on hyvinkin suuret perheet. Alanin kahdeksan poikaa esiintyvät joskus nimellä "The Osmonds - Second Generation" tai "2ndG". Yleisön kiinnostuksen johdosta he kiersivät Britanniaa helmikuussa ja maaliskuussa 2006.

• One Bad Apple (maaliskuu 1970)
• Down By The Lazy River (maaliskuu 1972)
• Crazy Horses (marraskuu 1972)
• The Plan (tammikuu 1973)
• Goin' Home (heinäkuu 1973)
• Let Me In (lokakuu 1973)
• One Way Ticket To Anywhere (marraskuu 1973)
• I Can't Stop (huhtikuu 1974)
• Love Me For A Reason (elokuu 1974)
• Having A Party (maaliskuu 1975)
• The Proud One (toukokuu 1975)
• I'm Still Gonna Need You (marraskuu 1975)
• I Can't Live A Dream (lokakuu 1976)

• Virallinen sivusto