Taageperan kartano

Tagaperan kylässä oli kartano jo 1500-luvulla. Vuosina 1674-1796 se kuului Stackelbergeille, joiden sukunimestä johtuu kartanon ja kylän nykyinen nimi. Vuosina 1819-1919 kartano kuului von Stryk -suvulle. Vuonna 1922 sinne perustettiin keuhkoparantola. Neuvostokaudella Taageperassa toimii alkoholistiparantola. Vuodesta 2002 lähtien päärakennuksessa on toiminut hää-, seminaari- ja metsästyshotelli sekä ravintola.

Riiansaksalaisen Otto Wildaun piirustusten mukainen nykyinen päärakennus eli Taageperan linna rakennettiin vuosina 1907-1912. Vanha päärakennus oli tuhoutunut tulipalossa vuonna 1905. Uusi päärakennus oli aikoinaan varustukseltaan moderni, sillä sinne rakennettiin heti sähkövalaistus, vesi ja viemäröinti. Rakennukseen tuli 97 huonetta, jotka kaikki ovat erilaisia. Wildaun jugend on lähellä suomalaista kansallisromantiikkaa, mikä näkyy mm. runsaana graniitin käyttönä. Korkeahkolle kummulle rakennetussa rakennuksessa on 40-metrinen torni. Sisätilat ovat vain osin säilyneet alkuperäisessä asussaan, esimerkiksi portaat, takat ja valaisimet.

Arkkitehtien Alar Kotlin ja Johannes Fuksin 1930-luvun lopussa suunnittelema, mutta vasta sodan aikana vuonna 1942 valmistunut parantolan funkkistyylinen lisärakennus aiotaan kunnostaa kylpyläksi^lähde?.

Tagaperassa kannattaa kiinnittää huomiota kartanon komeaan aitaan ja portteihin sekä kauniiseen tilanhoitajan taloon ja vesimyllyyn. Kartanon ympärillä on hieno puistoalue, jonne on nyt pystytetty kartanon viimeisen omistajan Hugo von Styrkin patsas.

Mäkeläinen, Tapio: Tapion matkassa Viljandiin ja Mulgimaalle. Solnessi, 2014. ISBN 978-9949-9583-4-4