Synestesia

Synestesia on perinnöllistä ja kulkee suvussa.^[2] Synestesian aiheuttava geeni tai geenit on noin neljällä prosentilla kaikista ihmisistä. Geeni ilmentyy kuitenkin vain yhdellä ihmisellä 90:stä, ja vain heillä on näkyvä synestesia.^[3]

Vaikka synestesia ei yhdistykään mihinkään patologiseen tilaan, tai kognition tai aistien toimintahäiriöön, se voi esiintyä yhdessä esimerkiksi autismin ja savantismin kanssa.^[4] Autismin kirjon oireyhtymän ihmisistä 20 prosentilla on synestesia.^[5]

Ihmisellä, jolla on yksi synestesian tyyppi, on 50 prosentin todennäköisyys olla toinenkin synestesian tyyppi. Joillakin ihmisillä on lisäksi kolmas, neljäs tai vieläkin useampi synestesian tyyppi.^[1]

Synestesia ilmenee lapsella jo varhaisessa iässä. Lapsi saattaa hämmentyä huomatessaan, etteivät muut lapset koe maailmaa samalla tavalla kuin hän, ja joutua epäuskon tai pilkan kohteeksi kertoessaan havainnoistaan, joten hän oppii usein vaikenemaan niistä. Ilmiö ei kuitenkaan katoa lapsen varttuessa.^[6]

Sama ärsyke aiheuttaa yhdessä synesteetikossa aina samanlaisen kokemuksen. Synesteetikko ei voi ehkäistä tai pysäyttää synesteettistä kokemustaan tai ohjailla sitä edes harjoittelun avulla.^[4]

Synesthesia Battery -verkkokyselylomakkeen 19 133 vastaajan kuvailemien synesteettisten kokemustensa perusteella synestesian tyypit, joita löydettiin yli 150 erilaista, voidaan tutkija Richard Cytowicin mukaan ryhmitellä viiteen ryhmään. Ryhmät eivät ole toisistaan tilastollisesti riippuvaisia, joten ne saattavat olla eri tekijöiden aiheuttamia:^[7]

• järjestettyjen sarjojen, kuten aakkosten, viikonpäivien, kuukausien ja numeroiden, näkeminen väreissä
• musiikin näkeminen väreissä
• hyvä/huono-asteikolla tietoisesti koettujen, persoonallisuuteen, kosketukseen, makuun tai hajuun liittyvien tuntemusten kokeminen väreinä
• ei-visuaaliset yhteydet
• kolmiulotteisessa tilassa koetut sarjat.

Kieli laukaisee synestesian useammin kuin mikään toinen tekijä. Kaikista synesteettisistä havainnoista 88 prosentissa on kyse joko grafeemeista, foneemeista tai kokonaisista sanoista.^[8] Kaikkein yleisin synestesian muoto on viikonpäivien näkeminen värillisinä, kukin omanvärisenään. Seuraavaksi yleisintä on kirjainten, numeroiden ja välimerkken näkeminen värillisinä, vaikka ne olisikin painettu mustalla värillä. Jotkut synesteetikot näkevät kirjoitusmerkeillä myös sukupuolen ja persoonallisuuden. Eräs synesteetikko esimerkiksi kokee #-merkin beigenvärisenä, ahkerana ja miehekkäänä miehenä.^[9]

Äänteet laukaisevat synesteetikoissa usein makuaistimuksia. Eräs englanninkielinen synesteetikko esimerkiksi maistaa kaikki /idʒ/-äänteelliset sanat, kuten college, makkaran makuisina.^[10] Äänisynestesian kokemus voi vaihdella musiikin tai muun äänen voimakkuuden, suunnan, laadun (ihmisääni tai soitin), korkeuden tai rytmisten muutosten mukaan. Myös kokonainen sävellys voi olla tietyn värinen. Voimakas ääni voi tuottaa nukkuvassa ihmisessä synesteettisiä unitiloja herättämättä nukkujaa.^[11]

Synestesiakokemuksia voi syntyä myös kokonaan kognitiivisista prosesseista ilman ulkoista aistiärsykettä. Esimerkiksi jotkut grafeemi–väri-synesteetikot kertovat näkevänsä värejä vain ajatellessaankin kirjaimia tai numeroita. Eräs synesteetikko kertoi näkevänsä laskutoimituksen 5+2 samanvärisenä kuin luvun 7, ja jotkut näkevät luvun aina samanvärisenä riippumatta siitä, onko se kirjoitettu arabialaisin vai roomalaisin numeroin.^[12]

Synestesia toimii yleensä vain yhteen suuntaan. Jos ääniärsyke laukaisee yhdellä synesteetikolla väri- tai muotohavainnon, jälkimmäinen ärsyke ei yleensä laukaise vastaavasti kuulohavaintoa. Niillä synesteetikoilla, joilla aistihavaintojen sekoittuminen kuitenkin on kaksisuuntaista, voi kakofonian kokemuksen vuoksi olla vaikeuksia selviytyä paikoissa, joissa esiintyy paljon erilaisia aistiärsykkeitä.^[13]

Synestesiana ei pidetä esimerkiksi sellaista luonnollista ja yleistä kokemusta, jossa korkeat äänet yhdistyvät korkeaan luminanssiin.^[14]

Synesteettiset yhteydet eivät ole sisäsyntyisiä vaan idiosynkraattisia. Esimerkiksi identtiset kaksoset saattavat yhdistää samoihin kirjaimiin eri värit.^[4] Koska synesteetikoiden aistihavainnot ovat yksilöllisiä, niitä ei voi taulukoida yleispätevästi.^[15] Synesteettisissä kokemuksissa on kuitenkin säännönmukaisuuksia. On esimerkiksi havaittu, että yleisimmät ja ensin opitut kirjaimet yhdistyvät usein nuorimpana opittuihin väreihin. Esimerkiksi A-kirjain on punainen noin 40 prosentissa tapauksista, ja H ja S ovat vihreitä 20 prosentissa tapauksista. Kirjaimet O ja I sekä numero 1 ovat usein värittömiä. Kokonaisten sanojen kohdalla sanan ensimmäinen kirjain värjää usein koko sanan. Synesteetikot kuvailevat kokemiensa värien sävyt hyvin tarkasti. Jotkut pystyvät sijoittamaan värihavaintonsa kolmiulotteiseen tilaan, mutta joidenkin värihavainnoilla ei ole lainkaan tilallista luonnetta, vaan henkilö vain ”kokee” värin. Myöskään synesteettinen makuaistimus ei sijaitse suussa tai missään muuallakaan tilassa.^[16]

Synestesian aiheuttajaa ei tiedetä varmasti, ja asiasta on esitetty monia hypoteeseja. Yksi päähypoteesi on aivojen laajentunut yhdistyneisyys. Teorian mukaan vastasyntyneiden aivot ovat aina synesteettiset, mutta yhteyksien karsiutuminen vie useimmilta vauvoilta synesteettisyyden ensimmäisten elinkuukausien aikana.^[17] Synestesia säilyy vain, jos synesteettisiä kokemuksia tuottavat hermoyhteydet eivät karsiudu pois lapsen aivojen kehittyessä.^[18] Aivotutkimuksessa on saatu näyttöä siitä, että värisynesteetikoilla on ylimääräisiä yhteyksiä värejä tunnistavan ja jotakin muuta ilmiötä (numero, kirjain, ääni tms.) tunnistavan aivoalueen välillä.^[19]

Toinen päähypoteesi on aivojen alentunut estoisuus. Sen mukaan estojen puuttuessa yhden aivoalueen aktiivisuus leviää toisillekin alueille.^[20]

Erikielisten synesteetikkojen tutkimuksissa on havaittu, että synestesia liittyy kielten oppimisen vaativuuteen. Synestesiaa esiintyy suhteellisen paljon ihmisillä, joiden äidinkielen ääntämys ja kirjoitus vastaavat toisiaan huonosti. Eniten synestesiaa onkin havaittu japanilaisilla, joiden kielessä on neljä kirjoitusjärjestelmää. Myös usean kielen oppiminen toisen ikävuoden jälkeen lisää synestesian esiintymisen todennäköisyyttä. Erään synestesiahypoteesin mukaan synestesia auttaakin juuri lukutaidon opettelussa, ja moni tutkija uskoo grafeemi–väri-yhteyksien syntyvän juuri lukemaan opeteltaessa. Lisäksi kuvataiteen opiskelu tai sille altistuminen nostaa synestesian todennäköisyyttä.^[21]

Synesteetikot ovat aistihavaintojen sekoittumista lukuun ottamatta muuten normaaleja, eivätkä he kärsi kyvystään tai kaipaa hoitoa.^[22][4]

Usealle synesteetikolle kyky on antanut erinomaisen muistin. Tällaisista ihmisistä kuuluisimpia on psykologi Aleksandr Lurijan synesteettinen potilas ”S”, jonka muistia Luria kuvaili rajattomaksi ja virheettömäksi.^[23]

Synesteettisen tai luontaisen synestesian kaltaisen mutta ohimenevän kokemuksen voi aiheuttaa tietoisesti esimerkiksi harjoittelulla, hypnoosin jälkeisellä suggestiolla tai lääkeaineilla.^[24] Synesteettisiä kokemuksia voi syntyä myös psykoaktiivisten aineiden, sensorisen deprivaation, meditoinnin, ohimolohkon epilepsian, päävammojen ja aivovammojen seurauksena.^[25] Eräässä tutkimuksessa suurin osa harjaantuneista meditoijista raportoi synesteettisiä kokemuksia meditaation aikana.^[26] Se, ovatko tällaiset kokemukset synestesiaa, riippuu synestesian määrittelystä.^[14]

Synestesiaa aiheuttavia huumeita ovat muun muassa nonselektiiviset serotoniiniagonistit LSD, meskaliini, psilosybiini ja ayahuasca. Kokemukset syntyvät yleisimmin äänistä ja musiikista, jotka aiheuttavat näköaistimuksia.^[27] Huumeilla tuotettu synestesia poikkeaa kuitenkin monin tavoin synnynnäisestä synestesiasta. Kokemukset eivät muun muassa ole johdonmukaisia, ne alkavat viiveellä ja katoavat silmät avatessa, niiden aikana koetaan vain pieni määrä eri värejä, eikä niihin liity järjestyneitä sarjoja.^[27]

Monet tieteilijät epäilivät vielä 1900-luvun loppupuolella synestesian olemassaoloa. Monet arvelivat väitetyssä ilmiössä olevan kyse joko huomionhakuisuudesta, kuvitelmista, lapsuuden kokemusten mieleenpalauttamisesta, metaforien käytöstä tai huumeiden käytön jälkivaikutuksista. Nekin tutkijat, jotka uskoivat synestesian olemassaoloon, suhtautuivat siihen vain harvinaisena kuriositeettina. 2000-luvulla synestesian tutkimus on laajentunut. Ilmiötä tutkitaan eri puolilta, kuten DNA:n ja molekyylien tasolla, ajattelun kehityksen suhteen, aivokuvauksen avulla, sekä taiteen ja luovuuden kannalta.^[28]

Synestesiaa on vaikea tutkia ja todentaa, sillä ihmisen ajattelua on vaikea havainnoida, ja synestesiankin tutkimus perustuu synesteetikon omaan kuvaukseen aistihavainnoistaan. Synestesian todisteeksi on kuitenkin esimerkiksi havaittu, että kirjaimet värillisinä näkevät synesteetikot pystyvät löytämään sivulta kaikki tietyt kirjaimet nopeammin kuin tavalliset ihmiset, sillä värit erottuvat toisistaan selkeämmin kuin kirjainten muodot.^[29]

Kuvataiteilijoissa, säveltäjissä ja kirjailijoissa uskotaan olevan suhteellisen paljon synesteetikkoja. Heistä tunnetuimpiin kuuluvat säveltäjät Olivier Messiaen, Franz Liszt ja Jean Sibelius, muusikko Duke Ellington, taidemaalarit Vincent van Gogh, Wassily Kandinsky ja David Hockney, kirjailija Vladimir Nabokov sekä runoilijat Arthur Rimbaud ja Charles Baudelaire. Nykyaikana on myös yleistä, että tunnetut populaarimuusikot kertovat julkisuudessa synesteettisistä kokemuksistaan. Koska synestesian voi todistaa ainoastaan tutkimuksilla, kaikkien synesteetikoiksi uskottujen taiteilijoiden kohdalla ei ole varmaa, ovatko he todellisuudessa synesteetikkoja vai ainoastaan pyrkivät yhdistelemään aistihavaintoja taiteessaan tai kuvailemaan teoksiaan vertauskuvin.^[30]

• Cytowic, Richard E.: Synesthesia. The MIT Press, 2018. ISBN 9780262535090
• Deroy, Ophelia (toim.): Sensory Blending: On Synaesthesia and Related Phenomena. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-968828-9

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Synestesia Wikimedia Commonsissa