Steven Seagal

Seagal syntyi Lansingissa Michiganissa, jossa hän asui 5-vuotiaaksi asti. Hänen äitinsä, Patricia (1930–2003) työskenteli lääkintähoitajana ja isänsä Samuel Steven Seagal (1928–1991) high schoolissa matematiikan opettajana.^[6] Seagalin äiti oli sukujuuriltaan amerikanirlantilainen ja isä amerikanjuutalainen.^[7] Seagalin isovanhemmat olivat venäjän juutalaiset Nathan Siegelman (1892–1973) ja Dora Goldstein (1894–1989).^[8] Hänen isoisänsä muutti Yhdysvaltoihin tullessaan sukunimensä Seagaliksi. Seagal itse on kuitenkin kertonut isoisänsä olleen mongolialainen, joka muutti Venäjältä Yhdysvaltoihin sota-aikaan.^[9]

Hänen perheensä muutti Fullertoniin, Kaliforniaan, missä Seagal alkoi harjoitella taistelulajeja sattuman kautta. Seagal alkoi työskennellä eräässä ravintolassa tiskaajana noin 13–14-vuotiaana.^[10] Hän oli omien sanojensa mukaan valehdellut ikäänsä, jotta pääsi töihin.^[10] Paikalla ollut kokki Sakamoto oli Shotokan ja Shuri-te karatetyylisuuntien harjoittaja.^[10] Hän huomasi Seagalin potentiaalin ja kiinnostuksen kamppailulajeihin, sekä Aasiaa ja erityisesti Japania kohtaan. Sakamoto opetti Seagalille pääosin okinawalaisen Shuri-te karaten perusteet.^[10] Seagal harjoitteli Sakamoton kanssa useita vuosia, jonka jälkeen harjoitteli myös hetken aikaa Shitō-ryūta Fumio Demuran opissa. Sittemmin Seagal löysi aikidoa opettavan sensein Harry Kiyoshi Ishisakan, jonka kanssa hän harjoitteli pelkästään aikidoa kaiken aikaa.^[10] Seagal vieraili myös Japanissa noin 16–18-vuotiaana isänsä kanssa, jossa hän tapasi aikidon perustajan Morihei Ueshiban.^[10] Noin vuoden 1970 tietämillä hän muutti Japaniin japanilaissyntyisen tyttöystävänsä Miyako Fujitanin kanssa, jonka kanssa hän myöhemmin meni naimisiin. He asuivat Miyakon vanhempien luona.^lähde? Miyakon vanhemmat omistivat aikidokoulun.^lähde? Japanissa hän toimi aikidokouluttajana vuoteen 1982 saakka, jolloin hän palasi Yhdysvaltoihin New Mexicoon, ja perusti yhdessä Craig Dunnin kanssa itämaisten puolustustaitojen koulun, dojon. Dunn pyörittää vielä tänäkin päivänä heidän perustamaansa dojoa. Seagal palasi Japaniin ja toi mukanaan sieltä Haruo Matsuokan vuonna 1983. He perustivat yhdessä aikidokoulun Burbankiin, Kaliforniaan, mutta myöhemmin siirsivät sen läntiseen Hollywoodiin. Vuodesta 1997 Matsuoka on ollut vastuussa heidän vireille panemastaan dojosta.

Seagalin ensikosketus elokuvateollisuuteen oli taistelukoreografina 1982 julkaistussa The Challenge nimisessä elokuvassa. Samassa roolissa hän myös toimi 1983 elokuvassa James Bond: Älä kieltäydy kahdesti. Seagalin elokuvaura sai alkunsa sattumalta, kun Michael Ovitz, eräs Hollywoodin kykyjenetsijä vieraili hänen Kaliforniassa sijainneessa aikidokoulussaan ja vakuuttui hänen kyvyistään. Hän järjesti Seagalin koekuvauksiin 1987 ja Warner Bros., joka etsi näyttelijöitä toimintaelokuviinsa vakuuttui hänen kyvyistään ja solmi neljän elokuvan mittaisen sopimuksen. Seagal debytoi ensimmäisen kerran elokuvassa Nico (Above the Law), joka pitkälti oli hänen taistelulajitaitojensa varassa ja pian Seagalista tulikin yksi toimintaelokuvien fanien suosikeista tulevien elokuviensa myötä.

Onnistuneen ensielokuvansa jälkeen Seagal teki kolme muuta menestynyttä elokuvaa: Vaikeasti tapettava, Kuoleman merkki ja Katujen laki. 1992 hän näytteli menestyneimmässä elokuvassaan Kaappaus merellä, joka myi 156,4 miljoonan dollarin edestä maailmanlaajuisesti. Menestyksekkään Kaappaus merellä -elokuvan jälkeen hän ohjasi 1994 ensimmäisen elokuvansa Vaarallisella alueella. Seagal käytti elokuvaa hyväkseen herättääkseen keskustelua ympäristön saastumisesta ja tuhoutumisesta. Elokuva ei menestynyt kovinkaan hyvin, sen tekeminen maksoi noin 50 miljoonaa dollaria ja se tuotti vain 39 miljoonaa Yhdysvalloissa.

1995 Seagal näytteli Kaappaus merellä -elokuvan jatko-osassa Kaappaus raiteilla ja 1996 elokuvassa The Glimmer Man. 1996 hän oli myös mukana sivuosassa elokuvassa Ratkaisun hetket. 1997 hän palasi taas ympäristöaiheiseen elokuvassa Tappava salaisuus, jossa hän esitti ympäristöagenttia, joka yritti estää teollisuuskonnia saastuttamasta Kentuckyn vuoristoseutua. Elokuva ei menestynyt taloudellisesti. 1998 Seagal teki omilla rahoillaan elokuvan Patriootti, joka kuvattiin hänen omistamansa maatilan ympäristössä Montanassa.

Kaksi vuotta Patriootti-elokuvan jälkeen Seagal oli tuottamassa tyylistään poikkeavaa elokuvaa The Prince of Central Park. 2001 hän oli pääosissa pitkästä aikaa menestyneessä elokuvassa Exit Wounds. Suosio ei kuitenkaan ollut pitkäkestoinen ja 2001 Seagal oli sivuosassa vähemmän menestyneessä elokuvassa Ticker ja 2002 elokuvassa Kuoleman selli, jonka pääosissa näytteli raptähti Ja Rule. Näiden jälkeen Seagalin elokuvauralla on ollut hieman hiljaisempaa ja hän onkin tehnyt vuodesta 2003 lähtien vain suoraan videolle tai DVD:lle julkaistavia pienen budjetin toimintaelokuvia. Hän tekee niitä muutaman vuodessa ja saa palkkioksi noin 5 miljoonaa dollaria elokuvalta.^[11] Osa hänen Yhdysvalloissa suoraan videolle julkaistuista elokuvistaan on päässyt ulkomailla vähäiseen teatterilevitykseen. Tuolloin Seagal työskenteli enimmäkseen Michael Keuschin (Shadow Man, Attack Force ja Flight of Fury) ja Don E. FauntLeRoyn (Today You Die, Mercenary for Justice ja Urban Justice) ohjaamissa elokuvissa.

Seagal ryhtyi tuottamaan tositelevisiosarjaa Steven Seagal: Amerikan seriffi, joka kertoo hänen työstään apulaisseriffinä Jefferson Parish'ssä. Sarjaa esitettiin kahden tuotantokauden verran vuosina 2009–2010. Samalla hän siirtyi tekemään elokuvia kanadalaiselle Voltage Picturesille, joka toimi aluksi Ruslan ja The Keeper elokuvien levittäjänä.^[12] Sittemmin yhtiö tuotti Seagalin kanssa ensimmäisen elokuvan A Dangerous Man (2009) ja vuotta myöhemmin Born to Raise Hell (2010). Sitä ennen Seagal pääsi jälleen mukaan isompiin elokuviin. Robert Rodriguezin Machete (2010) elokuvan myötä, jonka tähtinä nähdään muun muassa Danny Trejo, Don Johnson ja Robert De Niro. Seagalille oli tarjottu myös roolia The Expendables -elokuvaan, mutta ei suostunut tekemään elokuvaa ollessaan riidoissa Nu Imagella työskennelleen tuottajan kanssa.^[13]

Vuonna 2011 Seagalin oli tarkoitus esiintyä 13-osaisessa televisiosarjassa True Justice, mutta sarja ei saanut televisioyhtiötä, joka olisi esittänyt sarjaa Yhdysvalloissa. True Justice päätettiin leikata kuudeksi elokuvaksi, jotka julkaistiin suoraan DVD:lle vuosina 2010–2012. Ensimmäinen julkaistiin joulukuussa 2010 nimellä Deadly Crossing ja toinen Street Wars huhtikuussa 2011. Myöhemmin toukokuussa 2011 espanjalainen televisiokanava Nitro alkoi esittämään sarjaa.^[14] Sittemmin maaliskuussa 2012 yhdysvaltalainen ReelzChannel ryhtyi esittämään sarjaa kanavallaan.^[15] Sitä ennen tammikuussa 2012 Seagalin tositelevisiosarja Steven Seagal: Amerikan seriffi oli määrä esittää kolmatta tuotantokautta televisiosta, mutta tuotantokauden kuvaukset joutuivat todistusaineistoksi aiheettoman pidätyksen vuoksi. Jesus Lloveraa epäiltiin kasvattavan kanoja kukkotappeluja varten, minkä hän kuitenkin kiisti ja haastoi Seagalin oikeuteen.^[16]

Huhtikuussa 2012 Seagal kertoi saaneensa uuden tarjouksen Stallonelta esiintyä mahdollisessa The Expendables -elokuvan kolmannessa osassa.^[17] Hän ei kuitenkaan ottanut roolia vastaan. Sittemmin Seagal on jatkanut Voltage Picturesin kanssa elokuvien tekemistä. Vuoden hiljaiselon jälkeen elokuvien saralla Seagal esiintyi yhdessä Stone Cold Steve Austinin kanssa elokuvassa Maximum Conviction (2012). Kyseisen elokuvan ohjasi Keoni Waxman, jonka kanssa Seagal jatkoi myös elokuvassa Force of Execution (2013). Kyseisessä elokuvassa näyttelivät myös Ving Rhames ja Danny Trejo. Vuonna 2014 Seagalin Force of Executionille julkaistiin kaksi jatko-osaa, jotka kertoivat Seagalin esittämän hahmon menneisyydestä. Ensimmäinen jatko-osa A Good Man ilmestyi elokuussa 2014 ja toinen Absolution toukokuussa 2015. Välissä Seagal esiintyi sivuroolissa jännityselokuvassa Gutshot yhdessä George Eadsin ja Ted Levinen kanssa. Vuosi 2016 oli Seagalin kannalta vilkas. Hän esiintyi yhteensä viidessä elokuvassa. Ensimmäinen niistä Sniper: Special Ops julkaistiin toukokuussa. Elokuvassa Seagalilla on sivurooli tarkka-ampujana, kun pääroolista vastasivat Tim Abell ja Rob Van Dam. Kolmea päivää myöhemmin julkaistiin toinen hänen elokuvistaan Code of Honor, jossa Seagal niin ikään toimii tarkka-ampujana, mutta hänen roolinsa keskittyi enemmän urbaaniympäristöön, jossa hänen hahmonsa Robert Sikes yrittää päästää eroon paikallisista huumerikoksista omankäden oikeudella.

Näyttelemisen ja taistelulajien lisäksi Seagal soittaa myös kitaraa ja hänen kappaleitaan on ollut mukana muutamassa elokuvassa. 2005 hän julkaisi poppia ja bluesia sekoittelevan debyyttialbuminsa Songs from the Crystal Cave. Seagalin vuoden 2005 elokuvassa Into the Sun oli muutamia kappaleita albumilta. Seagalin toinen albumi Mojo Priest julkaistiin huhtikuussa 2006.

Seagal on ollut naimisissa Miyako Fujitanin (1975–1986) ja Kelly LeBrockin (1987–1996) kanssa. Ensimmäisestä liitosta hänellä on kaksi ja toisesta kolme lasta. Seagalin lasten nimet ovat Kentaro Take-Seagal (1975), Ayako Fujitani (1979), Annaliza (1987), Arrissa (1993) ja Dominic (1990). Hänen ensimmäisellä pojallaan Kentarolla on 4. danin musta vyö aikidossa.^[18]

Seagal on tunnettu myös eläinten oikeuksien puolustamisesta ja ympäristönsuojelua korostavista elokuvistaan. Lisäksi Seagal on näyttelijäntyön ohella toiminut jo yli 20 vuoden ajan poliisina New Orleansin lähellä.^lähde? Hän on myös kasvissyöjä.^[19] 1999 Seagalille myönnettiin PETA Humanitarian Award -palkinto ansiokkaasta eläintensuojelusta.

Vladimir Putin myönsi Seagalille Venäjän kansalaisuuden vuoden 2016 marraskuun alussa ja ojensi hänelle Venäjälle televisioidussa tilaisuudessa henkilökohtaisesti Venäjän passin 26. marraskuuta 2016.^[20] Venäjä on myös nimittänyt Seagalin erityislähettilääkseen vastaamaan humanitaarisista väleistä Yhdysvaltojen kanssa. Seagalin tehtävänä on edistää maiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi kulttuurin, taiteen ja nuorisovaihtojen osalta.^[21] Samana vuonna Seagal sai Serbian kansalaisuuden.^[22]

Seagalilla on viiden vuoden maahantulokielto Ukrainaan, koska hänen katsotaan Ukrainan turvallisuuspalvelun mukaan olevan "uhka kansalliselle turvallisuudelle".^[23] Vladimir Putin myönsi Seagalille Ystävyyden kunniamerkin 27.2.2023.^[24] Seagal on Putinin tukija ja Seagal on tehnyt Venäjän hallinnon propagandaa.^[25]

• Nico (Above the Law) (1988)
• Kuoleman merkki (Marked for Death) (1990)
• Katujen laki (Out for Justice) (1991)
• Kaappaus merellä (Under Siege) (1992)
• Kaappaus raiteilla (Under Siege 2: Dark Territory) (1995)
• Prince of Central Park (2000)
• Dragon Squad (2005)
• Urban Justice (2007)
• Against the Dark (2009)
• The Keeper (2009)
• A Dangerous Man (2009)
• True Justice (2011)

• Jarkko Lehtola: Today You Die - Steven Seagalin Valtio-dialogi 7.2.2008. Elitisti.
• Steven Seagal NNDB:ssä
• Seagalology