Paroni Paakkunainen
Seppo Toivo Juhani "Paroni" Paakkunainen (s. 24. lokakuuta 1943 Tuusula) on suomalainen jazzmuusikko ja säveltäjä.[1] Paakkunainen on toiminut saksofonistina muun muassa The Boys -yhtyeessä ja on sovittanut iskelmämusiikkia. Hän on suomalaisen free jazzin pioneereja.[2]
| Seppo Toivo Juhani Paakkunainen | |
|---|---|
 1973 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1943 |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Paroni Paakkunainen |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | Saksofoni, poikkihuilu |
| Yhtyeet | The Boys, Islanders, Karelia, Soulset, Black flag of Utopia |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Paakkunainen opiskeli 1960-luvun alussa Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1968 hän voitti EBU:n jazzkilpailun osana Tuohi Quartet -yhtyettä (muut jäsenet Teppo Hauta-aho, Edward Vesala ja Heikki Sarmanto).
Paakkunaisen innoituksen lähteenä jazzmusiikissa ovat olleet suomalainen ja saamelainen kansanmusiikki. Hän on tehnyt yhteistyötä Nils-Aslak Valkeapään kanssa ja säveltänyt kuoroteoksia Kalevalan ja Kantelettaren pohjalta.
Paakkunainen on säveltänyt musiikkia useisiin Paavo Liskin ohjaamiin näytelmiin, kuten Kanteletar (käsikirjoitus Leo Suomela), Kalevala-draama, Kalelevalan tarinat ja Evakko-ooppera (käsikirjoitus Anu Kaipainen ).
Vuonna 1970 Paakkunainen perusti Edward Vesalan kanssa Karelia-yhtyeen. Uusi Karelia syntyi vuonna 1979. Se nojasi suomalais-ugrilaiseen kansanperinteeseen.
Karelian ohella Paakkunainen on vaikuttanut myös seuraavissa kokoonpanoissa: The Islanders, Lauluyhtye Pallilla Kuiskaten, Soulset, Unisono ja Black flag of Utopia / Utopia. Hän on myös käyttänyt salanimiä Fred Friday, Armas Nukarainen ja J. Petrada
Suomen Jazzliitto myönsi Paakkunaiselle vuoden 1973 Yrjö-palkinnon.[3]
1960-luvun lopulta alkaen Paakkunainen soitti studiomuusikkona monella levytyksellä. Vuonna 1982 oli Groovyssa Maarit Niiniluodon Toivo Kärki -kirjan Siks oon mä suruinen julkistamistilaisuus. Kärki itse soitti pianoa, mikä oli hyvin harvinaista noihin aikoihin, ja häntä säestivät Seppo Paakkunainen tenorisaksofoni, Heikki Annala basso ja Ilpo Kallio rummut.[4]
Diskografiaa
muokkaa- Paroni Paakkunainen: Plastic Maailma (1971)
- Karelia: Suomi Pop (1971)
- Karelia: Suomi Pop 2 (1971)
- Paroni Paakkunainen & Karelia Group / Nunnu Big Band: Nunnu (1971)
- Tuohi Klang: Pennselmann Hits Vol. 2765 (1972)
- Unisono: Unisono (1975)
- Paroni Paakkunainen: Lauluja Kansanmusiikkinäytelmästä Kanteletar (1980)
- Paroni Paakkunainen ja Karelia-Yhtye: Tuohihuilu (1981)
- Karelia-Yhtye: Hyvää Joulua t. Karelia-yhtye (1981)
- Hurriganes: Seven Days, Seven Nights (1983)
- Karelia: Maanitus (1983)
- Karelia: Karelia (1986)
- Karelia: The Best of Karelia (1990)
- Sámi luondu, Gollerisku (1992)
- Saxperiment: Saxperiment (1997)
- Paroni Paakkunainen: Baritone (2002)
Lähteet
muokkaa- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 306. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
- ↑ Jalkanen, Pekka: ”Paakkunainen, Seppo (1943–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 403–405. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 793. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2