Salman Rushdie

Rushdie syntyi keskiluokkaiseen kašmirilaiseen muslimiperheeseen Bombayssa.^[4] Rushdien isä oli Cambridgessä opiskellut juristi Anis Ahmed Rushdie ja äiti Negin Bhatt oli opettaja.^[4]

Rushdie muutti 14-vuotiaana Britanniaan, missä hän opiskeli ensin Rugbyn koulussa Warwickshiressä ja sen jälkeen Cambridgen yliopiston King’s Collegessa, josta Rushdie valmistui vuonna 1968 historian maisteriksi.^[4]

Rushdien ollessa Englannissa hänen perheensä muutti Intiasta Pakistaniin vuonna 1964.^[5]

Rushdie työskenteli melkein koko 1970-luvun mainosten tekstisuunnittelijana.^lähde? Hänen ensimmäinen romaaninsa Grimus julkaistiin vuonna 1975.^[6] Se on tieteisromaani miehestä, joka juo taikajuomaa ja muuttuu kuolemattomaksi. Teoksilleen tunnusomaisesti Rushdie käytti jo siinä surrealismia ja sekoitti tarinaan myyttejä ja eri kulttuureja.^[7]

Maailmanmaineeseen Rushdie nousi toisella romaanillaan, Intiaan sijoittuvalla allegorisella teoksella Keskiyön lapset, joka ilmestyi 1981. Siitä tuli yllättäen sekä kriitikkojen että lukijoiden ylistämä teos.^[6] Kirja aiheutti kiistelyä Intiassa kuvatessaan epäkunnioittavasti Indira Gandhia ja tämän poikaa Sanjayta, joka oli osallisena kiistellyssä sterilointiohjelmassa. Rushdie sai samana vuonna romaanistaan Booker-palkinnon.^[5] Romaani julistettiin vuonna 1993 Booker-palkinnon 25-vuotisen historian parhaimmaksi romaaniksi. Seuraava romaani Häpeä (1983) kuvasi ironisesti diktaattori Muhammad Zia ul-Haqin aikaista Pakistania.

Rushdien maailmalla tunnetuin teos on kuitenkin 1988 ilmestynyt Saatanalliset säkeet, joka on satiirinen kuvaus Intiasta, islamista ja maahanmuuttajien osasta Britanniassa. Kun Saatanalliset säkeet julkaistiin kesällä 1988, Britannian muslimiyhteisö kritisoi teosta ja julisti sen rienaavaksi. Kirjaa vastustaneet mielenosoitukset levisivät tammikuussa 1989 Pakistaniin, ja 14. helmikuuta Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Ruhollah Khomeini antoi fatwan.^[8] Samalla hänen hengestään luvattiin palkkio.^[6]

Fatwan sisältö ilmoitettiin Teheranin radiossa 14. helmikuuta 1989: Tiedotan kaikille maailman urheille muslimeille, että Saatanallisten säkeiden – tekstin, joka on kirjoitettu, editoitu ja julkaistu islamia, islamin profeettaa ja Koraania vastaan – kirjoittaja sekä kaikki kustannustoimittajat ja kustantajat, jotka ovat tietoisia sen sisällöstä, tuomitaan kuolemaan. Kehotan kaikkia uljaita muslimeja, missä päin maailmaa he ovatkaan, tappamaan heidät viipymättä, ettei kukaan uskalla jatkossa loukata muslimien pyhiä uskomuksia.^[9]

Länsimaissa tapaus herätti vastalausemyrskyn, ja muun muassa Euroopan yhteisön jäsenmaat kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Iranista. Monet länsimaiset islamilaisyhteisöt sanoutuivat irti tappokäskystä vaikka paheksuivatkin Rushdien teosta. Suomen silloinen ulkoministeri Pertti Paasio esitti Iranin Helsingin-suurlähettiläälle Suomen virallisen vastalauseen Rushdielle langetetun tuomion johdosta.^lähde?

Monissa maissa tapaus tulkittiin merkiksi Iranin sisäisestä valtataistelusta ja Iranin pyrkimyksestä korostaa arvovaltaansa islamilaisessa maailmassa.^[10] Khomeinin seuraaja Ali Khamenei uudisti Rushdien kuolemantuomion helmikuussa 1990.^[11]

Rushdie joutui fatwan jälkeen piileskelemään ja turvautumaan Scotland Yardin hänelle tarjoamaan turvaan. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista ja esiintyi välillä etukäteen ilmoittamatta erilaisissa tilaisuuksissa.^[6] Lastenkirja Harun ja tarinoiden meri julkaistiin 1990. Se on allegorinen ja maagista realismia käyttävä teos tarinankerronnan voimasta ja vaaroista. Imaginary Homelands (1991) on puolestaan essee- ja kritiikkikokoelma.^[6][7] Maurin viimeinen huokaus (1995) kertoo miehestä, jonka keho ikääntyy kaksi kertaa liian nopeasti ja joka tutkii sukunsa historiaa. Rushdie sai romaanista Whitbread-palkinnon ja oli Booker-ehdokkaana.^[7]

Iranin hallitus ilmoitti vuonna 1998, ettei enää yritä panna Rushdien fatwaa käytäntöön.^[6] Kirjailija pääsi tämän jälkeen käymään synnyinmaassaan Intiassa.

Rushdie julkaisi vuonna 1999 romaanin Maa hänen jalkojensa alla ja vuonna 2001 romaanin Vimma.^[6] Maa hänen jalkojensa alla kertoo rockmusiikin historiasta Orfeuksen ja Eurydiken myytin kautta.^[7] Shalimar, ilveilijä (2005) käsittelee Kashmirin alueen terrorismia, ja Firenzen lumoojatar (2008) on fiktiivinen kuvaus suurmoguli Akbarista. Luka ja elämän tuli (2010) on puolestaan lastenkirja, jonka keskiössä on Harun ja tarinoiden meri -kirjan päähenkilön pikkuveli Luka.^[6]

Rushdien muistelmateoksen Joseph Anton. Muistelmat (2012) nimi viittaa salanimeen, jota Rushdie käytti 13 vuoden ajan. Rushdie kirjoitti muistelmansa poikkeuksellisesti romaanimuotoon ja muokkasi itsensä likipitäen vakoojaromaanin hahmoksi.^[7]

Rushdie julkaisi vuonna 2015 romaanin Two Years Eight Months and Twenty-Eight Nights, joka viittaa nimessään Tuhannen ja yhden yön satukokoelmaan. Kultainen talo puolestaan sijoittuu New Yorkiin ja seuraa rikkaan intialaisen perheen kokemuksia maahanmuutosta.^[6] Quichotte (2019) sai inspiraationsa Miguel de Cervantesin Don Quijotesta. Rushdien romaanissa intialais-yhdysvaltalainen kirjailija ja tämän keksimä mielikuvitushahmo Sancho kiertävät Yhdysvaltoja ja etsivät entistä Bollywood-näyttelijää. Romaani oli ehdolla Booker-palkintoon.^[7]

Syyskuussa 2012 ilmoitettiin, että eräs iranilainen ääri-islamilainen järjestö oli uudistanut Rushdielle langetetun kuolemantuomion ja korottanut hänen tappamisestaan maksettavan palkkion 3,3 miljoonaan dollariin. Hieman aiemmin internetissä oli alkanut levitä yhdysvaltalaista alkuperää ollut ja islamilaisissa maissa vakavia levottomuuksia nostattanut elokuva Innocence of Muslims, jonka katsottiin yleisesti häpäisevän islamia ja profeetta Muhammedia. Järjestön mukaan elokuvaa ei olisi koskaan tehty, jos Rushdie olisi tapettu aiemmin, eikä islamin pilkkaaminen lopu niin kauan kuin Rushdie on elossa.^[12]

Rushdien oli tarkoitus tammikuussa 2012 osallistua Jaipurin kansainväliseen kirjallisuustapahtumaan mutta perui osallistumisensa, kun paikalliset turvallisuusviranomaiset sanoivat, että muslimien äärijärjestöt suunnittelivat hänen murhaamistaan.^[13]

Salman Rushdie oli 12. elokuuta 2022 aloittamassa luentotilaisuutta Chautauquassa, New Yorkin osavaltiossa. 24-vuotias amerikanlibanonilainen Hadi Matar, jolla on ollut sosiaalisen median kautta yhteyksiä Iranin islamilaiseen vallankumouskaartin jäseniin^[14], hyökkäsi Rushdien kimppuun puukottaen tätä noin 20 sekunnissa kymmenen kertaa.^{[15][16][17][18]} Ambulanssihelikopteri vei Rushdien sairaalaan ja hyökkääjä pidätettiin.^[19] Rushdie haavoittui vakavasti eri puolille kehoaan, muun muassa hänen maksansa vaurioitui. Hän oli hengityskoneessa ja hänet leikattiin.^[15] Hän pääsi lauantaina 13. elokuuta irti hengityskoneesta ja pystyi jo puhumaan.^[20]

Rushdie menetti näön toisesta silmästään ja hermojen vaurioitumisen seurauksena hänen toisesta kädestään tuli toimintakyvytön^[21].

Iranin hallitus on kieltänyt osallisuutensa puukotukseen ja väittää, ettei hyökkääjällä ole mitään yhteyksiä Iraniin.^[22] Iran pitää hyökkäyksen ainoina syyllisinä Rushdieta itseään ja tämän kannattajia.^[23]

Rushdie käsitteli puukotustaan huhtikuussa 2024 julkaistuissa muistelmissaan Veitsi: Mietteitä murhayrityksen jälkeen (suom. Maria Lyytinen). Kirjassaan Rushdie käy läpi elämäänsä ennen ja jälkeen hyökkäyksen, minkä lisäksi hän käy fiktiivisiä keskusteluja hyökkääjän kanssa, jota hän kutsuu kirjassa nimellä "A.".^[24] Muistelmien julkaisun vuoksi hyökkäyksen oikeudenkäyntiä on siirretty toistaiseksi määrittelemättömään ajankohtaan.^[25]

Rushdien ensimmäinen vaimo oli kirjallisuusagentti ja taidehallinnon virkanainen Clarissa Luard. He olivat naimisissa 1976–1987 ja saivat vuonna 1979 Zafar-nimisen pojan. Rushdien toinen liitto kirjailija Marianne Wigginsin kanssa kesti 1988–1993. Wiggins asui Rushdien kanssa piilossa. Rushdien ja Elizabeth Westin avioliitto kesti vuodet 1997–2004. He saivat vuonna 1999 Milan-pojan. Vielä ollessaan Westin kanssa naimisissa Rushdie tutustui televisioesiintyjä ja näyttelijä Padma Lakshmin. He menivät naimisiin vuonna 2004 ja erosivat 2007.^[7]

Vuonna 2021 Rushdie meni naimisiin yhdysvaltalaisen runoilijan ja kirjailijan Rachel Eliza Griffithsin kanssa.^[26]

Rushdie sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 2016.^[6]

Rushdien teos Keskiyön lapset voitti Booker-palkinnon vuonna 1981.^[27] Kuningatar Elisabet II löi Rushdien ritariksi vuonna 2007 palveluksista kirjallisuudelle, minkä myötä tämä sai oikeuden käyttää Sir-arvonimeä.^[27] Vuonna 2022 hänet nimitettiin Kunniaritarien ritarikuntaan.^[28]

Salman Rushdie vieraili Suomessa vuonna 1983 Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa^[29] ja Hanasaaren kulttuurikeskuksessa vuonna 1992 Pohjoismaiden neuvoston kutsusta.^[30]

• Keskiyön lapset. ((Midnight’s Children, 1981.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11424-3
• Häpeä. ((Shame, 1983.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-12029-4
• Jaguaarin hymy. Matka Nicaraguaan. ((The Jaguar Smile. A Nicaraguan Journey, 1987.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14109-7
• Saatanalliset säkeet. ((The Satanic Verses, 1988.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15990-5
• Harun ja tarinoiden meri. ((Haroun and the Sea of Stories, 1990.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17193-X
• Itä, länsi. ((East, West, 1994.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20526-5
• Maurin viimeinen huokaus. ((The Moor’s Last Sigh, 1995.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20971-6
• Maa hänen jalkojensa alla. ((The Ground Beneath Her Feet, 1999.) Suomentanut Arto Häilä) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23813-9
• Vimma. ((Fury, 2001.) Suomentanut Arto Häilä) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27246-9
• Shalimar, ilveilijä. ((Shalimar the Clown, 2005.) Suomentanut Arto Häilä) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32015-0
• Firenzen lumoojatar. ((The Enchantress of Florence, 2008.) Suomentanut Arto Häilä) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-035346-2
• Luka ja Elämän tuli. ((Luka and the Fire of Life, 2010.) Suomentanut Arto Häilä) Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37539-6
• Joseph Anton. Muistelmat. ((Joseph Anton. A Memoir, 2012.) Suomentanut Arto Häilä) Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39782-4
• Kultainen talo. ((The Golden House, 2017.) Suomentanut Maria Lyytinen) Helsinki: WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-44110-7
• Voiton kaupunki. ((The Golden House, 2023.) Suomentanut Maria Lyytinen) Helsinki: WSOY, 2024. ISBN 978-951-0-50299-0
• Veitsi. Mietteitä murhayrityksen jälkeen. ((Knife. Meditations After an Attempted Murder, 2024.) Suomentanut Maria Lyytinen) Helsinki: WSOY, 2024. ISBN 978-951-0-50302-7

• Grimus (romaani, 1975)
• Imaginary Homelands. Essays and Criticism, 1981–1991 (1992)
• Step Across This Line. Collected Nonfiction 1992–2002 (2002)
• The East is Blue (essee, 2004)
• Two Years Eight Months and Twenty-Eight Nights (2015)
• Quichotte (2019)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salman Rushdie Wikimedia Commonsissa

• Kotisivut. (englanniksi)