Roomalainen Kreikka

Roomalainen Kreikka on ajanjakso Kreikan historiassa. Se alkoi Rooman voitettua korinttilaiset Akhaian sodassa vuonna 146 eaa. Ajanjakson katsotaan usein päättyneen siihen, kun keisari Konstantinus siirsi Rooman valtakunnan pääkaupungin Byzantioniin 330 jaa.

Kreikan niemimaa tuli Rooman hallittavaksi vuonna 146 eaa. Makedoniasta tuli Rooman provinssi Macedonia, ja sen prefekti hallitsi myös eteläistä Kreikkaa. Rooman aseellisesta turvasta kreikkalaiset joutuivat maksamaan veroa, eivätkä he enää saaneet käydä sotaa tai solmia rauhansopimuksia ja liittoja. Roomalainen hallinto merkitsi Kreikan riitaisille pikkuvaltioille siirtymistä rauhallisempiin aikoihin. Roomalaiset kohtelivat kreikkalaisia lempeästi lukuun ottamatta Korinttia, joka ryöstettiin ja hävitettiin kostona sovintotuomioistuimen huonosta kohtelusta.^[1]

Aigeianmeren saaret liitettiin Roomaan vuonna 133 eaa. Ateena ja muut kreikkalaiskaupungit tulivat Rooman valtaan Sullan vallattua Kreikan niemimaan. Jotkut kreikkalaiskaupungit kuitenkin säilyttivät itsenäisyytensä ja verotusoikeuden.

Keisari Augustus teki Macedonian provinssin eteläosasta eli Kreikan ydinosista Achaean provinssin vuonna 27 eaa. Kreeta kuului Creta et Cyrenen provinssiin ja osa Aigeianmeren saarista Asian provinssiin. Keisari Nero esiintyi Kreikassa Olympian kisoissa vuonna 67 jaa.

Myöhemmän antiikin aikana 200- ja 300-luvuilla jaa. nykyisen Kreikan valtion manneralue jakaantui Achaean, Macedonian, Epirus vetuksen ja Thessalian provinsseihin. Koillisosa oli osa Thracian provinssia. Kreeta muodosti Cretan provinssin ja osa Aigeianmeren saarista Insulaen provinssin. Rooman valtakunnan vuonna 395 tapahtuneen jaon aikoihin Macedonian provinssi jaettiin vielä Macedonia priman ja Macedonia secundan (Macedonia salutaris) provinsseiksi.

Vuosina 262 ja 267 Kreikkaan tunkeutui gootteja ja muita germaaneja.^[2]