Retusaari

Sen nimen arvellaan tulevan ranskan pientä linnaketta, reduttia, tarkoittavasta sanasta redoute, mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska varustuksien rakentaminen aloitettiin vasta vuonna 1703 (ensimmäinen linnake, Kronslott, valmistui heti seuraavana vuonna) ja saarella on varmuudella ollut nimi jo ennen sitä. Yhtä mahdollinen selitys nimelle onkin aunuksen (livvin), lyydin, vepsän ja inkerikkojen (isurin) 'redu', joka tarkoittaa lokaa, kuraa tai mutaa^[2]. Vrt. myös suomen 'retunen' -> rähjäinen, epäsiisti, 'retuperällä' -> hunningolla ja 'retale'^[3].

Sanalla retu saattaa toisaalta olla mytologinen tausta. Karjalan kielessä käytetään paholaisesta (tai pirusta) nimitystä retusilmä^[4]. Myös viron etelämurteissa on tähän liittyviä käsitteitä: reutus (paha henki) ja reustada (soimata)^[4].

Inkerin suomalaisille Retusaari oli yksinkertaisesti vain "Saari"^[5].

Retusaari jaettiin Novgorodin tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan kesken Pähkinäsaaren rauhassa 1323. Se siirtyi kokonaan Ruotsille ja hallinnollisesti osaksi Inkeriä Stolbovan rauhassa 1617. Vuonna 1703 suuressa Pohjan sodassa Venäjän joukot valtasivat saaren ja Ruotsin oli virallisesti luovuttava siitä Uudenkaupungin rauhassa 1721.^[6] Venäjän Itämeren laivaston tuhouduttua Venäjän–Japanin sodassa 1905 Retusaari otettiin lähtökohdaksi Pietari Suuren merilinnoituksen sisimmäksi kehäksi. Vuonna 1921 saarella puhkesi Neuvosto-Venäjän vastainen Kronstadtin kapina.

Pietari Suuren aikana saari oli kivennapalaisten laidunmaata.

Retusaarella oli 1920-luvulle asti suomalaista asutusta, jonka luterilaiset muodostivat Kronstatin evankelis-luterilaisen seurakunnan, jonka Neuvostoliiton hallinto tuhosi 1930-luvulla. Nykyään toimintaa jatkaa Inkerin kirkon Pietarin rovastikuntaan kuuluva Kronstadtin Pyhän Elisabetin seurakunta.^[7]