Rainer Maria Rilke

Rainer Maria Rilke syntyi Prahassa, joka siihen aikaan kuului Itävalta-Unkariin. Hänen isänsä oli Josef Rilke (1838–1906), josta tuli epäonnistuneen sotilasuransa jälkeen rautatietyöläinen. Hänen äitinsä oli Sophie ("Phia") Entz (1851–1931). Rilken vanhemmat erosivat 1884. Rilken vanhempi sisko kuoli ennen hänen syntymäänsä, minkä vuoksi äiti pakotti pitkään poikansa pukeutumaan tytön vaatteisiin^[1]. Hänen äitisuhteensa muodostui onnettomaksi^[2].

Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–1896 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke avioitui kuvanveistäjä Clara Westhoffin kanssa, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessä. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja.

Lokakuusta 1911 toukokuuhun 1912 Rilke asui Duinon linnassa lähellä Triesteä. Hän aloitti siellä runokokoelmansa Duinon elegiat kirjoittamisen. Teos valmistui vasta helmikuussa 1922. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa runoilija oli Saksassa. Hänen ei ollut mahdollista palata Pariisiin, ja suurimman osan sota-ajasta hän viettikin Münchenissä. Sodan jälkeen 11. kesäkuuta 1919 hän siirtyi Sveitsiin.

Rilke kuoli leukemiaan Sveitsissä 29. joulukuuta 1926. Hänet on haudattu Raroniin.

Rilken vaikutus 1900-luvun saksankieliseen kirjallisuuteen on suuri. Hän sai aluksi runotuotantoonsa vaikutteita vuonna 1899–1900 tapaamiltaan kulttuurihenkilöiltä, kuten kirjailija Leo Tolstoilta ja ruhtinatar Marie von Thurn und Taxikselta, jonka linnassa Rilke sittemmin vuonna 1912 kirjoitti ensimmäiset elegiansa. Rilke sisäisti voimakkaasti runoilijan kutsumuksen, joka oli hänelle uskonnon luonteinen. Tämän takia hän oli luomistyössä hyvin ankara itselleen ja piti kiinni omaksumastaan tyylistä.^[2]

Rilken varhaistuotanto on uskonnollis-panteistista lyriikkaa, jossa kuvataan esineiden synnyttämää mielenliikutusta. Vuosisadan vaiheessa hän alkoi kirjoittaa havainnollisemmin ja tarkemmin, jolloin hän hylkäsi keskeneräisen teoksensa Stundenbuch. Muutoksen katsotaan syntyneen kuvanveistäjä Auguste Rodinin ja filosofi Søren Kierkekaardin teosten vaikutuksesta. Seuraava kokoelma Neue Gedichte kuvaa muutosta, jossa runoilija etsii esineistä niiden olennaista sisältöä. Rilke alkoi kirjoittaa elegioita vuonna 1912, mutta suurin osa niistä tuli valmiiksi vasta vuonna 1922 ja julkaistiin nimellä Duineser Elegien. Sitä pidetään Rilken pääteoksena. Siinä esineet muutetaan toiseen olotilaan, mielensisäisiksi. Elegioiden enkeli valvoo tätä sisäisen maailman kokonaisuutta. Elegioiden sävy muuttuu elegiateoksen alun valituksesta sen lopussa olevaan ylistykseen. Samana vuonna 1922 Rilke julkaisi myös sonettikokoelman Sonette an Orpheus, joka kuvaa aikaisemmissa teksteissä ilmenneen kuolemanpelon väistymistä.^[2]

• Die Aufzeichnungen Des Malte Laurids Brigge (1910)
• Leben und Lieder (1894)
• Larenopfer (1895)
• Traumgekrönt (1897)
• Advent (1898)
• Mir zur Feier (1909)
• Das Stunden-Buch
  • Das Buch vom mönchischen Leben (1899)
  • Das Buch von der Pilgerschaft (1901)
  • Das Buch von der Armut und vom Tode (1903)
• Das Buch der Bilder 1–4 (1902–1906)
• Neue Gedichte (1907)
• Der neuen Gedichte anderer Teil (1908)
• Requiem (1908)
• Das Marien-Leben (1912)
• Duineser Elegien (1912–1922)
• Die Sonette an Orpheus (1922)
• Vergers (1926)
• Les Quatrains Valaisans (1926)
• Les Roses (1927)
• Les Fenêtres (1927)

• Malte Laurids Briggen muistiinpanot. (alkuteos: Die Aufzeichnungen Des Malte Laurids Brigge, 1910) Suomentanut ja jälkisanat kirj. Sinikka Kallio. Weilin + Göös, 1984. ISBN 951-35-2525-2
• Duinon elegiat. (Duineser Elegien (Sämtliche Werke 1), 1912/1922) Suomentanut Aila Meriluoto. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06331-2 (3. painos 1993)
• Sonetit Orfeukselle. (Die Sonette an Orpheus, 1922) Suomentanut ja toimittanut Liisa Enwald. Helsinki: Tai-teos, 2003. ISBN 952-99127-0-6 S. 7-13: "Puhtaaseen yhteyteen" : suomentajan alkusana / Liisa Enwald. - S. 127-131: "Sinusta kallis, aina kirjoitan" : perspektiivejä sonettitraditioon / Esko Karppanen.
• Marian elämä. (Das Marien-Leben, 1912) Suomentanut Liisa Enwald. Helsinki: Tai-teos, 1998. ISBN 951-96727-7-X Näköispainos: ntamo, 2012. ISBN 978-952-215-221-3
• Hetkien kirja: Runoja vuosilta 1899–1908. Suomentanut ja toimittanut Anna-Maija Raittila. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18412-8
• Hiljainen taiteen sisin: Kirjeitä vuosilta 1900–1926. Suomentanut ja toimittanut Liisa Enwald. Tai-teos, 1997. ISBN 951-96727-6-1
• Kirjeitä nuorelle runoilijalle. (Briefe an einen jungen Dichter) Suomentanut ja toimittanut Liisa Enwald. S. 75–90: Sydämen ehdottomuudessa, laulujen alla: Rilken runouden toinen puoli. Helsinki: Tai-teos, 1993. ISBN 951-96727-0-2
• Tahto tahtojen. (Sisältää alkutekstin. Runot kokoelmista: Das Buch der Bilder (1902–06), Neue Gedichte (1907) ja Der neuen Gedichte anderer Teil (1908)) Suomentanut Eve Kuismin. Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-483-3
• Uusia runoja. (Sisältää alkutekstin. Alkuteos: Neue Gedichte) Suomentanut Liisa Enwald. Helsinki: ntamo, 2016. ISBN 978-952-215-663-1
• Kuvien kirja. (Alkuteos: Das Buch der Bilder) Suomentanut Arja Meski. Helsinki: Poesia, 2024. ISBN 978-952-305-216-1

• Säveltäjä Dmitri Šostakovitš käytti Rainer Maria Rilken runoja 14. sinfoniansa sanoituksina.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rainer Maria Rilke Wikimedia Commonsissa

Malline:Wikisitaatit-ivi

•   Lisää luettavaa aiheesta Rainer Maria Rilke on Wikiaineistossa