Posti- ja telelaitos
Posti- ja telelaitos (lyh. PTL, ruots. Post- och televerket; vuoteen 1981 Posti- ja lennätinlaitos) oli liikenneministeriön alainen valtion posti- ja teletoimintaa harjoittanut keskusvirasto, joka toimi vuosina 1927–1990. Laitoksen toimintaa jatkoi vuosina 1990–1993 samanniminen valtion liikelaitos, minkä jälkeen toiminta yhtiöitettiin.
PTL hoiti laissa säädetyllä monopolilla kirjeliikennettä ja teleliikennettä valtakunnallisesti paikallisten puhelinlaitosten ohella koko valtion alueella. Posti- ja telelaitoksen hallinnosta vastasi Posti- ja telehallitus (PTH), aiempi Posti- ja lennätinhallitus (PLH).
Posti-Telen toimintaa jatkoivat Posti Group Oyj postitoiminnan osalta ja Telecom Finland Oy (nyk. Telia Finland Oyj) teletoiminnan osalta.
Historia
muokkaa- Katso myös: Suomen postilaitoksen historia
Posti- ja lennätinlaitos syntyi 1. kesäkuuta 1927, kun Postihallitus ja Suomen Lennätinlaitos yhdistettiin. Sen tehtäväksi tuli hoitaa yleistä posti-, lennätin-, puhelin- ja radiolaitosta sekä valvoa kyseisten alojen yksityisiä laitoksia. Tekninen kehitys muutti erityisesti 1960-luvulta alkaen laitoksen toimenkuvaa, ja sen nimi muutettiin 1981 Posti- ja telelaitokseksi.[1]
Laitos muutettiin 1. tammikuuta 1990 alkaen liikelaitokseksi. Tällöin se myös irrotettiin valtion budjettirahoituksesta. Laitos yhtiöitettiin 1. tammikuuta 1994, jolloin syntyi Suomen PT Oy -konserni, jonka alaisuudessa toimivat yhtiöt Suomen Posti ja Telecom Finland.[1]
- Gunnar Ernst Fredrik Albrecht 1927–1943 (Postihallituksen pääjohtaja 1919–1927)
- Simbri Ahola 1943–1962
- Oiva Saloila 1962–1977
- Pekka Tarjanne 1977–1989
- Pekka Vennamo 1989–1994 (Suomen PT Oy:n toimitusjohtaja 1994–1998)
Postitoimi
muokkaa
PTL-Postin toimintaan kuului postiliikenteen ohella laitoksen konttoriverkko, Postilinjat ja autokorjaamotoiminta. Postin konttoreissa oli myös Telen yleisöpuhelimia.
Teletoimi
muokkaaPTL-Telen toimialaa oli lennätin-, telex-, puhelin- ja muun teleliikenteen hoito ja kehittäminen valtakunnallisesti sekä telepäätelaitteiden vähittäismyynti ja hyväksyntä. Puhelinliikenteessä oli myös yksityisiä puhelinlaitoksia, jotka hoitivat paikallispuheluliikennettä PTL:n myöntävän toimiluvan turvin omalla toimialueellaan. Telen monopoli kaukopuheluihin päättyi vasta vuoden 1994 alussa, hyväksyttyjä päätelaitteita oli jo 1980-luvun alkupuolelta asti saanut myydä vapaasti. PTL:n rooli viestintäviranomaisena oli päättynyt jo 1987, jolloin Telehallintokeskus, sittemmin Viestintävirasto ja nykyinen Liikenne- ja viestintävirasto perustettiin.
Matkapuhelintoimintaa varten Tele perusti 1980-luvun alussa NMT 450-verkon ja myöhemmin NMT 900-verkon sekä 1990-luvun alussa GSM-verkon.
Liikenne
muokkaa- Pääartikkeli: Postilinja-auto
Vuodesta 1921 lähtien Posti- ja lennätinlaitos ylläpiti myös linja-autoliikennettä postilinja-autoilla eli kansan suussa postiautoilla. Liikenne aloitettiin ensimmäiseksi Rovaniemen ja Sodankylän välillä, myöhemmin sitä laajennettiin kaikkialle Suomeen. Enimmillään vuonna 1971 liikennöitiin yli 420 autolla kaikkiaan 222 linjaa. Linja-autot kuljettivat sekä matkustajia että postia, kunnes postin kuljetus siirtyi 1970-luvulta lähtien rekka-autoille. Vuonna 1991 linja-autoliikenne eriytettiin Postilinjat-nimiseksi tulosyksiköksi, joka viisi vuotta myöhemmin muutettiin Gold Line-nimiseksi yhtiöksi ja myytiin vuonna 1999 Koiviston Autolle.[2]
Postipankki
muokkaa- Pääartikkeli: Postipankki
Postipankki (PSP), aiempi Postisäästöpankki, oli valtion rahaliikenteen hoitanut pankki, jonka yksityisasiakkaiden asiointi hoidettiin pääasiassa postikonttorien kautta, mutta sillä oli myös omia erillisiä pankkikonttoreita. Pankki yhtiöitettiin 1987.
Lähteet
muokkaa- Pääjohtajakunta. SKS, Helsinki 2005.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Pääjohtajakunta, s. 224–226.
- ↑ Keltaiset kiiturit - Postin linja-autoliikenne 1921-1999 Postimuseo. Viitattu 28.4.2011.
Aiheesta muualla
muokkaa- Postimuseo Posti, Itella
- Postihistoriallinen Yhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)