Norjan kuningaskunta (1814)
lyhytkestoinen monarkia Pohjois-Euroopassa
Vuosi 1814 oli käänteentekevä Norjan kuningaskunnan historiassa. Se alkoi Norjan ollen unionissa Tanskan kanssa, joka oli brittiläisen imperiumin saartamana, ja tuli luovutetuksi Ruotsin kuninkaalle. Toukokuussa perustuslaillinen sopimus julisti Norjan itsenäiseksi. Vuoden loppuun mennessä Norjan parlamentti oli sopinut liittymisestä personaaliunioniin Ruotsin kanssa. Vaikkei nationalistisia pyrkimyksiä toteutettukaan ennen vuotta 1905, oli vuosi 1814 käännekohta, joka tulisi johtamaan täysin itsenäiseen Norjaan.
Norjan kuningaskunta Kongeriget Norge |
|
---|---|
14.1.1814–4.11.1814 |
|
Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia |
Kuningas | Kristian VIII (1814) |
Ensimmäinen ministeri | Frederik Gottschalk von Haxthausen (1814) |
Pääkaupunki | Christiania |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 324 220 km² |
Väkiluku (1814) | 902 100[1] |
– väestötiheys | 3 / km² |
Uskonnot | luterilaisuus |
Kielet | tanska, norjan kielen murteita, saamelaiskielet |
Valuutta | Norjan riikintaaleri |
Tunnuslause | Enig og tro til Dovre faller |
Kansallislaulu | ”Norges Skaal” |
Edeltäjä | Tanska-Norja |
Seuraaja | Ruotsi-Norja |
Lähteet
muokkaa- ↑ Norway: Country population populstat.info. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 23.10.2017. (englanniksi)