Nicolaus Flüeläinen

Nicolaus Flüeläinen syntyi vuonna 1417 Obwaldenin kantonissa Sveitsissä varakkaan maanviljelijän perheeseen. Hänen isänsä oli Heinrich von Flüe ja äitinsä Hemma Ruobert. Vuodesta 1440 vuoteen 1444 osallistui hän vanhaan Zürichin sotaan. Sodan jälkeen hän meni naimisiin Dorothea Wyssin kanssa, jonka kanssa hän sai kymmenen lasta.  Dorothea tuli varakkaasta perheestä ja oli noin 15-vuotias avioituessaan noin 15 vuotta vanhemman Nicolauksen kanssa.^[2] Aikakautensa mittapuun mukaan Nicolaus eli vaurasta maanviljelijän elämää, toimi kantonin valtuustossa ja oli paikkakuntansa tuomari ja vaikuttava poliitikko.^[3]

Nicolaus tavoitteli täydellistä yhteyttä Jumalan kanssa. Elämä menestyksekkäänä maanviljelijänä, aviomiehenä, isänä, tuomarina ja poliitikkona ei tyydyttänyt hänen jumalannälkäänsä ja noin 1465 hän ajautui syvään ikäkriisiin miettien elämän tarkoitusta. Hänen pappiystävänsä Heimo Amgrund auttoi häntä selviämään kriisistä ja löytämään hänelle tarkoitetun elämäntavan. ^[3] 

16.10.1467 kun hänen nuorin lapsensa oli vielä sylivauva mutta vanhin poikansa Hans oli jo kaksikymmentä ja siten kykenevä ottamaan maatilan vastuulleen ja huolehtimaan äidistään ja sisaruksistaan, Nicolaus vetäytyi, vaimonsa Dorothean suostumuksella, elämään erakkona omistaen elämänsä rukoukselle.^[3]   

Ensin hän suuntasi Reinin varteen Bodenjärven läheisyyteen, mutta matkalla hänen kerrotaan nähneen näyn, joka sai hänet kääntymään takaisin ja asettumaan erakoksi Ranftin rotkoon aivan kotinsa läheisyyteen. Erakkoelämänsä johdosta hänet kuvataan laihana, parrakkaana miehenä, jolla on kädessään keppi ja 50-helminen rukousnauha (tuohon aikaan ei ruusukko vielä ollut yleistynyt). 

Pienessä mökissään vietti jo tuolloin veli Klausiksi kutsuttu erakko intensiivistä rukouselämää syventyen erityisesti Kristuksen kärsimyksen mietiskelyyn, ja hänellä oli ainutlaatuisen voimakas kiintymys pyhään eukaristiaan. Hänen kerrotaan saaneen aina uudelleen ja uudelleen intensiivisiä visioita.

Hänen väitetään eläneen elämänsä viimeiset 19 vuotta täyspaastolla syöden ainoastaan ehtoollisleivän päivittäin ja juoden vain vettä. Vastuussa ollut piispa tutki tätä väitettä ja todisti sen pitävän paikkansa. Muihin lähteisiin on merkitty Nicolauksen kiistäneen syövänsä tai pidättäytyneen vastaamasta kun häneltä oli kysytty asiasta.^[3]

Veli Klausin erakkomökkiin virtasi vierailijoita, jotka etsivät häneltä neuvoa hengellisissä ja omantunnonkysymyksissä. Häntä pidettiin jo eläessään pyhimyksenä. ^[3]

21.3.1487 veli Klaus kuoli kovan kuolemankamppailun jälkeen mökkinsä lattialle. Jo ylempää Ranftin kappelia käyttöön vihittäessa 27.3.1469 Konstanzin piispa Thomas Weldner ilmoitti, että veli Klaus tultaisiin hautaamaan seurakuntansa kirkkoon. Tämä oli tuolloin maalaisten maallikkojen keskuudessa täysin normaalista poikkeava käytäntö, mutta niin veli Klaus sitten haudattiin Sachselnin vanhaan kirkkoon. Jo samana vuonna ilmestyi Augsburgissa ensimmäinen pyhiinvaeltajille ohjekirjaksi tarkoitettu, kuvitettu kirja veli Klausista. ^[4] Kuoleman jälkeisenä vuonna kerättiin Sachselnin kirkonkirjoihin todistuslausuntoja Nicolaus Flüeläisen elämästä, ja paria vuotta myöhemmin Sachselnin kirkon alttaritauluksi maalattiin esikuvansa kokoinen kuva veli Klausista. 

Pyhiinvaeltajien virta kasvoi vuosi vuodelta ^[4] ja 28.8.1679 siirrettiin veli Klausin pyhäinjäännökset tammiarkussa uuteen seurakunta- ja pyhäinvaelluskirkkoon.^[4] 

Perimätiedon mukaan Nicolaus Flüeläinen rukoili päivittäin nämä jakeet:

Mein Herr und mein Gott, nimm alles mir, was mich hindert zu dir.

Mein Herr und mein Gott, gib alles mir, was mich führet zu dir.

Mein Herr und mein Gott, nimm mich mir und gib mich ganz zu eigen dir.

Herrani ja Jumalani, ota minulta kaikki, mikä estää minua tulemasta luoksesi.

Herrani ja Jumalani, anna minulle kaikki, mikä auttaa minua tulemaan luoksesi. 

Herrani ja Jumalan, ota minut itseltäni ja anna minut kokonaan sinun omaksesi.

Rukoukselle on tehty myös useita eri sävellyksiä, joista tunnetuin on Sveitsin katolisessa virsikirjassa.

Nicolaus Flüeläisen haudasta Sachselnin kirkossa tuli jo hyvin pian tämän kuoleman jälkeen yksi Sveitsin tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Vuonna 1649 antoi paavi Innocentius X luvan kunnioittaa Nicolaus Flüeläistä liturgisesti, mitä pidetään samanarvoisena tunnustuksena kuin autuaaksijulistamista (beatificatio aequipollens). Myöhemmin paavi Klemens IX vahvisti vuonna 1669 annetun luvan liturgisesta kunnoituksesta ja lisäsi siihen, että häntä saa kunnioittaa autuaana. Tämän seuraaja Klemens X vahvisti luvan ja laajensi sitä maantieteellisesti niin, että Nicolausta oli lupa kunnioittaa autuaana koko Sveitsissä ja Konstanzin ja Mainzin hiippakuntien alueella.

Pyhäksijulistaminen seurasi vasta 15.5.1947.

Vaikka veli Kaus kuoli 21. maaliskuuta ja katolisessa kirkossa normaalisti nimetään kuolinpäivä pyhimyksen muistopäiväksi, paavi Pius XII määräsi pyhän Nicolaus Flüeläisen virallisen muistopäivän olevan 25. syyskuuta. Tämä siitä syystä, että maaliskuun 21. päivä on jo Euroopan suojeluspyhimyksen Benedictus Nursialaisen muistopäivä (Suomessa Pentin nimipäivä).

Carl Gustav Jung piti Nicolaus Flüeläista yli uskonnollisten jakautuneisuuksien pätevänä mystikon prototyyppinä. Veli Klaus oli "ainoa merkittävä sveitsiläinen mystikko Jumalan armosta, hän näki epäsovinnaisia näkyjä ja hän tarkasteli erehtymättömin silmin jumalallisen sielun syvyyksiin, joka edelleen yhdistyy yhdeksi arkkityypiksi yli dogmiin jakautuneiden uskontokuntien."^[5] Jung oli sitä mieltä, että: "'Jumala on ihmisen alkukokemus ja ihmiskunta on ikiajoista alkaen nähnyt käsittämättömän vaivan pyrkiessään kuvaamaan tätä sanoinkuvaamatonta kokemusta, tulkinnan, spekuloinnin ja dogmien kautta tai yrittämällä kiistää sen olemisen".^[6]

C. G. Jungin tärkein lähdetieto veli Klaus -tutkimuksilleen oli isä Alban Stoecklin kokoama kirja Nicolaus Flüeläisen visioista.^[7] Jung siteeraa 1400-luvun puoliväliin ajoitettua kirjoitusta, jonka mukaan veli Klausille ilmestyi ensin miespuolinen, valkoisiin vaatteisiin pukeutunut hahmo, joka kiitti Nicolausta kaikesta tämän pojalleen antamasta avusta. Teksti kuvaa tämän ilmestyksen jälkeen Nicolaukselle ilmestyneen naispuolinen, valkoisiin vaatteisiin pukeutunut hahmo, joka aivan samoin sanoin kiitti häntä kaikesta avusta, jonka tämä oli antanut pojalleen.^[8] Jung ymmärsi näyssä ilmestyneen Jumalan ja Jumalanäidin, ja huomautti: "Palatsi [näyssä nähty] on taivas, missä isä Jumala asuu ja missä myös Jumalanäiti asuu. Pakanallisessa muodossa kyseessä olisi jumala ja jumalatar ja nämä voi ehdottomasti rinnastaa. Mystiselle kokemukselle on jumalan miesnaisellinen olemus ominaista."^[9]

Sveitsiläinen psykologi Marie-Louise von Franz kirjoitti teologien keskuudessa kiistanalaisen kirjan: Die Visionen des Niklaus von Flüe (Nicolaus Flüeläisen näyt), jossa hän tulkitsee yhdeksän näkyä yksityiskohtaisesti syväpsykologiselta kannalta. Hän kirjoitti, ettei veli Klaus edusta vain tämän tyyppisiä kristillisiä pyhimyksiä, vaan samanlaisia visioita ilmenee primitiivisten kansojen poppamiehillä, Pohjolan shamaaneilla ja profeetoilla" ^[10]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nicolaus Flüeläinen Wikimedia Commonsissa