Mircea Lucescu
Mircea Lucescu (s. 29. heinäkuuta 1945 Bukarest) on romanialainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä. Hän on yksi Romanian menestyksekkäimmistä jalkapallovalmentajista. Elokuusta 2024 lähtien hän on toiminut Romanian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Mircea Lucescu | ||
Syntymäaika | 29. heinäkuuta 1945 | ||
Syntymäpaikka | Bukarest, Romania | ||
Pelipaikka | laitahyökkääjä | ||
Pituus | 177 senttimetriä | ||
Seura | |||
Seura | Romania | ||
Tehtävä | päävalmentaja | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1963–1977 | Dinamo Bukarest | 250 | (57) |
1965–1967 | → Sportul Studenţesc | 39 | (12) |
1977–1982 | Corvinul Hunedoara | 111 | (21) |
Maajoukkue | |||
1966–1979 | Romania | 70 | (9) |
Valmennusura | |||
1979–1982 | Corvinul Hunedoara | ||
1981–1986 | Romania | ||
1990–1991 | Pisa | ||
1991–1996 | Brescia | ||
1996–1997 | Reggiana | ||
1997–1998 | Rapid Bukarest | ||
1998–1999 | Internazionale | ||
1999–2000 | Rapid Bukarest | ||
2000–2002 | Galatasaray | ||
2002–2004 | Beşiktaş | ||
2004–2016 | FK Šah’tar Donetsk | ||
2016–2017 | Zenit | ||
2017–2019 | Turkki | ||
2020–2023 | Dynamo Kiova | ||
2024– | Romania | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Lucescun valmennusura on kestänyt yli 40 vuotta ja hän on voittanut pitkällä urallaan yhteensä 12 kansallisen liigan mestaruutta Romaniassa, Turkissa ja Ukrainassa.
Myös hänen poikansa Răzvan on jalkapalloilija ja valmentaja.
Peliura
muokkaaLucescu vietti lähes koko pelaajauransa FC Dinamo Bukarestissa. Vuosien 1963–1965 ja 1967–1977 aikana Lucescu pelasi joukkueen paidassa 250 ottelua ja teki niissä 57 maalia. Lucescu siirtyi vuonna 1977 Corvinul Hunedoaraan, jossa pelasi 50 ottelua ja teki 9 maalia ennen kuin päätti aktiiviuransa 1982.
Romanian maajoukkuetta Lucescu edusti 64 maaottelussa ja teki niissä yhdeksän maalia. Lisäksi hän pelasi joissakin maaotteluissa, jotka sittemmin on poistettu virallisten maaotteluiden listalta.[1] Hän oli mukana Romanian joukkueessa MM-kisoissa 1970.
Meriitit pelaajana
- Romanian mestaruus (7): 1963, 1964, 1965, 1971, 1973, 1975, 1977
- Romanian cupin voittaja (2): 1963, 1968
Valmennusura
muokkaaLucescu aloitti valmennusuransa 1979 Corvinul Hunedoarassa. 1981 hänet nimettiin Romanian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi. Lucescu toimi maajoukkuevalmentajana neljä vuotta. Hänen johdollaan Romania selvisi EM-kisoihin 1984. EM-lopputurnauspaikka oli maan historian ensimmäinen. Kisat päättyivät jo alkulohkoon, mutta Lucescun nimi oli jo kirjoitettu romanialaiseen jalkapallohistoriaan. Hän jatkoi maajoukkuevalmentajana kisojen jälkeen ja 1985 hän aloitti myös FC Dinamo Bukarestin päävalmentajana. Maajoukkuepesti päättyi potkuihin kesällä 1986, mutta menestys Dinamossa jatkui. Lucescu lopetti Dinamo Bukarestissa huipulla 1990 joukkueen voitettua sekä Romanian liigamestaruuden että cupin.
1990 Lucescu suuntasi matkansa ulkomaille ja siirtyi italialaisen Pisa Calcion päävalmentajaksi. 1991 hän siirtyi Pisasta Brescia Calcioon. Ensimmäisellä kaudellaan päävalmentajana Lucescu johdatti Brescian Serie B:stä Serie A:han. Seuraavalla kaudella joukkue kuitenkin putosi takaisin Serie B:hen nousten taas 1993–94 kauden päätteeksi Serie A:han. 1994–95 Brescia jäi Serie A:n sarjajumboksi ja Lucescun viimeiseksi jääneellä kaudella 1995–96 Serie B:ssä vasta sijalle 16.
1996 Lucescu ryhtyi Reggianan päävalmentajaksi, mutta palasi jo seuraavana vuonna takaisin Romaniaan ja Rapid Bukarestiin. 1998 Lucescu luotsasi Rapid Bukarestin Romanian cupin voittoon ja 1999 Romanian mestaruuteen. Vuonna 1999 Lucescu valmensi myös lyhyen aikaa italialaista FC Internazionale Milanoa.
Vuonna 2000 Lucescu seurasi Fatih Terimiä turkkilaisseura Galatasaray SK:n päävalmentajana. Lucescun johdolla Galatasaray voitti UEFA Super Cupin 2000, selvisi puolivälieriin Mestarien liigassa 2000–01 sekä voitti Turkin mestaruuden 2001–02. Lucescu joutui lähtemään seurasta 2002, kun joukkue päätti ottaa entisen päävalmentajansa Fatih Terimin takaisin.
Lucescu siirtyi 2002 paikallisvastustaja Beşiktaş JK:n päävalmentajaksi. Lucescun johdolla Besiktas juhli kauden 2002–03 päätteeksi Turkin mestaruutta häviten vain yhden ottelun koko kauden aikana. UEFA Cupissa seura selvisi puolivälieriin, mutta taipui SS Laziolle. Lucescu lähti Besiktasista 2004 ja siirtyi Ukrainan pääsarjassa pelaavan FK Šah’tar Donetskin päävalmentajaksi. Marraskuussa 2005 Donetsk pelasi UEFA Cupissa Lucescun pojan Răzvanin valmentamaa Rapid Bukarestia vastaan. Donetskissa Lucescu on voittanut Ukrainan liigamestaruuden 2005 ja 2006 sekä Ukrainan cupin 2005 ja supercupin 2005.
Kaudella 2008/09 Lucescu luotsasi Šah’tarin sensaatiomaisesti UEFA Cupin loppuotteluun, jossa joukkue kukisti jatkoajalla SV Werder Bremenin 2–1. Mestaruus oli seuralle sen historian ensimmäinen ja samalla ensimmäinen ukrainalaisseuran mestaruus UEFA Cupissa. Voitto jää myös historiaan, sillä se oli viimeinen UEFA Cupin loppuottelu. Kaudella 2009/10 pelataan jo uutta Eurooppa-liigaa. [2]
Heinäkuussa 2009 Lucescu sai sydänkohtauksen ja joutui sairaalahoitoon Ukrainassa. [3] Hän on kuitenkin toipunut operaatiosta ja johdatti joukkueensa UEFA Super Cupin loppuotteluun elokuussa 2009. FC Barcelona vei kuitenkin pokaalin 1–0 voitolla. [4] Kaudella 2009/10 Lucescu palautti Šah’tarin Donetskin Ukrainan mestariksi kahden vuoden tauon jälkeen. [5] Kaudella 2010/11 Lucescu johdatti Shakhtarin Mestarien liigassa hyviin tuloksiin ja tie katkesi vasta puolivälierätappioon FC Barcelonalle. Suoritus oli seuran paras Mestarien liigassa. Kotimaassa Shakhtar jatkoi myös loistavia esityksiään ja voitti liigassa viidennen mestaruutensa Lucescun alaisuudessa. [6] Kausi huipentui Ukrainan cupin mestaruuteen, kun Shakhtar kaatoi loppuottelussa FK Dynamo Kiovan 2–0. Tuplamestaruus oli Lucesculle toinen Shakhtarin peräsimessä. [7]
Loppiaisena 2012 Lucescu loukkaantui vakavasti törmättyään autollaan raitiovaunuun Bukarestissa. Lääkärien mukaan hänellä ei ole hengenvaaraa, mutta häneltä on murtunut kylkiluita ja hänen keuhkoissaan on repeämiä. [8] Lucescu leikattiin onnettomuuden jälkeen ja sairaalalähteiden mukaan hänen toipumisensa on alkanut hyvin. [9]
Pelikentillä kevät 2012 sujui Lucesculta paremmin ja onnettomuudestaan toipunut romanialainen johdatti Šah’tarin toiseen perättäiseen Ukrainan tuplamestaruuteen. Cupin finaalissa Šah’tar kaatoi FK Metalurh Donetskin ja liigassa ainoana mestaruutta uhannut FK Dynamo Kiova jäi lopulta kakkoseksi. [10] Lucescu johdatti Šah’tarin Ukrainan mestariksi vielä kausilla 2012/13 ja 2013/14 saavuttaen seuran peräsimessä kaikkiaan kahdeksan maan liigamestaruutta. Kaudella 2015/16 Lucescu luotsasi seuransa Ukrainan cupin mestariksi viidettä kertaa. Lucescu jätti seuran kauden jälkeen 12 valmennusvuoden päätteeksi. 70-vuotias Lucescu ilmoitti voitokkaan finaalin jälkeen olevansa "vapaa valmentaja, joka etsii uutta seuraa".[11] Uusi seura löytikin pian ja toukokuun lopussa Lucescu allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen FK Zenitin kanssa.[12]
Lucescu luotsasi kaudella 2016/17 Zenitin Venäjän liigassa kolmanneksi ja eroa mestaruuden voittaneeseen Spartakiin kertyi kahdeksan pistettä. Eurooppa-liigassa lohkonsa voittanut Zenit putosi jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella RSC Anderlechtille, joten Lucescun ja Zenitin kausi päättyi ilman mestaruuksia. Kauden jälkeen seura ilmoitti purkaneensa konkarivalmentajan sopimuksen.[13]
Elokuun alussa 2017 Lucescusta tuli Turkin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja. Hän ilmoitti, että valmennustehtävä on hänen pitkän uransa viimeinen.[14] Turkin menestys kokeneen Lucescun alaisuudessa jäi heikoksi ja joukkue hävisi kolme viidestä ottelustaan Kansojen liigassa. Helmikuussa 2019 Turkin jalkapalloliitto erotti Lucescun tehtävästään.[15]
Lucescu perui uransa lopettamispäätöksen jo heinäkuussa 2020, kun hänestä tuli ukrainalaisen suurseura Dynamo Kiovan päävalmentaja.[16] Pian nimityksensä jälkeen 75-vuotias Lucescu ilmoitti jättävänsä tehtävänsä, koska Dynamon kannattajat olivat uhkailleet ja protestoineet pitkään seuran päävastustajaa Šah’taria valmentaneen Lucescun nimittämistä seuran päävalmentajaksi.[17] Lucescu kuitenkin perui eronsa myöhemmin heinäkuussa.[18] Kausi oli tuloksellisesti menestys ja Lucescu johdatti Dynamon Ukrainan mestariksi viiden vuoden tauon jälkeen.[19] Lucescu jätti Dynamo Kiovan marraskuussa 2023.[20]
Elokuussa 2024 Lucescu palasi Romanian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi 38 vuoden tauon jälkeen.[21]
Meriitit valmentajana
muokkaa- Romanian mestaruudet (2): 1990, 1999
- Romanian cupin voitot (2): 1990, 1998
- UEFA Super Cupin voitto: 2000
- Turkin mestaruudet (2): 2002, 2003
- Ukrainan mestaruudet (9): 2005, 2006, 2008, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2021
- Ukrainan cupin voitto (6): 2008, 2011, 2012, 2013, 2016, 2021
- Ukrainan supercupin voitto (8): 2005, 2008, 2010, 2012, 2013, 2014, 2015, 2020
- UEFA Cupin voitto: 2009
- Romanian vuoden valmentaja (4): 2004, 2010, 2012, 2014
Lähteet
muokkaa- ↑ Stokkermans, Karel: Mircea Lucescu - International Appearances 16.3.2012. RSSSF. Viitattu 4.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Pasasen Bremenille jatkoaikatappio Uefa-cupin finaalissa
- ↑ Mircea Lucescu a suferit un preinfarct la Doneţk! "Sînt după operaţie, dar mă simt bine"
- ↑ Pedro pounces to add to Barça glory
- ↑ Shakhtar varmisti jalkapallomestaruuden Ukrainassa
- ↑ Donezk gelingt die Titelverteidigung
- ↑ Shakhtar Donetsk win Ukrainian Cup
- ↑ Shakhtar coach Lucescu injured in car accident
- ↑ Shakhtar coach Lucescu undergoes surgery
- ↑ Schachtar Donezk holt wieder das Double
- ↑ Lucescu leaves Shakhtar on a high
- ↑ Romanian Lucescu takes over as Zenit coach (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mircea Lucescu limogé par le Zénith Saint-Pétersbourg
- ↑ Milli Takımın yeni teknik direktörü Lucescu
- ↑ Turkish national team coach Lucescu dismissed
- ↑ UNIAN: Mircea Lucescu becomes FC Dynamo Kyiv manager
- ↑ Angry Dynamo fans force new coach Lucescu to quit after four days
- ↑ Lucescu reviews decision to leave Dynamo Kiev after just four days
- ↑ Dynamo Kyiv seal Ukraine Premier League top title, first time in five years
- ↑ Veteran Coach Lucescu Leaves Struggling Dynamo Kyiv Barron's. 4.11.2023. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ At age 79 Lucescu returns as Romania coach after 38 years Yahoo Sports. 6.8.2024. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mircea Lucescu Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: ei jaettu Dan Petrescu Dan Petrescu |
Romanian vuoden valmentaja 2004 2010 2012 |
Seuraaja: Oleh Protasov Dan Petrescu Laurențiu Reghecampf |
Edeltäjä: Valentin Stănescu Edward Iordănescu |
Romanian maajoukkueen päävalmentaja 1981–1986 8/2024– |
Seuraaja: Emerich Jenei – |
Edeltäjä: Fatih Terim |
Galatasaray SK:n päävalmentaja 2000–2002 |
Seuraaja: Fatih Terim |
Edeltäjä: Christoph Daum |
Beşiktaş JK:n päävalmentaja 2002–2004 |
Seuraaja: Vicente del Bosque |
Edeltäjä: Bernd Schuster |
FK Šah’tar Donetskin päävalmentaja 2004–2016 |
Seuraaja: Paulo Fonseca |
Edeltäjä: André Villas-Boas |
FK Zenitin päävalmentaja 2016–2017 |
Seuraaja: Roberto Mancini |
Edeltäjä: Fatih Terim |
Turkin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 8/2017–2/2019 |
Seuraaja: Şenol Güneş |
Edeltäjä: Oleksi Myh’ailytšenko |
Dynamo Kiovan päävalmentaja 2020–11/2023 |
Seuraaja: Oleksandr Šovkovskyi |
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–2021)
- Inzaghi (2021–)