Min-kiina (yksink.: 闽语; perint.: 閩語; pinyin: Mǐn yǔ; Pe̍h-ōe-jī: Bân gú) on yleisnimitys muun muassa Fujianissa sekä osissa Guangdonga, Zhejianga, Hainania ja Taiwania puhutuille siniittisille kielille.[1] Min-kielten puhujia on yli 70 miljoonaa.

Min-kielten puhuma-alueet kartalla.

Min-kiina jaetaan yleensä minnaniin (eteläinen min) ja minbeihin (pohjoinen min). Lisäksi toiset tutkijat erottvat mindongiin (itäinen min), keskisen min ja Pu–Xian-alaryhmän. Minbeitä puhutaan erityisesti Fuzhoussa ja minnania Xiamenissa. Alaryhmien puhujat eivät ymmärrä toisiaan.[1] Min-kielten puhujat ja mandariinikiinan puhujat eivät myöskään ymmärrä toisiaan, mutta min-kielet käyttävät mandariinin kanssa samaa kirjoitusjärjestelmää. Taiwanissa käytetään myös lähetyssaarnaajien saarelle 1800-luvulla tuomaa Pe��h-ōe-jī-romanisaatiota.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Min languages Encyclopedia Britannica. 30.10.2007. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.