Miklós Rózsa

unkarilaissyntyinen säveltäjä / elokuvasäveltäjä (1907–1995)

Miklós Rózsa (18. huhtikuuta 190727. heinäkuuta 1995) oli unkarilaissyntyinen säveltäjä. Hänet muistetaan parhaiten elokuvamusiikista, kuten Ben-Hurista (1959), jolla hän voitti parhaan musiikin Oscar-palkinnon.

Rózsa syntyi Budapestissa ja tutustui jo lapsena vanhempiensa kautta unkarilaiseen perinne- ja taidemusiikkiin; isä oli hyvin toimeen tuleva tilanomistaja ja teollisuusmies sekä musiikin harrastaja ja äiti klassinen pianisti. Miklós alkoi 5-vuotiaana soittaa viulua, sitten alttoviulua ja pianoa.

Rózsa muutti Leipzigiin, Saksaan. Hänen oli tarkoitus opiskella kemiaa, mutta hän päätyi opiskelemaan täyspäiväisesti musiikkia Leipzigin konservatorioon Hermann Grabnerin johdolla. Rózsa sai pian julkaistuiksi ensimmäiset teoksensa, jousitrion op. 1 ja pianokvinteton op. 2. Hän sai vuonna 1929 diplominsa cum laude -arvosanoin. Marcel Duprén kehotuksesta Rózsa siirtyi Pariisiin, jossa häneltä valmistuivat muiden muassa Unkarilainen serenadi op. 10 pienelle orkesterille sekä Teema, muunnelmia ja finaali op. 13. Viimeksi mainittu otettiin vastaan huomattavan hyvin, ja sen esityksiä johtivat arvostetut kapellimestarit, kuten Charles Münch, Karl Böhm, Georg Solti, Eugene Ormandy ja Leonard Bernstein.

Rózsa kiinnostui ystävänsä, säveltäjä Arthur Honeggerin johdattamana elokuvamusiikista 1930-luvulla. Hän lähti Alexander Kordan kanssa Hollywoodiin, jossa valmistui Rózsan säveltämä elokuva Bagdadin varas (1940). Säveltäjä jäi Kaliforniaan loppuiäkseen ja ehti sinä aikana työstää musiikkia yli sataan elokuvaan. Uransa aikana hän oli kaikkiaan 17 kertaa ehdolla Oscarin saajaksi ja myös sai palkinnon kolme kertaa: Ben-Hurin lisäksi Noidutusta (Spellbound, 1945) ja Kaksoiselämästä (A Double Life, 1947).

Rózsan myöhempiä elokuvia olivat Sherlock Holmesin yksityiselämä (The Private Life of Sherlock Holmes, 1971), Sinbad, merten sankari (The Golden Voyage of Sinbad, 1974) ja Viimeinen kirja (Providence, 1977). Sherlock Holmesin yksityiselämän elokuvamusiikin materiaali pohjautui osin aiempaan viulukonserttoon, jonka hän oli omistanut Jascha Heifetzille vuonna 1956. Rózsan muuhun konserttimusiikin kuuluvat mm. Sinfonia Concertante (op. 29) viululle, sellolle ja orkesterille, sekä János Starkerin tilaama sellokonsertto (1969).

Säveltäjä kuoli Los Angelesissa 88-vuotiaana. Hän oli vuodesta 1943 naimisissa Margaret Finlasonin kanssa, ja he saivat kaksi lasta.