Metapiihappo
Metapiihappo (H2SiO3 tai polymeroituneena (H2SiO3)n[3]) on piin, hapen ja vedyn yhdiste. Se on heikko happo, yksinkertaisin piihapoista. Sitä voidaan valmistaa lisäämällä natriumsilikaatin väkevään liuokseen (vesilasiin) suolahappoa, ja poistamalla näin saadusta geelimäisestä saostumasta vettä käsittelemällä sitä 90-prosenttisella alkoholilla. Näin saatu metapiihappo on valkoista jauhetta.[4]
| Metapiihappo | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | H2SiO3 |
| Moolimassa | 79,0981 g/mol[2] |
| Ulkomuoto | valkoinen jauhe |
| Liukoisuus veteen | niukkaliukoinen |
Silikageelin eli piihappogeelin oletettiin ennen olevan lähes puhdasta metapiihappoa>[5], mutta nykyisten tietojen mukaan se koostuu vaihtelevassa suhteessa piidioksidista ja vedestä (SiO2 · nH2O).[6] Piidioksidi (SiO2) on sekä meta- että ortopiihapon (H4SiO4) anhydridi.
Metapiihapon suoloina voidaan pitää metasilikaatteja. Kivennäisissä esiintyvät metasilikaatit eivät kuitenkaan sisällä yksinkertaisia SiO32−-ioneja, vaan niissä on suuri joukko SiO4-tetraedreja kytkeytynyt ketjuksi tai renkaaksi siten, että kahdella peräkkäisellä tetraedrilla on yksi yhteinen happiatomi. Tämän vuoksi niitä sanotaan myös rengas- tai ketjusilikaateiksi. Tällaisten ketjumaisen ionin kaava voidaan esittää muodossa (SiO32−)n.[6]
Metapiihappo ei juuri liukene veteen. Sen suoloistakaan veteen eivät sanottavasti liukene muut kuin alkalimetallien metasilikaatit.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Substance Name: Metasilicic acid U.S. National Library of Medicine. Viitattu 4.5.2019.
- ↑ Metasilicic acid PubChem. Viitattu 4.5.2019.
- ↑ Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: ”Oksohappojen nimet”, Kemia, s. 461. Otava, 1993. ISBN 951-1-10136-6
- ↑ Anil Kumar De: A Textbook of Inorganic Chemistry, 9th ed. s. 365. New Age International Publishers, 2007. 9788122413847 Teoksen verkkoversio.
- ↑ W. E. Gye, W. J. Purdy: The Poisonous Properties of Colloidal Silica. I: The Effects of the Parenteral Administration of Large Doses. British Journal of Experimental Pathology, 1922, nro 2, s. 75–85. PubMed Central:2047780 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: ”Silikaatit”, Kemia, s. 334–335. Otava, 1993. ISBN 951-1-10136-6
- ↑ ”Piiyhdistykset”, Iso tietosanakirja, 10. osa (Piemonte–Renovoida), s. 53. Otava, 1936.