Maria Aleksandrovna Romanova

Hän syntyi keisari Aleksanteri II:n ja Hessen-Darmstadtin prinsessa Marien kolmanneksi vanhimpana lapsena ja toiseksi vanhimpana tyttärenä. Hänet nimettiin äitinsä mukaan eli hän oli tämän täysikaima.^[1] Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista vanhemmasta veljestä tuli keisari Aleksanteri III.

Suuriruhtinatar Maria sai opetusta kotonaan opettajattarensa, kreivitär Tolstajan valvonnassa. Häntä valmennettiin avioliittoa varten, vaikka hänen vanhempansa olivatkin haluttomia luopumaan ainoasta tyttärestään. Maria oli erittäin musikaalinen. Pitkillä matkoilla hän opetti musiikkia nuorimmille veljilleen Sergeille (1857–1905) ja Pavelille (1860–1919).

Vieraillessaan Hessenin suurherttuatar Alicen luona elokuussa 1868 tuolloin 14-vuotias Maria tapasi häntä kymmenen vuotta vanhemman prinssi Alfredin. He kihlautuivat kesäkuussa 1873.

Marian toive mennä naimisiin kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin toiseksi vanhimman pojan, prinssi Alfredin kanssa herätti levottomuutta kummankin vanhemmissa, sillä Venäjän ja Englannin suhteet olivat tuolloin kireät. Mutta nuoret saivat tahtonsa läpi ja heidät vihittiin Talvipalatsin kirkossa 23. tammikuuta 1872. Maria Aleksandrovnan oli vaikea sopeutua Englannin hoviin ja hänen ansionsa pääsivät esiin vasta, kun hänen puolisostaan tuli Saksi-Coburg-Gothan herttua.

Marialle ja Alfredille syntyi viisi lasta:

• Prinssi Alfred (1874–1899), kuoli 24-vuotiaana epäselvissä olosuhteissa, naimaton ei jälkeläisiä
• Prinsessa Maria (1875–1938), Romanian kuningatar Ferdinand I:n puoliso, heillä oli kuusi lasta
• Prinsessa Victoria Melita (1876–1936), avioitui (1) Hessenin ja Reinin suurherttua Ernst Ludvigin kanssa, heillä oli yksi lapsi, avioero 1901; avioitui (2) suuriruhtinas Kirill Vladimirovitšin kanssa, heillä oli kolme lasta
• Prinsessa Alexandra (1878–1942), avioitui Hohenlohe-Langenburgin prinssi Ernst II:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä
• Prinsessa Beatrice (1884–1966), avioitui Espanjan infante Alfonso de Orleans y Borbónin, Gallieran herttuan kanssa, heillä oli jälkeläisiä

Vaikka Maria pysyikin aina mieltymyksiltään ja käytökseltään hyvin venäläisenä, hänen kerrotaan muuttuneen sodan aikana kiihkeän saksalaismieliseksi. Coburgin hallitsijasukuun kohdistui sodan syttyessä suurta vihamielisyyttä englantilaisten ja venäläisten sukulaisuussuhteiden vuoksi, minkä Maria Aleksandrovna itse sai karvaasti kokea. Coburgien hallitsijahuoneen luhistuminen oli viimeinen isku, ja Maria pakeni Sveitsiin kuten serkkunsakin.

Maria Aleksandrovna kuoli Sveitsissä lokakuussa 1920.