Manuel Álvarez Bravo

Manuel Álvarez Bravo (4. helmikuuta 1902 México – 19. lokakuuta 2002 México) oli meksikolainen valokuvaaja ja 1900-luvun merkittävimpiä nimiä Latinalaisen Amerikan valokuvataiteessa. Hänen kuviensa aiheina olivat työ, kuolemanrituaalit ja muu kansanperinne sekä marginaalissa elävät ihmiset^[1][2].

Manuel Álvarez Bravo oli valokuvaajana itseoppinut, mutta hänen taidemaalarina toiminut isoisänsä ja opettajana työskennellyt isänsä harrastivat valokuvausta. Isä kuoli pojan ollessa vasta 12-vuotias, ja poika joutui jättämään koulunsa kesken. Hän meni töihin tekstiilitehtaaseen kunnes sai paikan valtiovarainministeriöstä. Iltaisin hän opiskeli ensin kirjanpitoa, mutta vaihtoi sen taidekursseihin. Álvarez Bravo hankki ensimmäisen oman kameransa parinkymmenen vuoden iässä työskennellessään virkamiehenä Oaxacan osavaltiossa. Pian hän voitti paikallisen valokuvakilpailun. Palattuaan synnyinkaupunkiinsa Méxicoon hän tapasi Tina Modottin ja pääsi tämän suhteiden ansiosta pääkaupungin vasemmistolaisiin taiteilijapiireihin. Tuttaviin kuuluivat muiden muassa Edward Weston ja Frida Kahlon Saksasta Meksikoon muuttanut valokuvajaisä Guillermo Kahlo, jotka kannustivat kannusti Álvarez Bravoa eteenpäin alalla.^[3]

Álvarez Bravo dokumentoi valokuvaamalla muun muassa Diego Riveran seinämaalauksia ja opetti 1930-luvun lopulla valokuvausta San Carlos -taideakatemiassa.

Vuonna 1984 Álvarez Bravolle myönnettiin elämäntyöstään kansainvälinen Hasselblad-palkinto.^[4][5] Hän kuoli satavuotiaana lokakuussa 2002.

Manuel Álvarez Bravon valokuvia on ollut laajasti esillä Helsingissä 1984 ja 1999^[3] sekä yhteisnäyttelyssä Kuopion VB-valokuvakeskuksessa vuonna 2012^[1].