Kuulakärkikynä
Kuulakärkikynä eli kuivamustekynä on kynätyyppi, jonka toiminta perustuu mustepatruunan kärjessä olevaan pieneen kuulaan. Painettaessa kuulaa alustaa vasten säiliöstä vapautuu puolikiinteää mustetta.
.jpeg)
Kun kuulakärkikynää ei käytetä, kärjen pallo sulkee mustesäiliön ja estää ilmaa kuivattamasta mustetta[1].
Kuulakärkikynän jälkeä ei saa pyyhittyä tavallisella pyyhekumilla, mutta erikoispyyhekumeilla jäljen saa pois. Kuulakärkikynissä on erivärisiä musteita. Yleisin musteen väri on tummansininen. Joihinkin uusiin kuulakärkikyniin on lisätty hajustetta, ja ne ovat niin sanottuja ”tuoksukyniä”. On olemassa myös kuulakärkikyniä, jonka jälki ei muutu paperilla suttuiseksi esimerkiksi käden huitaistessa kirjoitusjäljen yli.
Historia
muokkaaAmerikkalainen lakimies ja keksijä John J Loud pyrki kehittämään kynän, jolla olisi mahdollista kirjoittaa karkeille pinnoille, kuten puulle ja nahalle. Hän sai patentin kuulakärkiselle kynälle vuonna 1888. Tuolloin keksinnöllä ei vielä nähty arvoa ja patentti raukesi. [1]
Monet yrittivät parantaa keksintöä, mutta vasta unkarilainen toimittaja László Bíró ja hänen veljensä Győrgy onnistuivat saamaan oman versionsa tuotantoon asti. Győrgy, joka oli hammaslääkäri ja kemisti, kehitti Lászlón kynän edellyttämän nopeasti kuivuvan ja sitkaasti virtaavan musteen. László Bíró sai kynälle patentin vuonna 1938.[1]
Toinen maailmansota kuitenkin sotki László Bírón suunnitelmat ja juutalaiset veljekset joutuivat pakenemaan Unkarista Argentiinaan[1]. Siellä Bírón veljesten kynä pääsi markkinoille vuonna 1943[1]. Veljesten Birome-nimellä myyty[2] kynä kulutti vähemmän mustetta kuin täytekynät[1]. Lisäksi sitä oli mahdollista käyttää lentokoneessa, toisin kuin täytekyniä, jotka ilmanpaineen vaihtelu sai vuotamaan[1]. Sen vuoksi Britannian ilmavoimat tilasi Bírón kynää 30 000 kappaletta[1]. Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuulakärkikynän nimenä on edelleen biro[3][2].
Amerikkalainen liikemies Milton Reynolds valmisti Bírón kynästä oman versionsa, joka erosi alkuperäisestä sen verran, että se juuri sivuutti László Bírón patenttisuojan. Reynoldsin kynällä saattoi kirjoittaa kahden vuoden ajan ennen kuin se piti täyttää uudelleen. Se tuli kauppoihin 1945 ja saavutti heti valtavan suosion. Monet yhtiöt alkoivat valmistaa omia kuulakärkikyniään ja pian markkina saturoitui. [1]
Kuulakärkikynät kokivat mullistuksen italian-ranskalaisen teollisuusmiehen Michel Bichin toimesta[1]. Bich ymmärsi, että siihen saakka kuulakärkikynät olivat olleet korkealuokkaisia tuotteita, ja kertakäyttöinen versio voisi olla paljon halvempi[1]. Hän osti Bírón patentin[2], perusti yhtiön Société Bic ja ryhtyi toimeen[1]. Kuusikulmainen ja läpinäkyvä BiC Cristal tuli markkinoille vuonna 1950[1]. Muovin sarjatuotannon ansiosta kynä voitiin tehdä erittäin halvalla[1]. Esimerkiksi Britanniassa ensimmäiset kuulakärkikynät olivat maksaneet 55 shillinkiä, kun BiC-kynä maksoi vain yhden shillingin[1].
BiC Cristal -kynää valmistetaan edelleen[1]. Vuosikymmenten aikana malliin on tehty vain pieniä muutoksia[1]. Vuoteen 2006 mennessä sitä oli valmistettu 100 miljardia kappaletta[1].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r The cheap pen that changed writing forever www.bbc.com. Viitattu 31.8.2024. (englanti)
- ↑ a b c Jones, Roger & Ware, Mike: What's Who? A dictionary of things named after people and the people they are named after. Matador, 2010. ISBN 978 1848765 214
- ↑ Berggren ym. 2003, s. 131
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuulakärkikynä Wikimedia Commonsissa
- Paljon onnea kuulakärkikynä ja Lázló Biró! Tiedetuubi.fi.
Kirjallisuutta
muokkaa- Berggren, Ola – Kinnunen, Silja – Lounasvuori-Riikonen, Kristiina: Italia-Suomi -suursanakirja. Otava, 2003. ISBN 951-1-12499-4