Kosmetiikka

Kosmeettisia valmisteita ovat muun muassa saippuat, shampoot ja hammastahnat, deodorantit ja antiperspirantit, ihovoiteet ja meikit, kasvonaamiot, hajuvedet ja muut vartalotuoksut, hiusvärit ja hiusten muotoiluvalmisteet, ihokarvojen poistovalmisteet ja parranajovalmisteet, suuvedet, kynsille tarkoitetut valmisteet, ulkoiseen intiimihygieniaan tarkoitetut valmisteet, aurinkosuojatuotteet, itseruskettavat valmisteet sekä ihonvalkaisuun tarkoitetut valmisteet.^[2]

Kasvojen koristamista ja ulkonäön parantelua väripigmenttejä sisältävillä aineilla kutsutaan ehostukseksi eli meikkaukseksi. Ehostukseen käytettävää kosmetiikkaa ovat muun muassa peitepuikko, meikkivoide, puuteri, poskipuna, ripsiväri, kajaali, luomiväri, kulmakynä, huulikiilto ja huulipuna.

Kosmeettisten tuotteiden yleisiä perusraaka-aineita ovat alkoholi ja sen johdannaiset sekä monenlaiset rasvat ja öljyt sekä väripigmentit^[3]. Kosmetiikassa käytetty vesi on tislattua tai demineralisoitua. Myös lähdevettä, merivettä tai mineraalivesiä voidaan käyttää. Vesi voi olla kosmetiikassa liuotin tai aktiivinen vaikutusaine.^[4]

Kosmeettinen tuote on olomuodoltaan useimmiten emulsio, eli siinä on vettä ja rasva-ainetta emulgaattorin avulla yhdistettynä tasa-aineisiksi.^[5]

Kosmetologi Una Nuotio on esittänyt kauneudenhoitoa esittelevässä kirjassaan, että kosmeettiset tuotteet sisältäisivät ihon fysiologisiin toimintoihin kuten energia-aineenvaihduntaan vaikuttavia niin sanottuja aktiiviaineita ja antioksidantteja, jotka kiinteyttävät ihoa ja elvyttävät sen toimintaa sekä parantavat ihon ärsytystiloja.^[6]

Kosmetiikassa käytettäviä aineita säännellään, mutta valmisteilta ei vaadita ennakkotarkastusta. Kosmeettiset valmisteet saatetaan rinnastaa lääkkeisiin. Niiltä ei kuitenkaan käytännössä edellytetä samanlaista turvallisuustasoa.^[7] Suomessa kosmeettisten valmisteiden on oltava EU:n kosmetiikka-asetuksen sekä kansallisen kosmetiikkalain mukaisia, ja Suomessa kosmetiikkaa valvova toimivaltainen viranomainen on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.^[8]

Kosmetiikassa ei vuoden 2009 jälkeen ole saanut käyttää eläinkokeilla testattuja raaka-aineita.^[9]

Kosmetiikkatuotteita myydään nykyisin eniten erilaisissa päivittäistavaramyymälöissä lähikaupoista hypermarketteihin ja tavarataloihin. Myös apteekit ovat merkittävä jakelukanava etenkin ihonhoitotuotteille, ja kosmetiikkakauppa on muun vähittäiskaupan tavoin siirtymässä yhä enemmän verkkoon.^[10] Kosmetiikan vähittäiskauppaan erikoistuneita entisiä ja nykyisiä myymäläketjuja ovat muun muassa alun perin brittiläinen The Body Shop, ruotsalainen Kicks^[11] ja ranskalainen Yves Rocher sekä suomalaiset Hehku^[12], Kaunis Nainen^[13], Sokos Emotion ja Stockmann Beauty^[14]. Muun muassa Avon, Forever, Mary Kay ja Oriflame myyvät kosmetiikkaa verkostomarkkinointina tai muunlaisena suoramyyntinä^[15]. Kosmetiikka on myös suosittu taxfree-ostos ulkomaanmatkailun yhteydessä^[16].

Aiemmin kosmetiikkamyymälöitä kutsuttiin Suomessa nimellä kemikalio tai kemikalioliike, puhekielessä ”kemppari”. Ennen päivittäistavarakaupan keskittymistä valintamyymälöihin kemikaliot olivat yleisiä erikoisliikkeitä pienissäkin taajamissa. Niiden yhteydessä saattoi toimia kosmetologin vastaanotto tai kampaamo, ja kosmetiikan ja hiustenhoitotuotteiden lisäksi kemikalioiden tuotevalikoimiin saattoi kuulua hygienia- ja puhdistusaineita, leluja, paperituotteita, lahjatavaroita sekä koruja ja asusteita. 1960-luvun lopun lakimuutos salli kemikaliotuotteiden myynnin myös päivittäistavarakaupoissa, mikä teki pienet erikoisliikkeet vähitellen kannattamattomiksi.^[17][10] Kemikaliokaupat vähenivät niin, että 65 vuotta alan keskusjärjestönä toiminut Suomen kemikalikauppiasliitto lakkautettiin 1997^[16] ja vuonna 2006 alan liikkeitä oli jäljellä alle sata^[18].

Kolme suurta yhdysvaltalaista kosmetiikkayritystä Elizabeth Arden, Helena Rubinstein ja Max Factor vakiinnuttivat 1910-luvulla kosmetiikkamarkkinat. Revlon sai aikaan kosmetiikan käytön lisääntymistä juuri ennen toista maailmansotaa ja Estée Lauder juuri sen jälkeen.

2000-luvulla kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, jotka on perustettu 1900-luvun alkupuolella. Ranskalainen L’Oréal on markkinoiden vanhin ja laajin kosmetiikkayritys.

Kosmetiikkaa markkinoidaan yleisesti valheellisilla väittämillä ja mielikuvilla. Esimerkiksi Vuonna 2015 Journal of Global Fashion Marketing -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa poimittiin 289 kosmetiikkamainosta seitsemästä muotilehdestä useassa tuoteluokassa, ja niiden sisältämät väittämät arvioitiin neljään luokkaan totuudenmukaisuuden perusteella. Luokat olivat suora valhe, laiminlyönti, epämääräinen ja hyväksyttävä. Vain 18 prosenttia väittämistä arvioitiin hyväksyttäviksi.^[19]

Kosmetiikassa käytettävien kemikaalien turvallisuudesta on ollut paljon keskustelua mediassa. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan ei yksittäisiä raaka-aineita voida kuitenkaan leimata vaarallisiksi, koska kosmetiikan turvallisuus riippuu aineen pitoisuudesta tuotteessa. EU:n kosmetiikka-asetuksessa on asetettu rajoituksia tiettyjen aineiden käytölle ja suuri määrä aineita on myös kielletty kokonaan.^[20] Raaka-aineiden turvallisuutta arvioi SCCS eli Euroopan komission tiedekomitea. Lisäksi jokaiselle kosmetiikkatuotteelle on lainsäädännön mukaan tehtävä turvallisuuden arviointi^[21].

Eräiden arvostelijoiden mukaan Euroopan unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, koska esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus voi aiheuttaa yllätyksiä.^[22]

Kosmetiikkaa käsittelevien naistenlehtiartikkelien sävy on yleensä myönteinen ja suositteleva, vaikka kosmetiikka voitaisiin haluttaessa nähdä yhtä lailla naista alistavana kuin muslimien huivit. Jotkut väittävät, että artikkeleiden motiivina olisivat pikemminkin kaupalliset intressit kuin kuluttajien tarpeet.^[23] Moni kokee kosmetiikan kuitenkin myönteiseksi asiaksi ja itseilmaisun välineeksi.

• Ihmisen ulkonäkö
• Luonnonkosmetiikka
• Testattu ilman eläinkokeita -standardi

• Nuotio, Una: Kerro, kerro kuvastin: kauneudenhoidon käsikirja. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-18076-0

• Krons, Marja: Tosinaisen tyylikirja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3231-5
• Luoma, Aija & Kara, Raija: Vaihtaahan kameleonttikin väriään: Kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat. (4. korjattu painos) Helsinki: Opetushallitus, 2000 (6. painos 2006). ISBN 952-13-0976-8

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosmetiikka Wikimedia Commonsissa

•   Sitaatteja aiheesta Kosmetiikka Wikisitaateissa
• Muurinen, Heta: Luonnonmukaisesti eläinkokeilla? (Arkistoitu – Internet Archive) Kumppani 7.7.2009.
• Lennes, Laura: Täydellinen naaras meikkaa vain miesten takia. Helsingin Sanomat, Nyt-liite 13.12.2013.