Kiinan–Japanin sota (1894–1895)

Kiinan–Japanin sota (1894–1895) tai Kiinan ja Japanin ensimmäinen sota (kiin.: 中日甲午戰爭; pinyin: zhōngrì jiǎwǔ zhànzhēng, jap. 日清戦争, nisshin sensō), käytiin Japanin ja Kiinan välillä vuosina 1894–1895 pääosin Korean niemimaan hallinnasta.^[1]

Kiinan–Japanin sota (1894–1895)
Sodan taistelut
Päivämäärä: 1. elokuuta 1894 – 17. huhtikuuta 1895 Paikka: Korea ja Mantšuria Lopputulos: Japanin voitto
Osapuolet
Qing-dynastia	Japanin keisarikunta
Komentajat
Li Hongzhang	Yamagata Aritomo
Vahvuudet
Kiinan armeija 630 000	keisarillisen Japanin armeija 360 000
Tappiot
35 000 kaatunutta tai haavoittunutta	1 417 kaatunutta 3 973 haavoittunutta 11 894 tauteihin kuollutta
Ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan taistelut Pungdo – Seonghwan – Pjongjang – Jalu – Jiuliancheng – Lüshunkou – Weihaiwei – Yingkou – Peskadorit

Korea (jossa vallitsi Joseon-dynastia) oli perinteisesti ollut Kiinan vasallivaltio. Vuonna 1875 Kiinan Qing-dynastia ei puuttunut asiaan kun Japani avasi Korean ulkomaalaisille. Vuonna 1882 Koreassa tapahtuneen vallankaappauksen ja samassa yhteydessä tapahtuneen Japanin lähetystön polttamisen jälkeen sekä Kiina että Japani lähettivät laivastonsa Koreaan. Kiinalaisia sotilaita jätettiin Koreaan, komentajana Yuan Shikai.

Korean hallituksessa kiinalaismieliset olivat enemmistönä. Kiinan sotiessa Ranskaa vastaan japanilaismieliset yrittivät vallankaappausta, mihin Yuan Shikai puuttui. Kiina ja Japani sopivat että molemmat pitävät joukkonsa poissa Koreasta, josta tulisi molempien maiden protektoraatti. Kuitenkin pian tämän jälkeen myös Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta osoittivat mielenkiintoa Koreaa kohtaan, minkä seurauksena Japanikin kaipasi Kiinan läsnäoloa siellä ja Yuan Shikai lähetettiin takaisin.

Koreassa oli ulkovaltojen vaikutusta vastustava Tonghak-kapina 1894, minkä tukahduttamiseen Korean kuningas pyysi Kiinalta apua. Japani päätti tulla mukaan tapahtumiin kapinoitsijoiden puolelle ja valtasi Soulin kuninkaallisen palatsin 8. kesäkuuta 1894. 1. elokuuta 1894 julistettiin virallisesti sota Kiinan ja Japanin välillä, vaikkakin laivastot olivat ottaneet yhteen jo ennen sitä.

Kiinan osalta taisteluun osallistui vain Beiyangin laivasto muiden Kiinan laivastojen pysytellessä puolueettomina. Keltaisella merellä käydyssä meritaistelussa Japanin kevyet torpedoveneet ja hävittäjät voittivat Kiinan raskaista taistelulaivoista koostuneen taisteluosaston. Japanin taktiikka perustui enemmän liikkuvuuteen kuin tulivoimaan. Lisäksi Japanin laivaston alukset olivat uudempia kuin Kiinan laivaston.

Myös sodan johto kiinalaisten puolelta oli sekaisin, kun taas Japanin armeija oli huomattavasti uudenaikaisempi ja paremmin johdettu. Japanin maavoimat olivat aseistetut nykyaikaisilla kivääreillä, kun taas Kiinan armeijalla oli taisteluissa mukana jopa perinteisillä bambukeihäillä aseistautuneita osastoja. Niinpä Japani voitti helposti vallaten Port Arthurin, Dalianin ja Weihaiwein. Japanin sotamenestyksen taustalla olivat ennen kaikkea parempi aseistus, parempi sodanjohto ja paremmin koulutettu armeija kuin Kiinalla. Japani käytti armeijansa koulutukseen runsaasti ulkomaalaisia kouluttajia 1800-luvun lopulla. Maavoimia kouluttivat pääosin saksalaiset upseerit ja merivoimia brittiupseerit.

Kiina lähetti Li Hongzhangin Japanin Shimonosekiin neuvottelemaan rauhasta. Rauha saavutettiin, mutta Kiinan kannalta katastrofaalisella rauhansopimuksella. Japani sai Taiwanin ja joitakin muita alueita, Korea julistettiin itsenäiseksi, Weihaiwei jäi japanilaisille takuuksi sotakorvausten maksamisesta, Kiinan kaupunkeja avattiin ulkomaalaisille ja ulkomaalaiset saivat oikeuden perustaa tehtaita Kiinan sopimussatamiin. Kiinassa rauhansopimuksen solmiminen herättikin laajaa vastustusta.