Wikipedia

Kauniainen

kaupunki Uudenmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Salossa on Kauniaisten kaupunginosa ja Suoniemellä Nokialla Kauniaisten kylä.

Kauniainen (ruots. Grankulla) on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva suomalainen kaupunki. Kauniainen on asukasluvultaan selvästi pienin pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja pinta-alaltaan Suomen pienin kunta.[7] Kauniainen on osa Helsingin kaupunkialuetta.[8]

Kauniainen
Grankulla

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°12′35″N, 024°43′45″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 235
Hallinnollinen keskus Kauniainen
Perustettu 1920
– kaupungiksi 1972
Kokonaispinta-ala 6,00 km²
309:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 5,89 km²
– sisävesi 0,11 km²
Väkiluku 10 226
94:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 1 736 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 17,9 %
– 15–64-v. 60,4 %
– yli 64-v. 21,7 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 58,7 %
– ruotsinkielisiä 30,4 %
– muut 10,8 %
Kunnallisvero 4,40 %
309:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Christoffer Masar
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[6]
 • RKP
 • Kok.
 • Vihr.
 • PS
 • SDP
 • KD
15
12
4
2
1
1
www.kauniainen.fi

Kauniainen syntyi huvilakaupungiksi ja se sijaitsee kokonaan Espoon kaupungin sisällä. Kauniainen on perinteisesti tunnettu myös Suomen alhaisimmasta kunnallisveroprosentista.[9] Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä kaupunkina. Kauniainen on alkujaan asukkaiden osakeyhtiönä perustama taajaväkinen itsehallintoalue.

Kauniaisten asukkaista 58,7 % on suomenkielisiä ja 30,4 % ruotsinkielisiä.[4] Kauniaisten kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet kaudella 2021–2025 ovat RKP (15 paikkaa) ja kokoomus (12 paikkaa). Vihreillä on neljä paikkaa, perussuomalaisilla kaksi paikkaa sekä SDP:llä ja kristillisdemokraateilla kummallakin yksi paikka.[6] Vuonna 2021 Kauniaisissa 15 vuotta täyttäneistä asukkaista 82 % oli suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä oli eniten koko Suomessa.[10]

Nimi

muokkaa

Kauniaisten alkuperäinen ruotsinkielinen nimi, Grankulla, on yhdistetty sanoista gran (kuusi) ja kulle (kukkula, kumpu) ja on ollut tässä muodossa käytössä 1900-luvun alusta. Ennen sitä paikka tunnettiin murteellisessa muodossa Gränkull,[11] joka esiintyy moderneilla kartoilla Kauniaisten vesitornin mäen nimenä. Suomenkielinen nimi Kauniainen on peräisin Kauniais-nimisestä tilasta, joka puolestaan on saanut nimensä Tampereen lähellä sijaitsevan tilan mukaan.[12] Suomenkielinen nimi otettiin käyttöön 1930-luvulla ja siitä tuli kauppalan virallinen suomenkielinen nimi vuonna 1949.[11]

Historia

muokkaa
 
Villa Vallmogårdissa toimii kulttuurikeskus.

Jään vetäydyttyä jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten nykyisestä Kauniaisista oli nähtävissä Yoldiameressä vain pari pientä luotoa: muun muassa nykyiset Gränkull (67 m) ja Kasavuori (64 m) ja Kiikarivuori. 4 000 vuotta sitten Kauniaisten alueesta oli maankohoamisen vuoksi tullut osa sisäsaaristoa. Tältä ajalta on löydetty muinaisjäännöksiä, mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä että ensimmäiset asukkaat tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kauniainen sijaitsee kaukana rannikolta.[11]

1900-luvun alussa Kauniaisten alue kuului espoolaisille tiloille ja rakennuskanta koostui yksittäisistä torpista. Paikka oli silloin tunnettu ruotsin kielen espoolaismurteella Gränkullana. Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään Vanhana Turuntienä. Tärkeä ajankohta Kauniaisten historiassa osuu vuoteen 1904, kun Kauniaisten rautatieasema avattiin uudella Rantaradalla.[11]

Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906, kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti maata paikallisilta maanomistajilta ja myi sitä eteenpäin tontteina. Tämän seurauksena alueelle muodostui huvilayhdyskunta, samoin kuin muuallakin Helsingin ympäristössä: Kulosaaressa, Haagassa, Leppävaarassa ja Puistolassa. Janne Thurman oli yhtiön perustajia ja yhdyskunnan puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä sijoitukseensa: se maksoi itsensä takaisin vuodessa. Huvila-aikakausi oli alkanut jo pari vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt ostivat 30 hehtaarin suuruisen alueen Gallträskin pohjoispuolella Glimsin tilalta ja rakensivat sinne omat huvilansa. Ensimmäisenä nousi vuonna 1903 Gallträskin rantaan kesähuvilakäyttöön suunniteltu jugendhenkinen Villa Heikel ja pian sen jälkeen Villa Lindstedt. Tuolloin villojen tonttien koko oli usein hehtaarin tai sitäkin isompi. Puutarhakaupungin ideana oli että taloa ympäröi puutarha, jonka ympärillä oli vapaa luonnon vyöhyke. Alle 3 000 neliön tontteja ei myyty lainkaan. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.[11]

Espoon maalaiskunta ei ollut järin kiinnostunut omalle alueelleen ilmestyneestä uudesta yhdyskunnasta, joten yhtiö oli yksin vastuussa Kauniaisten kehittämisestä. Se muun muassa rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908) ja poliisiviran puolesta sekä perusti koulun ja sähkölaitoksen. Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten yhtiön vastuu väheni.[11]

Ensimmäinen tiedossa oleva tarkka asukasluku Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin siellä asui 1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, kun se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös huomattavasti Espoon maanviljelykylistä rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen, huviloineen ja sähkölaitoksineen. Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennukset, koska Kauniaisissa haluttiin säilyttää idyllinen maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista rakennettiin uusklassismin tai myöhäisen 1920-luvun funktionalismin tyylien mukaan. Kauppala alkoi valmistella uutta asemakaavaa 1920-luvun lopulla. Ehdotus herätti kiistaa: etenkin teiden leveys askarrutti asukkaita. Kun vielä arkkitehti kuoli kesken valmisteluprosessin, saatiin kompromissiehdotus hyväksyttyä vasta vuonna 1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti kauppalan rajojen ulkopuolella olevissa kylissä kasvu oli samaan aikaan 30 %, jolloin muun muassa Viherlaakson taajama syntyi.[11]

Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen vuodesta 1936. Kunnan suomenkielinen nimi, Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna 1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin ja rautateiden käytössä. Toisen maailmansodan myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja 1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja taloudellisesti huonompiin aikoihin.[11]

 
Kartta Kauniaisten alkuperäisestä vuoden 1920 alueesta ja kauppalaan vuonna 1957 liitetyistä Kasavuoren ja Myllykylän alueista.

Kauniaisten olemassaolo oli uhattuna kunnallisten velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia. 1950-luvulla kuntaan yritettiin liittää eräitä lähellä olevia espoolaisia alueita, mutta hakemus hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi uuden asemakaavan valmistelun Otto-Iivari Meurmanille. Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne säilytettäisiin, mutta asukaslukua kasvatettaisiin silloisesta 2 500:sta 10 000:een. Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla, ja kerrostaloja rakentaa. Rautatien eteläpuolelle suunniteltiin uusi ostoskeskus, jonka esikuvana oli Tukholman Vällingby. Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta. Ostoskeskus avattiin 1966. Myöhemmin tätä asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa huviloista purettiin ja huvilamiljöön yhtenäisyys tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös Oslon Holmenkollenin tapaista hiihtokeskusta, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet; nykyään alue on luonnonsuojelualue.[11]

Kauniaisten asukasluku kasvoi nopeasti – vuonna 1967 jopa neljänneksen. Vuonna 1972 Kauniaisista tuli kaupunki ja seuraavana vuonna suomi tuli enemmistökieleksi. Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta.lähde?

Väestö

muokkaa

Väestörakenne

muokkaa

Kauniainen on asukasluvultaan Suomen 94. suurin kunta. Kauniaisten asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 10 277 asukasta, mikä on 0,6 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Kauniaisten väkiluku on ollut nouseva 2000-luvun puolivälistä lähtien. Kauniaisten väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 66,7 prosenttia, mikä on noin 14,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Kauniaisten väestöstä on 14,5 prosenttia. Työikäisiä Kauniaisissa on 58,0 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 27,5 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Kauniaisissa oli vuonna 2021 yhteensä 993 eli 9,6 prosenttia kaupungin asukkaista.[13]

Väestönkehitys

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kauniaisten väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 7 203
1985
  
 7 746
1990
  
 7 889
1995
  
 8 298
2000
  
 8 532
2005
  
 8 457
2010
  
 8 689
2015
  
 9 486
Lähde: Tilastokeskus.[14]

Taajamat

muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Kauniaisissa oli 9 624 asukasta, joista 9 484 asui taajamassa, haja-asutusalueilla ei ollut lainkaan asukkaita ja 140:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kauniaisten taajama-aste on 100,0 %.[15] Kauniaisten taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan.[16] Kauniaisten taajama-alueet eivät muodosta omaa taajamaansa, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Kauniaisten lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle, ja josta tämän kaupungin alueella asui vuoden 2017 lopussa 9 484 asukasta.[16] Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 268 296 asukasta ja sen pinta-ala on 680,12 neliökilometriä.[17]

Seurakunnat

muokkaa
 
Suomen Raamattuopiston rakennus Kauniaisissa elokuussa 2024.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kauniaisissa toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kauniaisten suomalainen seurakunta sekä ruotsinkielinen Grankulla svenska församling.[18] Nämä seurakunnat muodostavat Kauniaisten seurakuntayhtymän (ruots. Grankulla kyrkliga samfällighet). Seurakunnat perustettiin vuonna 1978, jota ennen Kauniainen oli pitkään kuulunut seurakunnallisesti Espooseen. Kauniaisten suomalainen seurakunta erotettiin Kanta-Espoon seurakunnasta ja Kauniaisten ruotsalainen seurakunta Espoon ruotsalaisesta seurakunnasta.lähde?

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kauniaisten alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[19]

Uudistuva keskusta

muokkaa

Kauniaisten keskustaa uudistettiin 1960-luvulla rakentamalla uusi silloisen ihanteen mukainen betonielementtikeskusta ostokeskuksineen. Aikoinaan moderni ostoskeskus on sittemmin koettu rumaksi ja epäkäytännölliseksi.[11]

Vuonna 2000 keskustaan valmistui Kai Wartiaisen suunnittelema kauppakeskus Grani. Uuden ostoskeskuksen ulkoasu kirkkaine väreineen on kuitenkin herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä.lähde?

Kaupunki on laatinut keskustalle uuden asemakaavan. Uusi keskustasuunnitelma on toteutunut lukuun ottamatta yhtä keskusta-alueen keskeistä korttelia, jolta osin hanke on ollut pysähdyksissä jo vuosia. Kaupunki onkin aloittanut rakennusliike NCC:n omistaman tontin lunastusmenettelyn.lähde?

Kauniaisten 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2007 kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi Kimmo Schroderuksen luoma ”Foni”-niminen veistos.[20]

Vaikka Kauniainen on vauras kaupunki, yleisiin alueisiin on ruvettu panostamaan vasta 2000-luvulla. Edelleen on havaittavissa esimerkiksi graffiteja ja huonokuntoisia päällysteitä. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parantunut muun muassa tienrakennushankkeiden myötä. Infrastruktuuria on parannettu etenkin kaupungin keskustan alueella ja ympäristössä, esimerkiksi keskuskatu Tunnelitien vuonna 2010 toteutetun uudistuksen myötä.lähde?

  •  
    Kai Wartiaisen suunnittelema kauppakeskus Grani vasemmalla ja vanha, nyt jo purettu rakennus oikealla.
  •  
    Tunnelitien varren rakennuksia maaliskuussa 2014.

Talous

muokkaa

Kauniaisten työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)[21]

  Alkutuotanto (0.5%)
  Jalostus (3.8%)
  Palvelusektori (92.1%)
  Muut sektorit (3.6%)

Talousalueena Kauniainen kuuluu Helsingin seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 60 189 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa suurempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa kuudenneksi suurin.[22]

Kauniaisissa oli vuonna 2022 yhteensä 2 443 työpaikkaa ja kaupungissa asui 4 460 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 17,3 prosenttia. Kauniaisten työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 92,1 prosenttia, jalostuksen 3,8 prosenttia ja alkutuotannon 0,5 prosenttia.[21]

Kaupungin työpaikkaomavaraisuus on 54,8 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 79,8 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 5,9 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Kauniaisissa on 130,6 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.[21]

Yritykset

muokkaa

Kauniaisten suurimmat toimialat yritysten lukumäärän mukaan ovat konsultointi, terveyspalvelut ja sijoitustoiminta. Kauniaisten viisi suurinta yksityistä työnantajaa ovat Kaunialan sairaala (329), Hurger (124), Joo Group (74), Osuuskunta GraniHelp (40) ja Työväen Akatemia (26). Liikevaihdoltaan suurimmat yritykset ovat Joo Group, Kaunialan sairaala, Arcxo Group, Secto Design ja K-Supermarket Grani.[23]

Kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä kuntakohtaista elinkeinopolitiikkaa mittaavassa kuntabarometrissä Kauniainen on sijoittunut vuosina 2020–2024 pienten kuntien joukossa korkeimpaan neljännekseen sijalle 42. Yrittäjien antama kokonaisarvosana Kauniaisille on 3,29.[24]

Julkistalous

muokkaa

Kauniaisten kunnan verotuloilla ja valtionosuuksilla rahoitettava toimintakate oli vuonna 2023 yli 39 miljoonaa euroa.[25] Kauniaisten kunnallisveroprosentti on 4,70 prosenttia vuonna 2025.[26] Kauniaisten viisi suurinta yhteisöveron maksajaa olivat vuonna 2022 Secco Design, Fincorp, Kaunialan sairaala, Suomen Elektrolind ja Revico Grant Thornton.[27]

Palvelut

muokkaa

Kauniainen on palveluiden suhteen hyvin omavarainen kaupungin pienestä koostaan huolimatta. Kaupungissa on muun muassa:

Liikenne

muokkaa

Tiet

muokkaa

Kauniaisista on hyvät tieyhteydet joka suuntaan. Itä–länsisuunnassa kulkee Turunväylä kaupungin eteläpuolitse ja Turuntie pohjoispuolitse. Turunväylän valmistuminen vauhditti kaupungin asukasluvun kasvua 1960-luvulla, jolloin Helsingin keskustaan pääsi nopeasti autolla. Etelä–pohjoissuunnassa kulkee pääosin Kauniaisten itäpuolitse Kehä II, josta vajaan 150 metrin osuus on Kauniaisten alueella.lähde?

Sisäiset tiet, jotka johtavat Kauniaisten keskustaan, ovat Turunväylältä alkava Kauniaistentie, Turuntieltä Viherlaaksosta alkava Helsingintie sekä Asematie-Bembölentie lännestä ja Kauppalantie etelästä.lähde?

Joukkoliikenne

muokkaa

Pääasiallinen joukkoliikenneväline Kauniaisissa on juna. Rantaradalla on ollut erittäin tärkeä rooli kaupungin kehityksessä Helsingin esikaupunkina. Junat kulkevat Helsingin suuntaan joka 15. minuutti tunnuksilla U ja E. Länteen päin U-juna kulkee Kirkkonummelle puolen tunnin välein ja E juna puolen tunnin välein Kauklahteen. Hiljaisina aikoina kulkee L-juna. Matka Helsingin keskustaan kestää alle 20 minuuttia Kauniaisten rautatieasemalta. Lisäksi kaupungin länsiosissa, aivan Espoon rajan tuntumassa, sijaitsee Koivuhovin rautatieasema, joka palvelee muun muassa Kasavuoren alueen asukkaita. Espoon kaupunkiradan valmistuttua junayhteydet Kauniaisista paranevat edelleen, ja matka-aika Helsingin keskustaan lyhenee usealla minuutilla.[28]

Kauniaisista kulkee seutulinja 212 Kaunialasta Kasavuoren kautta Helsingin Kamppiin. Kauniaisten läpi kulkee myös Espoon sisäisiä bussilinjoja ja liityntälinjoja metroasemalle, kuten linjat 548 ja 549 Mankkaan kautta Tapiolaan ja linja 533 Järvenperästä Matinkylään. Linja 224 kulkee Espoon keskuksesta Kauniaisten ja Karakallion kautta Leppävaaraan. Viikonloppuöisin kulkee yölinja 118N Tapiolan ja Kampin suuntaan Kauniaisten halki. Lisäksi Kauniaisten pohjoisosia palvelee Turuntien linjat 226, 227, 235 ja 238 Leppävaaraan, 565 Länsi-Vantaalle ja 235 Espoon keskukseen sekä Pitäjänmäen ja Mannerheimintien kautta Elielinaukiolle.lähde?

Kaupunginosat

muokkaa
 
Bredantie poikkeuksellisen kylmänä marraskuun päivänä 2004.

Kauniainen on jaettu 8 kaupunginosaan, jotka on numeroitu 1–8. Nämä kaupunginosat kattavat koko Kauniaisen.[29] Ainoa alue, joka yleensä mielletään eri kaupunginosaksi on Kasavuori kaupungin länsiosassa. Muita nimettyjä osa-alueita Kauniaisissa ei ole.lähde?

Nähtävyydet

muokkaa

Kauniainen on huvilakaupunki ja huvila-alue on nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[30] Luonnon lisäksi alueen merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat vanhat huvilat, esimerkiksi Villa Wulff, Villa Junghans, Villa Heikel ja Villa Vallmogård, Kauniaisten kirkko, Kaunialan sotavammasairaala sekä Heikki Häiväojan Tulen halki -veistos, joka sijaitsee Kauniaisten kaupungintalon edustalla.[31]

Virkistys

muokkaa

Urheilu

muokkaa
 
Kauniaisten keskuskenttä.

Kauniaisten menestynein urheilujoukkue on käsipallon Aktialiigassa pelaava Grankulla IFK:n käsipallojoukkue. Seura pelaa sekä miesten että naisten pääsarjassa ja on voittanut sarjoissa yhteensä neljä Suomen mestaruutta. Seuran kotiareena on GrIFK Arena.[32] GrIFK:n lajivalikoimaan kuuluvat myös jääkiekko, jalkapallo, salibandy ja alppihiihto.[33] Vuosina 2003–2016 Kauniaisissa toimi käsipallon parissa GrIFK:n ja Dickenin yhteisjoukkue HC West, joka voitti kaksi Suomen mestaruutta.[34]

GrIFK:n jalkapallojaosto on pelannut parhaimmillaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä. Jalkapallon kotikenttänä toimii Kauniaisten keskuskenttä.[35] Seuran jääkiekkojaosto on pelannut korkeimmillaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla miesten I-divisioonassa. Jääkiekon kotiareena on Kauniaisten jäähalli.[36]

Retkeily

muokkaa
 
Gallträsk.

Kauniaisten alueella sijaitsee useita retkeily- ja virkistyskohteita. Keskeisiä luontokohteita ovat Kasavuoren alue sekä Träskmossenin luontopolku ja Gallträsk. Kasavuoren luontopolku sijaitsee Kasavuoren koulukeskuksen vieressä. Polkuosuus sijaitsee Kasavuoren kallioilla ja se yhdistyy alarinteellä Espoon keskuspuisto Bemböleen johtavaan ulkoilutiehen. Talvisin ulkoilutiellä on latu. Trsäkmossenin luontopolkukierros on noin 800 metriä ja Gallträskin ympäri kierrettäessä noin 1,8 kilometriä.[37]

Kauniaisten alueella sijaitsee kaksi luonnonmuistomerkkiä. Kauniaisten lehtikuusi sijaitsee tien 114 varrella ja se on istutettu kunnan 50-vuotisen historian kunniaksi. Kauniaisten pohjoisosassa sijaitsee Venevalkamantien tammi, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 2011.[38]

Hallinto ja politiikka

muokkaa
 
Kauniaisten kaupungintalo.

Päätöksenteko

muokkaa

Kauniaisten kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2016 lähtien Christoffer Masar.[39] Ylintä päätösvaltaa Kauniaisten kaupungissa käyttää 35-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii Tapani Ala-Reinikka (kok.), 1. varapuheenjohtajana Stefan Stenberg (rkp.) ja 2. varapuheenjohtajana Taisto Miettinen (ps.).[40]

Kaupungin hallintoa johtaa 7-jäseninen kaupunginhallitus. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimii Veronica Rehn-Kivi (rkp.) ja varapuheenjohtajana Tiina Rintamäki-Ovaska (kok.).[41] Kauniaisten kaupungissa toimivia valiokuntia ovat hyvinvointivaliokunta, rakennusvaliokunta, suomenkieliset ja ruotsinkieliset opetus- ja varhaiskasvatusvaliokunnat sekä yhdyskuntavaliokunta. Lakisääteisiä toimielimiä ovat keskusvaalilautakunta sekä tarkastusvaliokunta.[42]

Vaalit

muokkaa

Kauniainen kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin, ja sen kaupunginvaltuustossa on 35 kaupunginvaltuutettua[43]. Kauniaisten poliittiset voimasuhteet ovat perustuneet jo vuosia voimakkaaseen porvarillisuuteen, kaupunkia ovat hallinneet RKP ja kokoomus kuten oheisesta taulukosta ilmenee.

Vuonna 2008 Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan kunnallisvaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä. Käytetyn järjestelmän ongelmat johtivat lukuisiin valituksiin, jotka lopulta johtivat korkeimman hallinto-oikeuden määräykseen uusia vaalit[44][45][46]. Vaalit uusittiin syksyllä 2009.[47]

Kauniaisissa on perinteisesti ollut hyvin korkea äänestysprosentti kaikissa vaaleissa. Esimerkiksi kuntavaaleissa 2021 Kauniaisten äänestysprosentti oli Uudenmaan maakunnan korkein ja koko Suomen neljänneksi korkein[48].


Valtuuston paikkajako ja äänestysaktiivisuus
Vaalit Puolue Äänestys-
aktiivisuus
RKP Kok. SDP SKL
KD 		Vihr. PS POP Muut Yht.
1968 10 3 8 21
1976 12 8 3 2 2a 27 84,6 %
1980 14 10 2 1 -- 27 82,4 %
1984 14 10 2 -- 1 -- 27 80,7 %
1988 14 10 2 1 -- 27 77,7 %
1992 14 9 2 -- 2 -- 27 78,1 %
1996 18 11 1 1 2 2b 35 78,0 %
2000 17 13 1 1 3 35 73,3 %
2004 17 14 1 1 2 -- 35 74,9 %
2008 vaalit määrättiin uusittaviksi
17 14 1 1 2 -- 35 75,7 %
2009 18 13 1 1 2 -- 35 64,1 %
2012 18 12 1 1 2 1 -- 35 76,0 %
2017 16 13 1 1 3 1 -- 35 74,8 %
2021 15 12 1 1 4 2 -- 35 73,1 %
a Keskustapuolue (1), SKDL (1)
b Nuorsuomalaiset
Lähteet: Tilastokeskus[49][50], Oikeusministeriö[51]

Ruokakulttuuri

muokkaa

Kauniaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla hernekeitto ja punssi sekä letut ja kuningatarhillo.[52]

Tunnettuja asukkaita

muokkaa
Yhteiskunta ja politiikka

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ a b Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2021 – Kauniainen Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 1.1.2023.
  7. ↑ http://web.archive.org/web/20090325031657/http://www.maanmittauslaitos.fi/Pintaalat_kunnittain_1.1.2009.pdf
  8. ↑ European Comission, Eurostat - Helsinki (Urban Audit Kernel)
  9. ↑ Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 97. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
  10. ↑ 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen, maakunnan, kunnan, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan, 2007-2021 Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2023.
  11. ↑ a b c d e f g h i j Jaana af Hällström (2006): Grankulla 1906-2006 Kauniainen - Den sista i sitt slag. Gummerus, Jyväskylä ISBN 951-96894-9-4
  12. ↑ Finlandssvenska bebyggelsenamn – Grankulla
  13. ↑ Tilastot: Väestö Uudenmaan liitto. Viitattu 20.3.2024.
  14. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2018.
  15. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 22.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  16. ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  17. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  18. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta
  20. ↑ Kaupungin julkiset veistokset
  21. ↑ a b c Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 10.12.2024.
  22. ↑ Bruttokansantuote asukasta kohden alueittain, vuosittain, 2000-2022 Tilastokeskus. Viitattu 10.12.2024.
  23. ↑ Kunta: Kauniainen Finder. Viitattu 10.12.2024.
  24. ↑ Kuntabarometri Taloustutkimus. Viitattu 10.12.2024.
  25. ↑ Kunnan keskeiset tunnusluvut Tutkihallintoa.fi. Viitattu 10.12.2024.
  26. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2025 Verohallinto. Viitattu 10.12.2024.
  27. ↑ Katso täältä oman kuntasi suurimmat yhteisöveron maksajat Yle. 8.11.2023. Viitattu 10.12.2024.
  28. ↑ Espoon kaupunkiradan hankearviointi http://www.rhk.fi/hankkeet/suunnittelu/espoon_kaupunkirata_hankearvioin/
  29. ↑ Kauniaisten karttapalvelu (Perusrekisteritiedot > Kaupunginosat) kartat.kauniainen.fi. Viitattu 16.7.2019.
  30. ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY
  31. ↑ Nähtävyydet
  32. ↑ GrIFK Arena grifkfotboll.fi. Viitattu 12.12.2024.
  33. ↑ Info Grankulla IFK. Viitattu 22.9.2024.
  34. ↑ HC Westistä tulee GrIFK Grankulla IFK. 30.5.2016. Viitattu 22.9.2024.
  35. ↑ Historia GrIFK Fotboll. Viitattu 22.9.2024.
  36. ↑ GrIFK Kauniainen Eurohockey. Viitattu 22.9.2024.
  37. ↑ Hentman, Raija: Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas, s. 211–214. Minerva Kustannus Oy, 2018. ISBN 978-952-312-588-9
  38. ↑ Luonnonmuistomerkit Karpalo-palvelussa Metsähallitus. Viitattu 1.10.2024.
  39. ↑ Masar yksimielisesti Kauniaisten kaupunginjohtajaksi Kuntalehti. 16.11.2015. Viitattu 22.9.2024.
  40. ↑ Kaupunginvaltuusto Kauniaisten kaupunki. Viitattu 22.9.2024.
  41. ↑ Kaupunginhallitus Kauniaisten kaupunki. Viitattu 22.9.2024.
  42. ↑ Valiokunnat ja muut toimikunnat Kauniaisten kaupunki. Viitattu 22.9.2024.
  43. ↑ Kaupunginvaltuusto Kauniaisten kaupunki. Viitattu 1.1.2023.
  44. ↑ Rantanen, Miska: Vaalivalitus: Äänestyskone hyytyi tositilanteessa minuuteiksi Helsingin Sanomat. 11.11.2008. Arkistoitu 15.11.2008. Viitattu 13.4.2009.
  45. ↑ Rantanen, Miska: Painoin OK - mitään ei tapahtunut Helsingin Sanomat. 11.11.2008. Arkistoitu 15.11.2008. Viitattu 13.4.2009.
  46. ↑ KHO: KHO:2009:39 9.4.2009. KHO. Arkistoitu 13.4.2009. Viitattu 13.4.2009.
  47. ↑ Kuntavaalien uusinta 6.9. kolmessa kunnassa Yle Uutiset. 5.5.2009. Viitattu 1.1.2023.
  48. ↑ Kuntavaalit, äänestystiedot, 1976-2021 Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2023.
  49. ↑ Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat: Kuntavaalit, puolueiden kannatus, 1976-2021 (Tilastokeskus 2021); Kuntavaalit, äänestystiedot, 1976-2021 (Tilastokeskus 2021)
  50. ↑ Kunnallisvaalit 1968 (Tilastokeskus), s. 34–35.
  51. ↑ Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 29.10.2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 10.9.2009); Kunnallisvaalit 2009 (Oikeusministeriö 10.9.2009); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 29.11.2021); Kuntavaalit 2017 (Oikeusministeriö 22.9.2020); Kuntavaalit 2021 (Oikeusministeriö 22.6.2021).
  52. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 55. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  53. ↑ a b c d e Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 27.4.2024.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • af Hällström Jaana, 2006. Lajinsa viimeinen Grankulla 1906-2006 Kauniainen (Den sista i sitt slag)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Uudenmaan maakunnan kuntien hallinnolliset keskukset
Askolan kirkonkylä • Espoon keskus • Hangon keskustaajama • Helsingin keskustaajama • Hyrylä (Tuusula) • Hyvinkään keskustaajama • Inkoon kirkonkylä • Järvenpään keskustaajama • Karkkilan keskustaajama • Kauniainen • Keravan keskustaajama • Kirkkonummen keskusta • Kirveskoski (Pornainen) • Lapinjärven kirkonkylä • Lohjan keskustaajama • Loviisan keskustaajama • Myrskylän kirkonkylä • Mäntsälän kirkonkylä • Nikkilä (Sipoo) • Nummela (Vihti) • Nurmijärven kirkonkylä • Porvoon keskustaajama • Pukkilan kirkonkylä • Siuntion asemanseutu • Tammisaaren keskustaajama (Raasepori) • Tikkurila (Vantaa)
Katso myös: Luettelo Suomen taajamista • Luettelo Suomen kunnista
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauniainen&oldid=22890913”