John Stuart Mill

John Stuart Millin isä James Mill (1773–1836) oli Jeremy Benthamin ja David Ricardon ystävä ja skottilaisen valistuksen hengessä kasvanut mies. John Stuart Millillä ei ollut akateemista eikä muuta tutkintoa, vaan yksityisopettajat kouluttivat hänet varakkaiden vanhempien tuella. Mill oli laajasti sivistynyt ja kielitaitoinen: hän osasi englantia, ranskaa (Mill kirjoitti osan tuotannostaan ranskaksi), saksaa, latinaa ja kreikkaa.

Mill työskenteli 35 vuoden ajan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa ja toimi parlamentin sitoutumattomana liberaalina jäsenenä 1865–1868. Toimiessaan parlamentissa Mill ehdotti äänioikeuden myöntämistä naisille samoin perustein kuin miehillekin, tosin äänioikeudella tuli olla tarkat ehdot, jotta parhaimmisto valikoituisi parlamenttiin (Considerations on Representative Government, 1861). Aloite hävisi parlamentissa äänin 196–73.^lähde? Mill toimi The Westminster Review -lehden päätoimittajana^[1] ja omistajana 1836–1840^lähde?.

John Stuart Millin puoliso oli Harriet Taylor (1807–1858). Harriet Taylor Millin keskeinen teos on nimeltään Enfranchisement of Women (1851), joka julkaistiin aluksi nimettömänä ja keskittyy naisten poliittisiin oikeuksiin. Teoksessa nostetaan esiin se, että naisten vapaus ja oikeudet poliittiseen toimintaan alkavat nousta poliittisten instituutioiden agendalle ja osaksi käytännön politiikkaa. Harriet esittää, että puolustaessaan yleistä äänioikeutta tulee puolustaa myös naisten äänioikeutta. Hän otti myös selkeästi kantaa naisten työssäkäynnin puolesta, johon hän ei vedonnut taloudellisilla perusteluilla vaan ennen kaikkea piti tärkeänä naisten itsellisyyttä ja riippumattomuutta miehestään. Naisten työssäkäynti oli Harrietin mukaan tärkeää siitä huolimatta, vaikka sillä ei olisi suurta merkitystä koko perheen ansioiden kannalta. Hän oli lisäksi tietoinen naisen palkkatyöhön osallistumisen seurauksista kaksoistaakkaan naisen hoitaessa myös kotityön, mutta ei esittänyt tähän omaa ratkaisuaan. Täten pariskunnan ajatukset naisen työhön osallistumisesta erosivat keskeisesti toisistaan.^lähde?

Mill ja Taylor tapasivat vuonna 1830 Mill ja Harriet Taylor solmivat avioliiton 1851. Harriet Taylor kuoli tuberkuloosiin 1858. Mill kuoli Ranskassa Avignonissa 1873. Tytärpuoli Helen Taylor toimitti julkisuuteen eräitä Millin kesken jääneitä teoksia.

Historiankirjoihin Mill on jäänyt ennen kaikkea yhteiskunnallisena ajattelijana, joka vaati muun muassa valistuksen ajan ihanteita, yksilönvapautta ja ihmisten arviointia vain heidän ansioidensa pohjalta. Mill tunnetaan parhaiten utilitaristisen moraaliteorian kehittäjänä kummisetänsä Jeremy Benthamin ajatusten pohjalta. Eläessään hänet tunnettiin myös eräänä aikansa vaikutusvaltaisimmista taloustieteilijöistä. Myös hänen logiikkaa koskeva teoksensa A System of Logic oli aikanaan erittäin tunnettu teos.

Teoksessaan Principles of Political Economy (1848) Mill otti laissez-faire -myönteisen kannan, mutta katsoi toisaalta markkinoiden usein epäonnistuvan täydellisen hyödyn saavuttamisessa. Niinpä teoksessa on lueteltu joukko tilanteita, joissa valtion väliintulo on mahdollinen. Utilitarismissa (1861) Mill uudisti benthamilaisuutta ja erotti toisistaan korkeammat ja alemmat halut ja mielihyvän. Teoksessa on tunnettu lause: ”On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika, ja on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys.” Teoksessaan Vapaudesta (1859) Mill esitti vapauden puolustuksen utilitarismin, ei luonnonoikeuden perusteella. Teoksen kantava ajatus on ennakkosensuurin vastustaminen. Totuus nähdään prosessina, joka toteutuu asettamalla tietoisesti vastakkain erilaisia ja tarvittaessa vastakkaisia väittämiä. Teoksessaan Naisen asema (The Subjection of Women, 1869)^[2][3] Mill arvosteli naisten alistettua asemaa Britanniassa ja esitti, että toisen sukupuolen oikeudellinen vallanalaisuus toiseen sukupuoleen nähden on suuri este ihmiskunnan edistymiselle^[4] ja vaati naisille äänioikeutta (kuten jo Benthamkin).

Milliä on pidetty klassisen liberalismin perinteen ajattelijoista yhtenä vasemmistolaisimmista tai ei enää klassisen liberalismin vaan sosiaaliliberalismin yhtenä ensimmäisistä edustajista. 1830-luvulla hän etääntyi klassisesta liberalismista muttei luopunut yksilökeskeisyydestä.

Postuumissa teoksessa Chapters on Socialism (1879) Mill tuki osuustoimintaliikettä ja hyväksyi valtiolliset yritykset edellyttäen, että niillä ei ole monopolia, vaan ne kilpailevat yksityisten yritysten kanssa. Toisaalta J. C. Reesin tutkimuksen mukaan teos ei ole Millin kirjoittama (Mill and his early critics, Leicester, 1956). Lisäksi Millille sosialismi tarkoitti yksilöiden yhteistyötä yhteisten päämäärien eteen (vastakohtana itsekäs egoismi), ei pakollista yhteisomistusta kuten myöhemmin. Hänen mukaansa ne sosialistit, jotka kannattavat valtion väliintuloa, eivät ymmärrä sen siveellistä puolta. Mill oli individualisti, jolle yhteisöillä ei ollut itseisarvoa.

Millin kuulumisesta klassisen liberalismin ajattelijoihin on kiistelty. Hän hyväksyi liberalismin perusperiaatteista esimerkiksi pakkovallan vastustamisen, uhrittomien rikosten turhuuden ja valtiovallan roolin rajoittamisen tarpeellisuuden:

»Olisimme iloisia nähdessämme ihmisiä pakotettavan oikeudenmukaisuuteen ja heitä rangaistavan epäoikeudenmukaisuudesta jopa pienimmissä yksityiskohdissa, ellemme perustellusti pelkäisi luovuttaa esivallalle niin rajoittamatonta valtaa yksilöihin.^[5]»

Toisaalta Millin ajattelu ei taivu yksityisen eduntavoittelun ja kilpailun ehdottomaksi puolustukseksi. Hän oli sitä mieltä, että ”ihmiskunnan tulevaisuuden suurin vaara on kaupallisen hengen rajoittamaton vaikutus”, ja totesi seuraavasti:

»Minun täytyy tunnustaa, että en ole ihastunut niiden ihmisten elämänideaaliin, joiden mielestä ihmislajin normaali tila on taistelua selviytymisestä; joiden mielestä yhteiskuntaelämän vallitseva muoto, siis toisten ihmisten polkeminen, murskaaminen, tuuppiminen ja astuminen toisten varpaille, olisi ihmislajin toivottavin kohtalo tai ainakin jotakin muuta kuin erään teollisen kehitysvaiheen epämiellyttävä seuraus.^[6]»

»Kieltäytyminen kuuntelemasta jotain mielipidettä sen tähden, että on vakuuttunut sen virheellisyydestä, on yhtä kuin otaksuminen, että oma varmuus on sama kuin ehdoton varmuus. Kaikki keskustelun vaientaminen on oman erehtymättömyyden otaksumista.»

Millin teoksista on julkaistu 33-osainen kootut teokset -laitos Collected Works of John Stuart Mill (Toronto University Press 1981–94).

• A System of Logic (”Logiikan järjestelmä”, 1843)
• Essays on Some Unsettled Questions of Political Economy (1844)
• Principles of Political Economy (1848)
• Vapaudesta (On Liberty, 1859)
• Utilitarismi (Utilitarianism, 1861)
• Considerations on Representative Government (1861)
• Examinations of Sir William Hamilton's Philosophy (1865)
• Auguste Comte and Positivism (1865)
• Naisen asema (The Subjection of Women, 1869)
• Autobiography (1873)
• Three Essays on Religion (1874)
• Chapters on Socialism (1879)

• Vapaudesta. (On liberty, 1859.) Suomentanut englanninkielisen alkuteoksen kansanpainoksesta Niilo Liakka. Kieliasun tarkistanut ja osittain ajanmukaistanut Reima T. A. Luoto. Ilmestynyt aiemmin 1891 Otavan kustantamana. Studia liberalia 1. Helsinki: Librum, 1982. ISBN 951-862-000-8
• Vapaudesta. (On Liberty, 1859.) Suomentanut Risto Mikkonen. Alkuteos On Liberty sisältyy Nortonin kriittiseen editioon Mill: The Spirit of the Age, On Liberty, The Subjection of Women (Toim. Alan Ryan. W.W. Norton & Company, New York, 1975/1997, s. 41–132.) Esipuhe Teivo Teivainen. Basam Books 2024. ISBN 978-952-379-466-5
• Utilitarismi. (Utilitarianism, 1861.) Suomentanut Kari Saastamoinen, Seppo Sajama ja Marko Järvenpää. Huomautuksia Benthamin filosofiasta. (Remarks on Bentham’s philosophy, 1833.) Suomentanut Kari Saastamoinen. 2. painos 2004. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-791-9
• Naisen asema. (The subjection of women, 1869.) Suomentaja= englanninkielisestä alkuteoksesta Lyyli Vihervaara. Kieliasun tarkistanut ja osittain ajanmukaistanut Reima T. A. Luoto. Ilmestynyt aiemmin 1910 WSOY:n kustantamana. Studia liberalia 2 (2. painos 1983. Näköispainos: Helsinki: Kirja kerrallaan, 2004) Helsinki: Librum, 1981. ISBN 951-862-001-6

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Stuart Mill Wikimedia Commonsissa

•   Sitaatteja aiheesta John Stuart Mill Wikisitaateissa

• Brink, David: Mill's Moral and Political Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Galles, Gary: John Stuart Mill Month (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Heydt, Colin: John Stuart Mill The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Saastamoinen, Kari: John Stuart Mill. Sukupuolentutkimuksen Klassikkogalleria, Helsingin yliopisto.
• Wilson, Fred: John Stuart Mill The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

• Vapaasti ladattavia John Stuart Millin e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta
• John Stuart Millin teoksia. ManyBooks. (englanniksi)
• On Liberty. The Complete Review. (englanniksi)

• John Stuart Mill: Sana "luonto". Suom. Jarkko S. Tuusvuori. niin & näin 1/2001, 27.
• John Stuart Mill: Tiedon hyöty. Suom. Jarkko S. Tuusvuori. niin & näin 1/2001, 28–29.
• Jarkko S. Tuusvuori: Suomentajan esipuhe. niin & näin 1/2001, 26.
• Petri Koikkalainen: Mill hyödystä ja onnellisuudesta. niin & näin 1/2001, 30–32.