Jaakko Gummerus

Jaakko Gummeruksen vanhemmat olivat rovasti, valtiopäivämies Aleksanteri Gummerus ja Alma Maria Nordlund.^[2] Sukutaustat hänellä olivat vahvasti papillisia. Rovasti Aleksander Gummerusta edelsi jo seitsemän peräkkäistä sukupolvea pappeja. Jaakon äitikin oli papin tytär.^[3] Jaakko Gummeruksen sisarukset olivat Helmi Maria, Emmi Irene, Kaarlo Immanuel, Arvo Johannes, Alarik, Hanna Augusta, Martti Aleksander (Pihkala), Katri Sohvi, Rurik Jonatan (Pihkala) ja Lauri (Pihkala). ^[1][4]

Koulunkäyntinsä Jaakko-poika aloitti Helsingin suomalaisessa alkeisopistossa. Osan opintojaan hän suoritti terveydellisistä syistä Pihtiputaalla, jossa hänen isänsä oli kirkkoherrana. Kolme lukiovuotta hän vietti kotonaan, herännäishenkisessä maalaispappilassa. Tämä ajanjakso oli tärkeä hänen hengellisen elämänsä kehitykselle. Vuonna 1887 hän suoritti ylioppilastutkinnon.^[3]

Jaakko Gummerus solmi avioliiton vuonna 1896 Sigrid Maria Sundelinin kanssa.^[3]

Vuonna 1890 Jaakko Gummerus suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon, jonka jälkeen hän oli puolitoista vuotta sanomalehtimiehenä Jyväskylässä. Kansan kirkko ja pappiskutsumus olivat kuitenkin hänelle rakkaita. Niinpä hän lähtikin Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan jatkamaan lukujaan pääaineenaan kirkkohistoria. Vuosina 1893-1894 hän opiskeli Upsalan, Hallen ja Leipzigin yliopistoissa. Teologian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1897 ja vihittiin samana vuonna papiksi. Teologian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti vuonna 1900 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1900.^[3]

Kirkkohistorian tutkijana mainetta saanut Jaakko Gummerus oli Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorina vuosina 1900–1920. Hän valmisti luentonsa perusteellisesti ja nämä olivat rikastuttavia ja syventäviä. Hänen luentojaan ihailtiin. Tunnettiin suurta haikeutta, kun hän jätti virkansa.^[3]

Porvoon hiippakunnassa suoritettiin piispanvaali Herman Råberghin kuoltua maaliskuussa 1920. Presidentti K. J. Ståhlberg nimitti piispanvaalissa eniten ääniä saaneen Gummeruksen Porvoon hiippakunnan piispaksi. Gummeruksen piispannimitys oli itsenäisen Suomen ensimmäinen. Vuonna 1923 kirkossa toteutettiin kielellinen hiippakuntajako ja Gummeruksen piispanistuin siirretiin Tampereelle samalla, kun Porvooseen perustettiin uusi ruotsinkielinen hiippakunta.^[5][3]

Tuomiokapitulin esimiehenä hän syventyi monipuolisiin kirkon hallintoa koskeviin kysymyksiin ja muodosti niistä oman kantansa. Tuomiokapitulissa saattoi joissakin kysymyksissä syntyä erimielisyyttäkin. Piispan hieno luonne, laajasydämisyys ja leikillisyys vaikuttivat, ettei repiviä riitoja syntynyt. Piispan arvokkaimpiin tehtäviin kuuluivat pappisvihkimykset. Tampereella hän ehti kymmenen vuoden aikana toimittaa 28 pappisvihkimystä, joissa vihittäviä oli yhdestä yhdeksään. Piispan kirjeenvaihto oli laajaa, kehottihan hän pappeja kirjoittamaan hänelle. Piispantarkastusten neuvottelukokouksissa kosketeltiin kaikkia seurakuntaelämän eri puolia. Erityinen huomio kiinnitettiin opetusoloihin, joissa hän teroitti kirkon ja koulun läheistä suhdetta.^[3]

Professorina ja piispana hän osallistui kirkolliskokouksiin vuosina 1919, 1928 ja 1933. Hänen lausuntonsa olivat erittäin asiallisia ja huolellisesti valmisteltuja.^[3]

Gummerus oli arvostettu kirkon edustajana ulkomailla. Koulutus, kielitaito ja valpas harrastus kristikunnan yhteisissä asioissa antoivat erinomaiset edellytykset edustajuudelle. Käyntikohteina olivat muun muassa Englanti, Norja, Ranska ja Hollanti.^[3]

Tampereen piispana Gummerus toimi kuolinvuoteensa 1933 asti.^[3]

Jaakko Gummerus oli tuottelias kirjailija. Merkittävimpiä teoksia hänellä oli Mikael Agricolan elämäkerta 1902.^[1] Gummeruksen laaja 16 000 niteen kirjasto siirtyi hänen kuolemansa jälkeen Tampereen kaupunginkirjaston haltuun.

• Fiilip Melankton, hänen elämänsä ja vaikutuksensa. K. J. Gummerus, 1897.
• Jäännöksiä keskiajan saarnakirjallisuudesta Suomessa. KS. kp., 1896.
• Mikael Agricola : hänen elämänsä ja kirjallinen toimensa. Gummerus, 1902.
• Kirkkohistoria lyseoita varten. Jaakko Gummerus ja V. T. Rosenqvist. Gummerus, 1906.
• Juhana Wilhelm Snellman : hänen ajatuksiansa uskonnosta ja kirkosta. Kustantaja tuntematon, 1906.
• Kirkko ja valtio : kirkon ja valtion suhde eri maissa. Jaakko Gummerus. Valtion ja kirkon ero vaiko yleinen uskonvapaus? Erik Johansson. K. J. Gummerus, 1906.
• Eteenpäin! Saarna pappeinkokouksessa Helsingissä Johanneksen kirkossa 4 p. syysk. Tekijä, 1906.
• Eräs suomalainen koululaki 1600-luvulta. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1906.
• Henrik Gabriel Porthan teoloogina : esitelmä Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikokouksessa 19 p. Tammik. 1907.Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1907.
• Eräs kirjalöytö Turun Tuomiokapitulin arkistosta. Kustantaja tuntematon, 1912.
• Muistelmia ison vihan ajoilta. Gummerus, 1913.
• "Erämaan seurakunta" : kuvauksia Ranskan protestanttien historiasta vuosina 1685-1762. K. J. Gummerus, 1914.
• Kertomus Porvoon hiippakunnan vaiheista ja tilasta vuosina 1917-1922. Porvoon hiippakunta, 1922.
• Kaksi saarnaa : Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton valistusviikoksi 1924. Jaakko Gummerus ja K. J. Kivekäs. Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, 1924.
• Kertomus Tampereen (ent. Porvoon) hiippakunnan vaiheista ja tilasta vuosina 1922-1927. Tampereen Kirjapaino-osakeyhtiö, 1927.
• Kirkkohistoria : keskikouluja varten. Jaakko Gummerus ja V. T. Rosenqvist. Gummerus, 1927.
• Keskikoulun kirkkohistoria : siihen liittyvine lukukappaleineen. Gummerus, 1928.
• Johannes Gossner. Suomen lähetysseura, 1931.
• Kertomus Tampereen hiippakunnan vaiheista ja tilasta vuosina 1927-1932 : synodaalikokoukselle. Tampereen hiippakunta, 1932.
• Katsaus kristillisen kirkon ja teologian tärkeimpiin ilmiöihin vv. 1927-32. Kustantaja tuntematon, 1933.
• Herran sanan valossa : juhlaa ja arkea. Otava, 1933.
• Jumalan seurakunta : ajatuksia ja ijäisyyssanoja kirkollisina juhlahetkinä. Otava, 1935.
• Mikael Agricolan Rukouskirja ja sen lähteet : I nide. Toimittajat Aarno Maliniemi ja Aarne Turkka. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1941.
• Mikael Agricolan Rukouskirja ja sen lähteet : II nide. Toimittajat Aarno Maliniemi ja Aarne Turkka. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1947.
• Mikael Agricolan Rukouskirja ja sen lähteet : III nide. Toimittajat Aarno Maliniemi ja Aarne Turkka. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1955.

• Joachim Heinrich Campe, Amerikan löytö : opettavaa ja huvittavaa lukemista lapsille ja nuorisolle. 1-2. Jyväskylän kirjapaino, 1891.
• Joachim Heinrich Campe, Amerikan löytö : opettavaa ja huvittavaa lukemista lapsille ja nuorisolle. 3. Jyväskylän kirjapaino, 1892.

• Piispa Jaakko Gummeruksen kirjaston vaiheita 1934–1995

• Matti Ijäs: Gummerus, Jaakko (1870–1933) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Piispa Gummeruksen yksityiskirjasto laadultaan ja arvoltaan ainoalaatuinen maassamme; sisältää 16.000 nidosta. Käynti piispa-vainajan kodissa ja hänen kirjastossaan, Aamulehti, 31.12.1933, nro 351, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Piispa pikkupoikana, Suomen Kuvalehti, 17.12.1934, nro 51-52, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot